Olin jotenkin totaalisesti unohtanut miten tärkeä tilaisuus oman lapsen kaste voikaan olla. Muistan, että esikoiseni ristiäiset olivat kauniit, mutta jotenkin näissä kuopuksen juhlissa oli minulla erityisen valtava tunnelataus päällä. Ehkäpä se, että kirkosta ja sen toiminnasta on nyt lasten myötä tullut läheisempi ja se että kyseessä taisi olla perheemme viimeinen kirkollinen perhejuhla pitkään aikaan ja ennen kaikkea se, että alusta asti olen ollut vaaleanpunaisessa pilvissä kuopuksen syntymän jälkeen vaikutti siihen että koin valtavaa onnea, kiitollisuutta ja liikutusta kyseisessä tilaisuudessa.

Joulukuisena lauantaipäivänä olimme kutsuneet parisenkymmentä lähisukulaista ja ystäväämme kotikirkkoomme Puotilan kappeliin. Kastepapiksi olimme saaneet seurakunnastamme juuri sen papin, jonka toivoin. Kappelia valaisivat ainoastaan ikkunoilla olevat kynttilät ja kuusessa olleet valot. Oli todella kaunista.

Kuopuksellemme ei tullut sylikummia, vaan minä halusin pitää tytärtä sylissä kasteen ajan. Aivan kuten minuakin äitini on pitänyt sylissään ristiäisissä. Päivänsankari rupesi itkemään melko äänekkäästi heti kun mieheni, papin ja toisen kummin kanssa asettauduimme alttarin eteen.

Kastevirtenä meillä oli virsi 492 Ystävä sä lapsien. Halusin saman virren kuin esikoisenkin ristiäisissä veisattiin.

Tyttäreni rauhoittui sylissäni kun kuiskailin hänen korvaansa rauhoittavasti ja vaihdoin muutaman kerran hänen asentoaan sylissäni. Pian pianokaiseni nukkuikin syvästi käsivarsillani.

Pappi kysyi kolme kysymystä. Minulta hän kysyi minkä nimen me vanhemmat olemme antaneet lapsellemme. Meiltä vanhemmilta hän kysyi, että tahdommeko, että lapsemme kastetaan kristilliseen uskoon. "Tahdon." Ja meiltä ja kummeilta pappi kysyi, että tahdommeko yhdessä seurakunnan kanssa huolehtia siitä, että lapsi saa kristillisen kasvatuksen. "Tahdon."

Lasten evankeliumin, Mark. 10:13–16, luki minun kummityttöni.

Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: »Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.» Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.

Itse kaste oli kaunis hetki. Pappi valoi tyttäreni hiuksille vettä ja lausui "minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Hissu sai kuivata pikkusiskonsa pään. Sitten kaikki laitoimme kätemme pikkusiskon pään päälle ja pappi lausui "Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi".

Yhteisen esirukouksen lukemiseen osallistui useampikin henkilö. Halusin, että läheiset pääsevät osallistumaan seremoniaan ja näin tilaisuudesta tuli entistä lämpimämpi.

Isä luki

Kiitämme sinua lapsestamme. Anna meille vanhemmille rakkautta ja viisautta, niin että osaisimme kasvattaa häntä tahtosi mukaan. Pidä hänestä huolta koko elämän ajan. Anna kotiimme anteeksiantavaa ja rohkaisevaa mieltä. Auta meitä vaikeuksissa niin, että eläisimme lähellä toisiamme ja sinua.

Toinen kummeista luki

Auta meitä kummeja hoitamaan tehtäväämme niin, että ystävyytemme tähän lapseen kasvaisi ja lujittuisi. Opeta meitä olemaan perheen tukena kristillisessä kasvatuksessa ja etsimään yhdessä sinun apuasi.

Ja äitini luki

Kiitän sinua tästä lapsenlapsesta. Kiitos, että saamme nähdä hänessä luomistekosi ihmeitä. Varjele häntä kaikkina päivinä. Anna meidän kokea yhdessä iloa, läheisyyttä ja hellyyttä. Ole meidän turvanamme.

Siinä vaiheessa kun lauloimme joululaulun Tulkoon joulu, en enään pystynyt pidättelemään kyyneleitä. Silloin kun koko kroppani tärisi liikutuksen vuoksi ja esikoiseni vielä leikki hiuksillani, koin ääretöntä kiitollisuutta ja rakkautta. Kuulemma muutamalla vieraallamme oli viimeistään tässä vaiheessa silmäkulma kostunut.

Halusin jotenkin tuoda kastetilaisuuteen mukaan kaunista joulun aikaa, joten ehdotin papille kastekeskustelussa adventin ajan virttä, mutta onneksi pappimme keksi, että laulaisimme joululaulun. Selkeä valinta oli minun suosikkijoululauluni Pekka Simojoen Tulkoon Joulu, joka on nyt monena vuotena löytynyt Kauneimmat joululaulut-vihkosesta. Laulussa kerrotaan kauniisti lapsuuden jouluista, joulun sanomasta ja lapsen syntymästä.

Joulu on taas, kulkuset soi jossakin äiti, lastaan seimeen kapaloi Tulkoon juhla todellinen, tulkoon jeesus herraksi sen tulkoon rakkaus, ihmisrintaan Silloin joulu luonamme on

Lopuksi jaettiin todistukset, pappi kutsui väen seuraavan päivän messuun, otettiin muutama kuva ja siirryttiin kahvitilaisuuteen kappelin alakertaan.

