Viime viikonloppu avasi meidän perheen joulukauden. Viikonloppu käsitti muun muassa riisipuuron ja muiden jouluruokien syömistä, joulumyyjäisiä, ensilumen ihastelua, kotikin sai pientä jouluista tunnelmaa ja erityisen odotettu juttu oli sunnuntain Helsingin Aleksin joulukadun avajaiset.

Perinteisesti olen aloittanut joulun odotuksen ensimmäisestä adventista, mutta tänä vuonna joulufiilis on noussut mieliini aikaisemmin. Isoin syy tähän on tietysti oma tytär, joka on selkeästi kiinnostunut kaikista jouluun liittyvistä asioista, kuten kuusista, tähdistä, valoista ja joululauluista.

Helsingin Aleksin joulukadun avajaisista on tullut meille jo perinne, tai kai kahden kerran jälkeen voi sanoa jo perinteestä. Eilen herättelin tyttären päiväunilta, jotta ehdimme kello neljäksi katsomaan kun kaupunginjohtaja sytyttää jouluvalot Aleksille ja Senaatintorin joulukuuseen ja sen jälkeen jouluista juhlaparaatia. Tulimme Katajanokalta, joten jäimme ihailemaan lähtevää joulukulkuetta Senaatintorille, emmekä yrittäneetkään änkeytyä ihmisvilinään Aleksille. En osaa ehkä kuvailla sitä onnen ja liikutuksen tunnetta kun katselin omaa tytärtäni hänen ihastellessaan kulkueessa näkyviä hevosia, mönkijöitä, enkeleitä, tonttuja, koiria ja erilaisia maskotteja. Hissu hytkyi musiikin tahdissa ja oli selkeästi aivan täpinöissään. Hänen silmänsä loistivat innostuksesta ja ilosta ja kaula ei meinannut riittää kun hän kuikuili mitä seuraavaksi paraatissa tulee. Mutta sitten tuli jännittävä hetki, kun muutama maahinen tuli tervehtimään tyttöä, itku meinasi hänelle tulla, mutta hammasta purren selvisi reippaasti äidin kainaloon liimautuneena. Senaatintorilta siirryimme vielä Esplanadin puolelle vastaanottamaan kulkuetta ja tyttären suloinen ihmetys ja innostus jatkui sielläkin. Joulupukin näkeminen reen kyydissä oli mieletöntä, mutta ne hiukan pelottavat maahiset tulivat tervehtimään Hissua Espallakin. Taas jännitti, kuten yhdestä ylläolevasta kuvasta näkyy, ihan ymmärrettävää. Posket punaisina pirtsakasta pakkaskelistä lähdimme kotiin jouluisissa tunnelmissa.

Vaikka olen aina rakastanut joulua, niin kyllä oma lapsi tuo tähän vuodenaikaan ihan erityisen tunteen. Odotan jo kovasti, että pääsemme ensi viikonloppuna laulamaan Hoosiannaa Helsingin Tuomiokirkkoon ja adventtiaika alkaa virallisesti. Enää kuukausi jouluun, uskomatonta! <3

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013

Instagram