Kun aikuisen olo on huolista harmaa, lasten seura voi auttaa.

Päiväkotiin viemistä ei suositella, eikä isovanhempia voi pyytää hoitoavuksi. Päivät vellovat samanlaisina, lapset tylsistyvät ja tulevat levottomiksi, töihin on miltei mahdotonta keskittyä. Kuulostaako tutulta? Poikkeusoloissa monella perheellä on rankkaa, ja kaikkein rankinta on tietysti niillä, jotka nyt sairastuvat koronaviruksesta tai jostakin muusta syystä. 

Tämän kaiken keskellä olen huomannut, että lohtu tulee perheen sisältä ja erityisesti lapsista. Lapset tavallisine touhuineen ovat poikkeustilassa valtava voimavara. Heidän leikkinsä ja touhunsa jatkuvat entisenlaisina, tavallisina, ja tähän kiinnityn tällä hetkellä vahvemmin kuin koskaan. Kun jokainen ihminen sekä somessa että puhelimessa puhuu lähes yksinomaan koronatilanteesta, ja lehdenlukukin on pelkkää viruksentorjuntaa, on äärimmäisen rauhoittavaa vain olla lasten kanssa, hoitaa heitä ja puuhata pieniä puuhia. Pystyttekö samastumaan tähän?

Lutu on 1,5-vuotias eikä tietenkään huolehdi tilanteesta lainkaan, eikä 5-vuotias Somakaan siitä juuri kysele. Lutulla on omat mediat: Missä olet, pikku tiikeri? Hyvää huomenta, pikku Hippo! sekä Tiitiäisen runolelu. Muun muassa näitä kirjoja hän rakastaa, kantaa käteeni ja kääntyy syliin nostettavaksi. "Lukee", hän sanoo. Soma puolestaan on onnensa kukkuloilla, koska hän on vihdoin saanut Netflixin ja katsoo sieltä My Little Pony Equestria Girls -saagaa sekä jotain barbie-ohjelmaa. 

En tietenkään kritisoi mediaa vaan päinvastoin symppaan uutismedioissa työskenteleviä kollegoita, jotka joutuvat vastaamaan kansalaisten poikkeukselliseen tiedontarpeeseen. En myöskään moiti ketään siitä, että tarve puhua tästä epätodellisesta tilanteesta on kova. Niin on itsellänikin! On kuitenkin ihanaa, että lapsilla on ihan oma agendansa. Siihen agendaan koetan imeytyä mukaan.

Olen pitkästä aikaa myös soitellut vähän pianoa – sitä voi tehdä neljän seinän sisällä. Joskin sessiot keskeytyvät helposti siihen, kun lapset haluavat "auttaa" soittamisessa :D En myöskään usko, että haparoivat Bridge Over Troubled Water tai Wonderful Tonight ajavat naapureiden näkökulmasta ihan samaa asiaa kuin italialaisten ammattimuusikoiden kuulemma avoimista ikkunoista soittamat serenadit. Kenties pimputteluni tuo silti naapureillekin vaihtelua.

Kuten jo somen puolella olen kertonut, Jälkeläinen-blogi lopettaa Vauvan ja Meidän Perhen alustalla. Blogi poistuu tältä sivustolta ihan näinä päivinä. Ehdin blogata aktiivisesti reilun vuoden ja oppia paljon verkkojulkaisemisesta ja some-viestinnästä. Nyt on aika sanoa heipat – ainakin toistaiseksi!

Muutos on ollut tiedossa jo pitkään, ja tieto on vaikuttanut siihen, että blogini on elänyt hiljaiseloa jo kuukausia. Sanoma antoi meille bloggaajille hyvin aikaa siirtää blogimme muihin maisemiin, mutta harmillista kyllä, töiden ja lastenhoitorumban takia en ole ehtinyt kunnolla miettiä Jälkeläisen kohtaloa. Lopetanko kokonaan vai siirrynkö jollekin uudelle alustalle? Se jää nähtäväksi.

Nyt kannustan sinua tykkäämään Jälkeläisestä Facebookissa tai seuraamaan Instassa, koska tässä vaiheessa kirjoitteluni siirtyy noihin kanaviin, kunnes olen saanut selvyyden blogin lopullisesta kohtalosta. 

Kiitos seurasta, ja seuraamisiin!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen freelancetoimittaja ja bloggaan vanhemmuuden kokemuksesta, sukupuolirooleista ja perhepolitiikasta. Minulla on mieheni kanssa kaksi lasta, joita kutsun blogissa nimillä Soma (4v.) ja Lutu (vauva).

Kuvat on ottanut Pasi Salonen, ellei toisin mainita.

Käythän tykkäämässä blogistani Facebookissa!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019

Instagram