Raskausviikolla 22 oli neuvolakäynti piiitkästä aikaa. Tästä eteenpäin neuvolakäyntejä taitaakin olla kuukausittain. Keskusteltiin terveydenhoitajan kanssa mm. tuntemistani supistuksista ja liitoskivuista, vauvanliikkeistä, mahdollisesta lähetteestä pelkopolille sekä raskausajan ruokavaliosta. Kerroinkin viime viikkoisessa raskauspostauksessani, että minua on supistellut ja alamasussa tuntuneet liitoskivut ovat tulleet riesaksi. Nämä kivut ovat yllättäneet ja rauhoittaneet tahtiani selvästi, tällaisia kipuja en nimittäin tainnut kokea ensimmäisen raskauden aikana laisinkaan. Eivät supistukset taikka liitoskivut kovin yleisiä minulla ole, mutta erityisesti lenkillä liitoskivut tulevat esille ja vauhti ei päätä huimaa. Neuvolatäti rauhoitteli, että uudelleensynnyttäjällä kivut alkavat aikaisemmin kuin ensisynnyttäjällä, sillä kohtu kasvaa nyt nopeammin ja raskauteni näyttää etenevän normaalisti. Minulta tiedusteltiin olenko tuntenut vauvan liikehdintää, kyllähän sellaista pientä kuplintaa tunnen erityisesti työpäivän aikana, mutta kaipaamiani selkeitä tuntemuksia en tunne edessä olevan istukan vuoksi, kuten oli ensimmäisen raskauden aikana. Terkkari suositteli, että aina iltaisin joisin vaikka mehua ja makuulla ollessani heiluttelisin masua ja näin saisin vauvaan enemmän liikettä ja pääsisin tuntemaan vauvani potkut. Kerroin myös terveydenhoitajalle, että neuvolalääkäri oli suositellut minua hakeutumaan pelkopolille, sillä mainitsin tälle sivulauseessa, että tämä toinen raskaus ja synnytys jännittää enemmän kuin ensimmäinen, jolloin otin kaikkien asioiden suhteen todella rennosti. Oltiin kuitenkin terveydenhoitajan kanssa samaa mieltä siitä, että katsotaan nyt miten päin vauva asettuu masuun, mutta jos raskaus päättyy mahdolliseen perätilasynnytykseen, niin luulenpa, että siinä vaiheessa tarvitsen josjonkinlaista tukea ennen synnytyssaliin menoa. Kerroin myös kauhuhetkestäni mennä viikolta, kun tajusin syöneeni palasen korvasientä. Olin tilanteesta niin kauhuissani tapahtumahetkellä, että pistin äitini soittamaan myrkytyskeskuskukseen, josta rauhoiteltiin, että ei mitään hätää, sillä kyseessä niin pieni annos, mutta jos haluan mielenrauhaa voin juoda hiiltä, niinpä lähdimme ruokaravintolasta apteekin kautta kotiin juomaan pullollista hiiltä. Neuvolatätikin rauhoitteli, että kyseessä oli yksittäistapaus ja pieni annos, kuulemma jotkut odottajat syövät koko raskausajan kiellettyjä asioita.

Oli neuvolakäynnillä positiivisiakin asioita - vauvan sydänäänien kuuleminen. Neuvolatäti varoitteli etukäteen, että hänellä saattaa hetki mennä ennen kuin löytää sydämensykkeet edessä olevan istukan vuoksi. Mutta melko pian tasainen jumputus rupesi kuulumaan vasemmalta puolelta masua. Niin helpottavaa kuulla se ääni, varsinkin kun tunnen vauvan liikkeitä niin harvakseltaan. Syke oli rauhoittunut viime kerrasta, ollessa nyt reilu 140, kun se aikaisemmin oli yli 150. Mutta hyvä tasainen syke ja tämän äidin mielestä niin kaunis ääni. Kauhun hetki sen sijaan tapahtui kun terveydenhoitaja kaivoi esiin valtavan suuren piikin (ehkä hiukan liioittelen), jolla hän aikoi mitata minun hemoglobiinin, mutta kun hän näki ilmeeni ja kyyneleeni silmissä, totesi hän, että ehkä siirretään tätä seuraavaan kertaan, jotta osaan valmistautua henkisesti koitokseen. Olen tosiaan sellainen nössökkä, että pyörryn aina ennen, sen aikana taikka jälkeen päin kun joudun rokotettavaksi taikka verikokeisiin.

