TEHTÄVÄ: Hanki vauvalle passi. Hoida mahdollisimman moni asia verkossa ja käy tunnistautumassa vauvan kanssa Helsingin pääpoliisiasemalla.

SUUNNITELMA: Käy passikuvassa valokuvaamossa, joka lähettää kuvan suoraan poliisille. Täytä passihakemus verkossa. Isi-ihminen antaa luvan vauvan passille verkossa. Varaa aika tunnistautumiselle esikoisen kerhopäivälle. Nouda passi kodin viereiseltä R-kioskilta. Varaa matka ja vietä ihana rento perheloma lämmössä.

TODELLISUUS: Passikuvaus vauvan kanssa oli hauska ja nopea kokemus. Hakemuksen teko verkossa käy helposti. Varaan ajan poliisille aamulle, jolloin isi vie esikoisen kerhoon, joten pääsen vauvan kanssa lähtemään heti herättyämme suoraan kotoa poliisiasemalle. Kuitenkin pari päivää ennen varausta tajuan, että kyseisenä päivänä on esikoisen vapaapäivä. Ei haittaa, ajattelen, tämähän voi olla jännittävä retki esikoiselle päästä käymään poliisiasemalla. 

Pasilassa pitää olla klo 9.30. Katson, että pääsemme 40minuutissa kotiovelta metrolla ja bussilla oven eteen. Asetan tavoitteeksi olla kerrankin hyvissä ajoin paikalla, joten katson edellisenä iltana sopivan metron lähtöajan. Sellainen rauhallinen aamu mielessäni laitan kaiken edellisenä illalla valmiiksi. 

Aamulla suoritan minuutti aikataululla rutiinit. Itselle pesut, vaatteet ja hiukan meikkiä kun oikein kaupungille mennään. Esikoisen pesut, vitamiinit ja pukemiset. Vauvan pesut, vaatteet ja imetys. Tähän asti kaikki sujuu, mutta kun uloslähdön aika koittaa alkaa hermoja kiristävä tunti. Esikoinen aloittaa kitinän että sattuu, ja väsyttää, unilelukin pitää vielä pussata, en pue ja hän ei ainakaan kävele metroasemalle. Hissu aloittaa juoksukisat kun pitäisi ruveta toppautumaan talvivermeisiin. Kiroan tämän talven mielessäni ja vannotan, että ensi talven vietän Espanjan rannikolla.

Ulkona. Olin edellisenä iltana päättänyt, että aamiainen hankitaan lähikaupasta ja nautitaan tien päällä, oltaisiinhan me retkellä. Kauppa kierretään nopeasti ja ostetaan pakolliset esikoisen toivomat karjalanpiirakat ja pillimehut. Vauva ei nukahdakaan vaunuihin, kuten olin suunnitellut, ja kitisee vaunuissa.

Metrossa kuulutetaan, että liikenne on seis viottuneen vaunun vuoksi. Rupean kelaamaan, että miten me nyt päästään täältä idästä mihinkään. Näin jo silmissäni, että myöhästytään varatusta ajasta ja joudun joskus toiste tyttöjen kanssa tälläiseen minuutti aikatauluun, nyt ollaan kuitenkin jo voiton puolella sillä ollaan päästy ulos ovesta. Siinä vaiheessa kun hikipisarat rupeavat kohoamaan lähtee metro onneksi liikkeelle. Vauva itkee vaunuissa ja jostain syystä rupean häpeämään jos itku häiritsee kanssamatkustajia. Metro on aivan täynnä, joten en voi myöskään ottaa vauvaani syliin rauhoittumaan. 

Pari pysäkin väliä selvitään ja vaihdetaan bussiin. Kävellään metroaseman hisseille tajutaksemme, että se on epäkunnossa. Ei auta muuta kuin pistää esikoinen vaunujen alakertaan ja juosta aseman toiseen päähän ja toivoa, että siellä hissi toimisi. Päästään katutasolle ja bussikin tulee heti. Bussissa on tilaa ja voin ottaa edelleen itkevän Hertan syliin. Tajuan, että vauvani ei tuoksu kukkasille ja mietin kauhulla miten pahasti vaatteet haalarin alla ovat jo likaantuneet ja toivon, että perillä olisi hoitohuone. 

Pasilassa ymmärrän että vahvistuksessa mainittu aula 1 ei tietenkään tarkoita taloa 1, vaan löydämme oikean paikan talosta 2. Perillä. Etuajassa ollaan huimat 5 minuuttia. Vauva nukahtaa vihdoin vaunuihin. Tajuan, että kohta saan herättää vauvan tunnistamista varten. Sääli.

