Jokunen viikko sitten minulla ja miehelläni oli yllättäen 1,5h kestävät treffit Helsingin keskustassa. Veimme tyttäremme pariksi tunniksi isotädille hoitoon (kiitos L) ja lähdimme samoilemaan kaupungille. Kuljimme Kauppatorilla, torikortteleissa, Tuomiokirkolla ja nautimme kahvit Kappelissa ja kaiken aikaa kaksi valokuvaajaa pyörivät taustalla kuvaten yhteisiä pieniä hetkiämme. Kyseessä oli Heartbeatin Adventure-kuvaussessio. Adventure Photo Stories on uudenlainen, mukaansatempaava kuvauspaketti, jossa retkeily on osa kuvauselämystä. Se sopii niin hääkuviin, vuosipäiväkuviin, kihlakuviin, perhekuviin tai muuten vaan kuviin, itse nimittäin tajusin, että olimme mieheni kanssa viimeksi olleet kaksin valokuvissa hääpäivänämme vuonna 2012, joten nyt asialle oli tehtävä jotain. Kuvauspaikan saa itse valita ja me koimme omaksemme kaupunkimiljöön. Parin päivän sisällä saimme ison joukon ihania kuvia, joista välittyi lämmin tunnelma, vaikka keli tuona sunnuntaiaamuna olikin Helsingissä melko karu. Kiitos Hanna ja Anni ikimuistoisesta kuvaushetkestä!

Parasta kuitenkin tuossa sunnuntaissa oli meille tarjoutunut kahden keskinen aika. Kun istuimme Suomenlinnan lautan odotuskopissa, josta kuvaussessiomme starttasi, ja katsoin syvälle miestäni silmiin purskahdin itkuun. Niin kauniit silmät, joita ehdin katsomaan aivan liian vähän tämän kiireisen arjen keskellä.

Minähän tein muuten uuden vuoden lupauksen, että kerran kuussa käymme treffeillä. Ja miten kiva lupaus onkaan ollut. Emme ole vielä tehneet mitään speciaalia, olemme käyneet leffassa ja syömässä Grönissä, mutta nämä illat ovat olleet todella odotettuja. Ihan kihelmöi vatsanpohjassa aina kun tietää, että kohta päästään taas treffeille. Meidän arki kuluu pitkälti töissä, lapsen kanssa, treeneissä, kotona ja ystävien kanssa joten kalenteriin merkatut treffi-illat ovat olleet positiivinen piristys arjen keskellä. Maaliskuun treffit ovatkin jo maanantaina, kun menemme katsomaan Everything Ends Here-valokuvanäyttelyn, sillä mieheni on Sysmästä kotoisin, joten mielenkiintoista mennä katsomaan valokuvia, joissa on tuttuja maisemia ja ihmisiä.

Ajatella, että olen styylannut tämän miehen kanssa jo yli kymmenen vuotta. Ensitapaaminen oli noin vuotta aikaisemmin, kun Lassi tuli kotiini. Tosin silloin hän oli varattu mies ja tuli tupareihini ystäväni avecina, mutta jo silloin pisti silmään tämä toimelias mies, joka rupesi heti asentamaan valaisimia ensiasuntooni (Hoasin kimppakämppä, joka oli ihan kamala) ja kokosi Ikeasta hankkimiani hepposia kalusteita. Aika kului, minä vietin villiä opiskelijaelämää ja omalla tahollaan Lassistakin tuli sinkkumies. Tuli kesäkuinen viikonloppu ja lähdin ystävättäreni kanssa hänen kotipaikkakunnalleen vierailemaan. Kun Lassi kylillä kuuli huhua, että Helsingin leidit ovat maisemissa liittyi hän samoihin grillibileisiin. Tuona viikonloppuna törmättiin monessa eri paikassa, kuten paikallisissa lavatansseissa, pusuja vaihdettiin ja taisimme hieman hullaantua ja sunnuntaina vaihdoimme puhelinnumeroita. Tavallaan kävin hakemassa mieheni Päijät-Hämeestä. Seuraavalla viikolla Lassi tulikin jo hengailemaan Linnanmäelle, jossa silloin olin kesätöissä (muuten ihan paras kesätyöpaikka!) ja odottamaan, että pääsen kotiin. Se oli aika boom ja siitä lähtien olemme eläneet tiiviisti yhdessä. Jossain vaiheessa vuokrasimme ensimmäisen yhteisen kotimme Itä-Helsingistä ja siitä neljän vuoden kuluttua ostimme nykyisen kolmiomme. Viiden vuoden seurustelun jälkeen Lassi kosi oman kotimme olohuoneessa ja kesällä 2012 sanoimme "Tahdon" Helsingin Tuomiokirkossa ja tanssimme häitämme upeassa Suomenlinnan Tenalji von Fersenissä 90 vieraan kanssa. Tämä mies on tukenut minua kun olen kasvanut opiskelijatytöstä aikuiseksi, välissä on ollut työpaikan vaihdoksia ja kivoja matkoja. Kliseistä, mutta tärkein ja upein juttu on tuo meidän Hissu, upea tyttö ja me ollaan oltu upeita vanhempia, ei täydellisiä, mutta riittävän hyviä.

