Ihan alkuun kiitos tuhannesti kaikista onnitteluista, joita sain teiltä tämän blogin ja eri somekanavien kautta maanantain ilouutisen jälkeen. Lämmitti valtavasti mieltäni ja oli ihana huomata, kuinka moni oli oikeasti iloinen meidän perheen puolesta.

Tulen jatkossa kertomaan raskauskuulumisia viikkotasolla, aivan kuten esikoiseni odotuksessa tein, mutta ennen kuin päästään tähän hetkeen (tänään 13+6) niin ajattelin kertoa miten tämän raskauden alku on sujunut. Moni teistä kirjoittelikin minulle maanantaina, että oli rivien välistä arvaillut, että nyt taitaa olla pullat uunissa. Pitää kyllä myöntää näin jälkeen päin, että raskaus on vaikuttanut ajatuksiin ja tunteisiin ja se näkyy niissä niissä postauksissa, jotka olen julkaissut silloin kun raskaus oli vielä salaisuus täällä blogissa. Esimerkiksi postauksissa Rakas esikoiseni ja Pääsiäinen Joukolassa taustalla on järkyttävää kokemaani väsymystä, jota pahensi työstressi ja mökkistressi ja tosiaan olen kovasti miettinyt miten meidän perheen dynamiikka muuttuu kun vauva syntyy; miten tuolloin 2,5v Hoo ottaa uuden perheenjäsenen vastaan ja miten saan itseni jaettua kahdelle lapselle. On kyllä ihan erilaiset fiilikset kuin esikoista odottaessa.

Esikoistahan me "tehtiin" vuositolkulla ja silloin opin, että lapsia ei tehdä vaan niitä saadaan. En tuolloin ollut mitenkään epätoivoinen asian suhteen, vaikkakin toki olin kateellinen raskaana oleville ystävilleni tai naisille, jotka kulkivat kadulla masu pystyssä. Lopulta Hoo sai alkunsa aivan luonnollisin menetelmin ja miten upeeta olikin vihdoin saada tehdä positiivinen raskaustesti Zurichin matkallamme. Johtuen pitkästä vauvantekoprojektista pelotti hypätä siihen jälleen, mitä jos tälläkin kertaa raskaaksi tulo ei tapahdukkaan heti tai mitä jos emme saa laisinkaan toista lasta. Loppuvuodesta vauvakuume yltyi ja tuntui, että nyt olisi hyvä elämäntilanne antaa toisen lapsen tulla. Tarkistin kalenterista varmat päivät, johon käytin apuna Vauvan ovulaatiolaskuria ja hakeuduimme miehen kanssa lähekkäin erityisesti kyseisinä päivinä. Tuli Dubain matka ja lomaa edeltäneet varmat päivät unohtuivat lomahuumassa, tosin näin jälkeen päin ymmärrän syyn siihen miksi jostain syystä kuohuviini ei maistunut minulle lomalla; elimistö ilmoitti jo silloin, että ei enää sellaista myrkkyä sisään kroppaan. Niinpä kotiuduttuamme huomasin, että kuukautiset olivat myöhässä, voiko olla mahdollista. Ja kyllä! Hupsista! Ensimmäisestä yrittämästä olin tullut raskaaksi, raskaustesti näytti heti todella vahvat viivat. Jep, tähän on tultu, että kuvaan pissaamaani tikkua tänne blogiin. :) Olo oli hämmentynyt, voiko onni kohdata meidät näin helposti. Olimme miehen kanssa aivan hiljaan koko loppuillan, ihan samallalailla menimme omiin ajatuksiimme myös esikoisen kohdalta.

Positiivisen raskaustestin jälkeen soitin äitiysneuvolaan ja sain ajan ensimmäiseen neuvolaan. Lisäksi palauttelin mieleeni, että mitäs sitä saikaan näin raskaana ollessa syödä ja mitä pitää vältellä. Eviran ohje onkin nyt printattuna meidän jääkaapin ovessa. Muistan olleeni ensimmäisessä raskaudessa todella tarkka mitä laitan suuhuni, mutta nyt totesin, että minun tulee vaan katsoa mitä kalaa syön, poistan raa'at vakuumipakatut kalat ja pehmeät juustot ruokavaliostani, helppoa, lihaa ja erikoisia juttuja kun en syö muutenkaan. Kahvinjuonti on vähentynyt huomattavasti jo ihan luonnostaan ja nykyään voi olla päiviä, että en juo kupillistakaan lattea.

