Kaupallinen yhteistyö By Pinja kanssa

Raskausaikana toivoin ja samalla ehkä päätin, että tällä kertaa haluaisin kokea onnistuneen imetysajan ja täysimettää lastani vähintään sen suositellun neljän kuukauden ajan.

Takana kun on vauvavuosi, joka sujui osittaisimetyksellä, tiesin mitä tekisin tällä kertaa toisin imetyksen suhteen - en luovuttaisi niin helpolla. Esikoiseni sai tosiaan korviketta äidinmaidon rinnalla koko vauvavuoden ajan. En ole katkera, että vauva kasvoi myös korvikkeella, tärkeintä tuolloin oli, että vauvalla on kaikki hyvin. Lisäksi korvikemaito mahdollisti monia positiivisiakin asioita, kuten että isä pääsi helpommin syöttöpuuhin, hän pystyi auttamaan myös yösyötöissä ja itse pääsin irtaantumaan omiin menoihin vaivattomasti jos niin halusin. Syytän kylläkin itseäni tietämättömyydestäni koskien imetystä ja uuden äidin naiviutta.

Onkin tuntunut todella hyvältä, että Hertan kanssa imetys on sujunut lähes täydellisesti. Tällä kertaa osasin varautua siihen, että täysimetys tulisi todennäköisesti tarkoittamaan tunteja kestäviä imetyshetkiä sohvannurkassa. Tiesin, että vauva kyllä ilmoittaa milloin hän haluaa olla rinnalla ja hänen tarpeisiinsa pitää vastata. En tulisi rajoittamaan vauvan syömistä tai kuuntelisi enää vanhoillisia ohjeita "syötä vaan 3 tunnin välein, puolen tunnin ajan".

Sillä niin hartaasti toivoin, että imetys lähtisi hyvin käyntiin rupesin hiukan panikoimaan synnytyssalissa, kun Hertta innostui imemään vasta kolmannella yrittämällä. Ainut syy miksi halusin jäädä synnytyksen jälkeen yöksi sairaalaan, vaikka meidän olisi ollut mahdollista kotiutua muutama tunti synnytyksestä, oli että halusin saada kaiken mahdollisen tuen imetyksen alkuunsaattamiseen hoitohenkilökunnalta. Kuitenkin loppujen lopuksi ainoastaan yhden kerran Kätilöopiston perhepesän kätilö kävi katsomassa imetysasentoani ja vauvan imuotetta, muuten imetys lähti sujumaan omien muistikuvien ja osaamisen avulla. Synnytyssairaalassa vietetty vuorokausi oli kuitenkin henkisesti merkittävä ja antoi varmuutta siihen, että tällä kertaa imetys onnistuisi paremmin.

Ympärillä olevien läheisten tuki on mielestäni merkittävä imetyksen onnistumisen kannalta. Mieheni esimerkiksi auttoi alussa kärsivällisesti ja lämpimästi minua ja vauvaa löytämään hyviä asentoja imetykseen, mielestäni hieno piirre mieheltä. Lisäksi se, että mieheni oli nyt neljä viikkoa synnytyksen jälkeen kotona, mahdollisti sen, että sain kaivautua totaaliseen vauvakuplaan vastasyntyneen kanssa ja olla vauvan kanssa iholla niin paljon kuin halusimme, samaan aikaan kun mies pyöritti lapsiperhearkea ja kantoi minulle juomaa ja ruokaa kuplaani.

Huomaan jo nyt, että imetyskokemuksissa on eroja. Esikoisen kohdalla imettäminen sattui aina kun vauva aloitti imemisen ja rinnanpäät olivat rakoilla, tällä kertaa en ole tuntenut laisinkaan kipua. Lisäksi tytöt ovat olleet erilaisia ruokailijoita, sillä nyt tuntuu, että imetyshetket eivät ole yhtä pitkiä kuin esikoisen kanssa. Tai ehkä muutos on tapahtunut minussa, enkä koe pitkiä imetysrupeamia henkisesti raskaina vaan ennemminkin ihanilta ja rennoilta.

