Mieheni kanssa ollaan jo useamman kuukauden ajan pohdittu nimeä lokavauvallemme. Päätös tuntuu olevan nyt jotenkin paljon vaikeampi kuin esikoisen kohdalla. Haluamme, että nimi olisi valmiina mietittynä kun tyttö syntyy. Tai ainakin, että meillä olisi kaksi nimeä, joista sitten valitsisimme tytön näköisen. Tulemme kastamaan tytön, mutta emme halua odottaa nimen julkaisua sinne asti, sillä ristiäiset eivät ole mikään nimenantotilaisuus, vaan haluamme ruveta kutsumaan häntä hänen oikealla nimellään ensimmäisistä päivistä lähtien.

Toinen nimi meillä on jo lukkoonlyöty, se tulee olemaan sama kuin mieheni edesmenneellä äidillä oli. Esikoisemmehan sai saman toisen nimen kuin minulla ja äidilläni on. Etunimen kanssa on kuitenkin vielä monta kysymysmerkkiä ilmassa ja vielä pitää nukkua muutama yö ennen kuin lopullinen päätös tehdään. Pikkusiskon etunimi tulee tälläkin kertaa olemaan jomman kumman suvusta, kuten isosiskollakin, ja olemmekin selanneet sukukirjat nyt moneen otteeseen läpi ja kirjanneet ylös potentiaaliset nimet. Listalla on nyt neljä kaunista nimeä, mutta jotenkin olen saanut jokaisesta nimivaihtoehdosta jonkun negatiivisen asian kaivettua. Ja ennen kaikkea olen ruvennut kuuntelemaan aivan liikaa läheisten ja muiden ihmisten mielipiteitä nimistä. Miksi ihmeessä olenkaan avannut meidän nimipohdintaa muille ihmisille.

Löysin heti tämän nimiprojektin alussa todella kivan nimen äidinisäni puoleisesta sukukirjastamme. Nimi oli heti sekä minun että mieheni mieleen - perinteinen suomalainen vanha naisennimi, harvinainen, kaunis ja ytimekäs ja rimmaisi hyvin yhteen sukunimemme kanssa. Ajattelimme, että se on siinä. Mutta kun rupesin etsimään tietoa milloin olisi kyseisen nimen nimipäivä, sainkin todeta, että kyseinen nimi ei ole laisinkaan suomalaisessa nimipäiväkalenterissa. Rupesin selvittämään asiaa tarkemmin ja ehkä hiukan kauhukseni sain todeta Väestörekisterikeskuksen etunimitilaston avulla, että kyseisen nimisiä ihmisiä on elänyt Suomessa ainoastaan alle 5 kpl ja hekin silloin 1900-luvun alussa. En ole nimittäin itse ikinä ymmärtänyt, että lapselle annetaan keksimällä keksitty nimi ja nyt olisin itse nimeämässä lastani todella harvinaisella nimellä. Olen maininnut nimivaihtoehdosta muutamalle läheiselleni ja lähes kaikki ovat pyöritelleet silmiään, mikä tuntuu kummalliselta, sillä minun ja mieheni suuhun nimi kuulostaa hyvin perinteiseltä. Miksi ihmeessä mietin muiden mielipidettä asian suhteen.

Toinen vaihtoehto tulisi äidinäitini puoleisesta suvusta, mutta kyseinen nimi rimmaa aivan liikaa pojannimen kanssa, jonka antaisimme, jos joskus saammekin pojan. Mielestäni on jotenkin mielikuvituksen puutetta, jos lasten nimet rimmaavat keskenään täydellisesti tai esimerkiksi alkavat samalla alkukirjaimella. Tuo pojannimi on päätetty jo kymmenen vuotta sitten, suhteemme alkuvuosien aikana. Nyt pohdinkin, että haluanko mahdollisesti joskus kolmannen lapsen ja jos haluan ja sellainen meille suotaisiin ja jos hän olisi poika, niin haittaisiko jos sisarusten nimet rimmaisivat keskenään.

Sitten olisi yksi kaunis kolmitavuinen nimi. Mutta sen kohdalla pohdin onko nimi liian pitkä, taivutetaanko siitä heti lempinimiä. Päättämämme toinen nimi on kolmitavuinen eikä minun korvaani soinnu kovin hyvin yhteen tämän etunimen kanssa. Tosin harvoinhan sitä koko nimeä missään ääneen lausutaan. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta oli tosin yllättävä huomata, kuinka suosittuja pitkätkin kolmitavatuiset etunimet ovat.

