Olen tässä jo pari päivää toivonut, että en olisi julkaisemassa tätä postausta kotona, sillä niin kovasti uskoin, että Hertta olisi syntynyt ennen laskettua aikaa, mutta valitettavasti täällä vaan ootellaan, sanan konkreettisessa merkityksessä. Olen monesti tämän raskauden aikana sanonut, että "odottajan aika on pitkä mutta ihana", mutta viime päivien aikana sanonta kuulostaa jo vähän teennäiseltä. Vointi on edelleen siis hyvä, mutta mä jo niin kovasti haluaisin päästä synnyttämään ja tapaamaan pikkuiseni.

Tämä on kuitenkin nyt viimeinen viikoittain raskauspostaukseni, eli käydäänpä läpi mitä raskausviikolla 39 oikein tapahtui.

Raskausviikolla 39+0 oli tämän raskauden toinen neuvolalääkärikäynti, yleensähän tämän lääkärikäynnin tulisi käsittääkseni olla rv 36-37, en tiedä miksi itse olin saanut ajan näin myöhäiseen ajankohtaan raskautta. Heti ovella lääkäri totesi, että sinullahan on huomenna tarkemmat tutkimukset Kätilöopistolla, että tämänhän käynnin olisi voinut peruuttaa. Minunko se olisi pitänyt ymmärtää tehdä, eikö neuvolan oman järjestelmän pitäisi vilkuttaa jotain punaista valoa, jos tulee tällaisia "ylimääräisiä" käyntejä? Onneksi lääkäri ei kuitenkaan siinä vaiheessa enää käännyttänyt minua ovelta, kun olin kuitenkin paikalle asti raahautunut.

Aluksi todettiin yhdessä, että painonnousu oli vihdoin tasoittunut ja verenpaineet oli edelleen hyvät. Olen kerännyt neuvolakortin mukaan painoa tämän raskauden aikana 17kg, omien laskujeni mukaan jopa enemmän, sillä ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä raskauden alussa tankkasin hiilareita valtavasti ja paino nousi monta kiloa. Huh, edessä siis melkoinen urakka päästä kiloista eroon, mutta sen aika ei ole vielä.

Lääkäri teki pikaisesti tarkemmat tutkimukset ja tunnusteli miten päin vauva masussa oli. Siinä vaiheessa, kun lääkäri tiedusteli, että onko vauvan asentoa vielä tarkistettu ultraamalla, mä olin, että voi ei, eikai tämäkin vauva ole tulossa maailmaan peppu edellä. Varmuus vauvan asennosta jäi vähän leijumaan ilmaan, sillä lääkäri sanoi hiukan epävarmasti, että uskoi pään olevan alhaalla. Käsikopelolla lääkäri arvioi Hertan painavan 3800g. Sf-mitasta lääkäri totesi, että se mittatulos vaihtelee niin suuresti riippuen mittaajasta ja mittaan vaikuttaa niin moni asia kuin pelkkä vauvan koko. En itseasiassa nyt lopulta tiennyt minkä sf-mitan lääkäri sai. Lääkäri tutki myös kohdunkaulaa, sillä näin on kuulemma tapana, kertoi samalla, että tästä tutkimuksesta tullaan luultavasti tulevaisuudessa luopumaan, sillä tieto kohdunkaulan tilanteesta ei kerro mitään esimerkiksi siitä missä vaiheessa synnytys olisi käynnistymässä tms.

Vaikka käynti oli vähän turha, niin se oli kuitenkin mukava miellyttävän lääkärin vuoksi. Kun hän vielä saatteli minut matkaan sanomalla, että palkinto lopussa on niin ihana, niin aattelin, että totta ja kaikki menee varmasti hyvin ja turha minun on nyt jännittää tulevaa synnytystä.

Raskausviikolla 39+1 oli vihdoin tutkimusaika Kättärille. Ihmettelin jokunen viikko sitten ääneen täällä blogissakin, että miksi minä en saanut neuvolasta lähetettä tarkempaan painoarvioon, vaikka sf-mitta on huidellut koko ajan yläkäyrällä taikka sen yläpuolella. Ja vauvan mahdollinen iso koko on ainut asia mikä on minua huolestuttanut tämän raskauden aikana ja saanut minut jännittämään tulevaa synnytystä. Kyseisen neuvolakäynnin jälkeen laitoinkin viestin terveydenhoitajalleni, joka ymmärsi vihdoin laittaa minut eteenpäin tarkempiin tutkimuksiin ihan oman mielenrauhani vuoksi.

