Meidän perheeseen odotetaan nyt tyttövauvaa. Toinen tytär meille vanhemmille ja pikkusisko esikoiselle, aika kaunis ajatus. Oloni on tyyni, levollinen ja onnellinen, näinhän se pitääkin olla. Tuttuni sanoi minulle kauniisti esikoisen vauva-aikana, että olen hyvä äiti, mutta erityisesti hän näkee minut täydellisenä tytön äitinä. Tämä pitää varmasti paikkansa. Onkin unelma ja kunnia saada olla pian kahden tytön äiti.

Olen tyttölupauksesta tietysti todella onnellinen. Mutta aivan kuten esikoisen kohdalla, pyrin etten lähde leijailemaan liikaa vaaleanpunaisiin unelmiin, sillä eihän nuo ultrien sukupuolilupaukset aina pidä paikkansa. Vaikkakin tälläkin kertaa kätilö oli hyvin varma vauvan sukupuolesta ja mekin saimme oikein muistoksi valokuvan pienokaisen intiimeistä paikoista, niin silti mun aivot käskevät minua miettimään, että vauvamme saattaakin hyvin olla poika. Olisi muuten kiva tietää kuinka usein Kättärin ja Naistenklinikan sukupuoliarviot menevät pieleen.

Minullahan oli vahva poikaolo rakenneultraan asti. Verrattuna ensimmäiseen raskauteen raskauden ensioireet ovat nimittäin olleet jonkin verran erilaiset, esimerkiksi nälkä ja väsymys oli ihan eriluokkaa kuin ensimmäisessä raskaudessa. Lisäksi masu on kasvanut sitä tahtia, että mielikuvani pienen pienestä tytöstä tuntui kaukaiselta. Ehdin jännittämään ja pelkäämään miten osaan olla äiti pojalle, miten osaan kasvattaa, tukea ja opettaa ja niin turhamaista, että miten puen pienen pojan. Ystävättäreni toki sanoivat, että kyllä se äidinrakkaus nousee heti kun saa pojan syliin. En epäillyt sitä hetkeäkään, mutta silti sain tästäkin asiasta pienen jännityksen aikaiseksi. Olisihan se ollut idyllistä, että meillä olisi sekä tyttö että poika. Mutta kun kätilö kertoi vauvan olevan tyttö, en pidätellyt tunteitani vaan kyyneleet nousivat silmiini välittömästi, onnenkyyneleet, tosin samat kyyneleet olisivat varmasti nousseet poikalupauksenkin jälkeen.

Kun lähdimme pois rakenneultrasta mieheni kanssa, kysyin häneltä ensimmäiseksi onko hän pettynyt. Aika kamala ajatus minulta, että äidit haluavat tyttöjä ja isät poikia. Tietystikkään mieheni ei ole harmissaan, ei ainakaan myönnä. Olen vannottanut miehelleni, että hänen on opetettava tytöille kaikki miestenhommat; miten hakataan puita, kalastetaan, korjataan perämoottori, tehdään talonkatto ja vaihdetaan auton renkaat. Olen ylpeä mitä kaikkea mieheni osaakaan käsillään tehdä ja itse olen ihan kädetön tällaisissa asioissa, joten toivon, että omat tyttäreni oppivat myös tällaisia hyödyllisiä taitoja.

Meillä on nyt alettu pohtimaan sopivaa nimeä tytöllemme. Pojannimi meillä olisi ollutkin valmiina. Esikoisemme nimi tulee isäni puoleisesta suvusta, nimi on mielestäni todella kaunis ja sopii tytölle täydellisesti. Kovat paineet siis löytää yhtä kiva nimi, mutta eiköhän se sieltä sukukirjoja kaivamalla taas löydy.

Olen ehtinyt laittamaan suurimman osan esikoisen vauvanvaatteista kiertoon, joten nyt pitäisi tehdä listaa, että mitä kaikkia vaatekappaleita pieni vauva tarvitseekaan. Viime viikonloppuna teinkin jo mielettömiä vaaleanpunaisia löytöjä kun kävin hiukan vaan katselemassa Vekarakirppiksellä, kotiuduin kassillisen tytönvaatteita kanssa, ups. Nyt onneksi tietää mitkä vauvanvaatteet ovat näppäriä pukea vastasyntyneelle ja minkä brändin lastenvaatteista tykkään, tosin kuin esikoisen kohdalla.

