Kotona vuoden ympäri? Tai pidempään? Väsymys voi vaikuttaa äidin ratkaisuun.

Perhevapaita uudistettaessa pitäisi puhua avoimesti siitä, mitä kaikkea siihen liittyy, että äidit eivät mieluusti palaa työelämään kovin pian synnytyksen jälkeen. Seuraamissani nettikeskusteluissa äidit uskaltavat sanoa ääneen tämänkin: vauvan kanssa on niin raskasta, ettei työelämään jaksa palata ainakaan vielä ensimmäisen vuoden aikana.

Vauva-aikana voi tulla kaikenlaista yllättävää, kuten omaa tai lapsen sairastelua, uniongelmia, vaikeita parisuhdeongelmia. Kun lapsi alkaa nukkua paremmin, tarvitsee kenties muutamia viikkoja tai kuukausia palautumiseen, ennen kuin voi kuvitella jaksavansa työpäiviä ilman päiväunia. 

Miten jaksaisi ajatella töitä, kun aivot vielä raksuttavat vauvan hyvinvointia kellon ympäri? 

Vanhemmuudessa on ihan käytännössä myös niin paljon uutta opittavaa, että se kuormittaa. Miten jaksaisi ajatella töitä siinä vaiheessa, kun aivot vielä raksuttavat vauvan hyvinvointiin liittyviä asioita kellon ympäri? 

Itse olen yrittäjä-freelancerina aloittanut työnteon molempien lasten kohdalla vauvan ollessa noin puolivuotias. Työnteko on tarjonnut kaipaamaani vastapainoa vauvanhoidon yksitoikkoisuudelle, mutta myönnän, että työnteon aloittaminen on ollut myös rankkaa, vaikka olen tehnyt lyhyttä päivää ja viikkoa. Usein on tuntunut siltä, että työhön varatun ajan tarvitsisi oikeastaan lepoon tai muuhun akkujen lataamiseen. Tällä hetkellä teen vain vähän työkeikkoja, mutta niiden vähienkin sopiminen jännittää, koska vauvaperheessä voi aina sattua se erittäin huono yö. 

Kotiin jääminen voi olla tervettä itsesuojelua.

Olen etuoikeutettu, kun voin itse määritellä työaikani ja useimmiten nuo ajat joustavat. Monella muulla tilanne on se, että jos päättää aloittaa työt, työpaikalle on mentävä sovittuihin työvuoroihin. En siis oikeastaan ihmettele sitä, että vauvaelämän yllätysten keskellä monet äidit jäävät useiksi kuukausiksi hoitovapaalle ja lykkäävät töihin paluuta.

Kun moni kokee, että kotihoito yli vuoden ikäiseksi on myös lapsen etu, yhtälö on helppo. Uskon, että äitien on paljon helpompi perustella kotona viipyilyä lapsen edulla kuin myöntää, etteivät he uupumukseltaan oikeastaan edes jaksaisi palata työelämään. Oikeasti monien ratkaisuun vaikuttavat varmasti molemmat syyt. Työelämäitsetunto voi myös olla kateissa. Kun olen ollut näin pitkään kotona, osaanko töissä enää edes mitään? 

On vähän outoa, että naisia syytetään kunnianhimon puutteesta, kun he viivyttävät paluuta työelämään. Pitäisi ottaa huomioon, että kotiin jääminen voi olla pikemminkin tervettä itsesuojelua kuin kunnianhimon puutetta. Terve ihminen tunnistaa oman jaksamisensa rajat ja suojaa itseään uupumiselta. Sellaisesta haavoittuvuudesta ei vain ole kovin helppo puhua.

Olisi kylläkin hyvä, etteivät pikkuvauvojen äidit olisi niin väsyneitä ja että voimavaroja riittäisi pikku hiljaa myös työelämäasioiden miettimiseen. Sitä varten lastenhoidon ja arjen taakkaa pitäisi jakaa muille. Työelämään paluuta jaksaa miettiä vain, jos saa arjen taakkaa jaettua läheisten kanssa. Riippuu hyvin paljon perheen kokonaistilanteesta, missä vaiheessa äidiltä on kohtuullista vaatia kodin ulkopuolista työpanosta.

