Raskausviikolla 36 oli vihdoin pitkään odottamani neuvolakäynti, sillä edellisestä käynnistä oli nimittäin tullut kuluneeksi jo kuusi viikkoa. Vaikka näin toista kertaa raskaana ollessani en huolestu jokaisesta vihlaisusta taikka kummallisesta oireesta, tosin en tehnyt sitä ensimmäisenkään raskauden aikana, on neuvolassa ollut aina huojentavaa käydä ja mukava päästä tutun neuvolatädin kanssa juttelemaan raskauden etenemistä.

Olen muuten ollut tyytyväinen siihen, että päätin raskauden alussa vaihtaa neuvolatätiä, sillä uskon, että nykyiseltä terveydenhoitajalta saisin tarvittaessa hyviä neuvoja ja apua, eikä toiminta ole pelkästään persoonatonta oppikirjasta opittua tietoa. Muistelen edelleen kauhulla kuinka ensimmäisen raskauden aikaiselta terveydenhoitajalta sain vanhoillisen ohjeen "imetä ainoastaan 3h välein 30min ajan", kun tuoreena äitinä ihmettelin neuvolassa ääneen, että vauva on koko ajan, siis koko ajan, pitkiä aikoja rinnalla. Naivina uutena ensisynnyttäjä noudatin ammattilaiselta saamaani ohjetta ja plörinäksihän imetys meni ja jouduimme antamaan Hissulle äidinmaidonkorviketta. Toki siitä, että vauva osasi juoda tuttipullosta korviketta, tarjosi isälle mahdollisuuden osallistua vauvan syöttämiseen ja itse pääsin välillä pois kotia esim. treenaamaan reiluksi tunniksi. Mutta silti toivon, että en jatkossa saisi tällaisia neuvoja neuvolasta.

Mutta takaisin tähän neuvolakäyntiin, joka hyvin saattoi olla viimeinen käyntini ennen vauvan syntymää, sillä seuraava neuvolakäynti varattiin vain parin päivän päähän lasketusta ajasta. Tämä oli raskauden 6. neuvolakäynti, aikaisemmat ovat olleet raskausviikoilla 8, 14, 22, 26 ja 30. Näiden neuvolakäyntien lisäksi on ollut yksi tapaaminen lääkärin kanssa, toinen on rv39,  ja kaksi ultraa raskausviikoilla 12 ja 20. Tällä kertaa neuvolatäti tiedusteli tarkkaan onko minulla mitään raskausmyrkytykseen liittyviä oireita, kuten turvotusta, kämmenten ja jalkapohjien kutiamista, huimausta, päänsärkyä, näköhaittoja. Eipä ole onneksi ollut ja lisäksi mitattiin verenpaine, joka edelleen oli minulle tyypillisissä luvuissa. Lisäksi terkkari tiedusteli mahdollisista supisteluista taikka vuodoista.

Neuvolakäynnin tärkein asia oli saada tieto miten sf-mitan kasvu on kehittynyt. Tähänhän asti mitta on mennyt joko yläkäyrällä taikka reilusti sen yläpuolella. Tämän kertainen mitta oli tarkalleen yläkäyrällä eikä huidellut kaavion yläreunassa, mutta se ei todellakaan helpottanut fiilistäni. Tämä iso maha on ollut nimittäin tämän raskauden isoin huolenaiheeni, sillä jotain ihmeellistä siinä on, sillä esikoinen kuitenkin kasvoi masussa alakäyrällä ja oli syntyessään vain 3100g. Neuvolatäti ei kuitenkaan laittanut minulle vieläkään lähettä kokoarvioon, mikä harmittaa itseäni, sillä tuntuu että lähes kaikki muut odottajat ovat näillä raskausviikoilla saaneet jonkinlaisen painoarvion vauvasta, (taisin muuten äsken juuri kehua neuvolatätiäni, mutta tämän ainoan huolenaiheeni osalta toimisin hiukan toisin kuin hän). Itse kun olen saanut tämän raskauden ainoan kokoarvion ultrassa raskausviikolla 20. Neuvolatäti rauhoitteli minua, kun näki taas itkuisen ja kauhistuneen ilmeeni, että iso sf-mitta saattaa hyvinkin johtua lapsiveden runsaasta määrästä taikka istukan koosta. Mutta silti. Minulle on nyt varattuna raskauden toinen lääkäritapaaminen raskausviikolla 39, jolloin lääkäri sitten katsoo onko hänen mielestään syytä laittaa minua eteenpäin koko- ja synnytystapa-arvioon, mutta kyseinen käynti on kyllä niin lähellä laskettua aikaa, että se ei hirveästi ehdi rauhoittaa mieltäni.

