Tässä odotan kuopustani hellekesänä 2018.

Kavahdan jokaista lehtiotsikkoa, joka julistaa, että naiset synnyttävät yhä vähemmän tai että he synnyttävät liian vanhoina. Ihan kuin vauvatehtailu olisi pelkästään naisista kiinni!

Luultavasti media ei tarkoituksella vieritä vastuuta naisille. Naiset päätyvät syntyvyysotsikoihin, koska raskaus ja synnytys ovat naisen kehon tapahtumia.

Kuitenkin otsikot ovat ongelma, sillä ne vääristävät mielikuvia ja keskustelua. Vastuu syntyvyyden laskusta luisuu naisille, vaikka miesten valinnat vaikuttavat aivan olennaisesti naisten synnytysikään ja lapsilukuun.

Naisten vastuuttaminen lapsenteon lykkäämisestä ärsyttää minua erityisesti, koska olisin halunnut lapsia nuorempana.

Olen ollut noin 20-vuotiaasta asti erittäin tietoinen siitä, että naisen hedelmällisyys laskee voimakkaasti 30 ikävuoden jälkeen ja romahtaa naisen täytettyä 35. Uskon, että naiset yleisesti ovat tietoisia näistä asioista: omasta kehostaan, hedelmällisyysiästään ja sen loppumisesta.

Sain esikoiseni muutaman vuoden yrittämisen jälkeen vasta 34-vuotiaana ja kuopukseni 38-vuotiaana. Jos asia olisi riippunut vain minun päätöksestäni, olisin yrittänyt saada lapsia paljon aikaisemmin – ehdottomasti alle kolmekymppisenä.

Yleisesti tiedetään, että monilla naisilla haasteena on löytää sopiva kumppani ja/tai suostutella tämä lapsenhankintaan, ennen kuin on liian myöhäistä. Näin oli minullakin.

 

Miksi syntyvyysvalistajat eivät siis käännä katsettaan miehiin?

Väestöliiton kyselytutkimuksesta päätellen nuorten miesten tietoisuus hedelmällisyysasioista on heikohkoa. Tutkimuksen mukaan huomattavan moni nuori mies luulee, että naisen hedelmällisyys alkaa laskea merkittävästi vasta 40. ikävuoden jälkeen. Näyttää siis siltä, että nuoret miehet tarvitsisivat lisää tietoa hedelmällisyysasioista.

Nyt pitäisi tutkia sitä, mikä on miesten osuus pariskuntien lapsenteon lykkäämisestä. (Vinkkaa, jos tiedät tätä asiaa koskevan tutkimuksen!) Olisi hyvin tärkeää tietää, kumman tahto parisuhteen sisällä vaikuttaa enemmän lapsenhankinnan lykkäämiseen. Tieto auttaisi kohdentamaan vastuuta ja valistusta oikein.

Miehiäkin on kyllä lehtiotsikoissa vastuutettu syntyvyyden laskusta – nimittäin syrjäytyneitä, pienituloisia miehiä, jotka eivät löydä parisuhdetta. 

Sen sijaan varsin vähän on puitu elämässään menestyvien miesten osuutta tähän kansalliseen tragediaan.

Olen sitä mieltä, että biologisten seikkojen takia miesten tulisi omassa perhesuunnittelussaan keskittyä enemmän (toivotun) puolison ikään kuin omaansa.

Kenenkään ei tietenkään pidä ryhtyä vanhemmaksi vasten tahtoaan. Fakta kuitenkin on se, että jos mies suostuu lapsenhankintaan vasta silloin, kun hänen oma biologinen kellonsa tikittää – eli noin nelikymppisenä – on samanikäisen puolison kannalta jo aika myöhäistä.

-----

Lue myös:

Kolme kunnallista palvelua, joihin lapsiperheellä pitäisi olla piikki auki

Jaksanko lapsiperhe-elämää? – Nykyvanhemmat odottavat itseltään paljon, ja sitä pitää tukea

Seuraatko jo Jälkeläistä Facebookissa ja Instagramissa?