Tykkää Jälkeläisestä!

www.facebook.com/jalkelainen

 

 

Kommentit (21)

Vierailija
1/21 | 

Osa-aikatyö pienten lasten vanhemmille! Olisi ihanteellista, jos yhteiskunnan rakenteet muuttuisivat siihen suuntaan, että ainakin toinen vanhempi pystyisi tekemään osa-aikatyötä, esim. 3krt/vko ja perhe tulisi taloudellisesti toimeen. Silloin jäisi aikaa ja henkisiä resursseja (eli kärsivällisyyttä) hyväntuuliseen olemiseen lasten kanssa. Olisi sekä työaikaa ja perheaikaa. Lapsetkin saisivat kasvaa paremmassa ilmapiirissä, kun koko ajan liian stressaantuneiden (tai tylsistyneiden) aikuisten ympäröimänä. Näin toimii työn ja perheen yhdistäminen Iso-Britanniassa. Moni äiti tekee kolmipäiväistä työviikkoa, vaikka lapset olisi lähemmäs yli 10v.

Jälkeläinen
Liittynyt15.11.2018

Aivan totta! Suomessa moni toteuttaa vastaavaa yrittäjyyden kautta. Olisi kyllä hienoa, että myös työsuhteisten työntekijöiden osa-aikatyön tekemistä helpotettaisiin. Miten sellaista systeemiä onkaan Suomessa niin vaikea saada aikaan?!

Sanna

Vierailija
2/21 | 

Syyni jäädä kotiin on, että vihaan työpaikkaani. Se on syönyt intohimoni alaa kohtaan ja tuntuu kuin sieluni olisin myynyt. Mammalomalla opiskelen kokonaan uuden alan ja valmistauduttuani lähden lätkimään.

Vierailija
3/21 | 

Esikoista odottaessani ajattelin että palaisin töihin kun äitiysloma loppuisi. Esikoisella oli kuitenkin/ on edelleen vaikea refluksi sekä allergiat ja ensimmäiset 2 vuotta menikin niin että nukuin max tunnin pätkissä yöt, pahimmillaan 15 minuutin pätkissä (mies meni/menee aamu kuuteen töihin) . Yleensä joko puolesta yöstä aamuyöhön valvottiin tai sitten aamuyöstä valvottiin sinne aamun tunneille. En tiedä kuinka olisin töissä pysynyt hereillä + lapsen tilanne oli muutoinkin hankala myös päivisin. Sitten saimme kuopuksen, jolla todettiin sikiöaikainen aivoinfarkti josta nyt kuntoutuu ja tehdään harjoitteita päivittäin + kaikki terapiakäynnit. Nyt olen ollut kohta 4-vuotta kotona. Esikoisen aikaan ihmiset ihmettelivät miksi olen vielä kotona, nykyisin juuri kukaan edes kysyykään siitä. Työnantaja on ollut ymmärtäväinen ja onneksi on hyvät sijaiset jotka ovat hoitaneet hommat. Työni on kuitenkin hektistä ja vaativaa potilaiden kuntoutusta, jota ei voi puolivaloilla tehdä. Oma ajatusmaailma on muutttunut vuosien myötä ja itsestä ainakin tuntuu, että tämä ratkaisu on ollut meidän perheelle paras. Ehdin toivottavasti harjoittaa omaa ammattiani vielä seuraavat 35-vuotta vähintään.
Sitä en tiedä olisinko tehnyt toisin jos lapset olisivat terveitä. Nykyisin tuntuu että äitien pitää kauheasti puolustaa muille ihmisille tekemiään päätöksiä. Tuttavapiirissäni on äitejä jotka ovat päättäneet olla kotona, koska haluavat olla lastensa kanssa mahdollisimman pitkään kun ovat pieniä, sitten on niitä jotka haluavat rehellisesti taukoa töistä eivätkä halua lapsiaan vielä ns. "oravanpyörään" mukaan, äitejä joiden lapsilla on myös sairauksia ja sitten on äitejä jotka aloittavat työt jo äitiyslomalla koska haluavat olla muutakin kuin äiti/kaipaavat jo työelämään takaisin/tai eivät jaksa olla kotona ja kokevat että lapsi saa enemmän virikkeitä päivähoidosta tai sitten taloudellisista syistä. Kaikilla ei välttämättä puolisot osallistu lasten hoitamiseen ja kasvattamiseen niin paljon tai tukiverkosto puuttuu/on kaukana. Jokainen varmasti on tehnyt omannäköisensä ratkaisun ja silloin muiden tulisi se ymmärtää ja hyväksyä . Äitiyden myötä olen kyllä huomannut sen kuinka äidit on pahimpia arvostelijoita muita äitejä kohtaan, miksiköhän näin? Ehkä sieltä osittain kumpuaa se syy miksi monet eivät uskalla/halua sanoa rehellistä syytä miksi haluavat hoitovapaata jatkaa.

