Kuin huomaamatta on ihana huomata, että meillä rupeaa olemaan lähes kaikki valmista vauvan tuloa varten. On vaunut, sänky, hoitopiste, kantoreppu, vaatteita ja hoitotuotteita. Enää pitäisi miettiä nukkumisjärjestelyt mökillä, hankkia turvakaukalo ja telakka autoon sekä jotain pientä, kuten sitteri, hoitolaukku ja leikkimatto. Raskauden alussa tein hankintalistaa vauvaa varten ja on kiva huomata, että siitä on voinut ylivetää pikku hiljaa asioita. Mitä nyt isompi asunto puuttuu, mutta nyt kun olen taas viettänyt aikaa kotona, niin olen tajunnut, että meillä on kyllä niin ihana koti että tätä en myy, ajatukset tosin saattavat muuttua kun unelmien asunto tulee vastaan, eli asunnonetsintä jatkuu edelleen.

Vauvan Odotukseni-sovellus kertoi, että näillä viikoilla vauvan pitäisi kääntyä raivotarjontaan. No siitähän sain taas itselleni pelkoajatuksia päähäni, oonhan mä tässä ollutkin jo monta viikkoa jännittämättä. Vaikka takana on jo yksi onnistunut perätilasynnytys, toivon silti, että tämä vauva osaisi ja mahtuisi masussa kääntymään pää alaspäin. Syytä siihen miksi esikoiseni jäi perätilaan ei tiedetä, jotenka pelkään, että pikkusiskokin tulee maailmaan peppu edellä, sillä tälläkin kertaa istukka on edessä ja onkohan tuo kohtukaan kovin erimallinen. Pelkoa lisää se, että jos pikkusisko on todella iso, kuten sf-mitta ja ultrat ovat antaneet ymmärtää, niin miten mahdollinen perätilasynnytys tulee sujumaan. Esikoinen oli kuitenkin melko pieni (3120g) mikä oli yksi syy, että pääsin synnyttämään perätilassa olevaa vauvaa ja synnytys sujui hyvin. Maanantaina on onneksi neuvola, jossa varmastikin selviää miten päin Hertta masussa tällä hetkellä on.

Muuten fiilis on ollut varsinkin rento ja kesäinen, mitä nyt olen itkeskellyt tavanomaista enemmän. Olen murehtinut miten pärjään kahden pienen lapsen kanssa kotona. Miten pystyn mahdollisimman paljon nauttimaan vauva-ajasta kun rakas taapero vaatii tekemistä ja huomiota. Milloin pääsemme taas matkalle. Olen ollut jo niin valmis kesälomalle. Olen kokenut itseni myös yksinäiseksi tämän viikon aikana. Olen itkenyt, että saakohan Hertta baby-showereita. Rakastaako mieheni todella vielä minua vaikka niin väittääkin ja osoittaa. Olen ollut kateellinen kun isi-ihminen ja tytär ovat viettäneet kesäpäiviä Joukolassa minun painaessa töitä hikisessä toimistossa ja mieheni on hoitanut isän velvollisuudet taas niin täydellisesti. Olen itkenyt liikutuksesta, kun tytär soitti eilen Heidinpäiväonnittelut "paljon onneaa äitiiii, paljon onnea vaan". Mutta siis muuten menee vallan hyvin. :)

 

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 | 

Ihanaa että haluat pitää myös esikoisen kotona vauvan kanssa <3
Nykyään niin moni ei uskalla ja pitää ihan pikkuisenkin esikoisen päiväkodissa pitkiä päiviä kun on itse kotona vauvan kanssa.
Ei sitä kannata pelätä, hyvin se sujuu. Se on vaan erilaista kuin esikois vauvan kanssa. Vauvan kanssa ei enää käperrytä olemaan vauva kulkee muun perheen mukana.
Ja vaikka jotkut ajattelevat että vauva menettää äidin jakamattoman huomion niin vauva myös saa niin paljon sellaista mitä esikoinen ei saanut. Esim naurun ja viihdytyksen määrä on monin kertainen kotona olevan esikoisen ansiosta.
Tässä toivottavasti rohkaiseva kertomus :)

Meillä oli ikäeroa 2 v1 kk ja kuopuksen vauvavuosi oli minusta jopa helppo.
Vauvalle sain luotua päivärytmin todella nopeasti esikoisen rytmin mukaan. Nukkui vaunuissa aamu ulkoilut/ kerhot ihan luonnostaan. Heräsi lounasaikaan syömään ja nukahti sitten taas yhtaikaa esikoisen kanssa päikkäreille .
Päivät sujuivat suunnilleen näin:

Klo 9-9.30 puistoon/ kerhoon , latte äidille matkalta :) Esikoinen leikkii kavereiden kanssa , vauva nukkuu vaiunuissa ja äiti päivittää yön tapahtumat työyhteisönsä (= ihana puisto porukka) kanssa. Meillä oli ihan huippukiva porukka , puhuttiin ihan kaikesta muustakin kuin lapsista ja sain ihan pysyviä ystäviä noina vuosina.