Kasteen jälkeisenä päivänä menimme perheemme kanssa messuun kuulemaan kun kuopuksemme nimi luettiin ja hänen puolestaan rukoiltiin. Taaskaan en välttynyt kyyneliltä. Rukouksen luki nimittäin kastepappi ja sillä tyttäreni oli ainoa jonka nimi luettiin, pystyi pappi tässäkin vaiheessa puhumaan todella kauniisti siitä, kuinka edellisenä päivänä tämä kaunis pienokainen on saanut kasteen ja nimen läheistensä ympäröimänä ja erityisesti hän toi kauniisti esille ylpeän isosiskon. Kyseisessä messussa ehtoollisella käyntikin tuntui tavanomaista erityisemmältä, sillä pappimme siunasi molemmat tyttöni heidän omia nimiään käyttäen. Se tuntui kovin läheiseltä.

Kiitos kaikille ristiäisissä läsnäolleille. <3

KUVAT: Katja Helena Photography

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (18)

Vierailija
1/18 | 

Itku silmässä luin tämän. Oli jotenkin koskettavaa ja palautui oman tyttären ristiäispäivä mieleen ja hauska yhteensattuma; meillä on ollut sama pappi! :) Valitettavasti Puotilan kappelia emme saaneet kun oli niin monta vierasta ristiäisissä vaan tyttömme kastettiin Vartiokylän kirkossa mutta yhtä kaikki tunnelma oli ihana ja tilaisuus kaunis :) Hyvää alkanutta vuotta sinulle ja perheellesi!

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Tykkään kyseisestä papista valtavasti, jäi esikoisen ristiäisissä harmittamaan, että emme saaneet häntä silloin kastepapiksi. Ihmiset tunnelman ristiäisiin luovat. Mutta olin kyllä mykistynyt miten tunnelmallinen kappelli oli pelkässä kynttilänvalossa.
Hyvää uutta vuotta teillekin!

Vierailija
2/18 | 

Voi miten sinulla on kaikki aina niin täydellistä, alkaa nuo sinun kyyneleesi jo tuntumaan absurdilta kun jatkuvasti hoet näissä blogiteksteissä miten et ole välttynyt kyyneliltä. Sehän on ihan normaalia äitiyden tunnetta kun herkistyy lasten edessä. Ja näkee ettet kovin usein ole ollut ristiäisissä kun raamatun tekstitkin pitää tänne kirjoittaa. Tuo yllätti miten pappi ei ole vaivautunut laittamaan hiuksia juurikaan, onhan kuitenkin juhlatilaisuus.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Huvittaa, miten blogia pidetään pinnallisena ja sitten kun hiukan omia tunteitaan täällä avaa, niin silloinkaan ei ole hyvä.
Mutta kuten sanoit, tällaista tämä äitiys on, valtavaa tunteiden vuoristorataa. Ja tälläisissä erityisissä hetkissä, kuten ristiäisissä, en ole kyllä kyyneliltä välttynyt viimeisten kuukausien aikana. Ehkäpä tasoitan kun en synnytyksen jälkeen itkenyt. 😂
Ihania hetkiä sinullekin omien lastesi kanssa.❤

Vierailija
3/18 | 

Oli kiva lukea kastetilaisuudesta, vaikuttaa tosi tunnelmalliselta! Ikävä kun sait noin kurjan kommentin perhejuhlasta, mutta varmaan sen kirjoittajalla on aika paha tilanne elämässä, jos ilon saan siitä, että kommentoi epäasiallisesti toisia. Jotain piti näköjään vaan keksiä kun rupesi toisen tunteita ja vielä papin hiuksiakin kritisoimaan... ☺️

Laurinlahdesta
4/18 | 

Kiitos tästä koskettavasta kirjoituksesta ja kiitos myös siitä, että jaoit kastetilaisuuden tunnelman meidän lukijoiden kanssa! Toivon teille kaikkea hyvää!

PS: Olen hämmästynyt, miten katkeria ihmisiä jotkut blogisi seuraajat ovat! Jos tästäkin postauksesta joku suuttuu, niin jotain täytyy olla pahasti vialla ko. ihmisen elämässä.

Minä ja Morris
Liittynyt1.2.2015
6/18 | 

Sulla on ihania kuvia tässä ja varsinkin toi viiminen kuva on tosi hellyyttävä. Ja muuten, Raamatun tekstit sopi ristiäistekstiisi kivasti. Lukijana pääsi tunnelmaan mukaan.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Tyttöä on kutsuttu hänen omalla nimellään syntymästä lähtien. Ei salailtu sitä ristiäisiin asti. Blogissa häntä kutsutaan hänen Hertta-lempinimellään.

PeePee
8/18 | 

On mukavaa lukea, miten suuren arvon olette kastetilaisuudelle antaneet. Harmittavan usein kastetta pidetään "puolipakollisena" nimenantotilaisuutena, josta haluttaisiin karsia kristillisyys aivan minimiin. Me olemme myös kutsuneet kaikkia lapsiamme heidän omilla nimillään alusta lähtien, jolloin kastejuhla on ollut nimenomaan kasteeseen keskittyvä, eikä siihen, mikä lapselle tulee nimeksi.

Jos kaikki menee hyvin, mekin pääsemme kevättalvella järjestämään kastejuhlaa perheemme uudelle jäsenelle. Oikein hyvää uutta vuotta sinulle ja perheellesi!

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Olen kanssasi samaa mieltä. Itselläni särähtää aina korvaan, kun joku pitää kastetta "pelkkänä" nimenantotilaisuutena.

Hyvää odotusaikaa sinulle ja kaikkea hyvää tähän vuoteen. ❤

Vierailija
10/18 | 

Ei ole mitenkään kaunista vähätellä nimenantotilaisuuksia.Tilaisuudet missä minä olen ollut ovat olleet hyvinkin hartaita , kauniita ja myöskin arvokkaita , mitä kukin sillä tahollaan tarkoittaakin. Toki niissä ei ole luettu raamatun sanomaa. Kukin uskokoon tahollaan !

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013