Äippä76
4/21 | 

Halusin itse hoitaa lapseni kotona. Olimme mieheni kanssa samaa mieltä siitä, että pienen lapsen paikka ei ole päiväkotiryhmässä. Olemme myös molemmat työskennelleet päiväkodissa.
Hoidin siis lapsia kotona ja mies oli päivät töissä. Palasin itse tekemään iltaisin osa-aikaista työtä, kun lapsi täytti vuoden.
Lapsilla ikäeroa n. 3v.
Lasten kanssa käyty seurakunnan kerhossa ja muskarissa jne. Molemmat lapset menivät sitten eskariin.
Toivottavasti vanhemmilla olisi edelleen mahdollisuus itse päättää miten vapaat jaetaan!

Vierailija
5/21 | 

Ei ole lapsen etu olla päivähoidossa jos hän on alle kolmevuotias. Vähän erikoinen ajatus, että äiti venyttäisi töihin paluuta. Äiti tai isä kotona, ei sillä väliä, mutta pienen lapsen etu on olla kotona eikä suuressa ryhmässä. Kyllähän lapset pärjäävät päivähoidossa, mutta jos nyt haluaa lapselle muutakin kuin pärjäämistä niin koti on paRAS paikka.

Vierailija
6/21 | 

Minä en ihan fyysisten vaivojen ja väsymyksen takia olisi pystynyt töihin ennen kuin lapsi 1v. ikävä kyllä kaikki isät eivät myöskään osallistu, hallituksen kuvitelma ei riitä. kaikki yöt hoidan vaikka minä töissä, isä isyysvapaalla. väsymys on tosi kovaa, töissä tekisi mieli vain maata mikä ei tietenkään onnistu.

Mummu
7/21 | 

Jo se että haluaa hoitaa omat lapsensa 3 vuotiaaksi riittää syyksi, olin pitkälti yli neljäkymmentä vuotta työelämässä ja hoidin. lapseni esikoluikään, nimi. Mummu

Vierailija
8/21 | 

Jäisin kotiin jos rahallisesti olisi mahdollista. Koen kotona olemisen helpommaksi. Kotona ollessa on voinut lapsen ehdoilla vähän käydä jossain ja olla vapaammin. Töihin palatessa on hoidettava lapsi, työ ja koti. Enemmän koen rasittuvani töissä kuin kotona

Vierailija
9/21 | 

Useamman lapsen kanssa monta kertaa töihin palanneena sanon suoraan, että kotona pääsee helpommalla. Ei minua tylsistytä olla kotona lasten kanssa, nautin arjen pienistä kiirerttömistä hetkistä ja parhaat kaverit löytyvät töiden ulkopuolelta. Työni on vastuullista, hektistä ja intensiivistä ja sen jälkeen kotiinpaluu kotitöineen jne.tuntuu raskaalta. Täysipäiväinen työaika ja viikko on karu yhdistelmä lapsiperheen arkeen. Minäkin tekisin mielelläni lyhyttä esim. kolmipäiväistä työviikkoa tai puolipäivätyötä jos se kannattaisi taloudellisesti. Vaan ei kannata. Vähän alle keskituloisena kaikki tulot menevät elämiseen ja kotihoidon tuki ei ole vaihtoehto.

