Raskausviikkoon 26 sisältyi positiivisia juttuja, mutta valitettavasti myös itkua.

Viikon hauskin ja ilahduttavin juttu oli ehdottomasti kun kaupungilla asioidessani tuntematon naishenkilö rupesi kehumaan ulkonäköäni Stockkan hississä. Olin niin häkeltynyt tapahtuneesta, että aivan liikutuin kyyneliin. Nainen oli minun silmissäni todella kaunis ja hän aloitti keskustelun aivan yllättäen kuinka tyrmäävältä näytän mekossani. Hän kehui hehkuani, kauneuttani ja muotojani, olin hänen sanojensa mukaan kuin mehukas hedelmä. Minun pitäisi kuulemma ylpeästi kulkien lähteä nyt kävelemään Helsingin kaduille. Sanoi lopuksi, että itsevarmuuteni teki hänenkin päivästään erityisen. Miten iloinen tulinkaan näistä ventovieraan ihmisen sanoista, varsinkin kun olen kuullut lähinnä sanomista miten olen lihonut, miten paljon jatkuvasti syön jne. jne. Loppupäivän taisin kulkea hiukan varmemmin keskustassa ja se taisi näkyä, sillä samana päivänä sain myös vastakkaisen sukupuolen edustajilta kehuja ulkonäöstäni.
Taas hyvä muistutus, että raskaana oleva nainen on kauneimmillaan, vaikka aina ei itsestään siltä tunnu.

Neuvolakäynti oli raskausviikolla 26+5, edellisestä neuvolakäynnistä olikin kulunut jo kuukausi. Tällä kertaa mukanani oli ensimmäistä kertaa myös tuleva isosisko. Ja mieskin ehti yllättäen paikalle. Halusin, että Hissu pääsisi kuulemaan pikkusiskonsa sydänääniä ja muutenkin pääsisi olemaan yhdellä uudella tapaa mukana tässä odotuksessa. Aamuinen neuvolareissu sujui kaikin puolin mallikkaasti, vaikka vähän etukäteen jännitin miten pystyn keskittymään neuvolatädin kysymyksiin, jos joudun vilkuilemaan jatkuvati mitä esikoinen touhuaa. Turhaan jännitin, sillä Hissuhan oli aivan haltioitunut neuvolan palapeleistä ja hänen aikansa kului kivasti niiden parissa.

Neuvolakäynti oli hyvin perus. Verenpaine 103/66, painoa tullut lisää viikossa 400g, hemoglobiini 113 (pitää vaan jatkaa rautalisän syöntiä, että ei laskisi enempää), pissatestin tulokset ok. Ei ole ollut kipuja, turvotusta (lihomista ei lasketa), verenvuotoa taikka pahemmin supistelua. Neuvolatäti oli iloinen puolestani kun olen ruvennut tuntemaan Hertan liikkeitä masussa. Lisäksi hän suositteli, että rupeasin syömään magnesiumia, sillä öiset suonenvedot ovat lisääntyneet.

Odotetuin hetki oli päästä kuulemaan Hertan sydämen sykettä. Vauvan sydämen syke oli rauhoittunut entisestään ollen nyt 133, kun kuukausi sitten se oli 143. Tässä vaiheessa Hissunkin mielenkiinto heräsi, kun huoneen täytti erilainen pumputtava ääni. "Mikä tuo on?", hän kysyi. Rakas, pikkusiskosihan se sieltä kuuluu äidin masusta. <3

Ensimmäistä kertaa purskahdin neuvolassa kunnolla itkuun. Neuvolatäti otti tämän raskauden ensimmäisen sf-mitan, ollen 28,5. Lapsiveden määrä oli terveydenhoitajan mielestä normaali ja tunnusteli miten päin vauva kohdussa oli, hän löysikin selän, mutta ei osannut vielä tässä vaiheessa kertoa onko ylhäällä pää vaiko peppu. Itku pääsi siinä vaiheessa, kun terkkari laittoi sf-mitan koneelle ja näimme miten mitta asettui kasvukäyrälle. Ja kuten olen pelännyt, mitta huiteli reilusti yli yläkäyrän. Pelkoni siitä, että joudun synnyttämään ison vauvan sai taas lisää vettä myllyynsä. Terveydenhoitaja rauhoitteli, että uudelleensynnyttäjällä kohtu saattaa kasvaa nopeammin kuin ensisynnyttäjällä ja katsotaan nyt miten mitta rupeaa kehittymään ja tarvittaessa pääsen tarkempiin tutkimuksiin, jossa selvitetään Hertan koko ennen synnytystä. Tässä vaiheessa kysyin, milloin sokerirasitustesti olisi ja omasta pyynnöstäni sain nyt lähetteen sokerirasitukseen. Terveydenhoitajankin mielestä on hyvä pois sulkea mahdollinen raskausajan diabetes ja olenhan minä painoindeksin (27) mukaan riskiryhmässä.