Klo 12 lounaalle kotiin tai puistokavereiden kanssa ravintolaan. Vauvankin hereillä ja syö.

Klo 13 -13.30 Esikoinen ja vauva päikkäreille kotiin, nukuin joskus myös itse jos olin väsynyt. Esikoisen kanssa luettiin satuja aina puolisen tuntia ennen unia kun vauva yleensä nukahti ensin.

Klo 15 aikoihin esikoinen herää ,välipalaa hänelle. Vauva heräili vähän myöhemmin.

Klo 17 oli jo isäkin kotona, illalla harrastuksia ja kotona hengailua, kotitöitä ja ruoanlaittoa , leikkiä ja iltatoimet. Vauvan iltatorkut rajoitin nopeasti puoleen tuntiin että nukahtaisi suunnilleen yhtaikaa esikoisen kanssa.

Klo 21 lapset nukkumassa. Omaa aikaa :)

Ja kun myös esikoinen sai olla kaikki päivät äidin ja vauvan kanssa oli mahdollista lähteä illalla omiin menoihin ilman huonoa omaatuntoa ja pikkuisen ikävää.
Me käytimme hoitomaksuista säästyneet rahat hoitajaan joka kävi yhtenä iltana viikossa.
Löysimme ihanan hoitajan jolla oli kokemusta myös vauvoista. Esikoinen aina ihan odotti häntä.
Oli ihan luksusta pitää treffi-ilta kerran viikossa, syödä hyvin tai käydä vaikka leffassa. Ja tulla hiljaiseen kotiin jossa lapset nukkuivat tyytyväisinä.
Toinen auttava asia voisi olla vaikka pk maksuista säästävien rahojen käyttäminen siivoojaan jos sellaista ei muuten ole.

Meillä molemmat lapset olivat kotona kunnes kuopus oli 2 ( esikoinen kyllä kerhossa 3 v alkaen 2pv/ viikko , 3 h kerrallaan) .Nuo vuodet olivat ihan parhaita, niin ihania muistoja koti-äiti vuosilta. Ja bonuksena meidän lapsilla on nyt todella läheinen suhde, ovat nyt 4 ja 6.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Kiitos kannustavasta ja hyvästä kommentista. Mulla on jotenkin sellainen vanhoillinen periaate, että lapset hoidetaan itse, jos toinen vanhemmista on kotona, katotaan muuttuuko mielipide sitten kun olen ollut hetken kahden pienen kanssa kotona. :) Hissu on kylläkin menossa syksyllä kerhoon, joka on 1-2 aamupäivää viikossa.

Jännitän erityisesti niitä ensimmäisiä kuukausia, jolloin vauvani on jatkuvasti rinnalla, miten saan päivän rytmin tuolloin pyörimään. Tosin voihan pikkusisko olla erilainen kuin esikoinen, joka tosiaan viihtyi tuntitolkulla syömässä rinnalla. Olenkin ymmärtänyt, että kuopukselle muotoutuu melko pian sama päivärytmi esikoisen rytmin mukaisesti. Muistelen nimittäin, että esikoisen kohdalla meni monta kuukautta, ennen kuin luonnollinen rytmi  löytyi, mutta silloin se ei haitannut, sillä hyvin pystyi esim. nukkumaan klo 10-11 asti vauvan kanssa, kun oli vaan hän. Avaamasi päivärytmi on pitkälti sellainen millaiseksi olen meidänkin perheen arjen kuvitellut tulevaksi syksyksi ja kevääksi. Vaikuttaa, että teillä arki on sujunut kivuttomasti, sitä itsekin todella tavoittelen ja toivon. Olen kyllä kiitollinen, että meillä pyörii tälläkin hetkellä selkeä päivärytmi, jota ruokailut ja unet rytmittävät. Hissu nukkuu edelleen 2h päikkäreitä ja yöllä keskeytymättä sen 12h ja toivon todella, että ei jättäisi vielä hetkeen päikkäreitä pois ja hänen yönsä pysyisivät jatkossakin rauhallisena vaikka vauva tuleekin perheeseen.

