Viime viikolla juhlittiin päiväkodin kevätjuhlia. Aivan kuten joulujuhlissa, en välttynyt kyyneliltä. Perheellemme kevätjuhlat tarkoittivat, että meidän perheen arkeen suuresti vaikuttanut päiväkotielämä on päättymässä joidenkin viikkojen päästä, kesälomat lähestyvät ja sitten jäänkin äitiyslomalla ja luonnollisesti myös kaksivuotias jää kotiin minun ja tulevan vauvan kanssa.

Meidän tytär aloitti päivähoidossa ollessaan puolitoistavuotias. Kirjoitinkin syksyllä ensimmäisistä hoitoviikoista, silloinhan ei vältytty äidin eikä tyttären kyyneliltä. Itkuisten aamujen vuoksi olin valmis lopettamaan koko touhun siihen, mutta onneksi jatkoin määrätietoisesti ohjeita, että ei saa jäädä voivottelemaan ja halimaan, vaan pitää vaan lähteä töihin vaikka miten pahaa tekisi. Lapsi kuitenkin lopetti itkun, heti kun olin hävinnyt näköpiiristä. Olen toki kuullut sellaisista reippaista lapsista ja onnellisista tapauksista, joissa on vältytty aamuisilta itkuilta päiväkodin aloituksen yhteydessä, tosin näissä tapauksissa usein samassa hoitopaikassa on isosisar. Joten päiväkotinoviiseille varoituksen sana, että usein päivähoidon aloitukseen liittyy jonkinlaista kankeutta, meillä harmitusta kesti vain pari viikkoa, vaikka silloin aika tuntui pitkältä, mutta sen jälkeen päiväkoti on tarkoittanut meidän perheessä melkeinpä ainoastaan positiivisia juttuja.

Kun jäin aikoinani äitiysvapaalle en miettinyt kuinka kauan tulisin olemaan kotona lapsen kanssa ja milloin palaisin työelämään. Ajattelin vaan, että kyllä kaikki ajatukset ja asiat selkiytyvät ajan myötä. Ja niinhän siinä tapahtui, että löysinkin viime kesänä mielenkiintoisen haastavan työpaikan tyttären ollessa reilun vuoden ikäinen ja aloitin eri työpaikassa työt, kuin mistä olin jäänyt äitiyslomalle. Tämä tarkoitti sitä, että mieheni jäi hoitovapaalla muutamaksi kuukaudeksi, sillä olimme päättäneet, että tytär ei mene päivähoitoon ennen puolentoistavuoden ikää. Se, että isä jäi kotiin hoitamaan lasta oli meidän perheessä ihan luonnollinen vaihtoehto, meillä nimittäin mies on osallistunut aina lasten- ja kodinhoitoon ja pystyin luottavaisin mielin lähtemään takaisin työelämään. Sitten kun päiväkoti alkoi, aloitusta helpotti varmasti, että olin palannut työelämään jo ennen päiväkodin aloitusta.  Oltiin totuttu tyttären kanssa, että emme ole jatkuvasti yhdessä.

Olen aina toivonut kahta lasta, mutta kuten olen oppinut, lapsia ei tehdä vaan ne saadaan. Tämän vuoksi en voinut laskelmoida, että olisin jäänyt yhteenputkeen hoitamaan kotiin kahta lasta. Lisäksi halusin lapsille hiukan suuremman ikäeron, joten oli luonnollista, että kävisin lapsien välissä työelämässä. Nyt ehdinkin olemaan reilun vuoden työelämässä ja tuntuu, että näinhän sen pitikin mennä. En joutunut olemaan poissa työelämästä vuositolkulla, sain kasvattaa ammatillista osaamistani, tiedän mitä haluan tehdä kun seuraavan kerran palaan työelämään (tosin ajatukset saattavat jälleen muuttua äitiysvapaan aikana) ja pian koittava kotiäitiys tuntuu houkuttelevalta, odotetulta ja leppoisalta ajanjaksolta. Olen kiitollinen päivähoidolle, että se on pitänyt tämän naisen jollain tapaa kiinni työurassa.

Mutta mitkä ovat olleet niitä positiivisia asioita tämän lukukauden aikana ja mitkä vinkit ja käytännöt ovat osoittautuneet hyödyllisiksi?