Tämä taisi muuten olla ensimmäinen tai korkeintaan toinen neuvolakäynti, jonne menin yksin ilman miestäni. Ollaan miehen kanssa huomattu, että isin rooli tällaisella tavallisella neuvolakäynnillä on melko turha ja päätettiin nyt, että emme kuluta miehen työaikaa näihin neuvolakäynteihin. Ainut asia mikä jää harmittamaan on, että isi-ihminen ei kuule vauvan sydänääniä, mutta muutenhan neuvolassa keskitytään lähinnä äidin vointiin ja olotilaan.

Neuvolasta sain todistuksen äitiysavustusta, äitiys- ja vanhempainrahaa varten. Päätinkin tehdä tehdä kaikki Kela hakemukset sähköisen asiointipalvelun kautta heti. Aloitin helpoimmasta, eli äitiysavustuksesta. Mies antoi minulla oikeuden ottaa äitiysavustuksen rahana äitiyspakkauksen sijasta, sillä meillä on esikoisen äitiyspakkaushaalarit ja kaikki tarpeelliset tarvikkeet vielä säästössä ja tiedän, että pakkauksen vaatteita en tulisi vauvalleni pukemaan. Kelasta tuli myöntävä päätös heti seuraavana päivänä ja nyt voinkin miettiä miten käytän 140€ sellaisiin vaatteisiin, joiden tiedän olevan käteviä vauva-aikana ja joiden sävymaailma miellyttää silmääni enemmän. Toinen helppo hakemus oli lapsilisä, jonka täyttämiseen ei tarvinnut kertoa kuin lasketunajan, perhesuhteet ja ulkomailla asumiset. Tykkään asioida Kelan asiointipalvelussa sillä siellä on aina valmiina puolison tiedot, tilitiedot sekä omat yhteystiedot. Vanhempainpäivärahan sain myös haettua, vaikka hakemusta tehdässä pitikin jo vähän miettiä, että kuinka pitkään meinaa olla kotona ja jaetaanko miehen kanssa vanhempainvapaata. Lisäksi hakemukseen piti merkitä työhön liittyviä tietoja esimerkiksi se tieto miten työnantaja maksaa äitiysvapaalta palkkaa, jos maksaa. Mutta nyt on kaikki hakemukset laitettu eteenpäin, kevyt olo, sillä minua ahdistaa jos tällaiset käytännön asiat jäävät tekemättömänä roikkumaan.

Rupesin muuten kotona lukemaan tarkemmin neuvolakorttia ja kaivoin esikoisenkin raskausajan neuvolakortin esille. Huomasin kauhukseni, että nykyinen vauva kasvaa viikkoihin nähden edellä. Esimerkiksi raskausviikon 20+6 ultrassa vauva oli ollut jo viikkoja 22+0 vastaavassa koossa, kun taas esikoinen tuli koko ajan jäljessä raskausviikkoja nähden. Nyt rupesin tietysti pelkäämään, että vauva kasvaa hurjasti ja joudun synnyttämään yli nelikiloisen vauvan. Esikoinenhan oli vain 3100g syntyessään. Olisikin kiva kuulla, onko muilla äideillä vauva kasvanut masussa edellä raskausviikkoja? Onko näissä tapauksissa vauva ollut kovin iso syntyessään?

Mutta uskomatonta, neljä kuukautta laskettuunaikaan! Kannattaa muuten seurata minua Instagramissa heidi_joukolatar, jos raskaushössötys kiinnostaa, tuntuu, että instani on vaan täynnä masukuvia. <3

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (33)

pia
1/33 | 

minullaboli ensimmäinen 3100g ja maha todella iso, koska lapsivettä oli reilusti. toinen oli 3830g ja maha vieläkin isompi. esim. pituuteni 157cm. paino 65kg noin ja sf-mitta 41cm. loppuajasta.. :D

Vierailija
2/33 | 

Mulla oli viimeisimmässä raskaudessa vauvan koon vastaavuus ultrassa sama kun sulla. Tyttö syntyi painaen 3754g pituus 52cm eli isohko muttei mikään älytön :D Sf-mitta oli keskikäyrällä kokoajan. Esikoinen(poika) oli 3860g ja 53 cm syntyessään ja koko raskauden sf-mitta meni yläkäyrillä ja oli viikon edellä ultrassa, keskimmäinen (poika hänkin) oli 3010g ja 53 cm ja sf-mitta meni keskikäyrällä koko raskauden, oli ultrassa juurikin jäljessä vajaan viikon. Olen tosiaan olen itse 163/68 etten mikään älyiso.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Jännä miten sinullakin on vauvojen koot vaihdelleet. Ei tuo tyttösi koko niin kovin isolta tosiaan kuulosta.

