Tämän raskausviikon isoin asia oli eilen Naistenklinikalla ollut rakenneultra. Mua jännitti ultra etukäteen valtavasti, sillä tässä on mennyt monta viikkoa edellisestä ultrasta taikka neuvolakäynnistä, jossa olisi päässyt kuulemaan pienokaisen sydänääniä. Tämän takia ehdin liian monta viikkoa murehtimaan, että onhan murulla edelleen kaikki hyvin masussa. Mutta eilen aamulla oli vihdoin odotettu rakenneultra raskausviikolla 20+6. Meidät otti vastaan asiallisen tuntuinen kätilö, joka osoittautui ilokseni hyvin perusteelliseksi ammattilaiseksi. Hän tutki vauvan pään, huulet, aivot, sydämen, sormet, selkärangan, raajojen pituudet ja virtaukset, en edes muista mitkä kaikki asiat käytiin ultrassa läpi, niin paljon uutta tietoa tuli ja olin niin haltioitunut näkemästäni. Vauva oli jatkuvasti liikkeessä, mikä oli ihana asia, sillä edessä olevan istukan vuoksi en liikkeitä vielä kovin selkeästi tunne. Kätilö lohdutti, että kunhan vauva kasvaa, rupean tuntemaan liikkeet paremmin, mutta uskon, että tämä raskaus sujuu samalla tavalla kuin ensimmäisen raskaus, eli ilman potkujen fiilistelyä. Pikkuisellamme tuntui olevan kaikki hyvin, mikä oli tärkein asia kuulla. Painoarvio oli tällä hetkellä 380g.

Iloinen asia oli se, että pikkuinen kölli masussa pää alaspäin. Yhden perätilasynnytyksen jälkeen tämä uutinen oli mieletön kuulla, sillä muisteltiin mieheni kanssa, että esikoinen ei ollut ikinä masussa pää alaspäin, hän viihtyi masussa joko pitkittäin, istumassa ja loppu vaiheessa linkkuveitsiasennossa. Toki vauva tulee masussa pyörimään, mutta nyt on ainakin todistettu, että hän osaa ja pystyy menemään masussa pää alaspäin ja toivon todella, että loppuvaiheessa raskautta hän jäisikin kyseiseen asentoon. Vaikka ensimmäinen synnytys sujui perätilasta huolimatta yhtä hyvin kuin "normaalisynnytys", tai jopa paremmin, niin mieluusti synnyttäisin seuraavan lapseni luonnollisemmalla tavalla. Keskusteltiin eilen kätilön kanssa todella paljon ensimmäisestä synnytyksestäni, sillä häntä kiinnosti kuulla miten synnytys oli mennyt, sillä monella hänenkin asiakkaallaan on ennakkoluuloja perätilasynnytystä kohtaan. Oli ilo saada jakaa positiivisia kokemuksia käynnistetystä synnytyksestä, jonka lopputuloksena oli täydellinen terve tyttö (erbin pareesi hävisi tytön olkapäästä itsekseen ja lonkkaluksaatiota seurattiin puolen vuoden ajan) ja minä äitinä palauduin synnytyksestä muutamassa päivässä.

Jossain vaiheessa ultraa kätilö kysyi haluammeko tietää lapsemme sukupuolen? Vastasimme myöntävästi. Pian kätilö osoittikin meille selkeän kuvakulman, josta maallikkokin näki kumpaa sukupuolta vauvamme on. Kyyneliltä ei siinä vaiheessa vältytty. Kliseistä sanoa, että tärkeintä tietysti, että lapsi on terve, mutta kyllä tämä tieto lapsen sukupuolesta tekee raskaudesta jotenkin konkreettisemman ja tuntuu että vauva on jo oma tyyppinsä ja hän tuli jotenkin läheisemmäksi. Tulen varmasti kertomaan täällä blogissakin onko vauvamme tyttö vai poika, kunhan olemme kertoneet uutisen kaikille läheisillemme.

Säät ovat viime päivinä suosineet ja olen ruvennut miettimään, että miten ihmeessä jaksan olla vielä pari kuukautta töissä, odotan nimittäin jo malttamattomana, että pääsen viettämään kotiäidin elämää. Kesälomani alkaa vasta elokuussa ja pelkään, että kesä hujahtaa ohi toimistolla kökkiessä. Toki toivon, että vointini jatkuu hyvänä raskauden loppuun asti, enkä joudu esimerkiksi jäämään sairaslomalle, mutta kyllä leppoisat vapaat kesäpäivät Helsingissä tytön kanssa kuulostaisivat jo melko hyvältä. Käytiin viikonloppuna Tuhkolmassa ja sen jälkeen olen miettinyt, että ehtisimmekö ennen vauvan syntymään käymään jossain aurinko- taikka kaupunkilomalla. Saisin kuitenkin lentää vielä pitkälle syksyyn asti, mutta tarkoitus olisi nyt säästää rahaa kotiäitivuosia varten. Katsotaan tuoko kesä tullessaan matkoja vai vaan mökkeilyä Joukolassa, ei sekään huonolta vaihtoehdolta kuulosta.

Tänään raskausviikkoja täynnä 21+0. Ensi viikolla olisi tarkoitus pitää sukulaisille ja ystäville gender reveal-juhlat ja voisin hankkia joitain vaatteita pikkuiselle, nyt kun vauvan sukupuolikin selvisi, lisäksi maanantaina olisi pitkästä aikaa neuvolakäynti. Kivoja juttuja siis tiedossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (7)

Vierailija
2/7 | 

Minulla kolme tytärtä ja yksi poika, viidettä odotan ja joka kerta on näkynyt erittäin selvästi kumpaa sukupuolta lapsi on. Että kyllä ne tytötkin näkyy usein hyvin selvästi :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

;)

Esikoisen kohdalla rakenneultrassa kätilö oli aikoinaan hyvin varma, että kyseessä on tyttö, itse en maallikkona kyllä sitä osannut kuvasta nähdä.

Vierailija
3/7 | 

Mä veikkaan poikaa. Mulla oli presis samanlainen vatsa, ei niinkään sivulle vaan vähän niin kuin eteenpäin ja poika tuli. Vaikka eihän noista ikinä tiedä 😉

Vierailija
4/7 | 

Höpö höpö sillä mahan mallilla ei ole mitään merkitystä kumpi sieltä tulee! Minulle on veikattu joka kerta poikaa kun on joidenkin ihmisten mukaan "ihan tyypillinen poikamaha"... Hah, kolme tyttöä olen synnyttänyt :D 

T. kätilö

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013