Nää päivät ja viikot keskellä vauva-arkea vain kiitävät ohitse. Välillä elän vielä alkuviikon päivissä, kunnes tajuan että taas on viikonloppu. Meidän Hertta on jo kolmeviikkoinen ja ne ensimmäiset päivät vastasyntyneen kanssa kotona tuntuvat kuin eiliseltä. Aika on kulunut niin uskomatonta vauhtia, että ei tässä ole oikein perässä pysynyt. Vaikka päivät ovat nykyään hyvin samanlaisia kuin pari viikkoa sitten, niin kyllä päiviin on onneksi ruvennut muotoutumaan jonkinlaista rytmiä ja ennen kaikkea olen iloinen siitä, että rupean jo tuntemaan tyttäreni tarpeita ja millainen persoona hän on.

Meidän vauva on hyvin tyytyväinen tapaus - kunhan päällä on kuiva vaippa, unta saa riittävästi, tissi on mahdollisimman nopeasti suussa sitä pyydettäessä ja oltaisiin jatkuvasti liikkeessä. Tytär viihtyy sekä vaunuissa, autossa että Manducassa, mikä helpottaa kyllä elämää suunnattomasti. Tällä hetkellä haasteena on saada vauva nukkumaan kunnollisia päikkäreitä kotona, esikoinen kuitenkin nukkuu keskimäärin 3h päikkärit päivässä, olisi mukavaa jos kuopuskin oppisi nukkumaan pitkät päiväunet sisällä. Paitsi tätä postausta kirjoittaessani hän veteli juuri neljättä tuntia unta omassa kehdossaan, toivottavasti tämä toistuisi tulevinakin päivinä.

Tyttären ollessa 11 vrk ikäinen hänellä oli ensikäynti neuvolassa. Jännitin melkoisesti tietoa siitä, että kuinka paljon Hertalle oli tullut painoa lisää, ja samalla varmuuden siihen, että onko äidinmaito riittänyt, toiveenani olisi pystyä täysimettämään tyttöä monta kuukautta. Olikin helpottava kuulla, että siinä vaiheessa syntymäpaino oli ylittynyt 20 grammalla, ihan mahtavaa! Muuten neuvolassa terkkari totesi Hertan suloiseksi ja jänteväksi tytöksi.

Ollaan aloitettu nyt d-vitamiinitippojen antaminen Hertalle. Neuvolatäti vinkkasi, että välttämättä ei tarvitse heti aloittaa 5 tipalla, ettei tule liian isoa rasitetta pikkuisen masulle, jotenka aloitettiin yhdellä tipalla ja parin päivän välein ollaan lisätty määrää ja nyt annetaan jo kolme tippaa päivässä. Muutama itkuinen ilta vauvalla on ollut, mutta luulenpa ja toivon, että se on johtunut väsymyksestä, eikä d-vitamiinin aiheuttamasta masukivusta.

Mitäs minulle kuuluu? Kiitos oikein hyvää, olen toipunut synnytyksestä todella hyvin eikä katkonaiset yöunet vielä paina. Mieli on todella onnellinen ja rento (paitsi silloin kun yritän saada molemmat lapset ja itseni ulos asunnosta, kun taapero juoksee karkuun ja pienempi itkee, että mennään jo). Ja vaa'alle en ole todellakaan astunut synnytyksen jälkeen, peili kertoo kyllä totuuden siitä, että masua on valitettavasti jäänyt raskaudesta. 

Törmäsin tuttuuni kaupungilla jokunen päivä sitten ja hän aloitti keskustelun, että näytän juuri siltä, että olen juuri saanut vauvan. Ajattelin, että hän rupeaa kehumaan minusta hehkuvaa onnellisuutta, autuutta tai äidinrakkautta, mutta mitä vielä, hän totesi, että minusta näkyy kilometrien päähän, että olen nukkunut huonosti ja liian vähän. Siinä vaiheessa rupesin miettimään, että minkä kokoiset ne minun silmäpussit oikein ovatkaan ja miten römpsyisen näköisenä minä nykyään oikein liikun ihmisten ilmoilla. Mutta rehellisesti sanottuna oloni ei ole laisinkaan väsynyt. Mieheni on kyllä varoitellut, että pian väsymys rupeaa tuntumaan ja että kyllä minunkin pitäisi nukkua päikkäreitä aina silloin kun siihen tarjoutuu mahdollisuus, mieluummin olen kuitenkin käyttänyt päikkärihetket latten juomiseen ja joulusuklaan syömiseen.

Pari viikkoa ennen laskettua aikaa kirjoitin postauksen mitä kaikkea aion tehdä raskauden jälkeen. Olipa hauska palata kyseiseen listaan ja todeta, että olen toteuttanut kaikki kyseiset asiat näiden muutaman viikon aikana, ainoastaan vihki-ja kihlasormukset odottavat sovituksen jälkeen edelleen korulippaassa sormieni laihtumista. Olen syönyt lähes päivittäin kaikkea sellaista mitkä olivat raskausaikana kiellettyjä; kuten sushia, kylmäsavulohta ja herkkujuustoja. Neuvolatäti muuten muistutti imetysajan ruokavaliosta ja että merilevä on kiellettyjä, joten sushien osalta makit ovat edelleen minulla pannassa. Ja ai että kuinka hyvin olenkaan nukkunut mahallani.