Jotenkin mua vaan kauhistuttaa kun tajusin, että masuasukki kasvaa ultrien perusteella edellä. Esikoinen kun tosiaan kasvoi jäljessä ja oli syntyessään niin suloisen pieni. Mietin, jos tämäkin vauva tulee peppu edellä, niin toivon mahdollisimman vähän stressinaiheita.

Vierailija
3/33 | 

Minulla oli pieni masu ja arvioitiin vauva 3800g ja kun tyttö syntyi olikin painoa 4950 g :D

Yli 4kiloisen lapsen synnyttän...
4/33 | 

Hassua miten paljon pelätään että vauva on yli nelikiloinen syntyessä. Aivan kuin se olisi joku kauhea asia, että lapsi on normaalipainoinen. Onnea odotukseen! Vauvasi kasvaa hyvin ja siitä syytä olla iloinen. :) paljon hyviä vointeja.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

joo, jostain syystä mä pelkään ihan hirveästi synnyttää isoa vauvaa. Esikoinen kun oli suloisen pieni (3100g), mikä helpotti synnytystä. Jos masuasukki jää perätilaan, niin eivät päästä edes synnyttämään jos painoarvio on lähemmäs 4kg.

Vierailija
5/33 | 

Hei!

Ei todellakaan ole vaarallista vaikka söisi raskausaikana jotain "kiellettyä" ruoka-ainetta, esim. tuorejuustoja, graavilohta, maksamakkaraa tms. kärsii kyllä syödä vaikka kuukausittain/viikoittain pikkuisen, ei se vaaranna kenenkään terveyttä mihinkään suuntaan. Minulla on jäätävät liitoskivut ja olen n. 20viikolla raskaana, mutta ne ei ole ollenkaan vaarallisia, joskin tosi inhottavia. MInulla oli 4,5kiloinen nuorimmainen vauva (vaikka olen itse pienikokoinen ) ja kaikista helpoin synnytys. MOnesti isot vauvat tulee vain "omalla" painollaan ja on siten helppo synnyttää. Ei kannata turhaan pelätä :)

Vierailija

Minä en kyllä lähtisi riskeeraamaan syömällä esim. graavilohta tai pastöroimattomia maitotuotteita, joissa listerioosin riski on olemassa. On eri asia syödä pikkuisen maksamakkaraa ja saada annos A-vitamiinia kuin syödä siivu graavilohta, joka onkin kontaminoitunut. Tarkkana kannattaa olla, muttei tietenkään hysteriaan saakka. Vahinkoja sattuu :)

Vierailija

Vähän ot, mutta on eri asia syödä vähän jotakin mikä on kielletty korkeiden pitoisuuksien takia (vaikka maksa tai ne korvasienet) kuin syödä elintarvikkeita jotka on kielletty listerian ym takia. Listerioosiin ei voi sairastua "vähän" se joko tulee tai ei, mutta kukin ottaa niitä riskejä kun parhaakseen katsoo

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

En mä kyllä ehdointahdoin lähtisi riskeeraamaan vauvan hyvinvointia syömällä tietoisesti kiellettyjä ruoka-aineita. Varsinkin kun ikinä ei tiedä missä suupalassa se mahdollinen listeria on.

Ja kiitos tuhannesti tsempistä. Nyt jännitetään miten tämä vauva jatkaa kasvuaan.

Vierailija
6/33 | 

Molemmista sf mitta huiteli normaalin ylärajoilla. Ultraamalla mitat kuitenkin jotakuin viikoille. Esikoinen 2pv ennen syntymää arvio 4200 totuus 3800. Kuopus 3pv ennen syntymää 3850, totuus 4350. En tiedä kuinka paljon noihin mittauksiin pitäisi uskoa :-)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Niin jännä miten noi arviot tuntuvat huitelevan aina ties missä. Mullakin esikoinen arvioitiin juuri ennen synnytystä 3600g ja painoi 3100g, onneksi näin päin, sillä lähemmäs 4kg vauvaa en olisi saanut synnyttyää perätilassa.