Esikoisen kohdalla en saanut pumpattua maitoa, vaikka kokeilin kaikkia pumppuvaihtoehtoja. Ajattelin, että tälläkään kertaa se tuskin tulisi onnistumaan, mutta kiitos rakkaan ystävättäreni, joka kannusti minua yrittämäään ja iloiseksi yllätykseksi olen onnistunut nyt pumppaamaan maitoa ja olenkin ollut jo neljästi omissa, pari tuntia kestävissä, menoissa ja kotona kaikki on sujunut hyvin isän antaessa äidinmaitoa pullosta vauvalle. Ja jos äidinmaito ei ole riittänyt poissaollessani, on kaapista löytynyt hätävaraksi korviketta.

Olen molempien lasteni kohdalla suhtautunut julki-imetykseen todella rennosti. Syötän vauvaani siellä missä hänelle tulee nälkä, enkä peitä lastani kaavuilla hänen ruokaillessaan. Näiden kahdeksan viikon aikana olenkin ehtinyt syöttämään kuopustani muun muassa Ikean lastenosastolla, hienoissa kahviloissa, museoissa, adventtikirkossa, Stokkan kosmetiikkaosastolla ja ravintoloissa, ainoastaan olen välttänyt julkisissa imettämistä. En ole kohdannut paheksuvia katseita, tai ehkä en ole niistä vaanvälittänyt. Pukeudun tosin ulos lähtiessäni tällä hetkellä pitkälti imetykseen soveltuviin vaatteisiin, joten pystyn imettämään näppärästi ja siveellisesti.

Imettäminen on luonnollinen, jopa kaunis, asia. Kauneutta ja kekseliäisyyttä imetysajan pukeutumiseen tuo lisää By Pinjan imetyskorut. Kesäisen postaukseni By Pinjan silikonikoruista löytyy täältä. Sain blogini lukijoille ihastuttavalta Pinjalta alekoodin By Pinjan imetyskoruihin. Koodilla JOUKOLATAR saat By Pinja verkkokaupasta -15% alennuksen. Alekoodi on voimassa 18.12.2016 asti. Verkkokauppaan pääset täältä. Käytä alekoodi nyt hyödyksesi kun hankit joululahjoja, korua itsellesi tai baby shower-lahjaa.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Hei. Ei siinä välttämättä ole naiviudesta tai tietämättömyydestä kyse, jos vauva on osittaisimetyksellä. Itse vietin ensiviikot tuntikausia vain imettäen, eikä liki 4-kuisella vauvallamme vieläkään ole päiväaikaan kuin yksi yli tunnin tai puolentoista syöttöpaussi. Maito ei vain kerrassaan riitä, että vauvan paino nousisi "riittävästi", joten saa korvikettakin. Ei tämä ole epäonnistuminen, vaan ole hyvin ylpeä itsestäni, kun vaikeuksista huolimatta äidinmaito on kuitenkin pääasiallinen ravinto yhä lapselleni. Ei ole luovuttamista antaa lisäksi korviketta, jos se takaa vauvalle paremman olon. Tunsin aluksi kovasti syyllisyyttä juuri "yritä enemmän"-kommenttien vuoksi, vaikka käsi sydämellä voin sanoa tehneeni kaikkeni.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Hienoa kuulla, että olet jaksanut "taistella" osittaisimetykselle. Olen pahoillani, jos pahoitit mielesi ja koit postaukseni syyllistävänä. En vertaile tässä itseäni kehenkään vaan halusin tuoda esiin, että imetystaipaleita voi äidillä erilaisia. Itse en tosiaan esikoisen kohdalla ollut käsittänyt mitä imettäminen saattaa vaatia ja minulle tuli ehkä shokkina, että vauvani pysyi tyytyväisenä vain olemalla jatkuvasti rinnalla. Tästä on ehkä hyvä "varoitella" tulevia äitejä. Naiviuteni ja tietämättömyyteni tuli puolestaan esiin kun kuuntelin vanhoillisia ohjeita, silloin kun minun olisi ehkä pitänyt kääntyä Imetystuki ry:n puoleen. Olen kuitenkin iloinen, että imetin vauvaani vuoden ajan. Rentoa ja ainutlaatuista vauva-aikaa sinulle. <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
Sisältö jatkuu mainoksen alla