Onko missään ketään? Hortoilua yksin kaupungilla vaunujen kanssa. Ei näin! Kuva: Jälkeläinen

Vauvamme Lutu on nyt neljä kuukautta vanha, ja tämä aika on ollut hyvin erilaista kuin esikoisen kanssa. Kun esikoiseni Soma oli vauva, ajattelin, ettei elämäni tarvitse muuttua vauvan takia kovin paljon. Ainakaan en hitto vie jäisi neljän seinän sisään, päätin.

Kun vauva oli kolmeviikkoinen, istuin jo kahvilassa imettämässä.

Seuraavina kuukausina kolusin kirppareita, vaikka oikeasti se oli aika stressaavaa. Mietin koko ajan, milloin vauva tukahtuu kuumuuteen talvivermeissänsä. Matkustin jatkuvasti julkisilla, vaikka pelkäsin, että vauva herää ja alkaa huutaa. 

Kävin kaupungilla lounaalla työelämässä olleiden kavereideni kanssa (äitikaverini asuivat kaukana). Mutta se oli aika rasittavaa: vauva vei huomioni, ja oli vaikea keskittyä kavereiden asioihin saati sitten ehtiä kertoa, mitä itselle kuuluu.

Tunsin itseni yksinäiseksi kotona vauvan kanssa, joten paahdoin vaunujeni kanssa kylillä kuin hullu metsästäjä-keräilijä. Yksi kestovaippa tuolta, pari kulahtanutta bodya tuolta. Olen menevä tyyppi, joten jatkuva liikekannalla olo sopii minulle, ajattelin.

Kavahdin kotona oloa, koska se toi mieleeni 50-lukulaisen alistumisen ”naisen osaan”. Tunsin kyllä myös feministejä, jotka viihtyivät paljon kotona, mutta he olivatkin sellaisia koti-ihmisiä. Minä en.

Tällaisella identiteetillä painoin menemään koko esikoiseni vauva-ajan. Lopputulos oli uupunut äiti.

Siksi olen päättänyt nyt toisen kohdalla kokeilla jotakin muuta. (Joskin arvelen, että jonkinasteinen väsymystila on väistämätön vauvojen ja pikkulasten vanhemmilla.)

 

Taas ihana kotipäivä!

Lutun kanssa olen viettänyt hyvin paljon aikaa kotona. Nyt suorastaan odotan niitä arkipäiviä, joina ei tarvitse lähteä minnekään. Välillä jopa harmistun siitä, jos käynti neuvolassa, terveyskeskuksessa tai postissa katkaisee rauhaisan kotipäiväni.

Erona esikoisen vauva-aikaan on tietysti se, että 4-vuotias on iltaisin mukana hääräämässä. Tavallaan meillä on nyt rankempaa kuin aikoinaan pelkän vauvan kanssa, mutta toisaalta päiväkoti-ikäisen kotiutuminen puoli viiden aikoihin tuo päivään vaihtelua.

Omaa olemisen tapaani vauvan kanssa on ehkä eniten muokannut kokemukseni pitkään jatkuneesta raskauspahoinvoinnista. Lutua odottaessani voin pahoin tammikuun lopusta syyskuun puoliväliin, joten jouduin pakosta viettämään miltei kaiken aikani kotona, enimmäkseen sängynpohjalla. Normaalisti ihminen tuskastuu jo parin päivän vatsataudista – ei millään malttaisi luopua töistä/treeneistä/sovitusta reissusta – joten voitte kuvitella, millainen nöyryyskoulu monen kuukauden pahoinvointi oli menevälle ihmiselle.

Kun vauva syntyi, olin ikionnellinen pahoinvoinnin loppumisesta ja nautin täysillä ihan tavallisista asioista, kuten vauvan hoitamisesta, sohvalla istumisesta (makaamisen sijaan) ja pikku kävelyistä perheen kanssa.

En tiedä, olenko pätevä neuvomaan ketään, mutta keräämäni ymmärryksen perusteella olen laatinut viiden kohdan ohjelman, jonka tarkoitus on auttaa vauvan kanssa jaksamisessa. Nämä vinkit ovat yhtä paljon minua itseäni kuin muita varten.