Ensimmäinen vauvavuosi oli ihanaa aikaa ja meni todella sujuvasti ja tällä hetkellä elämä sujuu jotenkin ihanan helposti ja onnellisesti. Olen yrittänyt valmistella itseäni siihen, että uusi vauva voi olla hyvin erilainen kuin isosiskonsa oli ja loppujen lopuksi kaikilla asioilla on tapana järjestyä. Suurin osa äideistä pärjää kahden lapsen kanssa kotona, niin miksi en minäkin. Nyt on kuitenkin jo tietämystä ja varmuutta yhden vauvan osalta.

Aurinkoista kesän jatkoa teidän perheelle. Ja kiitos vielä kerran kommentistasi.

Vierailija
2/11 | 

Kyllä me lukijatkin murehditaan miten pärjäät kahden lapsen kanssa, kun yhdenkin kanssa näyttää olevan homma hukassa.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

hahaa. :D Vähänhän mä olen meidän perheen tavallisesta arjesta  tai kasvatuksesta blogissa ikinä kertonut. Mutta kommenttisi perusteella voin päätellä ja uskallan sanoa, että paremmin minä olen lapseni kasvattanut ja hoitanut kuin sinä homman omassa kodissasi hoidat

MerviKK
3/11 | 

Itsellä takana myös yksi perätila alatiesynnytys ja olin ihan asennoitunut, että tuleva synnytys on myös. Neuvola oli noin rv30 ja silloin oli vielä perätilassa nimittäin. Neuvolalääkäri oli nyt rv 35 ja pikku kakkonen oli jossain vaiheessa kääntynyt raivotarjontaan. En ollut huomannut tätä siis itse. Nyt on sitten uusi jännityksen aihe, normaali alatiesynnytys! Nyt kun ei ole äitiyspolin seurannassa ja ensimmäinen raskaus meni käynnistykseen..

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Ihana kuulla, että sinulla toinen vauva on osannut kääntyä päälleen. Olisikin mielenkiintoista kuulla, että ovatko yleensä molemmat lapset perätilassa vai kääntyykö toinen lapsi normaalimpaan synnytysasentoon.

Mulla on toi rv30 neuvola ensi viikolla, joten jännittäävää kuulla mitä mieltä terveydenhoitaja on vauvan asennosta. Tunnen niin vähän vauvan liikkeitä edessä olevan istukan vuoksi, että vaikea arvioida niiden perusteella miten päin vauva masussa on.

Mikä siinä onkin, että tämän toisen kohdalla jännittää synnytystä aivan eri tavalla kuin esikoisen kohdalla. Vaikka takana on yksi onnistunut perätilasynnytys, niin itse ainakin olen ruvennut jännittämään kaikkia mahdollisia synnytykseen liittyviä riskejä. Luulenpa, että minullekin käy samoin kuin sinulle, että ensin jännitän onko edessä perätilasynnytys ja jos vauva pääsee kääntymään, niin sitten rupean jännittämään ihan tavallista synnytystä. Haluaisin kokea normaalin lähdön sairaalaan, kun minullakin ensimmäinen synnytys käynnistettiin rv41.

Ihanaa loppuraskautta sinulle.

MerviKK

Minullakin on etuistukka ja vauvan liikkeet ei tunnu ihan yhtä hyvin kuin ensimmäisessä raskaudessa. Pitkään liikkeet tuntuivat samalle kuin ensimmäisessä raskaudessa, mutta jossain vaiheessa muuttui ihan aavistuksen eri kohtaan. Kuvittelin vauvan istuvan lootusasennossa perätilassa.. olikin kääntynyt.

Oli vauva kummin päin tahansa, tuleva synnytys jännittää varmasti aina! Ihana olisi kokea se normaalitapa. Lähteä sairaalaan supistusten alkaessa ja synnyttää ilman sitä yleisöä (2 lääkäriä ja 2 kätilöä tuijottamassa jalkoväliin), vaikkakin kaikki meni siis hyvin ja kokemus oli ihana. Minusta synnyttäminen on ihanaa..

Oikein hyvää loppuraskautta myös sinulle!

Joksu
4/11 | 

Täällä myös jännittelen tulevaa syksyä kun pienokaisen on määrä syntyä!