Neljäs vaihtoehto tulee mieheni puoleisesta suvusta. Mutta tarinat kertovat, että samanniminen henkilö ei ollut eläessään kaikista kiltein ja helpoin ihminen, joten tämän mielikuvan vuoksi nimi sai hieman negatiivisen sävyn mieleeni. Tosin ystävättäreni sanoi mukavasti, että voisimmehan ajatella, että tyttärestämme tulisi puolestaan luonteikas nainen, jos saisi tämän saman nimen.

Vaikka olen saanut kaikista nimistä kaivettua, jonkun näinkin vähäpätöisen negatiivisen asian, niin olen helpottunut ja onnellinen, että meillä on nyt neljä mieluisaa potentiaalista nimeä. Uskon vakaasti, että sydän lopulta sanoo, mikä on meidän lopullinen valinta ja mikä näistä nimistä sopii parhaiten pikkusiskolle.

Olisi kuitenkin kiva kuulla mikä asia on ratkaissut teidän lasten nimet. Oletko kuunnellut läheisten mielipiteitä? Jos perheessä on sisaruksia, niin onko nimissä jokin yhdistävä tekijä? Pitääkö nimi olla ehdottomasti nimipäiväkalenterissa? Onko lapsi saanut heti jonkun lempinimen, jota kaikki käyttävät?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (23)

Vierailija
1/23 | 

Tärkeinä on, että pidätte itse nimestä ja että se sopii teidän suuhun! :) Kun minut kastettin 80-luvun alkupuolella, oma nimeni ei ollut mitenkään yleinen, vaikka kovin suomalaisen oloinen onkin, ja nimipäivän sain suomalaiseen kalenteriin vasta pari vuotta sitten. Isovanhempani olivat todenneet kastetilaisuudessa, että ihan hirveä nimi, me kutsutaan vauvaa tytöksi.. No, eivät kutsuneet, vaan käyttivät ihan omaa nimeäni ja kovin ihania isovanhempia olivat kaikin puolin :D Joskus lapsena harvinaisempi nimi oli ärsyttävä, mutta olen aina arvostanut sitä, että olen ollut luokkani ja kaveriporukkani ainoa senniminen. Ja nykyään nimeni alkaa olla jo aika yleinen!

Kun valitsimme omalle tyttärellemme nimeä pari vuotta sitten, kartoimme kaikkia sen ja parin edellisvuoden suosituimpia etunimiä juuri siksi, ettei lapsemme kaveriporukkaan osuisi montaa samannimistä (ihan kuin tämän voisi varmistaa etukäteen, heh). Lisäksi meillä on kaksikielinen koti, ja oli tärkeää, että nimi kuulostaa suomeksi ja ruotsiksi lausuttuna samalta. Tämä oli yllättävän vaikeaa, ja moni kiva nimi jäi tästä syystä pois. Lopulta valitsimme kolmetavuisen nimen, koska pidimme siitä. Lempinimiä tulee varmasti viimeistään kouluiässä kavereien toimesta, mutta toisaalta, ehkä se on vain mukavaa - rakkaalla lapsella on sitten monta nimeä :) Toinen nimi on perinteinen suvussa kulkeva nimi.

Jos meille joskus tulee lisää lapsia, on edelleen tärkeää, että nimi kuulostaa samalta lapsen molemmilla kotikielillä - haluan, että kaikki perheenjäsenet ja erikieliset isovanhemmat puhuttelevat lasta samoin. Uskoisin, ttä meille on myös edelleen tärkeää, että toinen nimi on perinteinen perheessä kulkenut nimi. Sen sijaan en aio enää selailla nimikalentereita ja stressata sitä, kuinka moni laps saa saman nimen kuin tyttäremme - tärkeintä on, että nimi tuntuu oikealta ja hyvältä ja sopii lapselle :)

Tsemppiä nimipohdintoihin, valitkaa nimi, joka tuntuu teistä oikealle, sopivalle ja kauniille! Lähipiiri tykkää varmasti lapsesta, oli nimi aluksi heidän mieleensä tai ei. Tiedän, mistä puhun ;)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Olipa kiva lukea sinun tarina nimistä ja niiden taustoista.