Heräsin tällä raskausviikolla todellisuuteen, että nyt olisi viimeisiä hetkiä hankkia vakuutus syntyvälle lapselle. Me otimme esikoisellekin aikoinaan vakuutuksen ja olemme olleet kyseiseen päätökseen todella tyytyviä, joten halusin tulokkaalle oman vakuutuksen. Tällä kertaa vakuutuksen hankinta oli helppoa, sillä melko kalliin vakuutuksen vuoksi kilpailutimme esikoisen raskausaikana vakuutuksemme ja silloin päätimme siirtää kaikki vakuutuksemme Pohjolaan. Tällä kertaa laitoin vain viestiä Pohjolaan syntyvän lapsen lasketusta ajasta ja hetkessä minulla olikin tarjous, jonka pystyin näppärästi hyväksymään. Iloksemme Pohjolalla oli kampanja, että he tarjoavat vauvan vanhemmille maksuttomasti New Life-henkivakuutuksen.  Arvostan, että Pohjolan vauvan vakuutus on voimassa jo raskausaikana - myös matkoilla. Lisäksi minä saan turvaa vauvan vakuutuksella. Pohjolan vauvavakuutuksessa on selkeästi, että omavastuu on 100€/vuosi mistä tykkään helposti, monessahan vakuutuksessa omavastuu on tietty summa/sairaus. Esikoisen vakuutuksesta oli erityisesti hyötyä heti syntymän jälkeen, kun jäimme vauvan muuttuvien sokeriarvojen takia sairaalaan tutkimuksiin, lisäksi kävimme lukuisissa lisätutkimuksissa vauvan löysien lonkkien ja suuren pään vuoksi ja vakuutus korvasi kaikki kulut. Näiden ensimmäisten tutkimuksten jälkeen esikoisemme on onneksi ollut pääasiassa hyvin terve, mutta miten helppoa ja vaivatonta onkaan ollut mennä Pikkujättiin ammattitaitoisen lastenlääkärin vastaanotolle, kun esimerkiksi astman kaltainen yskä puhkesi tyttärelle. Ikinä ei tiedä onko vauva terve ja miten paljon hän tulee mahdollisesti sairastelemaan. Me olemme ottaneet varmuuden vuoksi molemmille lapsille tämän vuoksi vakuutukset.

vauvatossut saatu

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (10)

MrsMinski
1/10 | 

Ihanasti sinua kehuttiin <3
Haluaisin lohduttaa, ettei tuo sf mitta kerro välttämättä mitään. Mulla esikoisesta huiteli korkealla ja povattiin isoa vauvaa ja hän olikin vaib 3.4kg laskettuna aikana. Kuopuksen kanssa vatsa oli huomattavasti sirompi, mutta vauva taas suurempi (3.7kg). Toivottavasti kuitenkin huolesi kuullaan ja pääset kaikkiin lisätutkimuksiin pelkojen lievittämiseksi!

Toi vauva vakuutus meilläkin oli ihan ehdoton molemmille. Ollaan oltu vuosia Pohjolan tyytyväisiä asiakkaita enkä äkkiä vaihtais :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Tuollaiset kehut ovat minun elämässäni niin harvinaisia, että teki kyllä hyvää omalle ololleni, varsinkin kun joku vieras viitsi tuoda nämä positiiviset ajatuksensa tietooni.

Kiitos tsempistä. Jotenkin valtavasti pelkään ison vauvan synnyttämistä. Esikoinen oli kuitenkin vain 3100g syntyessään, vaikka juuri ennen synnytystä ultrassa arvioitiin, että hän painaisi 3600g. Mutta vauvan pieni koko varmasti helpotti perätilasynnytystä.

Janet
2/10 | 

Hei! Odotan kolmatta lastamme suunilleen samoilla viikolla kanssasi ja olen kovin iloinen, kun löysin blogisi hetki sitten :) Niin mukavaa lukea samansuuntaisia ajatuksia toiselta odottajalta! Ihania kommentteja olet saanut ja voin vain kuvitella miten hyvältä ne ovat tuntuneet <3 Ajatuksesi kuulostavat hyvin tutulta, sillä oma oloni ei todellakaan ole läheskään aina kaunis ja hehkeä, vaikka raskaudesta kovasti iloitsenkin.. Minulla vatsa on näin kolmannessa raskaudessa selvästi aikaisempia raskauksia suurempi, vaikka se keskikäyrällä pysytteleekin. Esikoista odottaessa sain kuulla tutuilta ja tuntemattomilta siitä, kuinka hurjan pieni vatsani on ja nyt on puolestaan kommentoitu että selvästi nykyinen vatsa on isoin ;) Vatsan koko tuntuu olevan aihe, jota saa kommentoida vapaasti odottajan tunteista välittämättä. Minulla muuten vatsan kasvu tasoittui viime raskaudessa itsestään, pidetään peukkua että sinullekin käy niin. Onnellista odotusta sinulle ja perheellesi!