Vierailija
7/33 | 

Meidän poika kasvoi raskauden loppuvaiheessa käyrien yläpuolella. Minulla todettiin raskaus diabetes, joka saatiin kyllä hallintaan dietillä. Viimeisimmän ultran mukaan lapsen painoarvio oli 3800g, mutta pelkoperusteisesti suunnitellulla sektiolla syntyikin 5400g painava ja 56cm pitkä poika.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Missä vaiheessa raskautta sinulla todettiin tuo raskausajandiabetes? Mietin vaan kun minua ei ole vieläkään usutettu sokerirasitustesteihin.

Onpas sinulla heittänyt tuo painoarvio, onneksi luotit vaihtoosi ja pyysit sektiota.

Hiphei
8/33 | 

Täällä synnytetty keväällä 4200grammanen vauva ilman repeämiä, joten kyllä niitä yli nelikiloisia voi pelkäämättä synnyttää :D

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Helpottava kuulla. Itseäni ei mahdolliset repeämät jännitä, sillä toivuin hyvin perätilasynnytyksestäkin, jossa tehtiin mm. episiotomia.

Haley
9/33 | 

Täällä odotellaan ekaa ja kasvukäyrä on onneksi ollut normikäyrällä. Ei tartte vielä ainakaan pelätä synnyttämistä. Viikkoja 29+4.

Mutta tuosta vanhempainvapaasta, kelasta mulle suositteli että hae koko ajalle kerralla tuki ja jos isä haluaakin jäädä kotiin niin sitä voi muuttaa tarvittaessa. Helpompi kuulemma kun päätös jo tehty toiselle.

Ja työnantajan osuudesta ei kannata murehtia. Itse luulin että joudun heti tuen piiriin ja hain sen mukaan. Päätöksen mukana sitten tulikin tieto että saan palkkaa ekat kuukaudet ja tuki maksetaan työnantajalle. En tiedä menikö niin helposti kun hain viimeisen 6 kuukauden tuloilla sen sijaan että olisin käyttänyt 2014 vuoden vahvistettuja verotettavia tuloja. Tähän vaihtoehtoon kun työnantajalta vaaditaan palkkatodistus että tulot tosiaan kasvaneet.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Tuo vanhempainpäiväraha oli lopulta tosiaan helppo hakea, piti vaan miettiä hiukan useampaa asiaa kuin äitiysavustuksen ja lapsilisän hakemusten kohdalla. Mullekin maksetaan palkka 3 ekalta kuukaudelta ja työnantaja hakee tuen itselleen. Itsekin hain 6 kuukauden tulojen perusteella, sillä vuonna 2014 olin kotona. Ilmoitin vaan työnantajalle milloin palkkatiedot pitää viimeistään Kelassa olla.

Päivi
10/33 | 

Täällä tämä raskaus on otettu paaljon rennommin. Kun taas esikoista odotin niin kaikkia piti tarkkailla etten vaan saa syödä ja selvitellä asioita. Ihan hirveetä.
Esikoisen arvioitu paino oli 3800g ja jopa syntyessään kätilö sanoi ettei paina yli 4kg ja kas kummaa 4350g poika paino. Ihan normaalisti alateitse syntyi. Ei ollut ongelma ponnistaa ulos :)

Mv
11/33 | 

Toisessa raskaudessa maha kasvoi todella nopeasti. Ruokavaliolla oli tähän varmasti vaikutusta. Vko 37 jälkeen kasvoi vielä hurjemmin ja ylitettiin kaikki käyrät. 1vko ennen synnytystä kävin kokoarvioinnissa omasta pyynnöstäni, arvio oli 3900g. Huokaisin helpotuksesta. Lopulta hän syntyi vko 41 ja painoa 4740g. Aika helposti tuo tuli ulos, kolme kunnon ponnistusta, pieniä repeämiä muutama.

Vierailija
12/33 | 

Mulla oli tosi iso maha kun olin viimeisilläni, lääkäri povasi yli 4 kilon vauvaa mutta tyttö olikin 2,5-kiloinen kun syntyi. Kyllä ne lääkäritkin joskus erehtyy. :D

