Mitä meille kuuluu? Kiitos, oikein hyvää. Tajusin juuri, että arjen alkamisesta on kulunut jo neljä viikkoa. Sanompa siis jälleen kerran "ihan hirveetä miten nopeasti nämä viikot vierivät vauvan kanssa".

Aina välillä pitää oikein herätellä itseään - olenko se tosiaan minä, joka saan elää tällä hetkellä tällaista onnellista elämää. Toivottavasti tätä kestää pitkään. Mutta nyt eletään päivä ja hetki kerrallaan ihanaa vauva-arkea. Ne pienet hetket päivissä on saaneet ihan erilaisen merkityksen; tytär hymyilee minulle kun ilmestyn paikalle, nukutan tyttären uneen silittämällä hänen sileetä poskeaan, tyttären ensimmäinen nauru tai kun luetaan yhdessä naistenlehtiä sängyssä köllötellen, joitain mainitakseni.

Viikkoihimme mahtuu harrastuksia, kerhoja, ystäviä, muita vauvoja sekä tavallisia kotipäiviä. Vauvauinnista kerroinkin jo aikaisemmin. Lähes päivittäin käyn yksin tai yhdessä vauvan kanssa Satsilla, joo tälle mun vartalolle on pikkuhiljaa tehtävä jotain - raskauskiloja on edelleen jäljellä 4. Kirppanoiden babypilatesta on takana vasta yksi kerta ja vaikutti oikein leppoisalta ja hyödylliseltä kurssilta. Muskari ja srk:n kerho alkoivat viime viikolla ja me päästään mukaan ensimmäistä kertaa huomenna, jännää.

Kaikki vauvanhoitoon liittyvät asiat sujuvat tällä hetkellä malliikkaasti. Takana on siis ne ensimmäiset kuukaudet kun taisin elää jossain sumussa ja yritin oppia tuntemaan tyttäreni ja hänen tarpeensa. Ei enää siis valtaisaa jatkuvaa vauvan ja äidin itkua. Mahtavaa huomata, että tyttären oma persoona rupeaa tulemaan esille. Vaikka päivät kuluvat pääasiassa jo mukavasti ja tietyllä rytmillä, on päiviä kun odotan milloin mies tulee kotiin töistä auttamaan minua ja hermojani.

Isoin muutos on tapahtunut vauvan ruokailussa. Kerroinkin muutama viikko sitten, että pikkuneiti aloitti kiinteiden syömisen kun oli 4 kuukauden ikäinen. Syöminen on sujunut edelleen todella hyvin. Niin suloista kun tyttö oikein hihkuu ilosta kun istutan hänet sitteriin, laitan ruokalapun kaulaan ja teen ruan valmiiksi. Hän tykkää pitää lautasesta ja lusikasta kiinni ruokailun ajan ja pääasiassa syö siististi. Vauva syö kiinteitä jo kolme kertaa päivässä: aamulla, lounaaksi ja päivälliseksi. Itsetehtyjen soseiden lisäksi tytär on syönyt muutaman purkin valmista marjasosetta, hyvin tuntui nekin maistuvan. Pitää vaan toivoi, että hyvä ruokahalu jatkuu vastakin. Hirveän vaikeata muuten arvioida kuinka paljon sosetta pienelle vauvalle voi antaa, joka kuitenkin nauttii syömisestä ihan hirmuisesti.

Arjen pyörittämiseen on pitänyt tehdä muutoksia verrattuna aikaan ennen vauvaa. Ruokakaupassa yritetään käydä vain kerran viikossa ja miettiä etukäteen viikon ateriat etukäteen, joo yritämme keksiä muutakin syömistä kuin avokadopastaa :). Pyykkiä tulee nykyään enemmän, varsinkin kun tytär on ruvennut syömään kiinteitä, joten pyykkipäivän pyrimme pitämään vain kerran viikossa, sillä inhoan, että kuivausteline seisoisi olohuoneessamme ympäri viikon. Mieheni on aina osallistunut kotitöihin ja jaamme ne tasapuolisesti sulassa sovussa. Kiitos mieheni ruanlaittoinnostuksen saan usein kunnon lounaan syödäkseni. Ja ehkä mä pian opin/haluan ruveta tekemään kotitöitä myös silloin kun olen kaksin kotona vauvan kanssa.

Pikku hiljaa pitäisi ruveta tosissaan suunnittelemaan ja valmistautumaan meidän perheen yhteiseen seuraavaan lomaviikkoon ja vauvan ensimmäiseen ulkomaanmatkaan - Nizza ja sen lähiseudut odottavat meitä!

Mutta nyt nukkumaan - tein itseni kanssa sopimuksen, että menen nukkumaan viimeistään klo 22 ja mitäs se kello nyt taas onkaan. :)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013

Instagram