Kerroinkin viime viikkoisessa raskauspostauksessani, että toivoin neuvolassa pääsyä sokerirasitustestiin. Painoindeksini perusteella kuulun riskiryhmään, mutta jostain syystä minua ei olisi kuitenkaan automaattisesti laitettu sokerirasitukseen (ehkä näytän ja kuulostan niin hyvinvoivalta, hehheh), ellen olisi sitä itse halunnut. Masuni on kasvanut sen verran paljon ja ensimmäisen sf-mitan jälkeen halusin ehdottomasti poissulkea raskausajan diabeteksen mahdollisuuden ja terveydenhoitajani oli onneksi samaa mieltä ja laittoi minulle lähetteen labraan. Sokerirasitustesti olikin alkuviikosta ja se meni yllättävän kivuttomasti. En ymmärrä miksi odottajat sitä kammoksuvat. Tai ymmärrän minä siinä tapauksessa, jos kammotus johtuu kolmesta verikokeesta, mutta jos syy johtuu siitä sokeriliemestä, joka pitää juoda, niin sehän oli mielestäni tälläkin kertaa varsin maukasta, sellaista makeata mehua, namnam. Itse olen tosiaan sellaista tyyppiä, että pyörryn kun joudun rokotukseen ja verikokeisiin, joten sen vuoksi sokerirasitustesti ei ollut mikään lempi juttu. Onneksi sattui jälleen mukava hoitaja ja kerroin hänelle heti alussa, että olen pyörtyväistä sorttia, joten hän laittoi minut makuulle ja jutteli mukavia, jotta sain muuta ajateltavaa. 2/3 verikokeesta menikin ilman suurempia ongelmia, mutta viimeisessä taju meinasi jo lähteä ja hoitaja sanoikin, että minulta pakeni väri kasvoilta, pysyin kuitenkin tajuissani. Olinpa reipas ja suorituksen jälkeen ylpeä itsestäni. Oli jotenkin sympaattista huomata, että masussa Hertta innostui testissä juomastani sokeriliemestä, sillä ilakoi melkotavalla masussa ekan verikokeen jälkeen. Sokerirasitustesti oli siitäkin kiva, että luvan kanssa sai ottaa pari tuntia rennosti ilman, että kukaan vaati tai toivoi mitään, ehdin jopa lukemaan yhden kirjan loppuun. Iltapäivästä oma terveydenhoitajani ilmoittikin neuvolasta, että testin arvot olivat normaalit, huh helpotus! Ei muuten, mutta kauhulla pelkäsin, jos olisin diabeteksen takia joutunut itseäni piikittämään monta kertaa päivässä, mutta kaipa siihenkin olisi tottunut, onhan kyseessä kuitenkin vauvan ja oma terveys. Mutta nyt kaikki siis tämän osalta kunnossa ja yksi stressinaihe pois mielestä. Mies sanoikin, että lähdemmekö juhlankunniaksi jäätelölle, mutta yritetään nyt jotenkin syödä terveellisesti tämä loppu raskaudenkin aika.

Rupesin tuossa miettimään, että olenkohan antanut tämän blogin kautta liian negatiivisen kuvan raskaudestani. Kuulostaa ehkä siltä, että valitan jatkuvasti jostain aiheesta, oli se sitten väsymys, alkuraskauden nälkä, suonenvedot, negatiiviset kommentit kanssaihmisiltä, lihominen taikka iso masu. Todellisuudessahan rakastan olla raskaana. Tämä on jotain niin uskomatonta aikaa, että haluan ja yritän nauttia tästä täysin rinnoin. Saattaahan olla, että olen viimeistä kertaa raskaana elämäni aikana. Minun täytyy olla kiitollinen, että tälläkin kertaa olen päässyt helpolla koskien raskausoireita, ei huonovointisuutta taikka mitään ihmeellisiä oireita. Masussa kasvava Hertta on meidän pieni ihme, josta olen niin mahdottoman kiitollinen. Toivon ja rukoilen, että myös loppuraskaus ja itse synnytys sujuisivat ongelmitta.

Jos nyt kuitenkin vielä vähän valittaisin, niin valitan omasta tämän hetkisestä tavasta elää. Mietin ja haaveilen jatkuvasti tulevaisuudesta ja tämän vuoksi viikot vilistävät vauhdilla ohitse. Tajusin kauhuissani, että puolet tästäkin kesästä on jo takana päin. Viime viikolla odotin valtavasti tätä viikkoa, joka on tyttären viimeinen hoitoviikko piiiiiitkään aikaan päiväkodissa, tällä viikolla olen sen sijaan haaveillut ensi viikosta, jolloin saamme olla miehen kanssa muutaman päivän kaksin Helsingissä ja kohta rupeankin varmaan jo haaveilemaan niistä kahdesta viikosta, jotka saan viettää yksin Helsingissä muun perheen lomaillessa Joukolassa. Elikkä hyvä Heidi, voisitko ruveta elämään hetkessä ja nauttimaan, sillä jokaisessa päivässä on jotain hyvää ja jokainen hetki on kallisarvoinen.

