Minulla on ollut henkisesti todella rankka viikko takana suuren ikävän vuoksi. Olen ollut nyt reilut pari viikkoa aivan uudessa työpaikassa, jossa aloitin melko lyhyellä varoitusajalla, ja ennen kuin mieheni pystyi jäämään puolestaan isyyslomalle omasta työstään on lastenvahdiksi rekrytoitu parin viikon ajaksi mummi ja sukulaistäti. Olen kyllä onnellinen, että meidän ei ole tarvinnut laittaa pikkuista vielä päiväkotiin, vaan saamme hoitaa häntä kotona.

Paitsi tällä viikolla paras mahdollinen hoitaja meidän vanhempien jälkeen, eli mummi, on ollut maalla ja pikkuneiti onkin ollut koko tämän viikon tutulla mökillä. Eli olen ollut neljä yötä erossa tyttärestäni, pisin aika ikinä. Isi-ihmisellä alkoi isyysloma jo keskiviikkona ja hän pääsi onneksi tyttäremme luo jo silloin, eli tytär joutui olemaan kaksi yötä erossa meistä molemmista vanhemmasta. Luulenpa, että tulevinakin kesinä tytär viettää muutaman päivän mumminsa kanssa kaksin maalla, sen verran läheisiä nämä kaksi toisilleen ovat.

Heti alkuviikosta ikävä oli jotain niin valtavaa, että teki ihan pahaa. Ajattelin, että en todellakaan selviä tästä viikosta ja lähden ajamaan töiden jälkeen Savoon, vaan vaikka nähdäkseni nukkuvan tyttäreni. Puhelut mökille ovat kuitenkin olleet iloisia ja on ollut ihana kuulla, että tytär nauttii kesästä ja kaikki on mennyt hyvin.

Tämän viikon jälkeen meillä alkaa uusi arki, kun mieheni jää kotiin isyys- ja hoitovapaalle siihen asti, että tytär syksymmällä aloittaa päivähoidossa. Tästä tulee hieno iskäkesä!

Loppujen lopuksi päivät ovat tällä viikolla kuluneet nopeasti ja onneksi tänään vihdoin työpäivän jälkeen nään rakkaani. Olen yrittänyt nyt viikolla tehdä töiden jälkeen kaikkea kivaa ja nauttia tästä lapsivapaasta arjesta. Olenkin muun muassa:

1. Lukenut ja selaillut useaan kertaan sisustuslehtiä. Jotenkin niin rentouttavaa avata kaunis sisustuslehti ja tuntea laadukas paperi hyppysissä. Ihailla miten kauniita koteja suomalaisilla onkaan ja saada kasvatettua haaveilu-ja ostoslistaa.

2. Käynyt kaupungin järjestämässä puistojumpassa ja selvitnnyt siitä ihan hyväkuntoisena. En ole nimittäin harrastanut liikuntaa pariin kuukauteen, sen jälkeen kun minulla alkoi ne synnytyskipua vastaavat selkä-ja jalkakivut. Nyt kivut ovat olleet onneksi poissa jo pidempään, mutta jotenkin illat on aina täynnä jotain puuhaa, että en ole mukamas ehtinyt liikkumaan. Puistojumpan jälkeisenä päivänä käsi- ja vatsalihakset olivat silleen kivasti kipeät. Jospa sitä vaikka ensi viikolla pääsisi taas jumppaamaan.

3. Tehnyt rauhassa aamutoimet ja saanut ainoastaan itseni valmiiksi töihinlähtöä varten. Suunnittelin etukäteen, että tällä viikolla olen aina aikaisin toimistolla, sillä minun ei pidä saada pikkuneitiä päivävaatteisiin taikka tehdä hänelle aamiaista. Mutta toisin kävi, sillä olen nauttinut rauhallisista aamuista kuuntelemalla Suomipoppia ja tekemällä aamutoimia hissunkissun. Ja olen mä tainnut hieman torkuttaakkin.

4. Tehnyt tehoiskun Vantaan Ikean alakertaan ja hankkinut kymmeniä taulunkehyksiä kotiin ja mökille. Erityisesti yksi mieletön uusi juliste tarvitsi kehyksiä - mutta siitä lisää blogissa ensi viikolla. Ikeassa muuten myydään edelleen Ribba kehyksiä valkoisina ja mustina, kun täällä blogissa oli alkukesästä keskustelua, että onkohan niiden valmistus loppunut, kun Ikean verkkokaupassa ei ole niitä myynnissä.