1. Meidän arki on sujunut jouhevasti kodin, päiväkodin, työpaikkojen, mökin ja harrastusten välillä. Mieheni kanssa vuorottelemme lapsen tuonnit ja viennit päiväkotiin. Aluksi minä vastasin pelkästään vienneistä, mutta totesin, että haluan myös välillä hakea tyttären päiväkodista. Joustaminen on ollut hyödyksi työpäivien, harrastusten ja menojen kannalta ja mahdollistanut sen, että palaset loksahtavat yhteen kivuttomasti. Sovimme yleensä seuraavan viikon aikatauluista sunnuntaisin. Tämä joutavuus on taannut myös sen, että tyttären päivät hoidossa ovat pysyneet maltillisissa 7h. Viime vuonnahan olin osittaisella hoitovapaalla ja tein 4 päivästä työviikkoa, mikä oli todella ihana tapa yhteensovittaa työ-, koti- ja päiväkotielämän. Rehellisesti sanottuna tekisin nytkin lyhennettyä työpäivää, jos se rahallisesti olisi vaan mahdollista. Olen ollut iloisesti yllättynyt miten hienosti myös mieheni työnantaja on joustanut työaikojen suhteen, vaikka isi-ihminen ei työskentele perinteisessä konttorimaailmassa, jossa on jo totuttu joustaviin työaikoihin. Olen kyllä kiitollinen meidän molempien  joustavista työajoista, joten tyttömme ei ole se, joka haetaan pois hoidosta ryhmän viimeisenä.

2. Vaikka meidän vanhempien työt, menot ja harrastukset joustavat, välillä on tullut päiviä, että tarvitsemme tukiverkoston apua. Mummi ja iso-täti onkin perehdytetty miten tytön haku päiväkodista tapahtuu ja välillä taapero on viettänyt vapaapäiviä sukulaistätien kanssa. Toki olisi ihanaa ja helpottavaa, että tukiverkostomme olisi tätä suurempi, mutta olen kiitollinen, että meillä on muutama läheinen ihminen auttamassa arjessamme ja heistä on tullut tärkeitä ihmisiä Hissulle.

3. Itse koin päiväkotiaamut jossain vaiheessa työläiksi ja stressaavaksi. Ajansaatossa rutiinit ovat muotoutuneet niin, että aamut sujuvat ilman kitinää ja tyttö ehtii hyvin aamiaiselle päiväkodille. Minulla on tapana herätä noin tunti ennen kuin tyttären pitää herätä, jotta ehdin rauhassa syödä aamiaista, lukea hesarin, laittaa itseni kuntoon ja valmistella kaikki tytön jutut kädenulottuville. Nykyään tyttö herää useasti itsekseen ennen "kellonsoittoa" ja ylimääräistä aikaa jää näin ollen reilusti, joten aamun piirretyistä on tullut oleellinen osa aamurutiinejamme. Olohuoneessa telkkarin äärellä tyttö pesee hampaat, syö vitamiinit, harjaa hiukset (hieman autan) ja pukeutuu (hieman autan). Sitten puetaan ulkovaatteet päälle (ihana kesä, ei tätä enää) ja lähdemme joko kävellen taikka rattailla päiväkodille.

4. Päiväkoti on osoittautunut todella hyväksi. Jotenkin olin alusta lähtien luottavainen kunnallisen päivähoidon tasoon, enkä hysteerisesti vertaillut eri päiväkotia, tehnyt niihin tutustumiskäyntejä taikka soitellut johtajille hakemuksen perään. Luotin maalaisjärkeeni, enkä kuunnellut kauhusanoja- ja kertomuksia kunnallisesta päivähoidosta. Uskoin, että saisimmepa minkä hoitopaikan tahansa olisi hoitopaikka varmasti hyvä. Meillä kävi hyvä tuuri, että saimme meidän ykköstoiveemme, joka on lähimpänä kotiamme. Täydellinen sijainti helpottaa kyllä arkea valtavasti ja nyt kun etsimme uutta isompaa asuntoa, niin kahdesti pitää miettiä, että mikä olisi lasten tuleva päiväkoti. Vaikka nykyinen päiväkoti on yksi alueemme isoimmista vallitsee siellä lämmin ja mukava tunnelma. Arvostan monia asioita päiväkodissamme, kuten ammattitaitoista johtajaa, kivoja hoitajia, kodinomaisuutta, lapseni saamaa yksilöllistä hoitoa, monipuolista piha-aluetta sekä leikkisiä ja toimivia sisätiloja.