Toisin kuin esikoisen aikana, onnistuin nyt pumppaamaan maitoa ja pääsin pariksi tunniksi pois kotoa ja minulla oli jopa korkkarit jalassa. Oli uskomatonta päästä ihanien ihmisten seuraan ja olla välissä pelkkä minä, eikä vain äiti ja imettäjä. Muuten olen kyllä elänyt täysin kiinni vauvassa ja tällä kertaa se ei ole tuntunut yhtä painostavalta kuin ehkä esikoisen kohdalla. Olin ehkä paremmin valmistautunut siihen, että vauva on koko ajan rinnalla taikka sylissä. Joinain iltoina olen ollut hiukan marttyyri, kun mies on jälleen kerran lähtenyt omiin harrastuksiinsa, mutta kyllä se minunkin treeniaika joskus taas tulee.

Mitäs meidän tuoreelle isosiskolle kuuluu? Ensimmäisten viikkojen aikana Hissu ei ollut oikein kiinnostunut pikkusiskostaan. Mustasukkaisuutta on tosin valitettavasti ilmennyt siinä vaiheessa kun isä on pidellyt vauvaa sylissä ja aina tuolloin Hissu rupeaa itkemään ja haluaa myös isänsä syliin juuri sillä samalla hetkellä. Minä sen sijaan olen Hissun mukaan koko ajan saanut hoitaa vauvaa. Nyt muutamien päivien aikana isosisko on tullut silittelemään ja kutittelemaan Herttaa. Ja miten minun sydän onkaan pakahtunut onnesta ja liikutuksesta kun Hissu on lukenut vauvalle kirjoja ja näyttänyt hänelle leluja. Kyllä se sisarrakkaus rupeaa sieltä varmasti heräilemään.

Miehelläni on vielä tämä viikko isyyslomaa jäljellä, joten vielä on hyvin aikaa nauttia tästä vauvakuplasta ennen kuin todellinen arki kahden lapsen kanssa iskee päin pläsiäni.

Ralph Lauren vauvan huopa, body, mooseskori ja ensipeittosetti saatu

Kommentit (8)

Vierailija

Olit kuulemma ainakin lauantaina Stockmannin herkussa kaunis ja hehkeä 💋

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

hahaa! Se oli juurikin sama päivä ja paikka, jossa törmäsin tuttuuni ja hän niin kauniisti kehui minun väsynyttä äitilookia. :D

Vierailija

Paljon onnea vauvasta <3 Meilläkin tuhisee täällä 7 viikkoinen pieni poika. Huomaan itsekkin tuon piene marttyyrin nostavan päätään, mutta kyllä sitä tosiaan ehtii ja ei sitä edes kauaa malta pienestä olla erossa :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

joo, pari kertaa on ärsyttänyt, kun mies voi vaan ilmoittaa ja lähteä treeneihinsä ja menoihinsa. Mutta en tosiaan valita ja omahan on toiveeni ja haluni olla lähellä vauvaa ja imettää häntä.

Vierailija

Mun mielestä näytät ainakin tosi onnelliselta ja kauniilta ainakin kuvissa :) Jotenkin ärsyttää että tollasta tullaan sanomaan päin pläsiä kun on justiin synnyttänyt, kun siinä vauvakuplassa on just parasta se ettei tarvi keskittyä kun vauvaan ja muutenkin se itse synnytyksestä toipuminenkin on vielä siinä vaiheessa kesken. Hyvä jos et loukkaantunut, mua ois hiukka kirpassut. On ollut ilo muuten seurata teidän kuplaa <3 Tulee oman tytön vauva-aika mieleen, oli yksi ihanimmista ajanjaksoista ikinä.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Kiitos kauniista sanoista.

Kyllä mä itseasiassa vähän hämmennyin tuttuni sanoista ja monesti olen niitä nyt jälkeen päin miettinyt. Ei hän varmaankaan aatellut yhtään mitä möläyttää, mutta kyllä mulle olisi tosiaan pelkät onnittelut vauvasta riittäneet. :)

Tää vauva-arki on ollut kyllä ihan uskomattoman hienoa ja toivon todella, että elämä jatkuisi yhtä hyvänä pitkään. Olen kyllä nauttinut vauvakuplasta suunnattomasti. Olin varautunut paljon pahempaan hässäkkään, joten nyt olen ollut kiitollinen tästä helppoudesta ja onnesta.

sessejapoika
Liittynyt20.5.2016

Mun kuopus täytti juuri vuoden ja hyvin ollaan selvitty :D tsemppiä tulevaan arkeen kahden lapsen äitinä. Tuntuu uskomattomalta miten toisen lapsen kanssa on ollut todella paljon varmempi ja osaavampi olo, ero esikoisen vauva-aikaan on kuin yöllä ja päivällä :)

Oma blogini: Sesse ja poika

Blogini somessa: Facebook Instagram 

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Nyt sitä on vasta käsittänyt kuinka epävarma ja jännittynyt sitä olikaan esikoisen vauva-aikana, vaikka sekin vauvavuosi meni kyllä todella hyvin. Ihan eri tavalla on osannut heittäytyä tähän kuopuksen vauva-aikaan. Ja kiitos tsempistä, katsotaan miten arki rupeaa meillä ensi viikolla pyörimään.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013

Instagram