Meillä esikoisella alkaa ekaluokka ja minulta pääsi itku viime viikolla kun käytiin ostamassa koulureppua. Pieni "vauvani" sovitteli hirmuisen ison näköisiä reppuja tomerana. Jännittää miten isoveli sitten loppujen lopuksi hyväksyy vauvan. Ainakin toistaiseksi näyttää hyvältä. isoveli on pussaillut ja silitellyt vatsaani hirmuisesti ja kertonut kaikille ylpeänä että äidin vatsassa kasvaa vauva ja se on meidän ikioma.

Tuleva synnytys myös jännittää. Esikoisen synnytys oli kätilön sanoin oppikirjamainen, 4tuntia ensimmäisistä supistuksista niin vauva oli jo syntynyt. Mitä jos kaikki menee vieläkin nopeammin tällä kertaa? Mitä jos ensisijaiseen synnytyssairaalaan ei mahdukkaan h-hetkenä vaan joutuu lähtemään kauemmas? Ennakoivia supistuksia on ollut tässä raskaudessa paljon samoin liitoskivut vaivaavat. Ajattelin että tämä toinen raskaus unohtuu arjessa mutta ei näillä kivuilla :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Onnea sinulle raskaudesta!

Teille tuleekin mukava ikäero lapsille. Pääset toivottavasti nauttimaan kunnolla vauvan kanssa kaksin olosta, kun esikoinen on jo päivät koulussa. Tänäänkin katselin ja kuuntelin esikoiseni touhuja ja pohdin, että missä vaiheessa hänestä on kasvanut jo noin isotyttö, kohta hänkin menee jo kouluun. Lasten kanssa vuodet kyllä kuluvat nopeasti.

Nyt toisessa raskaudessa jännittää sitä, kun tietää mitä synnytyksen osalta on tiedossa. Ja sen lisäksi jännittää, kun miettii mitä riskejä voikaan synnytyksessä olla. Toivottavasti pääset ottamaan rennosti nyt kesällä ja nauttimaan raskausajasta.

Vierailija
5/11 | 

Onpa komea massu ja näytät niin hyvinvoivalta ainakin kuvissa. Kertoisitko miten uusi työnantaja ja raskaus ovat toimineet? Kuinka kauan ehdit olla uudessa paikassa ennen äitiyslomaa ja miten siellä suhtauduttiin? Aloitan kohta uudessa työssä ja vauvakuume nostelee päätään esikoisen ollessa jo 3v...

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Kiitos kauniista kommentistasi, melko helpolla olen onneksi päässyt tämän raskauden osalta, joten vointi on ollut hyvä, mitä nyt tosiaan masu on melko iso jo.

Ehdin olemaan reilun vuoden tässä uudessa työpaikassani, ennen kuin jään äitiyslomalle. Olen itse sitä mieltä, että yksityiselämän tällaiset päätökset eivät saa vaikuttaa uraan, tai ura ei saa vaikuttaa lapsentekoon. Varsinkin kun tiedetään, että vauvat eivät välttämättä tule juuri silloin kun niitä haluaa. Iso juttu oli ehkä silloin, kun sain tietää pitkän yrittämisen jälkeen odottavani esikoista, niin olin juuri aloittanut työnhaun. Sain silloin toivomani työpaikan ja iloinen siitä, että pääsin kartuttamaan työkokemusta ennen äitiyslomaani. Työnlainsäädäntö onneksi tukee töissä olevia äitejä. Itsekin olen nykyään jotenkin varmempi näissä asioissa ja uskalsin todella aikaisessa vaiheessa ilmoittaa työantajalleni raskaudesta, tosin kun odotin esikoistani kerroin jo koeajalla olevani raskaana. Nykyinen työnantaja on ehkä pelännyt, että jäisin aikaisessa vaiheessa sairaslomalle, mutta onneksi raskaus on ollut helppo ja olen pystynyt normaalisti jatkamaan työntekoa loppuun saakka. Se ehkä harmittaa, että en ole pitkään aikaan saanut mitään uutta projektia, kun kaikki tietävät, että olen jäämässä pois pitkäksi aikaa.

Mutta sinulla on tosiaan onnekas tilanne, että sinulla on työpaikka ja kyllähän sieltä äitiyslomalta palataan jossain vaiheessa takaisin töihin. Vanhempainvapaa on loppujen lopuksi lyhyt aika naisen työiästä, tai riippuu kuinka monta kertaa se vauvakuume iskee. ;) Tsemppiä uuteen työpaikkaan!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013