5. Viettänyt aikaa ystäväpariskunnan kanssa Liuskaluodon Skifferissä. Syötiin täyttävät ja herkulliset liuskat ja nautittiin aikuis seurasta. Ei taidettu edes hirmuisesti puhua lapsista. Oltiin pitkään illan ainoat asiakkaat ja saatiin rauhassa katsella kuinka sadepilvet väistyivät auringon tieltä. Kyllä Helsingin merelliset ravintolat on ihan parhaita juttuja kesässä.

6. Täydentänyt kahvivarastoja Mikonkadun Nespressolla. Nyt on kahvia taas seuraavaksi kuukaudeksi. Nespressolla on kyllä kaupungin parasta asiakaspalvelua, joka kerta myymälässä asioidessani olen saanut kokea olevani tärkeä asiakas heille.

7. Istunut iltaa ystävättärien kanssa ystävän uuden kodin olohuoneen lattialla. Itkettiin, naurettiin, syötiin ja juteltiin. Kiitollinen olen naisista, jotka ovat olleet osa elämääni jo lähes 25vuotta.

8. Shoppaillut neidille uusia kenkiä. Sopivan pienet Cientat löysin viimein Little Copenhagenista. Myymälässä on myös second-hand puoli, josta tein jälleen kerran kivoja löytöjä Hissulle. Niiiiin mageet Niket tilasin SportDirect.comista.

9. Ihaillut tyttären siistiä huonetta ja ehkä mä vähän leikin hänen leluillaan.

10. Nautin yksin illallisen Eliten terassilla. Yksin, kyllä, säälittävää. Mutta ei se sitä ollut. Ilta oli viileä ja istuin terassilla vilttiin kääriytyneenä. Ihailin vanhoja puita ja kauniita katulamppuja. Söin rauhassa alku- ja pääruoan, ruoka oli taivaallista. Mietin elämää ja tätä hetkeä ja yritin vakuuttaa itselleni, että nyt kaikki on taas hyvin elämässä. Nauti nyt. Ja mähän nautin ja otin sen kunniaksi lasillisen hyvää Sauvignon Blancia.

11. Lukenut iltaisin suosikkiblogeja. Tämän hetkisiä lemppareitani on Dear Moments & Me (kauniita kuvia ja loppuraskauden odotusta), Home Vanilla (kaunis koti!) , Mini & Me (inspiraatio, positiivisuus ja kauniit kuvat) , Pesänrakennus (kivoja arkisia juttuja) ja Sea That Sparkles (tyylikkäitä asupostauksia ja kivoja vinkkejä Helsingistä) . Muita suosikkiblogejani löytyy tästä postauksesta.

Mutta ennen kaikkea olen ikävöinyt. Tänään näen tyttäreni!  Taidan ottaa hänet illalla viereeni nukkumaan.

Mukavaa viikonloppua sinulle läheistesi kanssa.

Kommentit (15)

Tulin surulliseksi luettuani tekstisi... Todella sairasta ja ITSEKÄSTÄ. Noin pienelle lapselle 5 vrk erossaolo äidistä on ihan liian pitkä ja saa hänessä aikaan hylkäyskokemuksen. Ei tulisi itselleni mieleenkään tehdä mitään vastaavaa. Jos olen väsynyt (ja kolmen pienen lapsen äitinä usein olen), minulle riittää, kun saan nukkua ne yhdet päiväunet rauhassa ja käydä vaikka siellä jumpassa, en tarvitse totaali erossaoloa päiväkausia rakkaista lapsistani, olivat he miten "rasittavia" tahansa. 

Loistavaa... Lapsi hoitoon, niin äiti pääsee vähän istumaan iltaa kavereiden kanssa, juomaan viiniä terassille ja puistojumppaan. Tekosyynä voi sitten käyttää vaikka tätä yksilapsisen perheen hurjan "rankkaa" arkea ja uutta työpaikkaa ja sen mukanaantuomaa "stressiä."

Taitaa olla unohtanut äitinsä - valitettavasti. Tuo on hylkäämiskokemus noin pienelle lapselle. Miksi et voinut järjestää hoitoa ajaksi jolloin olet päivisin töissä, vaikka mummo olisi tullut teille kotiin...? Kyllä on taas yksi äiti pihalla lapsen kasvatusasioissa. Voi tätä minäminäminä maailmaaa: minä puistojumpassa, minun lapsivapaa, minä lukemassa lehtiä, syömässä ja shoppailemassa.