Ensimmäinen neuvolakäynti oli raskausviikolla 8+6. Vaihdoin itseasiassa neuvolatätiä, sillä en kokenut tyttärellä nyt taaperoiässä ollut neuvolatätiä sellaiseksi, jolta olisin saanut mitään lisäarvoa taikka tukea. Olin tyttären kanssa käynyt avoimessa neuvolassa mukavalla terveydenhoitajalla ja halusin hänet meidän neuvolatädiksi ja siirtyminen onnistui todella näppärästi, siitä peukku Helsingin kaupungille. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä mieheni oli luonnollisesti mukana. Neuvolatäti kyseli kuukautiskierrostani, punnitsi minut, mittasi verenpaineen, tiedusteli vointiani, kyseli suvun perintösairauksista, haastatteli meidän alkoholi- ja päihdekäyttäytymistä, laski lasketusajan ja laittoi lähetteen ultriin.

Vointini ensimäisellä kolmanneksella oli hyvä, aivan kuten esikoiseni kohdalla. Ei siis pahoinvointia taikka muita ikäviä asioita. Verrattuna ensimmäiseen raskauteen väsymys kuitenkin kesti paljon pidempään. Olin nyt jatkuvasti nuutuneen oloinen, mutta kun yritin nukkua, en kuitenkaan saanut unenpäästä kiinni, pyörin yöt sängyssä ja viikonloppuisin en saanut nukuttua päikkäreitä. Töissä sitten saatoin nukahtaa työpöytäni ääreen. Myös nälkä oli jotain järkyttävää alussa, himoitsin valtavasti pastaa, voileipiä ja muita hiilareita. Neuvolassa olinkin kauhuissani kun kuulin, että painoa oli tullut 4kg kahdessa viikossa. Olin jotenkin aatellut, että painoa tulee tässäkin raskaudessa noin 10kg lisää ja nyt olin saanut niistä kerättyä jo lähes puolet ja syy tähän oli ainoastaan jatkuva syömiseni. Neuvolatäti rauhoitteli, että onneksi en ollut ahminut itseeni karkkia, pullaa tai sipsejä. Raskausviikon 10 kieppeillä nälkä on onneksi kuitenkin tullut aisoihin, mutta todellakin pitää edelleen muistaa syödä säännöllisesti.

Masu pompsahti esiin välittömästi ja moni läheinen rupesikin katsomaan kysyvästi vatsanseutuani. Naureskelinkin, että omat paikat ovat niin löysät ja vatsaa ei tarvitse enää vetää sisään, niin masu sai olla oma suloinen itsensä alusta lähtien. Ison masun vuoksi varasin ajan Mehiläiseen varhaisultaan ja kerronkin tästä kokemuksesta tarkemmin joko tällä tai ensi viikolla. Käytyämme varhaisultrassa kerroimme Hoolle, että hänestä tulee isosisko, vastaus oli että "JOO, vauva pois masusta". Voi kulta kuinka hänelle tulee vielä pitkä kesä odottaa pikkusisaruksensa syntymää. Tyttäremme oli luonnollisesti tärkein ihminen, jolle halusimme kertoa tämän ilouutisen ja sen jälkeen rupesimme kertomaan asiasta läheisille ja asiaa kysyville.

Ja nyt ollaan tässä. Huomaan ruvenneeni pelkäämään jo nyt tulevaa synnytystä, Hoon kohdalla en tuntenut minkäänlaista synnytyspelkoa vaikka hän syntyi perätilassa. Olen myös ilmoittanut töihin milloin jään kesälomalle ja siitä sitten suoraan äitiyslomalle, uskomatonta, enää neljä kuukautta töitä. Muutama hankintakin on jo tehty, kuten nämä kauniit ja turvalliset tuttipullot ja ensisänky, lisäksi varasin vastasyntyneen kuvauksen Rimmalle.

Milestone Pregnancy Cards- odotuskortit ja Glass Baby Bottlettsaatu Big Small Companylta

Kommentit (10)

StyleC
1/10 | 

Voi ihanaa, onnea <3 Näin jälkijunassa huomasin isot uutiset, ihan mahtavaa :) kiva päästä lukemaan kuulumisia!