Pääset tykkäämään Jälkeläisen Facebook-sivusta, kun klikkaat tästä

Instagramissa pääset seuraamaan, kun klikkaat tästä

Facen ja Instan kautta saat nopeimmin tiedon uusista postauksista!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (20)

Vierailija
1/20 | 

Nainen päättää kehostaan ja raskaus tapahutuu naisen kehossa, joten naisella on aina viimeinen sana lasten hankkimiseen. Jos se on yleisesti ongelma, että naiset eivät löydä sopivia miehiä perheen peurustamiseen, niin en oikein tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Onko miehet liian huonoja tai muuten epäsopiva, vai ovatko naiset, joko kiinnostuneita vääränlaisista miehistä perheen perustamismielessä, vai onko rima vain liian korkealla?
T. Mies

Ärsyyntynyt

"naisella on aina viimeinen sana lasten hankkimiseen" ei nyt kyllä ihan näinkään mene. Naisia syyllistetään jos ei "hanki" lapsia, naista syyllistetään jos on "liian vanha" , naista syyllistetään jos saa/kasvattaa lapsen yksin, ja tuskin sentään kukaan haluaa naisen tekevän parisuhteessa yksin päätöstä lapsen "hankinnasta". Miehillä sekä yhteiskunnan asenteilla on merkittävä osa, ilman miehiä ei lapsia saada, ja jos halutaan lapsilukuja ylöspäin niin asenteiden on muututtava yksinhuoltajuudesta ja miesten on otettava oma vastuunsa. Kummasti kuitenkin miehillä pitäisi olla oikeus kieltäytyä lasten kasvatuksesta, yhteiskunnalla ei pitäisi olla vastuuta "jos hankitaan lapsia vaikka ei ole rahkeita", jne jne. Keskusteluissa toistuu sama kaava jatkuvasti, itsekkäät naiset keskittyy uraan, itsekkäät tai typerät naiset hankkii lapsia yksin, Ilkeät naiset huijaa miehiä isäksi blaablaa. Jospa sitä joskus voitaisiin oikeasti miettiä miesten osuutta, eikä tällaisessakin pohdinnassa käännetä vastuu naisille.

Vierailija
2/20 | 

Oli harvinaisen hyvä kirjoitus aiheesta, kiitos tästä! 

Jostain syystä se lisääntymiskykyinen ja -potentiaalinen miesporukka on onnistunut livahtamaan ulottumattomiin tässäkin. Kummallista että naisia syyllistetään ensin aborteista, ehkäisyn käyttö pilaa vesistöt ja nyt emme synnytä riittävästi. Koska tajutaan kysellä keneltä ne siittiöt tulivatkaan ja miksi niitä näkyy aina väärään aikaan tai ei ollenkaan? :D 

Vierailija
3/20 | 

Ex-mieheni lykkäsi ja lykkäsi asiaa aina syystä tai toisesta kunnes täytettyäni 32 mies ilmoitti ettei halua lapsia ollenkaan ja lähti.

Uunipulla
5/20 | 

Itse en ajatellut lasten hankitaa melkein 10 vuoteen enkä silloinkaan sitä vakavasti harkinnut. Silloinen ero otti tosi koville vaikka paska tyyppi olikin.
Olin sitä mieltä että, koska vaikea löytää itselleni kumppania muutenkaan, niin aivan varmasti elän loppu elämäni yksin. Ei ollut meinaan ketään sen jälkeen.
Nyt 31-vuotias yli 40 vuotiaan kanssa oltu viime syksystä asti yhdessä ja esikoinen tulossa. Jostain puskasta tämä kaikki mulle tuli ainakin. Hetkessä rakastuttiin ja heti sen jälkeen lapsikin jo tulossa vaikka molemmat oli sitä mieltä, että ei ikinä lapsia haluta.
On se elämä välillä sitten hassu.