Mikä siinä onkin, että itse kävin myös katsomassa lähivuosien suosituimmat etunimet, etten vaan anna lapselleni liian yleistä nimeä. Oma nimeni Heidi oli 80-luvulla kun synnyin todella suosittu, enkä ole kyllä ikinä siitä kärsinyt, vaikka koulussa tai töissä olisi ollut samannimisiä naisia.

En tiedä mistä olen saanut iskostettua päähäni, että pikkusiskon nimi pitäisi olla kaksitavuinen. Ehkä siitä, että meillä kaikilla muilla on kaksitavuinen nimi, mutta silti ajattelen, että nimien ei pidä perheen sisällä mitenkään rimmata keskenään. Ja vaikka miehelläni on esim. kaunis ytimekäs Lassi nimi on häntä aina kutsuttu Lateksi.

Tärkeintä nyt, että ollaan löydetty 4 suvuista lähtöisin olevaa nimivaihtoehtoa.

Ande

Yritin samaa; halusin että nimi sopii sekä suomenruotsalaiseen sukunimeen (ja sukulaisten suuhun) sekä on helppo myös mm. kielitaidottomien lapsen mummien lausua. Vaan miten kävi? Pojasta tuli Mikael ja koko Savossa asuva suku kutsuu nimellä "Mikaeli", siis lisäävät loppuun i:n. Argh! Lisäksi kaverit ovat vääntäneet lempinimeksi Miksua, mistä en tykkää yhtään (kuulostaa kissan nimeltä ja inhoan kissoja) - itse ajattelin et lempinimeksi tulisi Micke... Eli ei mennyt putkeen. :D

Ja Heidi, ole iloinen että teillä on kiva pojan nimi varastossa, ne ovat nimittäin paljon harvemmassa kuin kivat tytönnimet.

Johanna*
2/23 | 

Meillä oli mietittynä useampi nimivaihtoehto tytölle. Kun tyttö syntyi, vahvistui yksi yllättävistä nimistä, mitä en olisi ajatellutkaan aiemmin. Nimi on vanha nimi ja aivan täydellinen tytöllemme. Harmi vain, että nimi on tullut aika yleiseksi. Kaksi muuta nimeä tulee suvusta. Päätimme nimen kahdestaan mieheni kanssa ja ilmoitimme sen heti syntymän jälkeen. Mikään muu nimi ei tuntuisi enää sopivammalta. Joskus olen kuullut äitien katuvan hormonihöyryissä keksimiään hyvin erikoisia nimiä. Hyvä makustella nimiä kaikessa rauhassa ja odottaa lapsen syntymään. Ihanaa loppuodotusta.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Kuulostaapa ihanalta, että löysitte tyttönne nimen noin helposti. Meilläkin oli esikoiselle nimi valmiina ja kun hän syntyi vakuutuimme siitä, että juuri kyseinen nimi on hänelle oikea. Monesti mietinkin, että olemmepa valinneet kivan nimen ja juuri sen takia ehkä stressaankin, että valitsemmehan tälläkin kertaa oikein. Onneksi tässä on vielä pari kuukautta aikaa miettiä ja makustella valintaa.

Vierailija
3/23 | 

Täällä toinen lokavauvan odottelija joka painii saman "ongelman" kanssa! : ) Odotamme kolmatta lastamme, esikoisemme toinen nimi oli mummoni toinen nimi, ja päätin jo hyvin nuorena, että jos joskus saan tyttären, hänellä tulee olemaan tämä sama nimi. Poikamme toinen nimi on mieheni edesmenneen isoisän kutsumanimi, jonka hän vuorostaan halusi toiseksi nimeksi jos pojan saamme. Lastemme etunimet ovat lasten "omia" nimiä, joten niitä he eivät ole perineet, vaan ne on lähinnä mietitty niin, että ne on helppo lausua niin suomeksi kun ruotsiksi, koska perheemme on kaksikielinen. Ja sitten tietysti, että ne sointuvat hyvin (tai edes jotenkuten) yhteen toisen nimen ja sukunimemme kanssa. Tämä ei ollutkaan pojan tapauksessa helppoa, koska kyllähän meidän vanhempien piti olla samaa mieltä nimen valinnasta myös! : ) Tämän kolmannen, ja luultavammin viimeiseksi jäävän vauvan toisen nimen keksi isosisko, kyseessä on nimi jota olen joskus itsekin maistellut ja josta pidän mutta jonka olin unohtanut, kunnes isosisko sitten eräänä päivän tokaisi että tämähän olisi hieno nimi! Se on lisäksi esikoisen nimi takaperin, eli siskoja yhdistävä tekijä siinäkin mielessä.. Eka nimi tuleekin sitten olemaan ihan oma, ja sopiva nimi tomeralle tytölle, ainakin jos liikkeistä ja ennen muuta potkuista voi luonnetta ennakoida ; ) Jos lapsi arvauksista ja tyttöfiiliksestä huolimatta olisikin poika, on onneksi sentään ainakin minulla mietittynä senkin varalle kivat nimivaihtoehdot, saa sitten nähdä onko isäntä samma mieltä : )