Luin muuten hiukan ihaillen Tiitukatriinan postauksen raskausarvista. Itse selvisin onnekkaasti ilman raskausarpia ensimmäisestä raskaudesta ja kovasti toivoin näin tapahtuvan nytkin. Olikin melkoinen shokki kun mieheni huomautti joskus kesällä alamasuun ilmestyneistä raskausarvista. Nykyään päivittäin piipahdan peilin edessä "kerro, kerro kuvasti, onhan arvet hävinneet", eihän ne arvet mihinkään ole kadonneet. Olen tottunut siihen, että raskaudet ovat muokanneet kroppaani ja olen kiitollinen kuinka olen pystynyt kasvattamaan ja kohta voin toivottavasti myös sanoa, että synnyttämään, kaksi lastani, mutta näitä omasta mielestäni rumia raskausarpia en olisi kyllä tarvinnut. Nämä tuoreet raskausarvet kuitenkin tuovat minulle mieleen lähinnä tämän raskauden synnytysjännityksen, jonka aiheuttaa iso mahani. Lisäksi arvet muistuttavat minua siitä, että en todellakaan ole yhtä hyvässä kunnossa fyysisesti kuin ensimmäisen raskauden aikana ja olen paljon vaan nukkunut sohvalla, silloin kun minun olisi pitänyt mennä salille taikka lenkille, tämä vetämättömyys, laiskuus ja saamattomuus on varmasti olleet osasyyllisiä siihen, että vartaloni on turvonnut masun lisäksi muualtakin. Jatkan edelleen masuihon öljyämistä ja toivon, että arvet synnytyksen jälkeen hälvenevät. Muistot raskauksista jäävät kuitenkin sydämeeni, niiden ei tarvitsisi jäädä iholleni.

Neuvolakäynnin tärkein vaihe oli kun meidän oli tarkoitus kuunnella Hertan sydänääniä. Se minuutti, joka tuntui useammalta pitkältä minuutilta, kun terveydenhoitaja etsi vauvan sydämensykellä tuntui ikuisuudelta. Ajattelin, että nyt kun vauva on jo niin iso, sydänäänet löytyvät heti, mutta tällä kertaa terkkari etsi ja etsi ääniä eri kohdista masua pitkään, vaikka hän olikin aluksi tunnustellut missä asennossa vauva masussa on. Minullahan on istukka edessä ja tunnen vauvan liikkeitä ainoastaan muutaman kerran päivän aikana, joten senkin vuoksi neuvolakäyntien sydänäänien kuunteleminen on ollut minulle tärkeä asia. Lopulta tasainen hyvä sydämensyke löytyi, kuinka helpottavaa olikaan kuulla tämä kaunis ääni. Mutta tulipahan taas todistettua, että tämän vuoksi en todellakaan halua kotona käyttää dopleria, jos ammattilaisellakin kestää sydänäänien etsiminen noin kauan, omat hermoni eivät vaan kestäisi tuota etsintäaikaa.