5. Yksi tärkeimmistä jutuista on tietysti, että tyttäreni päivähoitoryhmässä on mukavat hoitajat. Hoitajat ovat persooniltaan hyvin erilaisia, mutta arvostan, että lapseni oppii olemaan erilaisten aikuisten kanssa. Halusin tyttären nimenomaan päiväkotiin perhepäivähoidon sijasta, jolloin hänen hoitonsa olisi useamman ammattitaitoisen hoitajan vastuulla päivät. Tytölläni on oma nimetty hoitaja, joka on täydellisin hoitaja mitä voin vaan toivoa: ystävällinen, positiivinen, kärsivällinen ja lämmin. Vaikka lapsilla on omat hoitajat ei se näy arjessa, vaan ryhmän aikuiset tuntuvat jakavan hoidon tilanteiden mukaan. Ryhmässä on lapsia reilut 10, joidenkin korvaan määrä tuntuu suurelta, mutta vaikuttaa, että ryhmässä vallitsee hyvä tunnelma ja hoitajille on aikaa tarvittaessa huomioida lapsi yksilöllisesti. Olen ollut iloisesti yllättynyt miten avoimesti hoitajien kanssa pystyy keskustelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Parhaita hetkiä onkin kuulla, mitä oma lapsi on tehnyt päivän aikana, kenen kanssa ja mitä leikkinyt, mitä nähnyt tai sanonut retkellä, miten askartelu- ja liikuntahetket ovat sujuneet, miten nukkunut tai syönyt ja mitkä ovat olleet päivän fiilikset. Arvostan suuresti, kun kuulen näitä asioita, näin jotenkin pääsee osaksi lapsen hoitopäivää, kun hän ei vielä kovin monisanaisesti osaa kertoa päivänsä tapahtumista.

6. Parasta tietysti on, että tyttöni pääsee olemaan ikäistensä lasten seurassa. Kavereista on tullut tärkeitä ja heistä tyttö juttelee myös kotona. Lapset tekevät kaiken yhdessä, leikkivät, käyvät retkillä, ulkoilevat, laulavat, syövät ja nukkuvat. Sillä ryhmässä on myös vuoden vanhempia lapsia, näkee tyttäreni heistä hyvää mallia miten isot lapset leikkivät, syövät ja pukevat.

7. Arvostan valtavasti miten paljon ohjattua toimintaa päiväkodissa järjestetään. Kaikissa päivissä on selkeä rytmi ja aikataulu, jota ruokailut ja päiväunet rytmittävät. Yleensä aamupäivissä on jotain tiettyä ohjelmaa ja iltapäivisin on välipalan jälkeen on vapaata leikkimistä. Maanantait ovat esimerkiksi laulupäiviä ja torstait liikuntapäiviä. Ryhmä käy nykyään lähes viikottain retkellä. Retkikohteena on esimerkiksi lähimetsä tai -puisto, nämä ovat jännittäviä päiviä. Itse en todellakaan ole mikään kädentaitaja, joten tykkään siitä kuinka paljon lapset pääsevät askartelemaan ja piirtämään hoidossa, tämän postauksen kuvissakin on Hissun hienoja aikaansaannoksia. Ulkoilua on päivittäin, sekä aamiaisen jälkeen että iltapäivästä, ainoastaan pari kertaa viime talvena lapset jäivät aamulla sisälle leikkimään.

8. Uskon, että erityisesti päiväkodin ansiosta Hissu on kehittynyt aivan valtavasti. Kehitystä on tapahtunut motorisissa taidoissa; Hissu ei esimerkiksi osannut vielä kävellä kun aloitti päiväkodissa ja viikon päästä aloituksesta veteli jo varmoin askelin eteenpäin. Nyt jo juostaan, vaikkakin esimerkiksi kiipeilyn suhteen hän on vielä varovainen tai sanoisin ehkä paremmin, että se ei häntä kiinnosta. Kaksivuotias tyttö puhuu nykyään jo useamman sanan mittaisia lauseita ja osaa esimerksi kertoa mitä hoitopäivän aikana on tapahtunut tai mitä haluaisi tehdä seuraavaksi. Suloinen taito on myös lukuisat laulut, joita tyttö sitten lauleskelee kotona ja matkoilla, ja äiti ei saa missään nimessä laulaa mukana. :) Välillä tulee hetkiä, että miten ihmeessä tyttö osaa jo tuonkin asian, esimerkiksi olin yllättynyt pari päivää sitten kuinka hienosti Hissu käsitteli saksia.