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Olipa ihana kuulla teidän lasten nimien taustalla olevat tarinat.

Helpottavaa, että teilläkin on jo toinen nimi valmiina mietittynä lokavauvalle. Vielä kun se juuri oikea etunimi varmistuisi näiden kahden kuukauden aikana. Meilläkin on tosiaan pojannimi valmiina, jos Hertta onkin poika.

Ande

Mietin varmaan koko ensi yön mikä nimi toimii tytölle sekä etu- että takaperin. :D Mutta mikä mainio yhdistävä tekijä!

Ronja
4/23 | 

Mielestäni ei tarvitse välittää mitä muut on mieltä nimestä. Ei kukaan vanhempi valitse lapselleen nimeä joka on heidän mielestä outo tai ruma. Mielestäni on kiva kun nykyään on niin paljon eri nimiä😊 Itse olin päättänyt jo yläasteella että jos minulle poika tulee niin hänen nimeksi tulee Trym, ja näin meidän esikoispojan nimi onkik Trym😊 Nyt odotamme toista ja sekin on poika. Hänen nimeksi ollaan päätetty Noam. Haluan lapsilleni erikoiset nimet, koska haluan että nimi on lapsen oma, eikä naapurin siskon lapsen.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Minunkin pitäisi ehkä päästä pois tästä vanhoillisesta ja perinteisestä ajatusmaailmastani, että kyllähän nimi pitää löytyä nimipäiväkalenterista. Ja ihan oikeassa olit, kun mainitset, että ei kukaan vanhempi valitse omasta mielestään epäsopivaa nimeä lapselleen (paitsi ehkä hormoonipäissään ja sitten kaduttaa myöhemmin :) ).

Eliina
5/23 | 

Tärkeintä varmasti on, että itse olette tyytyväisiä nimivalintaanne. Jos et välitä muiden mielipiteistä, lienee ne voi jättää omaan arvoonsa. Meillä esim. kaikkien lasten nimet alkavat samalla kirjaimella, vaikka alunperin ei niin suunniteltukaan. Lapset itse rakastavat sitä, että heillä on tämmöinen yhdistävä tekijä <3, vaikka se sitten joidenkin mielestä on tuota "mielikuvituksen puutetta" :). Osalla lapsistamme nimi puuttuu nimipäiväkalenterista, mutta löytyy epävirallisesta "harvinaisten nimien nimipäiväkalenterista". Vietämme heidän nimipäiviään noiden päivien mukaan, tärkeintä omasta mielestäni että yhtälailla nimipäivä huomioidaan jokaisen kohdalla (pienimuotoisesti meillä, mutta kuitenkin lapselle tärkeä juttu). Onnellista odotusta!

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Kiitos vinkistä koskien tuota harvinaisten nimien nimipäiväkalenteria. Piti käydä heti katsomassa olisiko tuo meidän yksi nimivaihtoehto päässyt kyseiseen nimipäiväkalenteriin, mutta ei sinnekään, höh.

Emme me tosiaan esikoisenkaan nimen kohdalla kertoneet päätöksestä etukäteen läheisille, en tiedä miksi nyt nimestä on tullut yleinen keskustelunaihe. Ehkä olen halunnut itse saada muidenkin mielipiteitä, kun nimiasia tuntuu olevan tällä kertaa niin hankala, vaikka loppujen lopuksi me se miehen kanssa tullaan yhdessä lopulta päättämään.