 

1) Opettele sietämään kotoilua

Jos olet päättäväistä maailmanmatkaajatyyppiä, koeta jo ennen vauvan syntymää nöyrtyä edes vähän. Sinun ei tarvitse todistaa kenellekään, että olet reipas ja pystyt elämään aktiivista elämää vauva kainalossa. Ota huomioon, että vaikka pystyisit elämään vauvan kanssa samaan tyyliin kuin ennen vauvaa, et välttämättä nauti siitä. Vauvan kanssa saatat nauttia toisenlaisesta rytmistä.

Koeta olla avoin ja tunnustella, millaiset menot (juuri tämän*) vauvan kanssa tuntuvat mielekkäiltä. Älä väsytä itseäsi turhilla asioilla. Vauvan (etenkin vaativan vauvan) kanssa olet joka tapauksessa kuin päivystysvuorossa koko ajan. Et välttämättä pääse nollaamaan väsymystä pitkillä yöunilla tai oman ajan viettämisellä. Siksi et välttämättä jaksa samanlaista elämänrytmiä kuin ennen vauvan syntymää.

Toisaalta, voi hyvin olla, että olet juuri se tyyppi, jonka kerta kaikkiaan täytyy pysyä liikkeessä ollakseen onnellinen. Vauvan takia ei todellakaan ole pakko muuttaa elämäntapaansa. Esimerkiksi ystäväni Rosa on yhdistänyt lapsiarjen matkustelevaan elämäntyyliin ja kertoo siitä blogissaan Joko mennään.

*Pitää myös muistaa, että vauvat ovat erilaisia, eikä yhden kanssa välttämättä toimi se mikä toimii toisen kanssa. Lutu on temperamentiltaan paljon rauhallisempi kuin Soma, ja rauhallisen vauvan kanssa on paljon mukavampaa olla yksin kotona kuin intensiivisen, jatkuvaa huomiota vaativan vauvan. Temperamenttieroista kirjoitan jatkossa lisää.

 

2) Älä yritä saada aikaan mitään kovin merkittävää vauvanhoidon lisäksi

Monet meistä ovat koukussa aikaansaamiseen. On hienoa, kun tulee jotakin valmista! Lehtijuttu, raportti, sähköpostiviesti, täytekakku!

Vauvan kanssa elämä ei koostu aikaansaannoksista, vaan päivät, viikot ja kuukaudet täyttyvät kuin loputon makkarapötkö. Vaipat vaihtuvat, niitä pestään tai rahdataan roskikseen, pieniä vaatteita ripustellaan narulle ja viikataan kaappiin. Vauva kasvaa kyllä, mutta sitä ei paljaalla silmällä näe eikä se todellakaan riitä aikaansaannokseksi suorituskeskeiselle vanhemmalle.

Suorituskeskeinen vanhempi meneekin helposti siihen lankaan, että hän hakee tyydytystä kotitöiden suorittamisesta. Mutta niistäpä ei saakaan samanlaista palkintoa kuin oikeista töistä. Kun saat keittiön siistiksi, tismalleen sama duuni on edessä huomenna. Suoritus ei auta tekemään sinua näkyväksi.

Ratkaisu on opetella nauttimaan muista asioista kuin aikaansaamisesta. Nauti pelkästä olemisesta. Tämä vinkki ei koske koliikkivauvojen tai muuten vaativien vauvojen vanhempia. Mutta jos suinkin mahdollista, nauti vauvastasi: hänen hoitamisestaan, teidän kahden välisestä yhteydestä sekä siitä, millainen hän on. Ota kiksit siitä viikon kolmannesta suklaalevystä ja kupillisesta teetä. Nauti siitä, että olette olemassa ja elossa ja että aurinko paistaa kapeana viiruna olohuoneeseen. Ehdit saada asioita aikaan myöhemmin eli sitten, kun joku muu hoitaa lastasi ja sinulla on oikeaa työaikaa.

Olen kuullut monia legendoja gradujen, väitöskirjojen ja esikoisromaanien kirjoittamisesta äitiyslomalla, mutta en usko, että ne legendat kertovat onnellisista ihmisistä. Hyväksy, että vauvanhoito on niin sitovaa, ettet ehdi tehdä juuri mitään sen ohessa. Jos yrität, vaarana on ylikuormittuminen.