Siitä huolimatta, että jännitän tulevaa synnytystä, nautin tämän hetkisestä ajasta. Käsittämätöntä, että vauva saattaa syntyä minä hetkenä hyvänsä. Meillä on kaikki valmiina Hertan tuloon ja voin olla rennoin mielin. Tätä juuri halusin, että voin nauttia viimeisistä raskausviikoista ilman turhaa hössötystä taikka pesänrakennusta. Ollaan miehen kanssa jopa saatu lokavauvan etunimikin karsittua kahteen vaihtoehtoon, alun viidestä vaihtoehdosta ja tämäkin asia tuntuu ihanalta. Kovasti tässä pohdin, että pitäisikö mennä johonkin jalkahierontaan taikka vyöhyketerapiaan, joka avittaisi synnytyksen luonnollista käynnistymistä, sitten kun olen raskausviikolla 40. Esikoisenhan synnytys käynnistettiin raskausviikolla 41 perätilan vuoksi, joten olisi upea päästä kokemaan luonnollinen käynnistyminen, miten siirtyminen sairaalaan onnistuu jne. Mutta saattaahan se olla, että vauva syntyy jo ennen laskettua aikaa, tänäänhän hän on täysiaikainen kun raskausviikkoja on tasan 37+0. On tämä vaan upeaa jännittävää aikaa. Kohta meidän perheen elämä muuttuu taas totaalisesti.

ps. Vielä on huomiseen pe 16.9 klo 16 aikaa osallistua raskaus/kihlakuvaus arvontaan Instagramissa heidi_joukolatar

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (17)

Vierailija
1/17 | 

Yhä edelleen ihmettelen pk-seudun harvoja neuvolakäyntejä. Minulla itselläni on kuudes raskaus ja nyt on viikkoja 32+4, eli olen kokenut synnyttäjä ja odottaja, jos näin voi sanoa :) Raskaudet ovat menneet hyvin, liitoskipuja on ollut mutta ei muuta. Täällä on viimeinen lääkärineuvola viikolla 36, jossa tehdään vauvan kokoarvio, ja jos on tarvetta niin mahdollinen lähete ä-polille synnytystapa-arvioon. Viimeinen raskauskuukausi käydään neuvolassa joka viikko. Varmasti tuntuu pitkältä ajalta tuossa vaiheessa päästä nuin harvoin neuvolaan ja toisaalta, mitä hyötyä viikolla 39 on käydä lääkärintarkastuksessa kun tuossa vaiheessa vauva voi olla hyvinkin jo syntynyt. Ei ainakaan tehdä synnytystapa-arviota enää nuilla viikoilla. 

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Halusin oikein koota yhteen kaikki tämän raskauden neuvolakäynnit, kun tuntuu, että tapaamisia on ollut vähän.

Itse kyllä kaipaisin nyt sitä tarkempaa kokoarviota vauvasta, varsinkin kun neuvolatäti itsekin mainitsi, että iso sf-mitta ei välttämättä kerro mitään vauvan todellisesta koosta. Luulisi, että tapauksessani, jossa sf-mitta on ollut niin iso ja ero esikoiseen niin huomattava, minut laitettaisiin eteenpäin kokoarvioon/synnytystapaarvioon, mutta ei. Neuvolatäti tosiaan sanoi, että viikolla39 lääkäri sitten katsoo onko tarvetta tarkemmille tutkimuksille, mutta siinä vaiheessa se voi kyllä olla jo myöhäistä.

Toivottavasti raskautesi etenee loppuun asti hyvin ja nauti neuvolakäynneistäsi. :)

Vierailija

Oli ihan pakko alkaa katsoa sinun  neuvolakäynti listan jälkeen omia käyntejä. Itse olen käynyt kolme kertaa tähän mennessä neuvolassa +1 kerran lääkärillä. Seuraava neuvola on rv 31.(Tämäkin kokemus Helsingissä) Itseänikin huolettaa vauvan koko, sillä esikoinen syntyi 38+ ja painoi likemmäs neljä kiloa. Nyt sen ainoan kerran, kun Sf-mitta on otettu se oli kaksi senttiä suurempi kuin esikoisesta vastaavaan aikaan ja pomppasi samantien yläkäyrälle. Esikoisen kohdalla kun pysyimme hyvin pitkään keskikäyrän tuntumassa. 