Murumansikka
13/33 | 

Myös mun vauva vaikutti koko ajan isommalta, kuin rv-viikot vastasivat. Mun perussairauden takia mulle tehtiin useita ylimääräisiä ultria ja kaikissa todettiin, että iso vauva. Viimeinen painoarvio oli 4200 grammaa. Olin myös kauhuissani yli 4 kiloisen vauvan synnyttämisestä. Vauva oli syntyessään 3900 grammaa ja 53 cm pitkä. Ja turhaan jännitin - hän syntyi sektiolla virheellisen tarjonnan vuoksi :)

meku86
14/33 | 

Meille syntyi viime vuonna elokuussa 3.lapsi,suloinen tyttö.Aina meni vauvan paino korkeemmalla viikkoihin nähden ja sitä seurattiin.Rv oli neuvolan mukaan 38+0 kun antoivat painoarvioksi 4200g.Tyttö syntyi käynnistyksellä rv 38+1 ja painoi 5090g,pituus 53cm ja nätisti syntyi alateitse,selvisin koitoksesta ilman tikin tikkiä :D Mulla myös molemmat aikaisemmat olleet yli nelikiloisia,esikoistyttö syntyi rv 41+4 ja painoi 4300g ja pituutta oli 54cm,poika syntyi rv 38+2 ja menin saliin mielessä lääkärin antama painoarvio 4300g-5000g ja syntyikin sellainen 4570g ja 56cm vaavi :D Mutta kummankin viimesimmän tenavan kohalla istukassa oli selkeää kalkkeutumaa josta kätilöt sanoivat että yliaikasia ovat olleet vaikka neuvolan antamat rv muuta ovat väittäneet.Ja huvittavinta oli että kun ootin tätä viimoista tyttöstä mä vitsailin monille että juu,varmaan sellanen 5 kilonen vauva sieltä tulee,ei ois ehkä kantsinut kun tulikin tosiaan hivenen yli 5kg painava xD Mutta 4.lasta en enää uskalla edes harkita,se ois kuitenkin joku 6kg oleva mun tuurilla kun en pieniä vauvoja näköjään saa xD

Vierailija
15/33 | 

Miksi olisi niin kamalaa, että vauva olisi yli nelikiloinen? Kuten täällä on sanottu, ei vauvan koko kerro välttämättä mitään siitä, miten synnytys sujuu. Suurikokoinen vauva voi myös olla vahvempi ja helppohoitoisempi kuin pieni ja heiveröinen. Ja suloisia ne ovat kaikki 😊

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Itselläni, jolla on taustalla jo yksi perätilasynnytys, pelkään, että jos vauva kasvaa kovasti eikä mene oikeaan asentoon kuten isosiskonsa, en pääse synnyttämään normaalisti, sillä perätilasynnytykseen ei ainakaan Kättärillä pari vuotta sitten päästetty, jos vauvan arvioidaan olevan lähemmäksi 4kg. Mutta toivotaan, että pikkusisko osaisi pysyä päällään masussa.

Toki kaikki vastasyntyneet ovat aivan ihastuttavia. <3

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Esikoisen kohdalla äitiyspakkauksen sisävaatteet jäivät käyttämättä, sillä niiden poikamainen tyyli ja värimaailma ei miellyttänyt silmääni, eli näinkin turhamainen syy. Sen sijaan itse laatikko oli oivallinen ensisänky ja ulkovaatteet ahkeralla käytöllä. Lisäksi kaikki tavarat, kuten peitto ja kynsisakset, pääsevät käyttöön tulokkaankin vauvavuotena.

Vierailija
17/33 | 

En tiedä, lohduttaako tämä nyt yhtään, mutta meidän esikoinen ja toistaiseksi ainokainen oli aina kaikissa painoarvioissa ja mittauksissa normaalia jäljessä, mutta SF-mitta oli normaalia pienempi, eikä masukaan juuri kasvanut. Kävin erityisseurannoissa neuvolalääkärin lähetteellä, ja kaikki oli koko ajan ok. Pahimpia olivat täysin ulkopuolisten kommentit: "onko sulla laskettu aika OIKEASTI jo silloin", "onkohan sun vauvalla varmasti kaikki hyvin", "syötköhän sä tarpeeksi" tai "tupakoivat äidit saavat pienikokoisia vauvoja" (Yhden tupakan olen elämässäi pottanut ja raskauskiloja kerty 14, eikä alipainoa ollut ennenraskautta...). 40. raskausviikolla syntyi suunnitellussa sektiossa 47cm ja 2,7kg vauva, jonka päämitta oli juuri ja juuri sen verran,ettei jouduttu lisätutkimuksiin. Suunniteltu sektio siksi, että vauva kääntyi 37. raskausviikolla jalkatarjontaan roikuttuaan muuten koko raskauden aan pää alaspäin, ja vaikka tilaa oli kuinka, ei itsepäinen neiti suostunut käännösyrityksessä kääntymään. Summa summarum, mä olisin ollut isommasta vauvasta ja masusta onnellinen, vaikka kaikki menikin hyvin ja lapsi on tänään täysin terve miltei 2-vuotias :)