 

3) Kun saat vähän vapaata vauvasta/lapsista, käytä se juuri siihen, mitä kaikkein eniten haluat

Kun piltti nukkuu tai puoliso on puikoissa, älä tuhlaa aikaasi velvollisuuksiin. Jos väitöskirja on se asia, jota kaikista eniten haluat tehdä, tee sitä. Mutta jos mieluummin joogaisit hetken, lukisit kirjaa, kävisit kaverin kanssa lähikahvilassa tai kirjoittaisit päiväkirjaa, tee se.

Valitse kaikista maailman asioista aina juuri se, joka tuntuu sillä hetkellä mieluisimmalta ja on helppo toteuttaa. Näin palaudut tehokkaimmin.

Jos käytät lyhyet vapaahetkesi velvollisuuksiin, elimistön kuormitustila jatkuu vuorokauden ympäri. Sellaista ei jaksa kukaan.

Ja vielä: älä jää liian usein someen jumittamaan, mutta älä myöskään syyllistä itseäsi siitä, jos joskus jäät. Terveen ihmisen mieli harhautuu joskus epäolennaisuuksiin.

 

4) Säilytä jokin oma juttu

Elämäntyylin himmaaminen ei tarkoita sitä, että pitäisi luopua ihan kaikesta omasta. Eikä kannatakaan, koska mielekäs tekeminen torjuu psyykkistä väsymystä. Jos sinulla on siis tapana saada kiksejä omista projekteistasi, säilytä yksi – mutta vain yksi – projekti vanhempainvapaalla. Sen on syytä olla mieluisa. Paras projekti on sellainen, johon ei kuulu deadlineja.

Jos sinulla ei tällä hetkellä ole mitään omaa juttua, kenties vanhempainvapaalla on hyvää aikaa miettiä, mikä se voisi olla. Tai jos et tarvitse mitään omaa juttua, vaan sinulle oikeasti riittävät tiskit, pyykit ja lastenvaatteiden hankinta, sekin on ihan ookoo.

Minun oma juttuni tällä äitiyslomalla on tämä blogi. Vaikka blogille on aikaa vain muutama tunti viikossa, projekti kulkee mukana aivoissani. Huomaan saavani voimaa siitä ajatuksesta, että jossain vaiheessa saan taas istahtaa alas ja tuutata ulos sen, mitä olen lapsiperhe-elämästä viime aikoina miettinyt.

 

5) Älä jää yksin omaan kuplaasi

Kun poistut kotoa, tee se tavataksesi muita ihmisiä. Älä hortoile yksin vaunujen kanssa. Niinä päivinä, joina et tapaa ihmisiä, soita jollekulle. Jos kaverisi ovat töissä, ehkäpä he ehtivät jutella lounastauolla. Puheluille on hyvin aikaa vaunulenkeillä – ota aina kuulokkeet mukaan.

Listaan voisi lisätä monia perusasioita, kuten nuku aina, kun voit (älä nipistä yöunista omaa tai parisuhdeaikaa), siivoa vähemmän, hanki tarvittaessa kotiapua, tutustu samassa elämäntilanteessa oleviiin, joilta saat vertaistukea... Ja ei kai tähän tarvitse vuonna 2019 kirjoittaa, että äidin jaksamista tukee se, että isäkin kantaa vastuuta vauvanhoidosta? Luotan, että ei.

Aiemmin olen kirjoittanut siitä, että perheet tarvitsevat myös ulkopuolista tukea, jotta vanhemmat jaksavat

-----

Mietityttääkö tai ihmetyttääkö jokin tässä vinkkilistassa? Haluaisitko lisätä oman vinkkisi? Kerro se lukijoille Jälkeläisen Facessa tai Instassa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen freelancetoimittaja ja bloggaan vanhemmuuden kokemuksesta, sukupuolirooleista ja perhepolitiikasta. Minulla on mieheni kanssa kaksi lasta, joita kutsun blogissa nimillä Soma (4v.) ja Lutu (vauva).

Kuvat on ottanut Pasi Salonen, ellei toisin mainita.

Käythän tykkäämässä blogistani Facebookissa!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019