Tämä Kätilöopiston ultratutkimus oli raskauteni kolmas ultraus (plus kovalla rahalla maksettu yksityisen varhaisultra). Kätilö totesi heti alkuun, että kannattaisi katsoa mitä syön, sillä painoa on tullut sen verran paljon raskauden aikana, oma neuvolatätinihän on koko raskauden ajan lohduttanut, että onneksi en syö herkkuja, kun on huomannut miten kauhuissani olen ollut painonnousustani.

Aluksi kätilö tunnusteli vauvaa masun päältä ja arvioi vauvan kooksi lähemmäs 4kg. Sitten hän rupesi ottamaan Hertasta mittoja ultran kautta. Hän kuulemma oikein yrittämällä yritti löytää isoja mittoja, mutta lopputulokseksi sai, että vauvan sen hetkinen paino olisi noin 3600g. Eli ihan normaali, toki minun korvaan paino kuulostaa suurelta, sillä esikoinen painoi syntyessään rv 41+1 vain 3120g.

Kätilö tutki myös vauvan sydämen ja pään. Tutkimuksessa sain varmuuden onneksi myös siihen, että vauva oli raivotarjonnassa, kun edellispäivän neuvolalääkäri oli ollut asian suhteen jotenkin epävarma. Vauva ei kuitenkaan ollut laskeutunut taikka kiinnittynyt. Lisäksi lääkäri tiedusteli, että tiesinkö jo vauvan sukupuolen ja vahvisti jo aikaisemmin saamamme tyttölupauksen. <3

Sisätutkimuksessa kätilö antoi positiivisia uutisia, sillä kohdunsuu oli jo auki 2-3cm ja paikat pehmenneet. Näin kauniisti sanottuna kätilö oli tarkoituksella hieman kovakouraisempi, jotta supistukset alkaisivat ja päästäisiin tosi toimiin. Kätilö lupaili, että ei tämä varmastikkaan mene yliajalle. Lähdin innokkain mielin kotiin.

Kättärin tutkimuksen jälkeen viikonloppuna raskauskausviikolla 39+2-39+3 rupesi olemaan paljon oireita, jotka viittaisivat lähestyvään synnytykseen. Vauva painoi useasti alaspäin ja kävely oli välillä hankalaa. Selkäkivut lisääntyivät ja menkkamaisia kipuja oli jatkuvasti alaselässä. Limatulppa irtosi lauantaina ja tämän jälkeen valkovuoto oli runsasta. Listaa voisi jatkaa vielä. Oireista innostuneena toivoin joka ilta, että tänä yönä tulee varmasti lähtö synnytyssairaalaan. Tajusin pakata myös sairaalakassinkin tässä vaiheessa.

Maanantaina oli tavallinen neuvolakäynti (rv 39+4), kylläpä olen rampannut tällä viikolla tutkimuksissa. Tällä kertaa mukana olivat myös mies ja esikoinen. Keskusteltiin terveydenhoitajan kanssa tulevasta synnytyksestä. Sillä ensimmäinen raskaus aikoinaan käynnistettiin on minulle aivan uutta se, että mistä tiedän milloin minun tulee lähteä synnyttämään. Terkkari antoi oleellisen tiedon, että jos synnytys käynnistyy lapsiveden menolla minun tulee soittaa välittömästi synnytyssairaalaan ja pyrkiä olemaan mahdollisimman paljon vaakatasossa, sillä vauva ei ole vielä kiinnittynyt alas ja näin ollen on mahdollista, että napanuora menee vauvan kaulan ympärille. Synnytyssairaalasta antavat kuulemma sitten lisätietoja, että pitääkö lähteä ambulanssilla sairaalaan vai voinko odottaa kotona supistusten alkamista. Tämä oli hyvä tieto, sillä olin kuvitellut, että sairaalaan lähdettäisiin ja oltaisiin yhteydessä vasta sitten kun synnytys olisi oikeasti käynnissä ja supistukset olisivat säännölliset.

Neuvolakäynnin paras anti oli saada huojentavaa tietoa siitä, että sf-mitta ei ollut enää kasvanut ja se oli tullut yläkäyrän alapuolelle. Lisäksi oli ihana kuulla Hertan sydämen sykettä. Varattiin seuraava neuvolakäynti raskausviikolle 40, toivottavasti en joudu sinne enää menemään.