9. Loppuun vielä vinkki, että ei se päivähoidon aloitus tarkoita hirveitä varustehankintoja. Lapsi on kuitenkin päivähoidossa aivan samanlaisissa vaatteissa kuin hän olisi kotona, mukavat pehmeät sisävaatteet ja säänmukaiset ulkoiluvarusteet. Tässä postauksessa on hyvin tyypillinen meidän taaperon päiväkotiasu. Mitä ehkä pitää hankkia ja miettiä, meillä ainakin päiväkodilla on aina tytölle sisätossut, unilelu, vaippoja, kuravaatteet ja yksi vaihtovaatekerrasto jos sattuu jokin sotkuvahinko. Niin ja nyt kesän tullen tytön kaappiin voisi viedä aurinkorasvaa, jota hoitajat voivat lisäillä päivän aikana. Kun päiväkotielämä alkoi viime syksynä hankin Tarramonsterilta nimitarroja ja niillä on ollut vaivatonta nimikoida kenkiä ja ulkotamineita sitä mukaan kun ne on päiväkodille otettu mukaan.

Onhan tähän päiväkotiarkeen liittynyt myös valitettavasti niitä negatiivisia asioita:

1. Kuten olen maininnut, niin alku oli raskas. Kaksi viikkoa kun joudut jättämään itkevän rakkaasi vielä silloin lähes tuntemattoman hoitajan syliin, niin kyllä se syö ketä tahansa vanhempaa. Väliin mahtui onneksi niitä hyviä päiviä, mutta sitten tuli taas itkuiset jäähyväiset. Nyt kyseiset hetket ovat vaan muisto vaan.

2. Perheen yhteinen aika on arkisin todella vähissä. Meidän tyttö meni vielä alkuvuodesta klo 19 nukkumaan, joten jos olin vienyt tytön aamulla hoitoon olen töissä usein klo 17 asti. Työmatka kotiin ja sitten onkin alle pari tuntia aikaa viettää yhteistä aikaa, josta ison osan vie iltatoimet. Sillä yhteinen aika on arvokasta, jouduimme tai halusin, että meidän perheessä on kaksi autoa käytössä, joten nyt työmatkoihin kuluu päivässä 30min, kun julkisilla aikaa menisi 2h. Nyt perheellisenä sitä arvostaakin työpaikan hyvää sijaintia, jonne on näppärät julkiset yhteydet, joten taidanpa ruveta työnhakuun kun haluan palata äitiyslomalta takaisin työelämään. :) Nykyään kaksivuotias nukahtaa siinä klo 20 aikoihin, joten yhteistä aikaa on hieman enemmän iltaisin. Miehen kanssa harrastamme omia lajejamme useasti vasta tyttären nukkumaanmenon jälkeen. Viikonloput menevät nykyään pitkälti perheen kesken ja parhaita lauantai- ja sunnuntaipäiviä ovat ne kun ei ole mitään sovittuja pakollisia menoja, vaan voi tehdä juuri sitä mitä keksii tai haluaa.

3. Loma-ajat, kuten joulu ja kesä tuovat päiväkodin arkeen muutoksia ja poikkeusjärjestelyjä, kun ryhmiä yhdistellään ja omat tutut hoitajat lomailevat. Meillä molemmilla vanhemmilla on melko uudet työpaikat, joten täysiä lomapäiviä ei ole ehtinyt kertymään, emmekä näin ollen ole voineet ottaa lasta pois hoidosta esimerkiksi koko joululoman ajaksi. Onneksi meidän päiväkoti ei ole ollut kokonaan kiinni lomien aikana, joten paikka on tuttu tytölle. Mutta sekin, että jouluna ruokailu tapahtui eri tilassa kuin tavallisesti ja hoitajat eivät olleet niitä kaikista läheisempiä, niin aiheutti tytössä hieman itkua. Nyt kesällä joudumme miehen kanssa lomailemaan eriaikaan, jotta saamme tytön otettua pois hoidosta mahdollisimman pian lomajärjestelyiden jaloista