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Olipa kiva kuulla, että löysit blogiini ja jäit tätä seuraamaan.

Rupean olemaan niin täynnä kommenteista koskien isoa minua ja masuani, että olen töksäyttänyt aika pahasti takaisin kommentoijille. Mun mielestä ei ole asiallista arvostella naisen kasvua, vaikka tämä olisi raskaana. Kehua toki aina saa. :)

Mäkin jotenkin ajattelen, että tämä masun kasvu pian tasoittuisi. Mutta taitaakin olla toisin päin, että nythän vauva rupeaa oikein ottamaan kasvupyrähdyksiä masussa.

Vierailija
3/10 | 

Ei kannata vielä huolestua sf-mitasta. Itselläni molemmissa raskauksissa ja varsinkin toisessa, mitat ovat huidelleet yläkäyriä, mutta lopussa tasoittuneet. Juurikin noilla viikoilla kuin sullakin, oli kasvu valtavaa! Lopussa vatsojen koot olivat sentilleen samat, mutta vauvojen koossa isot erot (2.8 ja 3.7kg). Eli ulkoiset mitat eivät välttämättä kerro mitään ja kasvu ehtii tasaantua.
Huolestuttavampaahan olisi, jos vatsa olisi liian pieni ja vauva ei kasvaisi.
Toki oma huoli kannattaa ottaa esille jos siltä tuntuu ja pyytää herkästi painoarviota ihan ultralla sitten lähempänä synnytystä, mutta ainahan sekään ei ole tarkka.
Tsemppiä! Näytät kyllä upealta!

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Kiitos, että jaoit omat kokemuksesi. Mä oon tosiaan jotenkin olettanut ja pelännyt, että nyt masu vasta rupeaakin kasvamaan viimeisten kuukausien aikana, mutta helpottava kuulla, että sinulla kasvu tasoittui näillä viikoilla.

Helpottavaa, että neuvolassa odottajan huolet ja pelot otetaan tosissaan ja tarvittaessa pääsee aina lisätutkimuksiin ja saa kysyttäessä apua.

Lauraaaa
4/10 | 

Minulla oli koko raskauden ajan sf-mitta ihan omilla käyrillään ja isolla vauvalla kokoarvioillakin peloteltiin - kunnes viimeinen kokoarvio ekalla synnärireissulla äitiysloman alkaessa olikin jo järkevämpi ja rauhoitti mieltäni. Lopulta tyttö oli syntyessään aikalailla sen kokoinen kuin viimeinen kokoarvio antoi odottaakin ja oli siis aivan normaalikokoinen täysiaikainen lapsi eli reilut 3,8 kg ja 50 cm. Eli ei sitä suurta sf-mittaa kannata automaattisesti pitää merkkinä suuresta vauvasta :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Niin jännä miten tuo sf-mitta saattaa valehdella ja vaikka ultrattaisiinkin, niin sekin arvio saattaa heittää miten vaan. Pelottava seurata nyt miten oma sf-mittani kehittyy ja mikä on lopputulos lokakuussa.

Marikamarika
5/10 | 

Oli pakko tulla kommentoimaan, kun olen sinua aktiivisesti seurannut instagramissa ja aina välillä täällä bloginkin puolella. Minulla on 6/2014 syntynyt tyttö ja pikkusiskoa odotellaan saapuvaksi 8/2016. Olen kattonu sinun kuvia niin kateellisena kun näytät hyvinvoivalta ja hehkeältä odottajalta! Itsestäni ei kyllä tunnu siltä ollenkaan vaikka painoakaan en ole saanu kuin muutaman kilon koko raskausaikana. Ehkä kyse onkin sitten siitä, miten itsensä kantaa ja sinä ainaki kannat itsesi tosi hyvinja ylpeydellä :) Ihanaa loppukesää ja odotusaikaa, toivotaan että kesä ei olis meille odottajille tuskastuttavan kuuma :D

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

En kestä, olipa kauniisti sanottu, kiitos! <3 Mulle kiloja on kyllä kerääntynyt sinunkin puolesta ja sen takia oma oloni on ehkä hiukan epävarma, mutta vaikka ehkä kuulostaa, että vaan valitan kaikista raskausoireistani täällä blogissa, niin oikeasti rakastan olla raskaana ja rakastan tätä erityistä aikaa elämässäni. Sinulla laskettu aika läheneekin jo hurjaa vauhtia, miellyttävää loppuraskautta sinulle. Ajatella, että kohta teidän pikkusisar on täällä. <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013