Mutta nyt olen tosiaan viime päivät lenkkeillyt, saunonut ja kuunnellut kehoni ja sen lähettämiä signaaleja. Moni on lohduttanut, että vaikuttaa jo lupaavalta, kun limatulppa on irronnut ja alaselässä on usein kipua, mutta tätä on nyt jatkunut jo viisi päivää joten pelkään, että tämäkin raskaus taitaa mennä reilusti yliajalle. Iltaisin mies on painellut jaloissani erilaisia pisteitä, jotka googlen mukaan voisivat käynnistää supistuksia. Olen myös lepäillyt, kun jollain supistukset ilmeisesti käynnistyvät levossa. Eli erilaisia savustuskeinoja on tässä käytetty, jotta synnytys käynnistyisi luonnollisesti. Öisin olen muuten onneksi saanut nukuttua, vaikka jokin aika sitten yöt olivat lähinnä valvomista ja vessassa ramppaamista, googletinkin, että hyvät yöunetkin ovat ennakoiva oire lähestyvästä synnytyksestä. Rupeanko olemaan vähän vainoharhainen näiden oireiden suhteen? :) En vaan haluaisi, että synnytys taas käynnistettäisin.

Odottelu siis jatkuu. Toivotaan, että kohta tapahtuisi jotain ja että kaikki sujuisi hyvin. <3

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (23)

Naprapaatinvaimo
1/23 | 

Meilläkään ei esikoinen ollut kiinnittynyt ja silloin neuvottiin käymään heti makuuasentoon missä olikaan. Lapsivesi ei onneksi missään vaiheessa mennyt niin ei joutunut kesken lenkin makaamaan lumihankeen tai kaupan lattialle 😉 Ja meillä oli pitkä parin pvän synnytys, multa meinasi jo loppua usko kesken kun Kättäriltä sanoivat puhelimessa, että latenssivaiheessa voi mennä viikkokin. Lopulta koko homma eteni vauhdilla vaikka vielä sairaalaan mennessäkään kätilö ei uskonut mitään tapahtuvan. Tsemppiä sinne ja luotto vaan itseen ☺ Meillä muuten muksu oli hyvin kiinnittynyt synnytyksen käynnistyttyä, vaikka ei "vikassa tarkastuksessa" ollutkaan.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Mäkin näen jo itseni tuolla makuulla leikkipuistossa taikka keskellä Helsingin katuja, jos synnytys käynnistyy lapsiveden menolla. :) Pari päivää kestävä synnytys kuulostaa kyllä melkoiselta koettelemukselta. Kiitos tsempistä, toivottavasti tämä tästä käynnistyisi luonnostaan ja etenisi joutuisasti.

Vierailija
3/23 | 

Tästä ei varmastikaan ole mitään apua, mutta vaikka joutuisit käynnistykseen jälleen, niin tärkeintähän on terve vauva :) Ehkä vauvalla vain on niin hyvä olla siellä masussa, ettei malta vielä tulla ulos..

Jouduin itse ensimmäisessä raskaudessa sektioon jalkatarjonnan takia. Muita vaihtoehtoja ei annettu, ja oli kova pettymys, että vauva ei ymmärtänyt olla tulossa edes ulos peppu edellä. Sektio tehtiin pari päivää ennen kuin raskausviikot olivat täynnä, mutta meidän vauva olisi varmasti tarvinnut vielä lisää aikaa masussa. Oli kovin pienen kokoinen (alle 50cm ja alle 3kg), eikä jaksanut kunnolla edes syödä. Vietimmekin sairaalassa melkein viikon. Nyt olen toistamiseen raskaana, ja toivon, että edessä olisi tällä kertaa normaalisynnytys normaaline sairaalaan lähtemisineen, joten ymmärrän kyllä, miltä Sinusta tuntuu. Kuitenkin opin esikoisestamme sen, että vaikka hän olikin syntyessään täysiaikainen, olisi hän varmasti ollut niitä vauvoja, jotka olisivat vielä mielellään viettäneet jonkin aikaa äidin masussa. Siihen on siis varmasti syynsä, miksi Hertta ei ole vielä halukas syntymään :) Ja kuten neuvolan terveydenhoitaja minua aikanaan lohdutti: Lopputulos - se että sekä vauva että äiti voivat hyvin, on tärkein - ei se, millä tavalla vauva tähän maailmaan tulee. Tsemppiä, loppusuora häämöttää jo!

