Kolme vuotta sitten, 4.8.2012, sanoimme toisillemme "tahdon" Helsingin Tuomiokirkossa. Vietän tänään mieheni kanssa nahkahääpäiväämme.

Näin hääpäivän tienoilla minulla on ollut tapana katsoa kaikki hääkuvamme läpi ja voi että kuinka minulle tulikaan ikävä kyseistä päivää. Päivää, joka oli onnellinen ja täydellinen ja josta jäi upeita ikimuistoisia muistoja. Näissäkin Pasi Nikkasen ottamissa kuvissa vilahtelee hääpäivämme huippuhetkiä, kuten se kun meinasin purskahtaa itkuun kaasojen pukiessa minulle hääpuvun ylleni. Tai kun rupesin kävelemään Tuomiokirkon käytävää pitkin Canonin soidessa ja näin alttarilla mieheni odottamassa minua, siitäkään hetkestä ei ilman kyyneleitä selvitty. Tai entäs se venematka juhlapaikalle Suomenlinnaan kun sisällä kihelmöi sellainen mieletön rakkauden ja innostuksen fiilis.

Vuosi on kulunut nopeasti ja viimeisen vuoden aikana on tapahtunut jälleen paljon. Isoin asia on ehkä se, että meistä on kunnolla kasvanut tasapainoinen perhe. Selvisimme helposti vauvavuodesta, josta monet etukäteen kovasti varoittivat. Lisäksi minä sain uuden työpaikan ja mieheni pääsi nauttimaan koti-isyydestä. Teimme yhdessä kaksi ulkomaanmatkaa, Nizzaan ja Berliiniin. Vietimme ensimmäisen joulun perheenä mökillä, vaikka muuten olemme Joukolassa viettäneet viimeisen vuoden aikana poikkeuksellisen vähän aikaa. Pääasiassa arki on ollut vuoden aikana seesteistä. Tällä hetkellä meillä on taas kaikki asiat tasapainossa.

Itse olen ollut niin sisällä äitiydessä ja kiinni tyttäressäni, että välillä pitää ihan herätellä itseään, että tuossa vieressä olet sinä rakastava puoliso. Minä rakastan sinua. Rakastan kuinka osaat elää hetkessä. Rakastan tapaasi ottaa rennosti ja elää ilman stressiä. Rakastan, kun onnistut ostamaan itsellesi aina kauheita vaatteita. Rakastan miten pidät tiukasti kiinni siitä, että jokatoinen ilta kylvetät tyttäremme. Rakastan miten jaksat aina innostua ja harrastaa erilaisia urheilulajeja. Rakastan sitä miten ahkerasti luet dekkareita. Rakastan sitä, että osaat aina korjata tai rakentaa kaiken. Rakastan sitä miten sinulta hoituu kaikki aina niin vaivattomasti. Rakastan kun pidät huolta siitä, että verensokerini ei pääse ikinä laskemaan liikaa. Rakastan sitä, kun tartut käteeni kadulla kävellessämme. Rakastan kauniita hymyileviä silmiäsi. Rakastan miten rakastava iskä olet tyttärellemme. Olen kiitollinen, että saan jakaa päiviäni sinun kanssasi.

Ensimmäistä hääpäiväämme juhlimme Zurichissä ja kävimme syömässä pilkkopimeässä, vuosi sitten sain kutsun kynttiläillalliselle ja kuumailmapallolennolle ja tänään teemme jotain kivaa yhdessä, mutta siitä saat kuulla illemmalla Joukolattaren Instagramin kautta.

Olen muuten harmitellut, että olisi pitänyt aloittaa perinne, että olisimme hankkineet hääpäivälahjaksi aina sen vuoden materiaalista tehdyn lahjan. Eli viime vuonna lahja olisi ollut paperinen ja tänään jokin nahkainen. Itse keksisin ainakin oikein kivan nahkaisen hääpäivälahjan itselleni LV:n myymälästä. :)

Onko lukijoiden joukossa muita onnellisia, joilla on tänään hääpäivä?

KUVAT: PASI NIKKANEN

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013

Instagram