Eipä ole viime viikkojen aikana tarvinnut hakemalla hakea omaa aikaa, kun sitä on tullut ihan luonnostaan. Tuntuu, että päivittäin minulle on siunaantunut vähintään pari tuntia aikaa, jolloin en ole perheeni kanssa taikka voin vaan lösähtää halutessani sohvalle.

Missä tilanteissa sitä paljon puhuttua omaa aikaa on minulle sitten suotu? Ensinnäkin esikoinen aloitti kuun alussa aamupäiväkerhossa, joka on pari kertaa viikossa. Kaksivuotiaalla alkoi myös kaksi uutta harrastusta - tennis ja satutanssi. Sillä tennis on ehdottomasti enemmän mieheni heiniä on treeneissä mukanaolo hänen vastuullaan, minä vastaan sitten tanssiin viennistä ja hakemisesta. Tytär nukkuu päivittäin (paitsi ne valitettavat poikkeuspäivät, jolloin hetken hiljaisuuden jälkeen lastenhuoneesta kuuluu iloinen huuto "äitiiii, en halua enää nukkua") parin tunnin päikkärit. Lapsen mentyä nukkumaan yöunille siinä klo 19-20 välillä mies on monesti omissa treeneissä, jolloin saan tehdä kotona mitä huvittaa. Lisäksi Hissu ja mieheni ovat käyneet vielä mökkeilemässä, ja kun minä en uskalla enää lähteä Kätilöopistosta kovin kauassa, on minulle torjoutunut jopa 24 tunnin "vapaita". Onhan tässä yhdelle odottajalle riittävästi hemmottelua.

Mitä sitten teen silloin kun kukaan ei ole vaatimassa minulta mitään ihmeellistä? Mä nautin.

Sillä elämä on tällä hetkellä melko seesteistä, minua ei odota koko ajan täysinäinen pyykkikoppa taikka räjähtänyt koti. Toki olen monet kerhoaamut siivonnut kotona taikka pessyt pyykkiä, mutta sellaista ylitsepääsemätöntä kaaosta ei kotiimme ole vielä päässyt syntymään. Vaikka kerhon minulle tuoma vapaa tuntuu tällä hetkellä vähän turhalta, niin olen tyytyväinen, että tyttö aloitti kerhoilun jo ennen vauvan syntymää, jotta pääsee sisään kyseiseen arkeen ja itse olen sen sijaan hyödyntänyt ajan lenkkeilyyn. Jatkossa kerhopäivät ovat sitten Hissun oma juttu ja minä pääsen tällöin nuuskuttelemaan rauhassa vauvan tuoksua.

Nyt kun jäin äitiyslomalle tuntuu, että postaustahtini täällä blogissani on rauhoittunut ja olen pyrkinyt, että en jokaisessa vapaassa hetkessä miettisi blogijuttuja vaan olen keskittänyt ne yhteen päivään viikossa. Tämä päätös on taannut minulle sen, että minun ei "tarvitse" käyttää lapsen päikkäriaikoja bloggaamiseen vaan olen voinut halutessani nukkua päikkäreitä (tätä harvoin, sillä muutenkin olen raskauden vuoksi nukkunut yöunet viime aikoina huonosti, joten olen yrittänyt kerätä kaiken mahdollisen väsymyksen yöhön) ja ennen kaikkea katsoa hömppää telkkarista, voiko olla parempaa tv-viihdettä kuin Tahdon morsiuspuvun taikka Ensitreffit alttarilla.

Mitäs muuta vapaani sisältävät? Pitkiä rauhallisia aamiaisia vuoteessa, ystäviä ja blogitapaamisia. Lisäksi teen pikkujuttuja, kuten valmistelen seuraavan aterian ruokia, teen kauppalistaa, nautin hyvästä lattesta, valokuvaan, somesomesome ja käyn ruokakaupassa.

Yritän imeä näistä hetkistä kaiken irti, sillä tiedostan, että lokavauvan myötä arki tulee muuttumaan valtavasti. Ja esimerkiksi päivittäisistä päikkäreiden tuomasta omasta ajasta saan pitkään varmasti vain haaveilla. Voisiko tätä autuutta ja rentoutta varastoida pulloon?