Kuinka jännittävää ja ihanaa tavata pieni tyttömme neljän kuukauden päästä. Miltäköhän hän näyttää, onkohan hän enemmän isänsä vai minun näköinen? Onkohan tukkaa kuten isosiskollaan? Millainen hän on persoonaltaan, ainakin hän on ollut eläväisempi ultrissa kuin isosiskonsa aikoinaan. Meidän pieni Hertta. <3

KUVAT: Katja Helena Photography

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 | 

Onnea odotukseen! Minulla oli odottaessa itselläni koko ajan olo, että poika masussa köllöttelee. Edellisenä päivänä ennen kuin synnytys käynnistettiin lääkäri ultarasi masun Naistenklinikalla ja kovaan ääneen totesi, että tyttö sieltä huomenna syntyy. Seuraavana päivänä klo 17.03 ensimmäinen vilaus pienokaisesta selvensi kyllä heti, että poika se sieltä tuli. Ja ihana onkin. 

Vierailija
3/13 | 

Onpa jännää ja uutta että etelä-Suomessa pääsee niin harvoin neuvolaan raskauden aikana. Täällä pohjoisemmassa käydään vähintään kuukauden välein ihan alusta lähtien, ja viimeinen kuukausi kahden viikon välein. Lisäksi np-ultra ja rakenneultra ovat ilmaisia ja vapaaehtoisia. Neuvolassa terveydenhoitaja myös ultraa lähes joka kerta ja katsotaan vauvan mitat, vain harvoilla kerroilla kuunnellaan pelkästään sydänäänet, usein siis ultrataan ja joka kerta ainakin kuunnellaan sydänäänet. Neuvolantäti kysyykin joka kerta et haluatko että ultrataan vai kuunnellaanko pelkästään sydänäänet.  

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Joo, se on jännää miten eri kunniassa neuvolakäynnit vaihtelevat niin suuresti. Toki Helsingissä ensisynnyttyjät pääsevät neuvolaan useammin, mutta näin uudelleensynnyttäjänä tuntuu, että neuvolakäyntejä on melko harvakseltaan, nyt esim. oli melkein 2kk tauko. En itseasiassa tiedä onko Helsingissäkin viimeisen kuukauden aikana neuvola 2vko välein. Helsingissäkin np-ultra ja rakenneultra tarjotaan kaikille ja ovat maksuttomia, mutta tuosta olen kateellinen, että teillä terveydenhoitajakin ultraa.

Vierailija

Neuvolakäyntien määrä riippuu ihan kotikunnasta (ja kaiketi siitä, miten kunta haluaa rahansa käyttää). Esim. Espoossa uudelleensynnyttäjällä on neuvolakäyntejä useammin kuin Helsingissä, vaikka kyse on naapurikunnista. Suomessa on valtakunnallinen neuvola-asetus, joka määrää käyntien minimimäärän, ja Helsinki taitaa olla jos nyt ei minimissä, niin ainakin lähellä sitä. Tämä siis enemmänkin selvityksenä ensimmäiselle kommentoijalle ;) Ja neuvolaan pääse aina kyllä useammin, mikäli siihen on tarve - esim. riskiraskaudesta johtuen.