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Mulla ensimmäinen raskaus käynnistettiin rv 41+0 vauvan perätilan vuoksi ja syntyessään esikoinen oli 48cm ja 3120g. Nyt olisi tosiaan vaan niin hienoa kokea normaali käynnistyminen ja se sairaalaan lähtö. Olen kovin toiveikas, sillä tämä vauva on kuitenkin isompi kuin isosiskonsa aikoinaan, mutta pelkään, että kroppani ei osaa käynnistää synnytystä. Katsotaan miten käy. Ja tosiaan ensimmäisestäkin synnytyksestä jäi oikein hyvät muistot, vaikka se käynnistettiin.

Kaunis kiitos tsempeistä ja ihanaa odotusaikaa sinulle. <3

Vierailija
4/23 | 

Kuulostaapa turhankin samanlaisilta nämä sun tämän hetkiset tuntemukset. Itsellä laskettuun aikaan vielä tasan viikko, mutta koska maanantaina jo luulin, että vauva on päättänyt syntyä, ja kun sitten supistukset lakkasivat ja niitä ei enää ole sen jälkeen tullut, alkaa iskeä epätoivo, että kauanko tässä vielä odotellaan. Ja kaikki käynnistyskeinot on lähes käyty läpi :D On niin turhauttavaa kuulostella joka pikku kipua, että oiskohan tämä jo supistus! Tsemppiä loppuviikkoon ja toivotaan, että vauvat pian päättää tulla sulostuttamaan arkea :) Odottajan tunti on ainakin tuplasti normituntia pidempi..

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

hahaa, tää on jotenkin ihan naurettavaa miten sitä kuulostelee koko ajan kroppaansa ja toivoo, että synnytys jo käynnistyisi. Koko odotusaika on mennyt kuin hujauksessa tähän asti, mutta nämä viimeiset päivät ovat olleet vain konkreettista odotusta. Toivotaan tosiaan, että vauvat eivät antaisi odottaa enää pitkään ja kaikki menisi hyvin.

Vierailija
5/23 | 

Se vain on niin et kun luulee/ajattelee et vauva syntyy ennen laskettua aikaa niin yleensä yliajalle mennään. Itse olen joka raskaudessa tuudittautunut siihen ajatukseen että reilusti menee yli niin eipähän ole niin piinaavia päivät odotella! :) hurja on painonnousu, itsellä on noussut vasta muutamia kiloja (n.4-5kg) ja viikkoja kasassa 37. Toki painoindeksi on minulla "hieman ylipainoinen" ja indexi on n. 28 niin ei kärsi edes paljoa nousta ja varsinkaan kun minulla ei imetys vie kiloakaan :

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Ensimmäinen synnytykseni käynnistettiin, joten kovasti toivon, että tämä tapaus starttaisi luonnostaan. Ja nyt kun synnytystä ennakoivia oireita on ollut, niin sitä kovasti toivoo, että asia etenisi. Voi kumpa omilla ajatuksilla voisi tosiaan vaikuttaa siihen milloin synnytys käynnistyy.

Itsekin taisin olla painoindeksin mukaan ylipainoinen ennen raskautta, joten silläkään en voi perustella isoa painonnousuani. Syy löytyy ihan vaan laiskuudestani, liikkumattomuudestani ja hiilareiden tankkaamisesta.

Ihanaa loppuraskautta sinulle!

elli.h
6/23 | 

Olen itse rv 40 eli samoilla päivillä mennään😊 itse kävin myös kättärillä ja näin sinut. Olisin tullut puhuttelemaan mutta olen niin ujo😔. Masusi on ihanan pyöreä ja iso(ei millään pahalla) oma masuni on pyöreä ja pieni( haluan jätti masun.😉

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Ihan samoilla päivillä mennään!

Voi ei, olisipa ollut hauskaa, jos olisit tullut juttelemaan Kättärillä. Toivottavasti en vaikuttanut liian vaikeasti lähestyttävältä tapaukselta. :)

Kaikkea hyvää sinulle viimeisiin odotuspäiviin ja itse synnytykseen. Ehkä tapaamme taas Kättärillä.

elli.h

Toivottavasti nähdään. Millä tavalla aijot synnyttää? Itse ammeessa ja iman kivun lievitystä

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Minulla ei ole mitään erityisiä toiveita, kunhan saadaan vauva turvallisesti ulos, luotan kätilöön. Ensimmäisessä synnytyksessä tykkäsin olla suihkussa ja epiduraali oli taivaanlahja, joten sen toivon saavani tälläkin kertaa.