Mies otti muuten samanlaisen masukuvan tähän postaukseen kuin noin 10 viikkoa sitten. Huomaako, että masu olisi kasvanut?

Kommentit (8)

pia
1/8 | 

Minulla myös on otettu molemmissa raskauksissa sokerirasitus painoindeksin takia. Ja joka kerta olen tullut todella huonovointiseksi siitä litkusta. kwrran testi melkein meni pieleen, koska oksennus oli tulossa ennen toista verikoetta :/ ei vaan meinaa pysyä sisällä.. ja joka kerta loppupäivä on mennyt lepäilessä, no sen mitä silloin taaperon kanssa pystyi lepäämään. ehkä se on syy miksi edelleen kammoksun sitä.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Voi apua, kuulostaapa kamalalta. En ole tiennytkään, että litkusta saattaa jollekin tulla paha olo. Onhan se sellainen tujaus, että ei ihme, että pistää sisälmykset sekaisin.

Lauraaaa
2/8 | 

Minulla tehtiin (epähuomiossa kuten myöhemmin kuulin) kaksi sokerirasitustestiä ollessani raskaana - eka vkolla 16 ja toinen joskus vkolla 25 tjsp. Molemmilla kerroilla se oli jotain aivan kamalaa, koska muutenkin oksensin päivittäin. Onneksi sain molemmilla kerroilla juuri ja juuri pidettyä oksennuksen pois, jotta saatiin tarvittavat verikokeet otettua  - ja lopulta molemmat kerrat päättyivät oksennukseen sen jälkeen kun kaikki oli valmista. Litku oli aivan hirveätä sokerilientä :(

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

voi kauheeta. Ilmeisesti, jos on kokenut muutenkin pahoinvointia raskauden aikana, niin tuo sokerirasitustesti ei ole mikään miellyttävä kokemus. Mä olen kyllä päässyt siis helpolla, kun nautin jopa litkun juonnista.

Vierailija
3/8 | 

Myös minulle tuli todella huono olo sokerirasituskokeen aikana, juuri ja juuri pystyin olemaan oksentamatta. Loppuajaksi pääsin onneksi makuuasentoon, ja vähitellen olo vähän alkoi helpottaa. Mutta hutera olo oli vielä pitkään kokeen jälkeen.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Nyt alan ymmärtämään miksi hoitaja kysyi toisessa verikokeessa, että mikä on ollut vointini tunnin ajan. Ilmeisesti tuo pahoinvointi on yleistä. Itse vaan ihmettelin hoitajan kysymystä. Mä söin testin jälkeen heti aamiaisen ja jatkoin tyytyväisenä päivääni, kun olin selvinnyt pyörtymättä verikokeista.

Vierailija
4/8 | 

Minulta otettiin ja otetaan myös tämän toisen raskauden aikana kahdesti tuo koe sukurasitteen vuoksi. Ja se on aivan järkyttävää! Ensinnäkään en meinannut saada sitä huoneenlämpöistä sokerilitkua juotua. Ja hetki sen jälkeen tulee kauhean huono olo. Sain pidettyä litkun sisällä koko sen ajan, mutta lukemista en voinut ajatellakaan. Sen parituntisen istuin silmät kiinni.

elleri
5/8 | 

Minulla myös tuli kauhean paha olo sokerirasituksessa. Taju meinasi lähteä ja käytävältä kärrättiin pyörätuolilla koetta ottaneen hoitajan luo. Oksennus siinä sitten tuli. Testi on otettu aiemminkin, myös ennen raskautta, jolloin ei aiheuttanut oireita ollenkaan. Eli ymmärrän hyvin, jos joku tätä kammoksuu, vaikka ei tietty pelotella pitäisi! Yllätyin itsekin, kun en ole pyörtyilijätyyppiä ollenkaan. Hienoa kuitenkin, kun oli sulle mukava kokemus!! :) On muuten pitänyt kommentoida ennenkin (tämä taitaa olla ensi kerta, kun kirjoitan, vaikka blogiasi olen jo tovin seuraillut) liittyen sf-mittaasi! Oma mitta on mennyt koko ajan sentin yläkäyrän yläpuolella, ja jännittää niin ikään lapsen koko, vaikkakaan ei ole siihen suoraan verrattavissa. Ensimmäistä odottelen ja tuumailen, että millainen pönkyrä sieltä oikein tulee... Nyt siis rv 34 ja mitta 35. Selittyy neuvolatädin mukaan osin sillä, kun vauva pötköttelee kovin ylhäällä (se kyllä tuntuukin - etenkin istuessa!! Pyöräily taas sitten sujuu, kun reidet eivät osu vatsaan polkiessa). Tsemppiä odotukseesi, ihanan näköinen on masusi!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
Sisältö jatkuu mainoksen alla