Kuten otsikko kertoo, aviomieheni palasi tänään työelämään isyyslomansa jälkeen.

Mutta mepä tytöt selvittiin erinomaisesti tästä päivästä! Isukki ehti olemaan kotona lähes kuukauden tyttäremme syntymän jälkeen, joten hänen apuunsa ja tukeensa ehdin tottumaan liiankin hyvin. Pelkäsin jopa hieman tätä ensimmäistä päivää, kun olen tyttären kanssa kahden. Onneksi päivä on mennyt täydellisesti ja sain hirmuisesti varmuutta äitinä olemiseen.

Isästä oli kyllä valtavasti apua isyyslomallaan, vaikka joku sanoi minulle aikanaan, että isän olo kotona on ihan turhaa alkuaikoina, kun vauva vain syö ja nukkuu. Niinpä, siinäpä se, kun vauva vain pääasiassa syö, niin ihanaa että kotona on joku toinen joka hoitaa vauvaa muuten: kylvettää, vaihtaa vaipan, kärryttelee, sylittelee ja antaa lisämaitoa. Päätyö miehelleni kuitenkin oli kantaa minulle juomavettä kun imetin.

En ole sopinut montaa aikataulutettua menoa parille ensimmäiselle päivälle, kun olemme vauvan kanssa kaksin kotona. Tavoitteenani on pitää meidät molemmat tyytyväisenä ja opetella arkea kaksin. Yllätyinkin tänään miten helposti kaikki sujui. Vauva sai ruokaa aina ajallaan. Minäkin muistin syödä. Päikkäreille päästiin ennen isompia itkuja. Vaipanvaihtokaan ei tänään hermostuttanut tytärtä yhtä paljon kuin yleensä. Pääsimme kävelylenkille jopa kaksi kertaa. Shoppailin, kahvittelin ja ehdin tekemään kotitöitäkin. Tytär oli oikein tyytyväinen koko päivän ja seurustelimme hyvässä hengessä päivän aikana.

Toivottavasti huominenkin on yhtä ihana ja helppo päivä.

Muutama kuva tältä päivältä alla...

 Minä ehdin (jopa) syömään aamiaisen ja lukemaan hesaria, samaan aikaan kun tytär oli tyytyväinen sitterissä.

 Kotikin pysyi yllättävän siistinä päivän tohinoiden lomassa. Vauvanhuoneessa pitäisi keksiä paikka vähän käytetyille vauvanvaatteille, kun ne nyt roikkuvat pinnasängyn laidalla.

Tytär jatkoi unia vaunukopassa päiväretken jälkeen. Päivän pisimmät päikkärit kestivät lähes 4 tuntia.