Olen muuten kuullut paljon juttuja siitä, että osteopaatit onnistuvat kääntämään perätilassa olevan vauvan raivotarjontaan ihan vain tyyliin äidin vatsaa sivelemällä. Mua harmitti jälkikäteen tosi paljon, etten ollut kuullut tästä oman raskauteni loppuvaiheessa. Suosittelen siis kokeilemaan, mikäli teidän Hertta päättää tehdä saman kuin isosikonsa! :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Voi kuinka pieni hän on ollutkaan. Ihana kuulla, että kaikki nyt kuitenkin lopulta hyvin.

Mä kokeilin ensimmäisen raskauden aikana akupunktiota, kun kuulin, että se auttaisi siihen, että vauva ymmärtäisi kääntyä raivotarjontaan. No eipä auttanut. :) Mutta kiitos tuosta osteopaatti vinkistä. Toivotaan kuitenkin, että pikkusisko ymmärtäisi jäädä ihan luonnollisesti pää alaspäin.

Vierailija
18/33 | 

Minulla on kaksi tyttöä. Ensimmäisessä raskaudessa vatsa oli pieni ja siro. Myös vauvan arveltiin sekä tunnustelemalla että kasvuseurantaultrassa olevan siro ja pieni, syntymäpaino arvioitiin ultralla 3300g. Tyttö syntyi tarkalleen laskettuna aikana ja painoi 4090g. Toisesta synnytyksestä on nyt kulunut puolisen vuotta. Synnytys käynnistyi 41+5. Tälläkin kertaa käsin tunnustelemalla arvioitiin koko ajan sorroksi ja pieneksi, mutta toisella kerralla itse tunsin edelliseen vertaamalla tilanteen. Vatsa kasvoi keskikäyrällä. Tytöt syntyi alle tunti ensimmäisestä supistuksesta ilman kivunlievitystä ja painoa oli 4640g ja pituutta 55cm. Synnytys oli silti äärimmäisen ihana enkä kokenut isoa kokoa haasteelliseksi. Vauva on edelleen todella pitkä ja painava ikäisekseen, mutta kuten joku muukin jo kommentoi, isoa vauvaa on ihanan helppo hoitaa ja lasketun ajan jälkeen syntynyt vauva on todella paljon virkeämpi ja tarkkaavaisempi. Nyt toisella kerralla osaan sata prosenttisesti nauttia isosta vauvasta. Mutta synnytykseen liittyvät pelot ym. eivät häviä muiden hyvillä kokemuksilla. Onhan synnytys hyvin yksilöllinen tapahtuma, jonka me kaikki koemme kipuineen ja muine tuskineen eri tavoin! Tsemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen!

Vierailija
19/33 | 

Minulla on kaksi tyttöä. Ensimmäisessä raskaudessa vatsa oli pieni ja siro. Myös vauvan arveltiin sekä tunnustelemalla että kasvuseurantaultrassa olevan siro ja pieni, syntymäpaino arvioitiin ultralla 3300g. Tyttö syntyi tarkalleen laskettuna aikana ja painoi 4090g. Toisesta synnytyksestä on nyt kulunut puolisen vuotta. Synnytys käynnistyi 41+5. Tälläkin kertaa käsin tunnustelemalla arvioitiin koko ajan sorroksi ja pieneksi, mutta toisella kerralla itse tunsin edelliseen vertaamalla tilanteen. Vatsa kasvoi keskikäyrällä. Tytöt syntyi alle tunti ensimmäisestä supistuksesta ilman kivunlievitystä ja painoa oli 4640g ja pituutta 55cm. Synnytys oli silti äärimmäisen ihana enkä kokenut isoa kokoa haasteelliseksi. Vauva on edelleen todella pitkä ja painava ikäisekseen, mutta kuten joku muukin jo kommentoi, isoa vauvaa on ihanan helppo hoitaa ja lasketun ajan jälkeen syntynyt vauva on todella paljon virkeämpi ja tarkkaavaisempi. Nyt toisella kerralla osaan sata prosenttisesti nauttia isosta vauvasta. Mutta synnytykseen liittyvät pelot ym. eivät häviä muiden hyvillä kokemuksilla. Onhan synnytys hyvin yksilöllinen tapahtuma, jonka me kaikki koemme kipuineen ja muine tuskineen eri tavoin! Tsemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013