4. Kaikki lapset ryhmässä eivät osaa ehkä käyttäytyä yhtä hyvin kuin meidän lapsemme, pientä sarkasmia. Rehellisesti sanottuna, tosiaan lapsiryhmään mahtuu lapsia, jotka saattavat esimerkiksi töniä toisia tai eivät osaa hyviä pöytätapoja. Minua hieman pelotti aluksi, että lapseni oppii näitä huonoja tapoja, mutta onneksi hoitajat puttuvat näihin tilanteisiin heti ja tyttöni on tajunnut, mikä on oikea tapa käyttäytyä. Onhan se sydäntäraastavaa kuulla, kun tyttö kertoo, että kaveri on häntä tönäissyt, mutta samalla kuulen, että on halattu ja pyydetty anteeksi. Ehkä en voisi pitää lastani pelkästään pumpulissa, vaikka kuinka yrittäisin.

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 | 

Et sinä tätä tietenkään julkaise, mutta kirjoitanpa kuitenkin. Työajan lyhentäminen esim. 80 prosenttiin ei juurikaan vaikuta tulotasoon. Ehkä juuri sen verran, että sisustaminen ja muu hömppä eivät mahdu budjettiin. Mutta nämähän ovat valintakysymyksiä. Monilla se raha voittaa..

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Itse halusin tehdä tämän reilut puoli vuotta nyt täysiaikaisesti töitä, jotta saan rahaa säästöön tulevia kotiäitivuosia varten, tämä on se syy minkä vuoksi en jatkanut osittaista hoitovapaatani. Välillä pitää osata suunnitella elämää myös vuoden/vuosien päähän.

Vierailija

Oikeasti se pikkulapsiaika on niin lyhyt että jos sen pienen ajan pärjäisi vähän vähemmällä "arjen luksuksella" , matkoilla jne niin varmasti saisi korvattua sen 80% palkan. :)

Vierailija

Niin. Eli brunssit voittivat. Saa sitä säästettyä siitä 80% palkastakin, jos vaan haluaa.

Iina

Kyllä se vaan vaikuttaa monilla perheillä tulotasoon ja paljon vaikuttaaakin. Ei ehkä perheillä, joilla rahaa on kuin roskaa, mutta toisille ne puuttuvat "muutamat hassut sataset" ovat parin viikon ruokarahat. Tai juurikin se pakollisten kulujen jälkeen käteen jäävä oma raha, jonka voi käyttää kulttuuriin, perheen kanssa pidettäviin piknikkeihin tai muuhun arjen luksukseen.

Tämä siis vastauksena Vierailijalle.

Vierailija
2/13 | 

Teillä menee rahaa ihan järkyttävät määrät ns. Turhuuteen ja ylelliseen elämään. Mm. Ulkona syömiset, sisustaminen ja kaikki muu ei niin tärkeä -hömppä. Voisitte säästää varmasti useita satasia kuukaudessa... tää oli vain tällainen mielipide jonka oon laittanu monta monta kertaa mieleen lukiessani blogiasi. Elätte aika "ökyelämää" ainakin näin maalaisäitin näkökulmasta katsottuna :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Niin no, elämä on valintoja: toiset käyttää satoja euroja kuussa rahaa omiin tai lastensa vaatteisiin, sisustamiseen, autolainaan tai ison kodin asuntolainaan, minä olen tinkinyt näistä kaikista asioista. Sen sijaan rakastan ravintoloita ja kahviloita ja käyn niissä pari kertaa kuussa, joten voit siitä laskea kuinka paljon rahaa niihin todellisuudessa minulla menee ja onko se sinusta "järkyttäviä määriä".

