Minun toinen synnytys oli todella helppo ja kaunis ja kirjoitinkin siitä tarkan synnytyskertomuksen. Sillä synnytys sujui ilman komplikaatioita ja sekä minun että vauvani vointi oli niin hyvä olisimme päässeet halutessamme kotiutumaan jo kuuden tunnin sisällä synnytyksestä. Itseäni kyseinen ajatus siitä, että jäisin heti omilleni lähinnä pelotti, sillä halusin rauhassa päästä tutustumaan uuteen tyttäreeni ja saamaan kaiken mahdollisin tuen imetykseen Kätilöopiston henkilökunnalta. Niinpä synnytyssalissa toivoimme mieheni kanssa, että pääsisimme perhehuoneeseen. Toivetta kertoessani epäilin ja toivoin, että meille saattaisi löytyä huone Kätilöopiston perhepesästä. Olinkin helpottunut, kun kätilö vahvisti, että minä, vauva ja mieheni pääsisimme vuorokaudeksi pesäilemään perhepesään. Sinne kävelimmekin tyttären ollessa noin kolmen tunnin ikäinen.

Perhepesä on tietääkseni Kättärin uusimpia käytäntöjä, kuulemani mukaan osasto on perustettu noin vuosi sitten. Edellytyksenä, että Kätilöopiston synnyttäjien osasto 2 eli perhepesään pääsee tulee synnyttäjän olla terve, jonka raskausaika ja synnytys ovat sujuneet ongelmitta. Vauvan on myöskin pitänyt syntyä täysiaikaisena (37 täyttä raskausviikkoa), eikä tämä tarvitse erityisseurantaa.

Perhepesä tarjoaa rauhallisia ensihetkiä koko perheen kesken, yksilöllistä tarpeistä lähtevää ohjausta sekä nopean kotiutumisen; ensisynnyttäjät voivat olla perhepesässä kaksi yötä ja uudelleensynnyttäjät yhden yön synnytyksen jälkeen.

Parasta perhepesässä mielestämme oli, että se tarjosi täydellisen mahdollisuuden rauhalliseen tutustumiseen uuteen vauvaan.  Jotenkin ihan liikutun kun mietin meidän yhteistä reilua vuorokautta perhepesässä, uskon, että onnistuneet arvokkaat ensihetket olivat yksi syy siihen miten pystyin niin lämmöllä ja täysillä heittäytymään kotona vauva-arkeen ja sukeltamaan heti ihanaan vaaleanpunaiseen kuplaan.

Esikoisen synnytyksen jälkeisestä sairaala-ajasta ikävin ja kauhein muisto oli se, että tuolloin emme saaneet perhehuonetta ja oli niin sydäntäraastavaa kun tuoreen isän piti lähteä iltaisin pois minun ja vauvan luota, harvoin olen nähnyt mieheni itkevän, mutta noina iltoina hän itki. Nyt olinkin niin onnellinen ja kiitollinen, että isällä oli mahdollista jäädä sairaalaan, vaikka en ollut ensisynnyttäjä, tavalliset perhehuoneethan yleensä annetaan ensisijaisesti ensisynnyttäjille. Perhepesässä on mieletöntä se, että isän lisäksi perhehuoneessa voi yöpyä myös isommat sisaret. Kiva ja helpottava plussa on myös se, että perhepesässä on vapaat vierailuajat osaston ovien ollessa auki (kiinni 21-07).

Perhepesässä vanhemmat hoitavat vastasyntynyttä omatoimisesti hoitohenkilökunnan tuella. Toisin kuin muilla lastevuodeosastoilla, hoitohenkilökunta ei kierrä osastolla, vaan perhepesässä vauvaa käydään näyttämässä kolmesti vuorokaudessa tiettyinä aikoina osaston toimistossa. Hoitohenkilökunta tekee tarvittavat tutkimukset vauvalle täällä ja tarvittaessa neuvovat vanhempia vauvanhoidossa. Sillä itse olin toivonut erityisesti tukea imetykseen kävi hoitaja kerran huoneessamme tarkistamassa ja antamassa tukea imetysasentoon ja imetykseen yleensä, samalla kävimme läpi synnytyksen jälkeiset ajatukset. Sillä osastolla ollaan hyvin omatoimisesti ohjeistetaan vanhempia tutustumaan netistä löytyviin HUS:in videoihin, joissa käydään läpi mm. vastasyntyneen hoitoa ja vauvan ensipäiviä. Osastolla oli lastenlääkäri, joka teki kotiinlähtötutkimuksen vauvalle, tarkistaen painon, keltaisuuden, lämmön, silmät, suun ja refleksit. Sillä kotiuduimme perhepesästä vauvan ollessa reilun vuorokauden ikäinen kävimme neljän vuorokauden kuluttua synnytyksestä Kätilöopistolla hoitajan poliklinikkavastaanotolla. Samalla vauvasta otettiin laboratoriossa vastasyntyneen aineenvaihduntaseula.

Perhepesässä sekä äiti että isä saivat ruokaa neljästi päivässä - aamiainen, lounas, päivällinen ja iltapala. Keskusradiosta ilmoitettiin aina kun ruoka oli tarjolla osaston päädystä löytyvästä keittiöstä. Kylläpä oli jälleen kerran herkullista ruokaa ja oli helppoa keskittyä vain vauvaan, kun ei tarvinnut miettiä ruanlaittoa. Lisäksi huoneessa oli jääkaappi omille eväille, mekin herkuteltiin huoneessa sushilla ja shampanjalla, sehän kuuluu asiaan.