Saadaan asia hoidettua. Muistan vaipanvaihto pakon ja löydän ilokseni hyvän hoitopöydän poliisiaseman inva-vessasta. Nyt lasketaan sykettä ja rauhoitutaan. Lävitämme eväät penkille. Esikoinen syö. Imetän. Vauva tekee toiset niskak***t. Kerään köörimme toisen kerran aseman inva-vessaan.

Puolen tunnin päästä olen saanut hermoni rauhallisiksi. Ajattelen tulevaa etelänmatkaa kaiholla, olen loman tarpeessa. Passit on nyt hoidettu.

Rentoa loppuviikkoa sinullekin. On tää arki vaan ❤.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (12)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Mun hermo oli niin kireellä, että. :D Nyt aurinko paistaa, vauva nukkuu, taapero on reipas ihana itsensä ja mä sain hyvää Johan&Nyströmin lattea, joten aamun tapahtumat ovat muisto vaan.

Mailou
4/12 | 

Samaistun! :D inhottavaa on huomata kuulostavansa useamman lapsen äidiltä (jolta siis mun ei pitäny sit kuulostaa), kun välillä kieltää esikoista riekkumassa jossain sillä välin kun vauva itkee ja kitisee ja kaikki menee päin....
Hengitä syvään...
Joudun monesti toimimaan koko päivän ilman isi ihmistä (koska isän työajat ovat epäsopivat perhe elämälle). Ja pakko se on joskus mennä jonnekkin... Esikoisen (3v.) ikeassa karkaus uhmakohtauksen vallitessakin on jo koettu ;D lähtemistä ei tosiaankaan helpota talvivaatetus ja asuminen kolmannessa kerroksessa vailla hissiä...
Välillä mietin ettei kannattaisi lähteä kotoa ollenkaan ja antaa 3v.:n katsoa ohjelmia, niin kaikki olis tyytyväisempiä... Huoh! Hektistä aikaa, jolloinka kannattaa hokea itselleen ettei ole varsinaisesti kiire minnekkään, kaikki järjestyy kunhan ei ole liian kriittinen itselleen!
Kiva lukea joskus tämmöinenkin teksti blogistasi :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Kuulostaa tutuilta jutuilta. Oma esikoiseni haluaa aina lähdönhetkellä jäädä kotiin katsomaan Frozenia tai pikku kakkosta, tai muuten vaan ei halua lähteä ulos kodista. Mutta aina kun päästään ulos kerrostalostamme niin mukavaa on, pääasiassa. Pari kertaa olen jäänyt koko päiväksi tyttöjen kanssa sisälle ja esikoinen on saanut aamupiirrettyjen lisäksi katsoa piirrettyjä, mutta helpommaksi olen kokenut, että lähdetään jonnekin ja ollaan näin kaikki tyytyväisempiä. Kun nuo uloslähtemiset saisi jotenkin mahdollisimman sujuviksi, inhoan itseäni kun pinna rupeaa palamaan. Huh. Tavoitteena ensi viikolle on, että lasken aina kymmeneen ja olen mahdollisimman zen.

kesäheinä3006
Liittynyt25.10.2016
5/12 | 

Huh, olipa ruljanssi! Onneksi se on nyt hoidettu ja lomakin ilmeisesti häämöttää :)
Meillä vauva sai henkilökortin 5kk iässä Suomen matkaamme varten, mutta täällä (asutaan Puolassa) kaiken pystyi hoitamaan netin kautta ja riitti, että isä kävi kortin sitten paikan päältä noutamassa. Itse sain leppoisasti odotella vauvan kanssa kotona.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Suomessa valmis passi tulee tosiaan lähikioskille ja suurimman osan asioista pystyy hoitamaan netissä. Nyt vaan kun oli kyse lapsen ensimmäisestä passista joutui käydä tunnistautumassa poliisilaitoksella.

Joo, yksi matka ollaan saatu jo lyötyä lukkoon ja ostettua lennot. Tää matkan odottelukin on kyllä kivaa aikaa.

Vierailija
6/12 | 

Ihanaa lukea sun blogista näin arkinen postaus. Yleensä sun elämä on niin täydellistä ruusuhattaraa mutta sattuu niitä niskakakkoja näyttävästi kaikille, myös bloggaajille :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

joo, et arvaakaan miten tavallista ja arkista tämä elämä on kakkakatastrofeineen, kyyneleineen ja huolineen. :D Blogissa kuitenkin tulee esiin vain murto-osa elämästäni.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013