Vierailija
10/21 | 

En täysin ymmärrä, miksi oletetaan olevan joku "nolo, vaiettu syy" hoitaa lastaan kotona yli äitiysvapaan.

Minulla on kolme lasta. Ensimmäisen aikana olin luvannut palata töihin lapsen ollessa 1v 2kk. Tajusin töihin paluun hetkellä, että en raaski jättää lastani vieraan hoitoon vielä. Äitini jäi aikaisemmin eläkkeelle työstään, jotta pääsi hoitamaan lasta, jotta lapsi sai läheisen ihmisen seurakseen, jakamattoman huomion ja häneen keskittynyttä tekemistä ja olemista.

Jälkimmäisten lasten kohdalla en tehnyt enää samaa virhettä vaan ilmoitin alusta asti olevani kotona siihen asti, kun lapsi oli 2-vuotias.

Minun "salainen syyni" lykätä töihin paluuta oli halu tarjota lapselle ainutlaatuinen ajanjakso elämässään viettää äitinsä kanssa elämänsä ensimmäiset 2 vuotta ja kunnianhimo tarjota hänelle niin hyvät lähtökohdat elämäänsä kuin vain pystyin.

Rahallisesti kannattamatonta, mutta minä kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä yhteiskunnan ei tarvitsekaan maksaa jonkun kotona olemista, kun se on oma valinta. Mielestäni säästöt menivät parhaimpaan tarkoitukseen ja kotona ollessa kulut olivat pienet.

Olen jatkanut töissä nelipäiväistä työviikkoa jo monet vuodet. Olen kiitollinen siitä, että se on mahdollista.

Jälkeläinen
Liittynyt15.11.2018

Ehkä juuri sinun kohdallasi väsymys ei ollut merkittävä tekijä, mutta monelle muulle on. Tämä aihe on toisaalla verkossa herättänyt paljon keskustelua, ja hyvin moni on sanonut, että väsymys vaikutti olennaisesti kotona olon pituuteen.  Hyvä, että olet itse voinut toimia omien arvojesi mukaan. 

Sanna

Jälkeläinen
Liittynyt15.11.2018

Bloggauksessa ei muuten sanota, että väsymys olisi jotenkin nolo syy olla pidempään kotona. Minun mielestäni se ei ole nolo syy. Uskon, että se on syy, josta ei niin paljon puhuta. Ei ole noloa myöntää olevansa todella väsynyt vauvan kanssa. 

Sanna

Vierailija
11/21 | 

En ymmärrä tätä keskustelua salatuista syistä. Halusin hoitaa lapset kotona lähes kolmivuotiaiksi, koska se oli just ja just taloudellisesti mahdollista. En halunnut olla erossa pienistä lapsistani enkä laittaa niitä päiväkotiin.

Kotiäitiys kunniaan
12/21 | 

Olen ehdottomasti kotihoidon kannalla. Meillä oli 3 lasta, nuorin nyt juuri täytti 20v. Heitä hoidin yhteensä 6v kotona. Se oli ihan parasta aikaa. Olen iteksini laskeskellut, että kotihoidosta pitäisi maksaa enemmän. Jokainen kotiäiti vapautta työpaikan jollekin tuuraajalle. Ja mitä useampi lapsi kotona, sitä vähemmän tarvittaisiin kalliita päiväkoteja. Lapsi kyllä oppii muiden lasten kanssa olemaan päiväkerhoissa ja leikkipuistoissa, joissa mekin kävimme.

Vierailija
13/21 | 

Alle 2 lapsen paikka on kotihoidossa. Ei tulisi mieleenkään mennä aikaisemmin töihin.

Kotirouva
14/21 | 

Itse olen ollut lasteni kanssa kotona nyt 12 vuotta. Ihanaa olla kotirouvana/-äitinä! Päivääkään en vaihtaisi pois lasten kanssa olemisesta. Mutta yritäpä selittää sitä Suomessa jollekin, niin kaikilla on hirveä hätä etten käy töissä. Olen korkeasti koulutettu, mutta tämä "työ" on kaikista merkityksellisintä, on aikaa kuunnella teinin murheita tms . Suomessa on niin tabu olla kotirouva. Ahdistavaa.