Voi hyvät pojat tätä blogia. äiti on aina yhtä hymyttömän näköinen, suu tiukasti supussa... minusta tämän blogin pitäjä Heidi on niin uusavuton äiti kuin vaan olla voi. Mies laittaa ruuat, mies leipoo, mies tekee kaiken ja hän itse vain humputteleen ja käy viinilasillisella ja brunsseilla ja ja.. tekis sentään kotitöitä!

Voi hyvä luoja noita muutamia ilkeämielisiä kommentteja, joita olet saanut! Lapsella on varmaan hyvä olla mummon hoivissa maalla, eikä mitenkään traumatisoidu muutamasta päivästä erossa vanhemmistaan. Järjen käyttö on sallittua, mutta tuntuu, että Suomessa se on jo aikaa sitten jäänyt unholaan.

Ja nyt nuo tehomarttyyrimammat saavat kivittää mut :D.

Ihanaa ja syyllisyydestä vapaata kesän jatkoa sinulle!

Ooh, sinä ihana! Kiitos maininnasta ja miten mukava kuulla, että ihan tämänhetken lemppareihin blogini kuuluu <3 Voi että, lämmittää mieltä tosi paljon :)

Sulla on ollut ihana viikko omassa rauhassa! Kiinnitin huomiota, että oli mielestäsi säälittävää mennä yksin syömään, miksi ihmeessä? Höpö höpö, se on niin, että just sillain pitää tehdä, mikä vetää puoleensa. Olen minäkin yksin käynyt kymmeniä kertoja vaikka missä :)) Näyttää siltä, että otit kaiken irti rauhallisesta, omasta ajasta, just oikein! 

Mukavaa kesän jatkoa teidän perheelle <3

Cherry/ Kirsi / Dear Moments & Me

 

Tapanani ei ole liikuskella 'lapsisivuilla' tms. mutta nyt jotenkin ajauduin sellaiselle ja sitä kautta blogiisi. Minusta kirjoitus oli kiva ja toi mielestäni hyvin esille asian: Hoitopaikka mummon luona oli katsottu hetkellisesti paremmaksi, kuin vieras hoitaja ja äiti oli hienosti käyttänyt töiden jälkeisin ajan hyväkseen, mutta mitä vielä, kauhea haukkuryöppy itsekkyydestä ja vaikka mistä! Kerrassaan käsittämätöntä arvostelemista!

Taidan jatkossakin pysyä poissa erilaisilta 'lapsisivuilta'....

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

1 - kiitos

2 - sympaattista, että tulit surulliseksi. Ehkä olisi kuitenkin kannattanut lukea juttu kunnolla, kun kerran luit. Meidän perheen viime viikossa ei todellakaan ollut kyse väsymyksestä, stressistä tai lapsen rasittavuudesta, vaan paluustani työelämään ja siitä, että mieheni ei pystynyt lyhyellä varoitusajalla jäämään heti isyyslomalle. Aurinkoista kesää sinullekin.

3 - kiva välillä kirjoittaa arkisistakin jutuista. Vaikka viime viikko olikin hieman poikkeustapaus meidän seesteisessä arjessa.

4 - ehkä sinunkin olisi kannattanut lukea postaus ennen kuin kirjoitat kommenttia. Syynä siihen, että lapsemme oli kolme päivää hoidossa mummilassa, ei todellakaan ollut rankka arki taikka työstressi. Meidän perhe-elämä ei ollut edes vauvavuotena rankkaa.

5 - blogiasi on ilo seurata! Rentouttavaa lomaa sinulle.

6 - ekalla työviikollani tädit ja mummit hoitivatkin lasta päivisin kotonamme, mutta viime viikolla mahdollinen hoitaja oli maalla, joten lapsi pääsi sinne tuttuun paikkaan tutun ihmisen kanssa. Kyllä päätös töiden aloittamisesta koskettaa koko perhettä eikä vaan minua. Olisi varmaan pitänyt istua koko viime viikko kotona itkemässä ikävää eka miehen kanssa ja sitten pari iltaa yksin. Olinpa itsekäs kun teimme/tein jotain mielekästä. Voi hyvää päivää. Onneksi lapsellani on myös isä minun lisäksi. Ja lapselleni läheiset mummi ja isotäti, joille voin luottaa oman lapseni hoitoon.