Karoliina
4/13 | 

Hei ihana Heidi! Ja paljon onnea raskauden johdosta <3

Olemme mieheni kanssa tulossa heinäkuussa Helsinkiin II hääpäivämme/ "miniloman" viettoon. Majoituksen olemme varanneet Hotel Havenista. Tarkoitus olisi viettää romanttinen loma, nauttia merellisestä Helsingistä hyvän ruoan ja juoman äärellä, viettää ainakin yksi päivä kierrellen Suomenlinnassa. Olisinkin kaivannut vinkkejä, mihin Helsingissä kannattaisi mennä, kun aikaa olisi se kolme päivää? Mihin ravintolaan kannattaisi suunnata hääpäivänä illalliselle? Onko kokemusta Suomenlinnan ravintolatarjonnasta? Olimme miettineet yhdeksi vaihtoehdoksi illallisristeilyä, mutta mieheni liikkuminen on kuukauden sisällä huonontunut (syöpäsairauden vuoksi) sen verran, että liikkuminen on sujuvampaa pyörätuolin kanssa. :)

Iso Kiitos jo etukäteen, jos voit/ehdit vastata :)

Tsemppiä odotukseen ja ihanaa kesää koko teidän perheelle! <3

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Ihanan hotellin olette valinneet, Haven on mun mielestä ehdottomasti Helsingin paras ja romanttisin hotelli!

Suomenlinna on upea ja siellä on kivoja kahviloita, menkää ehdottomasti. Suomenlinnassa on yksi todella tunnelmallinen ja hyvä ravintola Walhalla http://www.restaurantwalhalla.com/ Walhalla sijaitsee kylläkin Suomenlinnan viimeisessä nurkassa Kustaanmiekassa, joten en oikein osaa arvioida miten vaikea sinne on kulkea pyörätuolilla hiekka- ja mukulakiviteitä/polkuja pitkin.

Voisiko hääpäivän illallinen olla vaikka Olossa  http://olo-ravintola.fi/ tai Nokassa http://www.ravintolanokka.fi/fi/etusivu/ tai Savoyssa (klassikko) http://www.ravintolasavoy.fi/fi/etusivu/  tai jos tykkäätte asialaisesta ruoasta niin Gaijin http://www.gaijin.fi/fi/

Kesäinen Helsinki on kiva! Käykää vaikka lasillisella Mattolaiturilla, Kämpin terassilla taikka Altaalla. Tai entäs ulkoilma elokuvaelämys Kino Engelin kesäkinossa? Helsingin Vanha Kauppahalli on ihastuttava ja siellä on kiva Robet´s Coffeen ja Storyn kahvilat. Lounaalla Birgittassa, Teurastamolla taikka Meripaviljongissa Hakaniemessä. Tykkäättekö museoista taikka näyttelyistä - uudistunut Helsingin kaupunginmuseo Torikortteleissa on monipuolinen, siellä on mm. näyttely ihmisten erotarinoista (en tosin tiedä miten hyvin sopii hääpäiväteemaan :) ) Jos tykkäätte designista niin Designmuseo on ehdoton.

Karoliina

Hotelli Haven vaikuttikin meidän silmään joka tavoin sopivalta, ja onkin hyvä kuulla, että valintamme osui nappiin :) Kiitos vinkeistä, tästä oli todella paljon apua! :)

Vierailija
5/13 | 

Entäpä jos vauvan sukupuoli ei olekaan syntymähetkellä varma? Itselleni raskausajan "suurin" pelko oli, että nimirannekkeeseen ei olisi kirjattu tyttö tai poika, vaan lapsi.

Ulkosuomalainen, rv 9
6/13 | 

Kiva blogi, löysin sattumalta. Täälläkin raskaana toka kertaa, meillä on 2-vuotias tyttö jo ennestään. Mulla on samanlaisia mietteitä sukupuolesta kuin sulla, ei tosin vielä tiedetä kumpi tulee. Itselläni on kaksi siskoa ja jotenkin se tyttöjen maailma vaan on tutumpi :) Mutta toki poikakin ois kiva, ois taas erilainen kokemus.

Jään seuraamaan blogiasi :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Sepä se, olisihan poika upea saada nyt kun on jo rakas pieni tytär. Uskon ja toivon, että siskoille tulee kuitenkin läheinen iänikuinen suhde. Eli sekä poika että tyttö on meille ainakin yhtä tervetulleita. <3

Hauska kuulla, että meillä on hyvin samanikäiset lapset ja samaanaikaan ollaan nyt raskaana. Aurinkoista kesää sinulle ja ihanaa, jos jäät seuraamaan blogia.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013