Vierailija
15/21 | 

Minä rehellisesti sanottuna rakastan olla kotona..välillä tuntuu ettei sitä kukaan usko ja saa selitellä ja vakuutella, että miksi en palaa töihin. Varsinkin nyt kun palasin kesäksi töihin niin kaikki on töissä, että miksi en palaa kokonaan..en olisi mennyt ollenkaan ellei rahallisesti olisi tarvinnut, saan nyt vähän puskuria säästöön/pidettyä ammattitaitoa yllä ja pystyn olemaan ainakin vielä vuoden kotona😊Kesä kikkaillaan miehen lomilla/mummoilla joten lapset ei tarvitse hoitopaikkaa vielä. Meillä on molemmilla vuorotyöt ja siihen päälle suurperhe..tuntuu, että koko perhe voi paremmin kun olen kotona ja ehdin hoitaa lasten asiat/perusarjen rauhassa. Naapurustossa on paljon lapsia, joten seuraakin on ja lisäksi käyn lasten kanssa kerhoissa yms. En arvostele ihmisiä jotka laittaa lapsen pienenä hoitoon, ymmärrän hyvin ettei kaikki kotona viihdy/pysty olemaan..annetaan kaikkien tehdä ne omat ratkaisut😊

Nannamiharu
16/21 | 

Mun syy kotiin jäämiselle vauvavuoden aikana on ihan se että haluan hoitaa lapseni itse. Mies ei pysty jäämään oman työnsä takia lasten kanssa kotiin eikä kunnallista hoitoa saa alle 9kk ikäiselke. Ei ole vaihtoehtoja.

Kotihoidolle jäänyt kaikista lapsista. Tää on jännä syy. Osa-aikatyö. Kaikki puhuu aina sen puolesta, että äideille pitäisi luoda osa-aikaisen työn mahdollisuus jotta perhe ja työelämän pystyis helpommin yhdistämään. Moni vaan unohtaa sen et ne kenelöä jo se osa-aikainen työ on (kuten minulla) jäävät kotiin kotihoidontuelle, koska työssäkäynnistä jää matkakulujen ja verojen jälkeen samanverran käteen ku kotihoidontuesta. Lisäksi osa-aikaisten töiden lisääminen heikentää työntekijän rahallista taloutta ja monet joutuvat hakemaan myös valtiolta joustavaapäivärahaa, toimeentulotuke, asumistukea ja vaikka mitä muuta. Lisäksi monilla aloilla joilla osa-aikaiset työt ovat normi (esim kauppa) työnantaja vaatii että tarvittaessa osa-aikainen työntekijä on käytettävissä myös enemmän. Tämä tarkoittaa sitä, että kesäkautena osa-aikainen 15h/vko sopparilla oleva työntekijä tekee helposti 40h viikkoja, flunssakausien sairastapauksista puhumattakaan.

Moni osa-aikaisessa työsuhteessa oleva antaisi melkein mitä vaan, että pääsisi pois kotoota KOKOAIKAISEEN työhön jolla elättäis perheensä. Samaan aikaan ne kokoaikaisen työn tekijät unelmoivat osa-aikaisesta työstä että pystyisivät myös tekemään töitä vauva-arjen keskellä. Mielenkiintoista

Manta point
17/21 | 

Perhevapaiden uudistamisessa on kyse myöskin siitä, että hoivavastuu jaetaan tasaisemmin molempien vanhempien kesken. Täällä ei kommentoida tai keskustella muusta kuin äitien kotiinjäämistä. Miten voi olla, että ”isä ei vaan osallistu lastenhoitoon” tai ”isä ei voi jäädä pois töistä”? Lujassa on muutos tässä maassa, ei ihme että nuoret naiset ei halua lapsia tehdä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen freelancetoimittaja ja bloggaan vanhemmuuden kokemuksesta, sukupuolirooleista ja perhepolitiikasta. Minulla on mieheni kanssa kaksi lasta, joita kutsun blogissa nimillä Soma (4v.) ja Lutu (vauva).

Kuvat on ottanut Pasi Salonen, ellei toisin mainita.

Käythän tykkäämässä blogistani Facebookissa!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019