Suoraan sanottuna viikolla 41 syntynyt 3100g vauva kuulostaa varsin sirolta. Ja on toki totta, että sf-mittaan vaikuttaa moni muukin asia kuin vauvan koko, mutta toisaalta ymmärrän kyllä huolesi. Tsemppiä loppuraskauteen.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Sinulla on tosiaan ollut ainakin yksi neuvolakäynti vähemmän kuin minulla tuossa vaiheessa raskautta oli.
Jännittävää teilläkin nyt nähdä miten sf-mitta kehittyy. Oma neuvolatätini ainakin rauhoitteli ekasta mitasta, joka pompsahti heti reilusti yli yläkäyrän, että tärkeää on seurata miten käyrä kehittyy.
Esikoiseni oli tosiaan melko pieni syntyessään, joten siitä syystä olenkin ihmetellyt ja kauhistellut tämän raskauden isoa sf-mittaa.

Vierailija
2/17 | 

Aikasen kummaa, että et saanut lähetettä kokoarvioon! Minä sain ajan ensi viikolle (36+5) ihan varmuuden vuoksi vain, kun aikoja sattui olemaan, vaikka en itse nyt siihen mitään pakottavaa tarvetta näe! Tämä tosin sen takia, että isosisko ja sen veli ovat molemmat olleet syntyessään hieman päälle 4-kiloisia, ja enpä usko tämän kuopuksenkaan olevan mikään minivauva.. Kyllä se aina auttaa valmistautumaan, että tietää edes vähän missä mennään!

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Kyllä minäkin tätä ihmettelen, kun iso masu on tämän raskauden ainut asia, josta olen ollut huolissani ja terkkari näkee kuinka itkua tuherran aina kun näen korkean sf-mitan piirtyvän kaaviolle. Vielä kun tuntuu siltä, että kaikki muut odottajat saavat kokoarvioita ja pääsevät synnytystapa-arvioon, mutta en minä. Tarkempi kokoarvio saisi minut luultavasti jotenkin paremmin henkisesti valmistumaan tulevaan synnytykseen.

Kaunista loppuodotusta sinulle ja kaikkea hyvää lähestyvään synnytykseen.

Vierailija
3/17 | 

Olen seuraillut blogiasi, että ilmeisesti ihan samoilla viikoilla mennään. Meillä esikoinen on 2,5v tyttö ja nyt ei tiedetä kumpi tulee, rv tänään 37+0 ja la 6.10. Meillä ei ainakaan ole mitään kokoarvioita annettu ensimmäisellä kerralla eikä kyllä nytkään, eilen juuri olin neuvolassa ja seuraava on 2vk päästä. Toivoisin kyllä että tämä synnytys alkaisi itsekseen kohtuu ajoillaan, koska ensimmäisellä kerralla käynnistettiin ja meni 15pv yli...

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Ihan tasoissa mennään, sillä sama laskettu aika meillä on. Helpottavaa kuulla, että ei muutkaan saa automaattisesti kokoarviota. Olisi kyllä tosiaan upea kokea luonnollinen synnytyksen käynnistyminen, vaikka kyllä käynnistettykin synnytys oli ainakin omalla kohdallani kaunis ja hyvä kokemus loppujen lopuksi. Rentoa loppuraskautta sinulle! <3

Vierailija
4/17 | 

Et ole ainoa. Itsellä esikoinen tulossa ja oli pari viikkoa sitten lääkäri käynti mutta ei mitään kokoarviosta tai edes synnytystavasta. Varsinkin näin ekaa odottaessa ois kiva tietää. Toisaalta ens viikolla aika äitiyspolille kiitoksen oman neuvolatädin

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Jos sf-mitta kehittyy normaalisti niin eivät varmaan siinä tapauksessa anna tarkempaa kokoarviota. Minunkin olisi vaan pitänyt vahvemmin tuoda esille toiveeni saada tarkempi painoarvio.