Vierailija
6/23 | 

Minun mielestäni on kiva, jos nimillä on jokin yhdistävä tekijä eli vaikka sama alkukirjain tai lopputavu tai sitten nimet ovat molemmat esim. luonnosta tai kuvaavat jotakin luonnetta. Käyttämäsi Hertta sopisi niin ihanasti eikä varmaan ole kovin yleinen!

Me valitsimme tyttömme nimen siten, että se kuulosti hyvältä eikä tuonut mieleen mitään ikävää. Nimi olikin yllättäen sinä vuonna kovin suosittu, vaikka vähän ajattelimme, että se olisi sen verran vanha nimi, ettei ihan vielä olisi tulossa muotiin. Toisen nimen päätimme ehkä noin viikkoa ennen ristiäisiä, kun emme meinanneet päästä siitä sopuun. Siitä tulikin sitten vähän erikoisempi muunnos nimestä, jonka halusin lapseni perivän omalta isoäidiltäni. Vielä ei ole tietoa sisaruksesta, mutta pojalle todennäköisesti valitsisimme samalla kirjaimella alkavan nimen, joka ei myöskään herätä etukäteen liikaa mielikuvia. Toiselle tytölle olisikin vaikeampi keksiä nimi...

Ei kannata ottaa paineita, että nimi olisi päätettynä valmiiksi eikä kukaan sitä teiltä toivottavasti odota. Hyvä, että on jotain vaihtoehtoja mietittynä ja voi sitten seurata vähän aikaa, mikä nimi niistä syntyneelle lapselle sopisi parhaiten!

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Hertta on minunkin mielestä todella kaunis nimi ja juuri tämän tyyppisen nimen tulemme pikkusiskolle antamaan, perinteinen vanha nimi. Itseasiassa sain pari päivää sitten kuulla kommentin läheiseltäni, että "ettekai te vaan anna tytölle oikeasti nimeksi Hertta?". Jotenkin häkeillyin tuosta kommentista ja sen jälkeen olen vielä enemmän miettinyt, että mitähän läheiset ja sukulaiset miettivät meidän nimivaihtoehdoista.

Onneksi tässä on tosiaan vielä pari kuukautta aikaa miettiä päätöstä ja lopullinen vahvuus asiaan tulee toivottavasti synnytyssairaalassa.

monsq
8/23 | 

Meillä tärkeintä on ollut nimen kansainvälisyys, koska tarkoitus olisi joskus muuttaa ulkomaille työn perässä. Esikoisen aikaan oli vaikea keksiä nimeä, joka olisi kansainvälinen ja kunnioittaisi lapsen isän kreikkalaisia juuria ja vieläpä mahdollisimman harvinainen. Nimilistasta löytyikin monta vaihtoehtoa ja yhdestä väännettiin perisuomalainen nimi uudella kirjoitusasulla. :D Toisen lapsen kohdalla ei enää harvinaisuus tai kreikkalaisuus niin paljon painanut, vaikka vaihtoehdoista se vähän vähemmän käytetty valittiinkin.

Meillä tosiaan ei nimiä paljastettu ennen nimiäisiä kuin minun äidilleni, joka kirjaili sen kastemekkoon. Siinä sai vieraat rauhassa mutustella nimeä ja pitää kommentit itsellään. Eipä vielä ole kukaan pahaa sanonut, kun lapsilla on nimet olleet jo ainakin kuukauden ennen nimiäisiä. :) minusta on turha pitää nimiäisiä, jos siellä ei ole mitään paljastettavaa.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Tuo onkin vielä yksi haastava asia, jos saa miettiä nimen sen mukaan, että se sopii kahteen eri kansalaisuuteen. Kuulostaapa kauniilta idealta, että olette muokanneet suomalaisesta nimestä kreikkalaistenkin suuhun sopivan.

Me tosiaan mieheni kanssa kuulumme kirkkoon ja aijomme tulevankin lapsemme kastaa. Ristiäiset eivät ole ev.lut kirkossa ole mikään nimenantotilaisuus, joten sen vuoksi meidän ei tarvitse emmekä halua tietoa nimestä pantata kastejuhlaan asti.  Lapsi on meidän mielestämme oma persoonansa, joten toivomme, että pystymme ruveta kutsumaan häntä hänen omalla nimellään ensimmäisistä päivistä lähtien. Nimiäiset on tosiaan ihan eri juhla, ei uskonnollinen toimitus, jota kirkkoonkuulumattomat viettävät.