Mutta ihanaa, että blogistani välittyy sellainen mielikuva, että nautin kaupunkielämästä. :)

Vierailija
3/13 | 

Jatka vaan samaan malliin Heidi! Itse nautin kesästä mökillä, kun on lämpimät vedet ja valoisat kesäillat, mutta koko vuoden asuminen maalla jo ajatuksena tuntuu masentavalta. "Kaupunkielämä" tarjoaa niin paljon enemmän. Me olemme aina käyneet lasten kanssa erilaisissa tapahtumissa, ravintoloissa, harrastaneet musiikkia ja teatteria jne. Noin viisitoista vuotta sitten löysimme brunssit. Lapset saivat valita brunssipaikat ja aina oli tosi kivaa. Nyt tapaamme kotoa muuttaneita poikiamme aamiaisella tai brunssilla lähes joka lauantai - kätevää, kun kaikilla on silloin vapaata ja keskustaan on eri puolilta helppo tulla. Samalla haetaan kalat Tuomakselta kauppatorilta ja tarttuupa mukaan herkkujakin hallista.

Minusta teidän elämänne kuulostaa hyvältä; työtä, mökkeilyä, huvituksia ja matkailua sopivan tuntuisessa paketissa. Ja lapsestanne näkyy, että olette onnistuneet myös kasvatuksessa. Nauttikaa kesästä ja kaupungin tarjoamista juhlahetkistä - se on ihan parasta!

Terveisin Leena Laurinlahdesta

PS. Oikeasti piti kirjoittaa päiväkodista, mutta pari kitkerää aloitusta sai mieleni muuttumaan.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Välillä olen haaveillut, että muuttaisimme kokonaan Joukolaan. Mutta sitten olen ajatellut pimeetä vuodenaikaa, kun kylä on tyhjä, eikä ympäristö tarjoaisi niitä virikkeitä mistä tykkäisin. Joten olen todennut, että olen kaupunkiasuja, mutta onnellinen omasta mökistä, jonne voin mennä halutessani. Näin on hyvä.

Kiitos mukavasta kommentista, että sinun silmissä meidän perheen arki vaikuttaa tasapainoiselta. Itsekin arvostan sitä valtavasti, että tällä hetkellä meillä on kaikki hyvin ja voin olla onnellinen tästä hetkestä. Sekai

Aurinkoista kesää sinulle!

ps. Jännä miten päiväkotipostaus ajautui mun rahankäyttöön. :)

Vierailija
4/13 | 

Samoja ajatuksia on tullut eteen 2-vuotiaan lapsen päiväkotielämän aikana. Hän on ollut hoidossa elokuusta lähtien. Nyt odetaan vauvaa syntyväksi syyskuun lopussa ja myös meidän pieni jää kotiin äidin kanssa. Oletteko miettineet kerhopaikkaa tytölle syksyksi?

Ns. ökyelämä saattaa olla henkireikä perhearjessa. Itsekkin nautin kahviloissa ja ravintoloissa käymisestä, mutta asutaan pienesti ja ei juuri shoppailla. :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Onpa hauska kuulla, että meillä on näin samanikäiset lapset. Onnea sinulle raskauden johdosta! <3

Itseasiassa olen miettinyt kerhopaikkaa Hissulle. Joulun jälkeen haluaisin, että Hissu olisi 2-3 aamupäivää viikossa kerhossa. Ja viime viikolla hain vähän yllättäen ystävättäreni vinkkaamana syksyksi tyttärelle  paikkaa MLL:n järjestämään kerhoon, se olisi vain yhtenä aamupäivänä viikossa. Vaikka varmasti tullaan äitiyslomani aikana näkemään ystäviä lapsineen ja menemään ja tulemaan niin olen ajatellut, että kerhossa tyttö saisi olla samanikäisten seurassa aivan kuten päivähoidossa ja tietysti sekin kuulostaa kivalta, että kerhoissa on ohjattua toimintaa, kuten askartelua ja laulua ja yms.

Ja tuosta ökyelämästä vielä. Nyt kun me mietimme että vaihtaisimme isompaan asuntoon, se tarkottaisi sitä, että joutuisimme ottamaan asuntolainaa ja näin ehkä luopumaan ravintoloista ja jostain matkasta, niin kyllä pitää nyt kaksi kertaa pohtia, että minkä valinnan tekee ja miten elämäänsä elää.