8 -aamen

9 - joo, jotenkin oli sellainen vaivautunut olo kun menin yksin ravintolaan syömään illalla. Mietin, että voinko ja kehtaanko tätä oikeasti tehdä. Pian kuitenkin huomasin, että tämähän on ihan mukavaa. Pitää kokeilla toistekin. Ihanaa odotusaikaa sinulle. <3

10 - ihana, että joku ymmärsi tämän meidän perheen poikkeustilanteen. Kyseessä muutama päivä kun lapsemme oli erossa molemmista vanhemmistaan ja senkin ajan hän oli läheisen ja rakkaan mumminsa kanssa. Toivottavasti kuitenkin eksyisit toistekin blogiini.

Todella kurjaan sävyyn täällä on kommentoitu pitkää eroa taaperosta. Asiallisesti haluan vielä huomioida, että ehkä näiden kommentoijien mielessä on aito huoli lapsen selviytymisestä. Useat lastenpsykiatrit ovat sitä mieltä, ettei taapero turvallisesti kestä tässä kirjoituksessa kuvatun kaltaista eroa. Toki ymmärrettävää on, että ihmisten elämäntilanteet ovat erilasia, ja esimerkiksi onnettomuuden vuoksi lapsi saattaa joutua väliaikaisesti eroon kaikista tutuista hoitajistaan. Todennäköisesti lapsi tällaisesta poikkeustilanteesta lopulta selviytyy. Silti tässä tekstissä kuvatun kaltaista eroa, vaikkakin tuttujen ihmisten hoivassa, ei pitäisi suositella kenellekään. Alle 1v kestää yhtä monta tuntia eroa, kuin hänellä on ikää kuukausissa, yli 1v yhtä monta yötä, kuin hänellä on ikää vuosissa. Oheisessa linkissä yksi kannanotto aiheeseen.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/10/12/minka-ikainen-lapsi-kestaa-yon-erossa-vanhemmistaan

Sanotaan, että alle vuoden ikäinen lapsi voi olla erossa ensisijaisesta hoitajastaan, yleensä äidistään, niin monta tuntia kuin ikää on kuukausina. Tämä siitä syystä, että lapsi kykenee kannattelemaan mielikuvaa äidistä vain hetken.

Vuoden ikäinen voi olla erossa äidistään yhden yön, kahden vuoden ikäinen kaksi yötä ja sitä rataa. Joskus se, että lapsi on viihtynyt hyvin hoidossa eli esimerkiksi nukkunut paljon ja syönyt hyvin, ei välttämättä olekaan merkki siitä, että lapsi kokee olonsa turvalliseksi vaan siitä, että hän yrittää alkeellisilla keinoillaan selvitä erossaolosta kun mielikuva vanhemmasta on kadonnut.

Samaa mieltä edellisen kanssa. Tilanne on ymmärrettävä ja on ihanaa ja todellakin inhimillistä että pääsit viettämään myös omaa laatuaikaa, onhan esim uuden työn aloitus todella kuormittavaa yleensä ja kaikki äidit ansaitsevat omaa hemmottelua! Mutta kasvatusalan ammattilaisena ja äitinä en omaa 1,5v poikaani jättäisi noin pitkäksi aikaa eroon minusta tai meistä vanhemmista. Yhden yön yökylät ovat menneet meillä ihanasti ja tehneet hyvää, mutta lapselle ei ole vielä noin pienenä hyväksi paljoa pidempi aika. Totta kai perheet ovat erilaisia ja kukin miettii sen parhaimman ratkaisun. Näin päätitte nyt ja siitä ei kannata kenenkään suivaantua, jokainen miettii itse mitä omalle lapselleen haluaa ja lapsi on omien vanhempiensa vastuulla. Tietysti tämä saa aiheutta ihmetystä ja jos päätös oli teille ok niin tuskin ikävät kommentit kauheasti sinua hetkauttavat?

Ehkä blogitekstin olisi voinut otsikoida hiukan toisella tavalla. Tuo otsikko "lapsivapaa arki" kuulosti kieltämättä hieman itsekkäältä... Ja ehkä jutussa olisi tosiaan voinut hiukan paremmin perustella sitä, miksi niin pieni lapsi piti jättää kokonaan (yötä myöten) hoitoon jonnekin muualle. Monessa perheessä vanhemmat menevät töihin lyhyelläkin varoitusajalla, eivätkä silti jätä lastaan yön yli hoitoon. Sitä varten ovat olemassa lastenhoitajat ym. palvelut. Varmasti lapsen hoito vain työssäoloaikaan olisi teilläkin järjestynyt, jos niin olisitte halunneet. Nyt jutusta sai sen kuvan, että halusitte nimenomaan nuo illat vapaiksi edes hetkeksi (minkä sinänsä itsekin yksivuotiaan äitinä ymmärrän hyvin).

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013