Minne vauva edellä, sinne aikuinen perässä – vaikka ei jaksaisi.

Tullessaan vanhemmaksi moni kuvittelee, että vauvanhoito helpottuu vuoden kuluessa. Mutta meitä on huijattu. Näin se ei nimittäin mene.

Puhe ”vauvavuodesta” on se, mikä meidät eksyttää. Kuvittelemme, että kyse on ajanjaksosta, joka päättyy ja jonka jälkeen tulee jotain muuta. Mutta näin ei ole.

Vauva voi alkaa noin vuoden ikään mennessä tapailla askeleita ja sanoja, mutta vanhemman elämässä nämä muutokset eivät muuta juuri mitään. Ainakaan helpompaan suuntaan.

Joissakin perheissä vauvanhoito voi olla rankimmillaan ihan alussa, jos vauva esimerkiksi itkee tai heräilee jatkuvasti. Mutta useimmiten synnytyksen jälkeiset kuukaudet lutviutuvat vielä varsin siedettävästi, kaikessa kiihkeydessään ja tunnetiheydessään. 

Vastasyntyneen rääpäleen kanssa jaksaa tasan yhdestä syystä: turnauskestävyys ei ole koetuksella, vielä. 

Jos sinulla on vastasyntynyt tai jos odotat ensimmäistäsi, tässä yksi asia, joka sinun pitää tietää: yleensä vauvanhoito muuttuu ajan kuluessa rankemmaksi.

Kun vauva tulee 4–6 kuukauden ikään, työtä tulee lisää.

Kun vauva tulee 4–6 kuukauden ikään ja alkaa syödä kiinteitä eli oikeaa ruokaa, työtä tulee lisää. Olette jo väsyneitä ensi kuukausien ponnisteluista, ja nyt hommat siis lisääntyvät. Jonkun on tehtävä tai lämmitettävä soseet/ruoat ja syötettävä ne sekä siivottava jäljet, ja tämä sirkus toistuu lopulta viidesti päivässä. Hyvä puoli on se, että kun vauva syö muutakin kuin tissimaitoa, myös ei-imettävä vanhempi voi ruokkia.

Väsymyksen kannalta pahin vaihe koittaa mielestäni noin kahdeksan kuukauden kohdalla. Yöt ovat yhä repaleisia, ja samaan aikaan päivät muuttuvat yhä intensiivisemmiksi. Sen lisäksi, että hoidatte sose- tms. syöttörumbaa, joudutte jatkuvasti vahtimaan muksahtelevaa ja kaikesta kiinnostunutta konttailijaa.

Voimia kannattaa koko ajan säästellä päättymättömään loppukaarteeseen.

Olette uupuneita ja toivotte, että joku kiva kätilö tulisi luoksenne, opettaisi vauvanne nukkumaan tai edes opastaisi kädestä pitäen, miten se tehdään, mutta luultavasti teidän on vain googletettava ”unikoulu” ja suoriuduttava siitä. En voi luvata, että sen jälkeen helpottaa, mutta niin saattaa käydä. 

Pointtini on tämä: vauvanhoito on luonteeltaan sellaista, että voimia kannattaa koko ajan säästellä päättymättömään loppukaarteeseen. Se on hyvä tiedostaa ja siihen on hyvä valmistautua. Taitettuanne matkaa siinä kaarteessa noin kolmen vuoden ajan huomaatte yhtäkkiä, ettei vauvaa enää ole.

----

Tykkää Jälkeläisestä Facebookissa!

Seuraa Jälkeläistä Instagramissa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Aikansa kutakin
1/1 | 

Meillä helpotti siinä vaiheessa kun alkoi syödä soseita ja pääsi liikkeelle. Ne alkukuukaudet olivat pahimmat nukkumattoman sylitakiaisen kanssa. Lusikkaruokailuja en kokenut raskaana tai itse liikkuvaa vauvaa. Sen aika tuli kun oppi kävelemään ja juoksi siitä lähtien päättömästi joka paikkaan. Kotona oli laitettu ympäristö silleen ettei tarvinnu kokoaika olla perässä. Nyt tuo kiitäjä on 11v ja edelleen mustimmat ajat ovat ne 5 ensimmäistä kk.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen freelancetoimittaja ja bloggaan vanhemmuuden kokemuksesta, sukupuolirooleista ja perhepolitiikasta. Minulla on mieheni kanssa kaksi lasta, joita kutsun blogissa nimillä Soma (4v.) ja Lutu (vauva).

Kuvat on ottanut Pasi Salonen, ellei toisin mainita.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019