Vierailija
5/13 | 

Ai kauhea minkälaisia kommentteja.. Jotenkin ihmisiä kummasti tuntuu kiinnostavan muiden rahankäyttö ja elintavat. Elämä on valintoja ja jokainen tekee omat valintansa itse :)

Ajattelin nyt kommentoida itse asiaa eli päiväkotia. Meillä lapsi (kohta 2v) aloitti päiväkodin tasan yksivuotiaana. Jonkin verran kuulin selän takana puhuttavan siitä, miten raaskin viedä lapsen niin pienenä hoitoon. No, minä sekä mies ollaan päiväkodin kasvatteja (itse aloitin päiväkodin 9kk:n ikäisenä ja välit vanhempiin ovat siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi, heh - vieläkin erittäin läheiset ja hyvät), ja omat dagismuistot ovat kertakaikkisen hyvät, joten en edes osannut murehtia asiaa. Lisäksi meidän haaveisiin kuului isompi asunto, ja näin pk-seudulla se tarkoitti sitä, että molemmat vanhemmat käyvät töissä.
En tiedä, onko lapsilla jokin erityinen herkkyyskausi päiväkodin aloitukselle, koska meillä kaikki sujui kuin oppikirjassa: perehdytys kesti kaksi viikkoa, lapsi ei ole itkenyt yhtenäkään aamuna, kun hänet on päiväkotiin jätetty, nukkumiset ja syömiset ovat sujuneet hyvin. Tuntui kuin olisi ollut juuri hänen aikansa aloittaa päiväkoti! Joskus olen oikeasti myös miettinyt sitä, että olenko todella huono äiti, kun lasta ei yhtään harmita jäädä hoitoon. Onneksi lastentarhanopettaja on lohduttanut, että tuskin asia nyt ihan näin on. Ja kyllä äidin syli tuntuu edelleen olevan se maailman paras paikka, vaikka päivät hoidossa kuluvatkin :) olen myös vaikuttunut kaikesta siitä, mitä päiväkodissa touhutaan ja mitä meidän lapsi on siellä oppinut, sekä myös siitä, miten tärkeitä päivökotikaverit jo nyt hänelle ovat.
Summa summarum, käyt sitten "liian usein" brunssilla tai viet lapsesi "liian aikaisin" hoitoon - aina joku arvostelee. Meidän on hyvä näin: vanhemmat töissä, lapsi hoidossa, isompi koti ja siitä johtuen muutama brunssi vähemmän vuodessa ;)
Kiva blogi sinulla. Pidä lippu korkealla! :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Mahtavaa, kiitos fiksusta kommentista. Tästä taas huomasimme, kuinka jokainen perhe tekee sellaiset päätökset, mitkä tuntuvat heistä hyviltä.

Olen muuten kuullut muistakin pikkuisista, joiden päiväkotialoitus on tapahtunut kivuttomasti.  Olitte onnekkaita. Lapsen tärkein kasvatus tapahtuu tietysti kotona ja lähipiirissä, mutta olen kyllä iloisesti yllättynyt miten hyvää hoitoa oma lapseni päiväkodissaan on saanut.

Oon vähän naureskellut täällä, miten näin julkisena bloggaajana en voi mitenkään miellyttää kaikkia. Olen blogiurani aikana saanut kuulla, että "äitiyslomalla olen liian vähän kotona", "liikaa harrastuksia", "liian vähän kanssakäymistä muiden lapsiperheiden kanssa", "liian isot pelastusliivit lapsella", "liian pelkistetyt pussilakat lastensängyssä", "liian harvoin pedattu sänky", "liian pelkistetty koti", "liian aikaisin työelämään", "liian aikaista ottaa kaksivuotias pois päivähoidosta", "liikaa leluja", "liian tyhjä lastenhuone", "liian värittömiä leluja", "liian halpoja lastenvaatteita", "liikaa lentomatkustamista", "liian lihava", "mies tekee liikaa kotitöitä", "teen liian harvoin ruokaa", "liian ruma", "liikaa kirjoitusvirheitä", "liikaa kylpyiltoja lapsella", "liian pieni koti", "liian tavallinen kotilähiö", "liian aikaisin lastenlääkärin vastaanotolle". Hulluksihan tässä olisi jo tullut jos olisin kuunnellut kaikkia arvostelijoita. :)

Aurinkoista kesää teidän perheelle ja kiitos, että seuraat blogiani.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
Sisältö jatkuu mainoksen alla