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 | 

Hohhoijjaa! Eihän kolmen hengen taloudessa voi edes olla kaaosta, eikä pyykkikori voi olla jatkuvasti täynnä. Meillä on viisi lasta, neljä alle kouluikäistä, ja meillä on tällä hetkelläkin pyykkikori kahta vaatetta lukuunottamatta tyhjä. Kaaosta syntyy harvoin kun pidän tietyt asiat aina järjestyksessä. Ja tarviiko kaksivuotias harrastuksia???? Ei todellakaan, antakaa lapsen olla lapsi, harrastuksiin ehtii paljon myöhemminkin. Olen blogisi pitkäaikainen seuraaja ja niin usein hämmästelen tätä yhden lapsen arkea, se on yhden ja kahdenkin kanssa niin helppoa, toki ei se viidenkään kanssa mitään mahotonta ole :) Ja ihan helpolla uskallat lähteä käymään vaikkapa mökillä vielä.. kyllä sieltä ennättää nopeasti sairaalaan jos tarve vaatii. Tässä huomaa, miten erilaista elämä täällä pohjoisessa on, kun synnärille on matkaa 150km, silti kaksi edellistä raskautta on mennyt 10 päivää yli ja olen ihan normaalia elämää elänyt ja mennyt ja tullut niiden ylimenevienkin päivien aikana, ei sitä synnytystä tarvi koko ajan päivystää ;) Syntyy sitten kun syntyy ja sairaalaan pääsee kyllä nopsaankin. Tsemppiä loppurutistukseen ja pikkuisen höllempää otetta! Täällä mennään rv 35 ja pikkuhiljaa alan katteleen vauvalle tarvikkeita valmiiksi, josko ens viikolla kävisin ostamassa ekat vaatteet ja sairaalakassinkin oon pakannu jopa lasketun ajan jälkeen :D :D Kyllä sitä ehtii eikä siinä laukun pakkaamisessa mene kuin ehkä max 1 tunti hitaammallakin pakkaajalla. 

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Voi ei, postauksen tarkoitus ei ollut yllyttää vertailemaan taikka arvostelemaan toisia äitejä. Ihana kuulla, että teidän arki on tasapainossa, itsekin nautin tämän hetkisestä arjestani, toivottavasti se välittyi jutustakin.
Ja noista harrastuksista. Tarviiko kukaan harrastuksia jos tolta kannalta ajattelee? Meidän perheen arvoihin, elämäntapaan ja tilanteeseen harrastukset sopivat. Haluan tarjota lapselle leikin ja liikunnan iloa. Itse olen käynyt esikoisen kanssa erilaisissa ohjatuissa jutuissa vauva-ajasta alkaen, on ollut muskaria, jumppaa ja värikylpyä. Erilaiset aktiviteetit ovat hyvin suosittuja pk-seudulla ja sen takia tykkään täällä asua, kun vaihtoehtoja on niin runsaasti. Nyt kun otimme taaperon pois päiväkodista ajattelumme, että viikkoon mahtuu toinenkin harrastus. Tuo tennis on muuten ihan mahtavaa, toivottavasti tytölle tulisi yhtä hyvä pallosilmä kuin isällään ja toisin kuin minulla. :)
Tsemppiä tulevaan synnytykseen! Itseäni pari tuntia synnytyskivuissa autossa ei innosta, joten olen tällaista tilannetta nyt vältellyt jo viikkojen ajan, kun se on kuitenkin mahdollista. Olen kyllä kiitollinen, että olen voinut erinomaisesti koko raskauden ajan isosta masusta huolimatta.
Kaunista syksyä teidän perheelle.

Vierailija

Totta kai voi olla kaaos. Se voi olla myös yhden hengen taloudessa tai kahden eikä siihen tarvita lapsia. Jollekin se arki voi olla haastavaa yhdenkin lapsen kanssa, toisille siihen riittää kissa.

Vierailija
2/15 | 

Hei! Ei tarvitse julkaista tätä mutta uusin maneerisi "taikka" ärsyttää ihan suunnattomasti. Se kun ei ole mikään oikea sana niin ei kannata ihan joka toiseen lauseeseen sitä ympätä.

Vierailija
3/15 | 

Jännä ettei rouva julkaise kommentteja joissa on vähänkään jotain negatiivista!