Vierailija
6/20 | 

Ihan totta! Meillä on yksi lapsi ja nykymittapuulla nuorena, olin lapsen syntyessä 25 ja mies 26. Mutta olisin lapseen ollut valmis jo usean vuoden ajan ja jouduin pitkään siitä keskustelemaan ja perustelemaan, miksi perhe kannattaa perustaa nyt eikä odottaa 10 vuotta. Mieheni onneksi ymmärsi järkisyyt (todennäköisyys lapsettomuuteen kasvaa, fyysinen jaksaminen raskaudessa ja pikkulapsiajassa, elämäntilanne oikein hyvä ja sen, että lapsi/lapset ovat hyvinkin itsenäisiä kun ollaan 40...) ja halusi lapsen tehdä. Mutta tavallaan nyt kipuilee menetettyä vapautta. Lähipiirissä on juurikin näitä 40 vee miehiä jotka puhuvat ”sitten kun..”. Halooo, teidän puolisonnekin ovat samanikäisiä, kauanko meinasitte lykätä lastentekoa? Se ei ole enää ”sitten kun” vaan ”sitten jos”

Vierailija
7/20 | 

Mä olisin ollut valmis ihan vakiintuneeseen parisuhteeseen siinä 25-vuotiaana ja olisi ollut ideaali, kun lasten saamista olisi voinut miettiä rauhassa. En oikein osaa sanoa mikä on ollut syynä, mutta ensimmäisen "oikean" kandidaatin perheen perustamiseen löysin vasta kun olin 32. 

Sitä aiemmin olin toki seurustellut tai ainakin ihastunut moneen kertaan. Ensimmäinen suhde karahti moneen asiaan, mutta eniten epäluotettavuuteen. Jos mies ei 28-vuotiaana osaa pitää sinkkuboksinsa talousasioista huolta, eikä tee elettäkään tilannettaan parantaakseen, niin ei asia tule kovin nopeasti muuttumaan (tuloista meni koko ajan osa ulosottoon, eikä suunnitelmia ollut parempaan suuntaan). Tämä ei tullut heti ilmi, mutta pikku hiljaa.

Muut poikaystävät olivat sitten keskenään eri tavoin epäsopivia. Yksi alkoi käydä vieraissa, toinen käytti kaikki rahansa alkoholiin, kolmas osoittautui väkivaltaiseksi. Ei ollut luottamusta herättävää. Oli näitä luotettavampiakin miehiä välillä kiikarissa, mutta en tainnut olla heidän tyyppiään, koska suhteet eivät oikein alkua pidemmälle päässeet. 
 

Sitten kun olin 32, tapasin mieheni. Ensimmäinen lapsi syntyi neljän vuoden päästä tapaamisesta, kun olimme 36v ja toinen kun olimme 37. Olisi ollut kiva saada lapset pikkuisen nuorempana, mutta halusimme kuitenkin edes vähän tutustua toisiimme ja asua yhdessä.

Vierailija

Tämä oli miltei kuin omasta kynästäni, jopa iät oli samat. Itsekin olisin halunnut lapsia nuorempana, mutta en halunnut tehdä niitä yksin tai huonoon suhteeseen. Kun ensimmäinen riittävän oikea tuli vastaan vasta tässä iässä, niin näin se vaan elämä meni.

Vierailija
8/20 | 

Menestyvänä miehenä ajattelen rationaalisesti, että mitä järkeä on tehdä lapsia, jos sadan vuoden sisällä tän planeetan tila on kestämätön ja sietämätön ihmiskunnalle? 