Perhepesässä äidille oli tarjolla niitä rentoja sairaalamekkoja, aamutakkeja, mukavia verkkoalkkareita ja isoja siteitä. Suihkutiloissa oli myös kylpypyyhkeitä. Vauvalle oli tarjolla vaippoja, puhdistukseen liittyviä tuotteita, peitto sekä pinnasänky (jota tosin suositellaan käytettävän vain osastolla liikkuessa, sillä vauvan tulee olla mahdollisimman paljon ihokontaktissa), mutta vaatteet vauvalle piti olla omasta takaa.

Me kiitämme Kätilöopiston perhepesää ja sen miellyttävää henkilökuntaa upeasta alustamme nelihenkisenä perheenä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 | 

Ihana kertomus! Mutta kirjoitusta häiritsee jatkuva sillä- sanan käyttö :)

Vierailija

Juuri olin aikeissa kommentoida samaa. Luen tätä blogia paljon, sen vuoksi virheellinen kielioppi häiritseekin. Ymmärrän toki, että kyse on blogista, eikä äidinkielen kirjasta 😊

Vierailija
2/16 | 

Virkettä ei koskaan aloiteta sillä-sanalla. Virkkeen alussa käytetään sanaa koska.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Perhepesään pääsee, jos ei äiti taikka vauva eivät tarvitse erityistä hoitoa taikka seurantaa. Vanhemmat hoitavat vauvaa perhepesässä hyvin omatoimisesti ja saavat muutenkin olla hyvin omissa oloissaan ja tutustua vauvaan rauhassa, kun tavallisissa perhehuoneissa käy hoitohenkilökunta kiertämässä. Perhepesän tarkoitus on tarjota nopea kotiutuminen. Perhepesään pääsee yöpymään myös isommat sisaret, joka ei minun käsitykseni mukaan ole mahdollista tavallisilla osastoilla.

Lisätietoa Kättärin perhepesästä esim. täältä http://www.hus.fi/hus-tietoa/uutishuone/Sivut/K%C3%A4til%C3%B6opiston-sairaalan-Perhepes%C3%A4-avautuu.aspx

pv12
4/16 | 

ihana postaus 😍😙 tää vauva aika koukuttaa vielä useammin tarkistamaan ettei vaan yhtään postsusta jäisi lukematta :) ihan lemppari blogi 😍

Tiitukatriina
Liittynyt23.10.2015
5/16 | 

Mukavalta paikalta kuullostaa :) täällä jännitetään saadaanko edes perhehuonetta, vaikka sektio onkin edessä. Riippuu kait ihan tilanteesta, olis vaan kiva että lapsen isillä olis mahdollisuus jäädä hoitamaan kun itse ei pysty :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Toivottavasti saatte perhehuoneen. Luulisi, että te ensisijaisesti sellaisen saisitte, kun isän hoitoapu olisi oikeasti teidän tapauksessanne tarpeellinen. Tsemppiä viimeisiin odotuspäiviin, niin kutkuttavan jännittävää aikaa elätte. <3

Hellu
6/16 | 

Ihana, kun saitte olla perhehuoneessa alkumatkan ja kiitos synnytyskertomuksestasi! Paljon onnea teille :)

PS. Minustakaan ei mikään muu tässä blogissa ole vialla kuin sillä-sanan käyttö koska-sanan paikalla. Toivottavasti et käytä työelämässä virallisissa teksteissä.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Kiitos onnitteluista. Meidän vauva-ajan ensipäivät ovat olleet kyllä onnekkaita ja en voi olla kuin kiitollinen.

Yritän jatkossa tarkkailla tuon sillä-sanan viljelyäni. :)

Vierailija
7/16 | 

Sekä myös taikka-sanan käyttö. Onkohan se edes kirjakieltä vai murretta?! :) anyway, kuva blogi jokatapauksessa!

Vierailija
8/16 | 

Hei!
Itselläni koittaa synnytys hetkenä minä hyvänsä. Haluaisinkin kuulla kokemuksia imetyksestä, onko se yhtä auvoista kuin arki vauvan kans? Käykö se yhtä kipeää kuin minulla aikaisemmissa imetyksissä? Itselläni mennyt rinnanpäät rikki ja muutama eka vko se on käynyt mielettömän kipeää koko syöttäminen, mutta bepanthenia ja Lansinohia kun oon ahkerasti laittanu niin hengissä on selvitty :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Tällä kertaa imetys on itselläni ollut hyvin auvoista. Muistan kuinka esikoista imettäessäni rinnanpäät olivat ihan rikki taikka vesikelloilla. Lisäksi kun esikoinen aloitti imemisen teki se todella kipeää. Kipu taisi helpottaa joidenkin viikkojen jälkeen, mutta tällä kertaa imettäminen ei ole tosiaan satuttanut laisinkaan eikä minun ole tarvinnut käyttää nännivoiteita. Tällä kertaa haasteena on ollut oppia vauvan kanssa erilaisia imetysasentoja, erityisesti makuulta imettäminen oli haasteellista alussa, mutta nyt ollaan sekin opittu. Upeaa loppuraskautta sinulle ja tsemppiä synnytykseen. <3

MariaKK
9/16 | 

Ihana tommonen perhepesä <3 Meidän sairaalassa ei saanu vauva ees nukkua vieressä, sillä kesällä jollain äidillä oli vauva tippunut sängystä lattialle ja joutunu teho-osastolle :( kätilöt kävi iltasin kiertämässä, että kaikilla oli vauva vaavisängyssä. Tuo perhepesä ois ollu niin mahtava! oltas saatu meän 2 vuotias isosiskoki meidän kans sairalaan. Lisäksi meän sairaalassa on vaan yks perhehuone ja se on tarkotettu niille, jotka tulevat sairaalan kauempaa. Tämä siis Lapin keskussairaalassa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013