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Nyt en ymmärrä kommenttiasi, tietääkseni kaikki kommentit, myös anonyymit, on julkaistu blogissani. Olisitko halunnut erityisesti tuoda esiin jonkun negatiivisen sanomisen?

Vierailija
4/15 | 

Minä kans oon huomannut jatkuvan taikka- sanan käytön joka on alkanut ärsyttään vaikka se pieni juttu onkin :) Se kun ei ole oikeastaan mikään sama edes!

Espoosta
5/15 | 

En voi ymmärtää noita muutamia arvostelijoita. Taitavat olla lestadiolaisäitejä lapsiluvusta päätellen. Ihmetyttää vain, miksi he niin innokkaasti ja "tarkkaan" lukevat blogiasi, jos elämäntapasi on heille niin kovin vieras. Olisiko kuitenkin hieman kateutta aistittavissa; sen verran kitkerän katkerilta nuo mielipiteet vaikuttavat.

Kun itse et arvostele muiden tapaa elää, luulisi homman toimivan myös vice versa.

Onnellista odotusta!

Terveisin blogisi lukija Espoosta

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Välillä ihmetyttää miten tällaisia kevyitäkin asioita ihmiset, äiti-ihmiset, jaksavat arvostella ja vertailla, isoista asioista kuten imetys ja päivähoito puhumattakaan.

Kiitos, että sinä seuraat blogiani.

Ulkosuomalainen lukijasi
6/15 | 

Oletpa saanut negatiivisia kommentteja :( 

Ihanaa, kun viet lastasi harrastuksiin, liikunnan riemun pariin ja sosiaalisia taitoja kehittämään. Varmasti hän saa kotonakin möllöttää ihan tarpeeksi ;)

Ymmärrän myös hyvin, ettet uskalla lähteä kotoa pitkälle. Mulla on laskettu aika tammikuussa ja sanoin jo miehelle, että kuukautta ennen laskettua aikaa en varmaan uskalla liikkua kotisohvalta mihinkään - mulla kun eka synnytys kesti alle kaksi tuntia, tämä toinen lapsi saattaa tulla vielä nopeammin maailmaan.

Tsemppiä loppuraskauteen ja kaikkea hyvää elämääsi muutenkin!

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Juurikin näin, kyllä sitä oleilu-ja leikkiaikaa mahtuu päiviin, varsinkin kun ollaan nyt tytön kanssa kotona. Ei silti, kyllä me harrastetaan myös silloin kun työ- ja päiväkotiarki pyörii.

Itsekin tosiaan kuullut juttua nopeista synnytyksistä ja kun eka synnytys minulla käynnistettiin, ei ole yhtään tietoa miten kroppani käyttäytyy kun synnytys käynnistyy luonnollisesti, senpä takia en ehdoin tahdoin lähde enää pk-seudun ulkopuolelle. Nyt vaan toivon, että saisin kokea luonnollisen synnytyksen käynnistymisen.

Kiitos kauniista tsempistä. <3

ph00
7/15 | 

Meillä on myös ollut lapsilla aina harrastuksia. Aloitimme jo vauvajumpan 2kk. ikäisenä ja löysin sieltä todella hyvän ystäväni.. ei tulisi mieleenkään jäädä kotiin vauvan kanssa kökkimään kun on mahdollista harrastaa ja saada samalla juttelu seuraa :) tottakai lisäksi vaunulenkkeilin ym. ja myös toinen asia meni samoin. jäin loppuraskaudessa tarkoituksella koti kaupunkiimme vaikka usein kävimme n. 70km. päässä lapsuuden kodissani. vaikka äiti on lähtenyt meidät sieltä synnyttämään niin miksi oisin kivuissani sellaista matkaa mennyt, kun sairaala oli 5km. päässä kodistamme. ymmärrän toki jos asuu kaukana niin eihän siinä muu auta.. ja olisi kyllä syntynyt minun lapset ampparissa. sellaisella rytinällä on tultu mailmaan ;)

Vierailija
8/15 | 

Tai voihan ne arvostelijat olla myös epäuskoisia, hinduja, muslimeja, helluntalaisia tai vaikkapa jehovalaisia, heilläkin on usein useampi kuin yksi tai kaksi lasta! :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
Sisältö jatkuu mainoksen alla