Tutkimus: Nykyisellä vauhdilla hyönteiset katoavat maailmasta sadassa vuodessa
https://yle.fi/uutiset/3-10640483

Vierailija

Jep, tuntuu uskomattomalta, että jollain ei ole tämä ajatus mielessä. Koko synnytystalkookeskustelu on ilmaston näkökulmasta vastuutonta ja ihan yksilöiden valintojen näkökulmasta ärsyttävää. Naisten syyllistys sietämätöntä, joskaan ei yllättävää.
T. Ilmeisesti menestynyt nainen

3lapsen äippä
9/20 | 

Ikävää tämäkin että nyt paineet menee siihen suuntaan, että miesten syytä ottaa ainakin 10v nuorempi vaimo niin sitten kun mies on "kypsä isäksi" niin vaimo yhä hyvin hedelmällinen...

Vierailija

Eiköhän useimmat niistä miehistä, joille tämä on realistinen vaihtoehto tee näin ihan muistakin syistä.

Vierailija
10/20 | 

Naisteen vastuuttaminen ärsyttää oikein punaisilla isoilla kirjaimilla, mutta otsikossa vastuutetaan miehiä surutta. Kysyn: mitä tasa-arvoa tällainen oikein on?! Vai onko niin, ettei kirjoittaja tasa-arvoon edes pyri?

Joko molempia saa vastuuttaa, tai sitten ei kumpaakaan.

Jälkeläinen
Liittynyt15.11.2018

Pointti on juuri se, ettei mitään sukupuolta pidä vastuuttaa kohtuuttomasti. Bloggauksen näkökulma on se, että myös miesten vastuu tästä asiasta pitäisi muistaa, mutta tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että asia olisi mielestäni pelkästään miesten vastuulla.  

Sanna

Henna562
11/20 | 

Samaan aikaan ei myöskään puhuta, että se on aika usein juuri miehet jotka niitä lapsia haluavat. Omalla kohdalla useimmissa parisuhdeviritelmissä tai random keskustelussa se on mies joka on ottanut lapsia asian puheeksi.

Ei lapsien haluaminen ole tosiaankaan ole pelkästään "naisten juttu". On naisia, jotka eivät halua lapsia ja on naisia jotka haluavat pohdinta aikaa sille onko mies se jonka kanssa lasta haluaa kasvattaa. Omalla kohdalla jälkimmäinen on ollut yksi tekijä lapsettomuudelle. Se miesten hätäisyys, mikä on toki ymmärrettävää, koska mies ei saa lasta yksin ja myös miehestä aika ajaa ohi, koska ei se reilun 40v jälkeen ole miehenkään helppo löytää lapsen teko ikäistä naista, jonka kanssa lisääntyä.

Vierailija
12/20 | 

Olen kyllä eri mieltä tuosta puolison ikään keskittymisestä!  Jo 10 vuotta sitten tutkimuksissa havaittiin, että myös miesten siittiöillä on parasta ennen-päiväys. Iäkkäämpien isien siittämillä lapsilla on havaittu useissa tutkimuksissa enemmän esimerkiksi skitsofreniaa, autismia ja älyllisiä kehityshäiriöitä - riippumatta lapsen äidin iästä.  Esimerkiksi ruotsalaistutkimuksessa 2010 havaittiin 40-49-vuotiaiden miesten siittämillä lapsilla esiintyvän autismia 1,4 kertaa todennäköisemmin kuin niillä lapsilla, joiden isä oli lapsen syntyessä enintään 29-vuotias. Yli 55-vuotiaiden miesten siittämillä lapsilla autismin riski oli jo yli nelinkertainen. Pahanlaatuiset mutaatiot geeneissä yleistyy ihmisen vanhetessa, siksi syövän todennäköisyyskin kasvaa ihmisen vanhetessa. Ei siittiösolut ole siitä mikään poikkeus. Olisi siis ihan suotavaa, että jo nuoria miehiä valistettaisiin hankkimaan lapset suhteellisen nuorena.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen freelancetoimittaja ja bloggaan vanhemmuuden kokemuksesta, sukupuolirooleista ja perhepolitiikasta. Minulla on mieheni kanssa kaksi lasta, joita kutsun blogissa nimillä Soma (4v.) ja Lutu (vauva).

Kuvat on ottanut Pasi Salonen, ellei toisin mainita.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019