Vierailija
9/23 | 

Meillä lapsilla 1,5v ikäeroa ja ehdottomasti halusin heille yhteensopivat nimet koska sellainen tiivis vauhtikaksikko heistä kuitenkin tulisi.Minni ja Mauri😊 En pitänyt sitä ongelmana että Minniä einole nimipäiväkalenterissa, nimppareita voi juhlia vaikka Minnan päivänä.Pelkäsin että sukulaiset alkavat kutsua Mauria heti Maukaksi, mutta teimme sen heille selväksi, että oikea nimi on Mauri ja sillä sipuli.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Luulisi, että Minni tulee joskus nimipäiväkalenteriin, sillä kyseisen nimen suosio varmasti kasvaa tulevienkin vuosien aikana. Niin kiva nimi tuo Mauri!! <3 Tuo tosiaan vaikuttaa, että millä nimellä perhe itse lastaan kutsuu, että vääntävätkö muut hänestä jonkun lempinimen.

Vierailija
10/23 | 

Minä ja mieheni mietittiin nimiä myös ennen lapsen syntymää. Olimme laittaneet kivoja nimiä ylös lapulle. Kun lapsi sitten syntyi, niin hän ei yhtään näyttänyt esim. Sofialta eikä miltään muultakaan ennen syntymää mietityiltä nimiltä. Sitten alettiin pohtia uutta sopivaa nimeä, enkä voisi olla yhtään enempää tyytyväinen hänen nimeensä. Hän näyttää aivan nimensä veroiselta ja on sen oloinen, jollainen mielikuva nimestä tulee. Etunimi sattuu vielä olemaan mummin nimestä johde ja toisen jo edesmenneen mummin toisesta nimestä vastaava johde. Toinen nimi me valittiin sen perusteella, että se on minun nimeni alkujuuri ja mieheni nimen naispuolinen vastine. Nimijuhlien jälkeen tosin huomasin, että meillä kaikilla on samat nimikirjaimetkin. Toisaalta se on hauska kiva yhdistävä tekijä. Toisaalta taas jos joskus toinen lapsi tulee, niin pitääköhän hänellekin keksiä samat nimikirjaimet?

Minusta on mukava, että te olette penkoneet sukujenne nimiä, sillä minusta on kiva, että lapselle annettaan nimen kautta myös juuret sukuun. Eikä päädytä antamaan niin sanottuja hittinimiä, sillä perusteella, että kun muutkin tekevät tai että kun se on tänä vuonna hitti. Mielestäni trendit eivät kuulu nimivalintaan.

Vierailija
11/23 | 

Nimen valinta voi kyllä olla haastavaa, kyse on kuitenkin niin isosta päätöksestä toisen elämän kannalta. Kesäkuussa syntyneelle tytöllemme valitsimme lopulta nimen kuukausi syntymän jälkeen ja läheiset kuulivat nimen sitten tytön nimijuhlassa. Meille oli tärkeää, että saimme rauhassa tutustua tyttöön ja makustella vielä nimeä. Monet utelivat nimeä jo etukäteen, mutta päätin, ettei meidän nimipohdintaa avata muille. Jostain syystä monilla tuntuu olevan ihmeen voimakkaita mielipiteitä nimien suhteen, vaikka kyse olisi toisen lapsesta. En halunnut tietää, mikäli joku ei antamastamme nimestä tykkäisi, sillä nimi oli kuitenkin meidän mielestämme juuri täydellinen pienelle tyttäremmelle, ja tiedän että toisten negatiiviset kommentit olisivat helposti satuttaneet.

Kuulosti jotenkin ihanalta, että olitte molemmat ihastuneet juuri tuohon ensimmäiseen nimeen ja ajatelleet että tässä se on! Harvinainen nimi voi mielestäni olla myös kaunis ja lapsi voi kokea itsensä nimen kautta myös sopivalla tavalla erityiseksi. Ehkä voisitte valita tyttärenne nimipäiväksi jonkun toisen tärkeän päivän - esim. päivän, jolloin löysitte/päätitte hänen nimen, kastejuhlapäivän, päivän jolloin tiesitte odottavanne häntä tms. Ideoita vain :) Onnellista loppuodotusta!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013