Vierailija

Meillä se sf-mitta näyttää alle, vähän liiankin paljon sen takia ihmettelinkin, ettei miksei lääkärissä sanottu mitään vaikka siittä kysyin.
Kuitenkin meillä melkein samat viikot. Päivän ero vaan.
Kannattaa pyytää ja sanoa, että haluat tietää. Toivottavasti ne antaa sen ajan

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

En ymmärrä tosiaan, että miten jossain neuvoloissa laitetaan eteenpäin tarkempiin kokoarvioihin taikka lääkäri antaa automaattisesti painoarvion, vaikka sf-mitta olisi "normaaleissa" rajoissa. Mutta sitten jossain tällaisissa tapauksissa, jossa mitta on alakäyrän alapuolella taikka yläkäyrän yläpuolella ei tapahtu mitään.

Laitoin neuvolatädilleni viestiä nyt käynnin jälkeen ja pyysin saada tarkempaa kokoarviota. Hän lupasi nyt laittaa konsuloitan lähetteen lääkärille, joka sitten katsoo, että pääsenkö ultrattavaksi. Kyllä tuntuu olevan kiven alla tämä tutkimus, minun olisi pitänyt osata itseä enemmän tätä synnytyspelkoani.

Vierailija

Erittäin hyvä kysymys. Onneksi ens viikolla ultraavat ja tekevät muutenkin tarkemman tutkimuksen kättärillä.

Toivottavasti pääset kuitenkin sen jälkeen mielisi pääsee rauhoittumaan ja tiedät itsekkin missä menette pikkuisen kanssa. Onnea loppuviikkoihin

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Joo, itseasiassa nukuttuani pelkoni kanssa muutaman yön laitoin neuvolatädilleni viestiä asian tiimoilta. Terkkari laittoi nyt konsultoivan lähetteen synnytyssairaalan lääkärille, joka katsoo onko hänen mielestään kokoarvio/synnytystapa-arvio tarpeellinen. Eli vieläkään ei ole varmaa, että pääsenkö tarkempiin tutkimuksiin. Tuntuu olevan tutkimukset kiven alla täällä Helsingissä.

Marronen
6/17 | 

Heippa!

Mielestäni tilanteessasi kannattaisi mennä hyvälle yksityiselle lääkärille. Jos ja kun teillä ei joka eurosta ole tiukkaa, panostaisin siihen ehdottomasti. Itselläni oli vähän vastaava tilanne ja sanottiin myös että paljon lapsivettä jne. Siihenkin periaatteessa olisi hyvä löytää syy. Voi olla harmitonta tai sitten kertoa vakavammasta. Itse kävin Sirkka Liukkosella Aavassa. Hän on entinen naistenklinikan johtava lääkäri. Nykyään pitää yksityistä polia ja on erittäin asiantunteva. Hän tutki rauhassa kaikki kriittiset mitat, sain kokoarvion, selityksen isolle määrälle lapsivettä ja myös arvion että mahtuuhan vauva varmasti ulos kun oli vähän isokokoisempi. Itse koin että neuvola ei toiminut tarpeeksi ja neuvola ja yksityinen täydensivät toisiaan hyvin tuoden minulle mielenrauhan :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Kiitos tuhannesti vinkistä, lämmitti mieltäni. <3 Itseasiassa pohdinkin tässä, että pitäisikö minun varata aika yksityiseltä, mutta jotenkin se on vasten periaatteitani, kun mielestäni neuvolajärjestelmän pitäisi hoitaa asiat eteenpäin jos siihen on syytä. Ärsyttää vaan, miten moni asia tuntuu riippuvan omasta terveydenhoitajasta taikka neuvolalääkäristä. Tosin olenhan minä jo kerran käynyt tämän raskauden aikana yksityisellä, kun en jaksanut odottaa kunnallista ensimmäisestä ultraa, vaan menin Mehiläiseen varhaisultraan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013