Parasta on kuitenkin yhteinen arki, tuntuu, että meillä se sujuu kitkattomasti. Päiväkoti viennit ja haut sovitaan työkiireiden mukaan, omiin harrastuksiin pääsee lähes aina, kaupassa käynnit mies hoitaa, keittiövuorot on jaettu, minä hoidan käytännön järjestelyt ja kotityöt on jaettu tasaisesti. Eipä tarvitse riidellä turhan päiväisistä asioista, kuten raha-asioista tai imurointivuoroista. Tosin emme me kyllä riitele muutenkaan. Arvostan sitä, että kotona on turvallinen ja hyvä fiilis, kun muussa elämässä kyllä tapahtuu turhankin paljon taas ikäviä asioita. Mieheni on jalatmaassa tyyppi, joka elää tässä hetkessä, eli täydellinen kumppani minunlaiselle suorittavalle ja stressaavalle naiselle.

Kaiken tämän tunteilun keskellä katsoin jälleen kerran läpi meidän hääkuvia. Miten onnellinen päivä se olikaan. Eteeni tuli kuva juhlapaikkamme somisteista, joihin yksiin tauluihin olimme avopuolisen kanssa miettineet kymmenen parasta asiaa toisessa.
Tuolloin neljä vuotta sitten arvostin Lassissa seuraavia juttuja:

- Lassi on rakas

- Lassiin voi luottaa

- Lassi on taitava peltiseppä, kirvesmies, kalastaja, metsuri, veneilijä, puutarhuri, maalari, lentäjä ja mökkeilijä

- Lassi on kiltti

- Lassi on urheilullinen ja aina halukas testaamaan uusia urheilulajeja

- Lassi on innostunut ruanlaittaja

- Lassi on paras matkakumppani mitä voi toivoa ja hänen kanssaan ei voi eksyä uudessa kaupungissa

- Lassi on komea

- Lassi on valinnut minut elämään kanssaan yhdessä loppuelämämme ajan

Allekirjoitan kaikki väittämät edelleen.

Lassi on hyvä mies minulle. Mitä upeita juttuja me tulemmekaan kokemaan yhdessä jo tänä vuonna.

Kommentit (7)

pv
1/7 | 

ihana tarina <3 vaisinkin tämä miten teidän taival alkoi, ja miten mahottoman kauan te olette jo olleet yhdessä <3 Paljon onnea ja paljon vuosia lisää suhteellenne <3 Olette ihana pari ja ihana perhe :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Onhan se jotenkin hassua, että ollaan oltu jo 1/3 mun elämästä yhdessä. Tosin kyllähän moni muu pari on ruvennut seurustelemaan jo paljon nuorempana. Paljon on tapahtunut, vaikka tuntuu, että vastahan me mieheni kanssa tavattiin.

Kiitos kivasta viestistäsi. <3

Saara Rööperin rouva
2/7 | 

Voi miten kaunis kirjoitus ja aivan ihanat kuvat <3 Tykkään erityisesti kun eivät näytä poseeratuilta vaan ihan kuin salaa napatuilta, upeita!

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

No eikö olekin kivoja kuvia! Mä en oikein tykkää olla kameran edessä, joten tällainen kuvaussessio sopi minulle täydellisesti jossa sai vaan olla ja tehdä, eikä olo ollut pönöttävä.

Jose / ajastaika.com
3/7 | 

Hienoja kuvia ja ihania sanoja! Tällaisen haluan mäkin joskus toteuttaa, ehkä parin vuoden päästä koittava seurustelun 10-vuotispäivä voisi olla hyvä. Hääpäivinä ollaankin jo otettu aina yhteiskuva, uusimmassa kuvassa meitä on kahden sijasta kolme. :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Tuo hääpäiväkuvien ottaminen on niin kiva tapa, harmittaa, että emme sitä itse tajunneet  1. hääpäivänämme. Eikai se tosin olisi vielä myöhäistä aloittaa vieläkään.

Ihanaa kevättä teidän perheelle!

Vierailija
4/7 | 

Olet ihanan romanttinen ja ilmeisesti sitä on myös miehesi. Ainakin sellainen kuva välittyy blogista. Tosi kiva postaus, tuli hyvä mieli. Tätä juuri tarkoitin, kun kerran aikaisemmin kommentoin blogiin että osaat olla hyvällä tavalla hömppä. Kunpa itsekin osaisi kiireen keskellä löytää tuollaisia hetkiä mitä teillä on. Onnenpekat!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
Sisältö jatkuu mainoksen alla