LindaWa
2/10 | 

Onneksi olkoon! Missasin maanantain postauksen Ja tänääm mietin et pitääpä tsekata josko Jokolatar on ilmoittanut raskaudesta, mä niin arvasin ton :) ihana juttu!

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Eihän? Hauska sattuma. Ja mä kun luulin pitäneeni tämän raskauden niin salassa, joten olet kyllä tarkasti analysoinut mun sanomisia, et tosin ole ainoa. :) Ja kiitos, on tää kyllä uskomattoman ihana juttu.

Vierailija
3/10 | 

Aivan ihana uutinen ja suloinen yllätys, että kaikki tapahtuikin nyt niin nopeasti:)
Valtavasti onnea ja hyviä vointeja😊 Ja niin se kuule vaan on, että sitä rakkautta lapsia kohtaan tulee vaan lisää, eikä se vähene yhtään esikoiselta. Voin kolmen lapsen äitinä kokemuksesta kertoa:)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Olen kyllä tavattoman onnellinen, että onni kohtasi meidät tällä kertaa näin helposti.

Jännä miten pelkään tulevaa ja sitä miten saan jaettua rakkauteni kahdelle lapselleni. Mutta niinhän sitä moni sanoo, että rakkaudenmäärä lisääntyä lasten myötä. Kiitos sinullekin asian vahvistamisesta. <3

Vierailija
4/10 | 

Olen melko tuore lukijasi ja näin jälkikäteen myös minä epäilin vauvauutisia jo paljon ennen kuin nyt asian kerroit. Ehkä näin, koska elin hyvin samantyyppisiä ajatuksia itse. Olikin mielenkiintoista lukea tarinaa kuinka esikoinen ja nyt uusi vauva ovat saaneet alkunsa. Meillä on yksi lapsi jota myös toivoimme pitkään ja hartaasti, kuitenkin luonnollisesti sai lopulta alkunsa. Odotusaika ja synnytys ja vauvan ensimmäiset viikot olivat meillä raskaita mutta kaiken ihanuuden arvoisia, oma pieni on parasta mitä voi olla ❤ Syksyllä aloimme toivoa sisarusta ja pian saatiinkin plussa testiin. Ajattelimme että miten meitä voikin kohdata nyt näin nopeasti uusi onni. Jostain syystä en kuitenkaan osannut mielestäni iloita asiasta ja olin epävarma. Ilmeisesti se oli jo kropan työstöä sillä seurasi keskenmeno. Loppusyksy ja talvi on mennyt kovin alamaissa tapahtuneesta... kevättä kohden on helpottanut mutta itken ja ajattelen asiaa vieläkin useita kertoja viikossa jopa päivittäin. Jokin myös tuntuu olevan kropassa eri tavalla kuin ennen keskenmenoa ja ovulaatioista huolimatta ei uutta vauvaa kuulu vieläkään ja sekin mietityttää. Yritän ajatella positiivisesti, nauttia rakkaan tyttäremme seurasta sekä yritän olla olematta kateellinen muiden onnellisista odottamisista. Tuleva kesä tulee lähipiirissämme olemaan todellinen vauvakesä enkä voi valehdella etteikö se kuitenkin tuntuisi pahalta... samoin lauseet "koska teette toisen lapsen" jne tuntuvat inhottavilta. Toivon kuitenkin kaikkea hyvää odotukseesi ja tulen innolla lukemaan vauvajuttujasi. 😊

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Voimia sinulle!

Muista itsekin esikoista toivoessamme, miten rankat tuntui nuo ihmisten kommentit "koska teille tulee vauva", miten ihmiset voivatkin olla niin tökeröitä, vaikka nykyään varsin hyvin tiedetään, että lapsia ei noin vaan tehdä. Ja jännä miten se tuntuukin pahalta nähdä raskaana olevia, silloin kuin itse toivoisi olevansa paksuna, vaikka hyvin ymmärtää, että ei toisten onni ole itseltä pois.

Toivon kovasti, että teitä onnistaisi pian. Ja nauti täysin rinnoin rakkaasta esikoisestasi ja ajasta hänen kanssaan. <3

Jose / ajastaika.com
5/10 | 

Oi mitä uutisia täältä löytyikään! <3 Olen ollut hieman laiska blogien lukija viime aikoina, joten nyt vasta huomasin uudet postauksesi. Ihanaa, mahtavaa, upeaa - paljon onnea odotukseen! :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
Sisältö jatkuu mainoksen alla