Vierailija
7/23 | 

Olin vielä maanantaina itse noissa samoissa mietteissä. Pelkäsin yliaikaisuutta ja käynnistystä, koska edellinen oli käynnistetty. Pelkäsin myös perätilaa, koska kaksi ulkokäännöstä oli jo tehty. Sitten yöllä ma ja ti välisenä, 40+4, supisti ekan kerran kunnolla, ja kohta jo toisen kerran... kiireellä sairaalaan, jossa tarkistettiin että on onneksi rt. Aamulla vauva sylissä <3 ei käynnistystä tai muita, mitä pelkäsin... ja olin googletellut.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

oho, hienoa että vauva oli mahtunut vielä kääntymään. Synnytyksesi kuulostaa aika ihanteelliselta, kun kaikki eteni noin hyvin. Toivottavasti mullakaan ei mene montaa päivää yliaikaiseksi. Ihania ensihetkiä vauvan kanssa teille. <3

Vierailija
8/23 | 

Kyllä ne kilot jossain vaiheessa lähtee, toisten pitää laihduttamalla laihduttaa ja toisilla imetys vie kilot nopeastikin. Nyt on kuitenkin aika odotella pikkuista maailmaan ja murehtia niitä kiloja vasta myöhemmin :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

juurikin näin. Uskon, että imetys sulattaa hyvin ihraa ja aktiivinen kuluttava elämä tulee varmasti luonnostaan kun olen kaksin kotona lasten kanssa. Ja ehkä mulla jossain vaiheessa on taas energiaa ja mahdollisuus treenata. Isoin vaikutus on kuitenkin sillä mitä pistän jatkossa suuhuni.

Janet
9/23 | 

Huh, tiedän niin mistä puhut! Mulla kolmas raskaus ja la tänään, mikä jäänyt aiemmilla kerroilla saavuttamatta, kun lapset syntyneet rv 38 ja 39. Tälläkin kertaa merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ollut jo useita viikkoja (mm. vauva kiinnittynyt, supistelee todella paljon, voimakas paineen tunne jne jne) ja olenkin enemmän kuin ihmeissäni siitä, että vauva todella on yhä masussa.. Niin monena iltana mennyt toiveet korkealla nukkumaan ja yhtä monena aamuna joutunut pettymään, kun ikävät tuntemukset eivät ole kuitenkaan tuoneet toivottua lopputulosta..

Hurjasti tsemppiä vikoille hetkille, tunneille ja päiville, ei onneksi enimmilläänkään enää kuin se max. 2 vkoa (mikä tuntuu kieltämättä ikuisuudelta juuri nyt).

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

ymmärrän hyvin, että sulla varmaan viimeiset päivät ovat sujuneet hitaasti, kun eikö monesti sanota, että sisarukset syntyvät melko samoilla raskausviikoilla. Jännä miten monta kuukautta on mennyt kuin hujauksessa, mutta nyt lasketun ajan tietämillä tämä odottaminen on pelkästään odottamista. Mutta kivaa kutkuttavaa tämä kuitenkin on, kun ei yhtään milloin rupeaa oikein kunnolla tapahtumaan.

Ihania viimeisiä odotushetkiä sinullekin ja kaikkea hyvää synnytykseen. <3

Vierailija
10/23 | 

Tässä useamman päivän olen ihan malttamattomana odotellut postausta tai jotain vihjettä et joko teillä on pikkuinen maailmassa? :) itselläni on menossa rv 37! Muutama viikko vielä pitäis jaksaa kantaa masuasukkia :)

Vierailija
11/23 | 

Jos konsteja haluaa käynnistykseen käyttää niin tutkitusti ainoa auttava asia on sperma eli vällyjen väliin vaan. Kokemusta on, vaikkei olekaan se ääneen puhutuin keino niin varmasti toimivin ; ) siivouksen ja saunan voi unohtaa mutta eipä niistäkään haittaa ole.

Vierailija
12/23 | 

Toivottavasti teidän vauva on jo syntynyt! Viimeiset päivät tuntuvat niin pitkiltä. Pakko kuitenkin korjata tätä ajatusta yliaikaisesta synnytyksestä. Synnytys on täysaikainen raskausviikoilla 38-42 ja yliaikainen vasta mennessään yli tuonne 42 raskausviikolle. Minulla ensimmäinen oli yliaikainen muut ovat olleet täysaikaisia vaikkakin lasketunajan ylimenneitä. Kokemuksesta olen huomannut, että kun henkisesti valmistatutuu odottamaan synnytystä ainakin tuonne rv 42 asti on odotus paljon helpompaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013