Pariterapiaan ja äitiysfysioterapiaan pääsy sekä kotipalvelun saaminen pitää tehdä mahdollisimman helpoksi lapsiperheille.

Väestöliiton lastenpsykiatri Raisa Cacciatore sanoi Vauvassa, että vanhemmuus on paremmin hanskassa kuin koskaan. Hän huomautti myös, että jos jokin on hukassa, niin perheiden tuki. Olen näistä asioista melko lailla samaa mieltä.

Perheet – tai lähinnä äidit ja vauvat – saavat hyvää tukea neuvolasta. Neuvolatoimintaan kuuluu kuitenkin paljon myös turhaa jaarittelua. Kuka tahansa fiksu vanhempi tajuaa, että ihmisen kannattaa syödä mieluummin vihanneksia kuin keksejä ja ettei raskauden aikana saa tupakoida tai juoda viinaa. Lisäksi monet asiat voi selvittää itsekin googlaamalla. Neuvolassa asioiden läpikäymiseen kulutetaan kuitenkin aikaa jokaisen perheen kanssa. Samaan aikaan vanhemman voi olla työlästä saada esimerkiksi lääkäriaikaa tai laboratoriolähetettä itselleen todelliseen tarpeeseen.

Mielestäni palvelujärjestelmä toimii järjettömästi silloin, kun se tyrkyttää sellaisia palveluita, joita perheet eivät välttämättä tarvitse, ja samaan aikaan pihtaa niitä, joille tarvetta olisi.

Omalla paikkakunnallani rutiininomaisia neuvolakäyntejä on onneksi hiljattain harvennettu. Samalla neuvolasta on korostettu, että soittaa saa milloin vain. Onkin tullut soiteltua, esimerkiksi siitä, miksi pikkuvauvan kakka on yhtäkkiä vihreää. Tuntuu tärkeältä, että neuvolassa puheluuni vastaa tuttu, asiansa osaava terveydenhoitaja, joka jo tuntee tilanteemme eikä koskaan väheksy huolenaiheitani.

Koen neuvolapalvelun toimivaksi erityisesti yhdestä syystä: saan yhdellä puhelinsoitolla tai jopa tekstiviestillä kiinni sen ihmisen, jonka kanssa haluan puhua. Saadakseni apua minun ei tarvitse jonottaa neuvontanumeroon, varata puhelinaikaa, ottaa vuoronumeroa tai selittää tilannettamme yhä uusille ihmisille. On tarkoituksenmukaista saada täsmäapua niihin asioihin, jotka juuri minua mietityttävät.

 

Pelkkä neuvola ei riitä

 

Kuitenkin perheet tarvitsevat neuvolan lisäksi muita palveluita. Raisa Cacciatoren mukaan esimerkiksi kotiapua sai menneinä vuosikymmeninä synnytyksen jälkeen ilman erityistä syytä. Kuulostaa hienolta!

Listaan tähän kolme kunnallista palvelua, joita lapsiperheiden minun mielestäni pitäisi saada suoraan tilaamalla – yhdellä puhelinsoitolla tai nettiajanvarauksella.

 

1) Kotipalvelu

 

Nykyisin kotipalvelu on harkinnanvaraista. Sitä saa vain tietyillä ehdoilla – ei pelkästään sen perusteella, että kokee tarvitsevansa kotiapua. Tämä harkinnanvaraisuus saa ajattelemaan, että ”hyvät perheet” selviytyvät ilman apua ja ”huonot perheet” joutuvat turvautumaan apuun.

Tosi asiassa melkein kaikissa lapsiperheissä on joskus tiukkoja tilanteita esimerkiksi sairastelun tai huonojen yöunien takia. Perheiden voimavaroja säästäisi se, jos takaraivossa olisi tieto siitä, että apua saa aina tarvitessaan – helposti ja leimautumatta.

Ainakin omalla paikkakunnallani kotipalvelun saamiseksi on otettava yhteys sosiaalityöntekijään, joka kyselee perheen tilanteesta. Tuntuu aika nöyryyttävältä selittää sosiaalityöntekijälle, miksi minä ja puolisoni emme juuri nyt jaksa tai pysty sataprosenttisesti hoitamaan omaa kotiamme ja lapsiamme. ”Huonon perheen” leiman takia palvelun tilaamista lykkää mahdollisimman pitkään, vaikka jaksamisen kannalta olisi järkevintä saada apua ajoissa, eikä vasta sitten, kun omat voimavarat on tiristetty viimeiseen pisaraan.

Kyllä, apu kotitöihin ja lastenhoitoon on yksi niistä palveluista, joita perheiden pitäisi saada ihan vain tilaamalla. Piikki olisi auki johonkin rajaan asti, minkä jälkeen palvelua voisi saada lisää harkinnanvaraisesti.

 

2) Pariterapia

 

Miltei kaikilla pienten lasten vanhemmilla menee joskus huonosti. Lapsiperhe-elämä on hyvin intensiivistä, ja stressi on omiaan lietsomaan riitoja. Kaiken kukkuraksi lasten saaminen nostaa herkästi pintaan vanhempien omat lapsuuden traumat, joten lastenhoidon lisäksi vanhempia kuormittavat myös ne kaikista kipeimmät, omasta taustasta kumpuavat asiat. Tyypillisesti ne purskahtavat silmille juuri pahimman kaaoksen keskellä, eikä niiden käsittelyä välttämättä voi lykätä hamaan tulevaisuuteen.

Neuvolapsykologista on apua joissakin tilanteissa, mutta usein ongelmat ilmenevät juuri parisuhteessa, vanhempien keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Erot vauvaperheissä ovat hyvin – liian – yleisiä. Siksi olisi järkevää, että nimenomaan pariterapiaa saisi vielä nykyistä helpommin.

Omalla paikkakunnallani pariterapiaa saa perheneuvolan kautta. Vauvaperheen vanhemmat voivat siis hakeutua perheneuvolan asiakkaiksi ja saada esimerkiksi palvelusetelin, jolla terapiaa voi saada 10 kertaa. Pariskunta voi itse valita listalta terapeutin, ja käynnit ovat ilmaisia. Palvelu on erittäin hyvä, mutta sen saatavuutta olisi syytä helpottaa entisestään.

Parisuhdeongelmat ovat monen mielestä niin henkilökohtainen asia, että kynnys hakea apua on korkea. Miksei pariterapia-aikaa voisi varata suoraan vaikka netistä, ilman perheneuvolan asiakkuutta?

 

3) Äitiysfysioterapia

 

Synnytyksen jälkeisistä vaivoista ja kehon muutoksista puhuminen on Suomessa tabu. Kenties pelkona on, että avoin puhe vähentäisi synnytysintoa entisestään.

Naisten kokemista ongelmista ei ainakaan minulle puhuttu odotusaikana neuvolassa mitään. Esimerkiksi sanaa ”laskeuma” ei mainittu kertaakaan, edes synnytyssairaalassa.

Synnytyksen jälkeinen kuntoutus jää Suomessa täysin naisten omalle vastuulle, mikä on väärin. Synnytyssairaalasta ja neuvolasta saa vain lantionpohjan lihasten jumppaohjeet, mutta kukaan ei kerro, miten jumppa oikeastaan vaikuttaa. Puhetta on vain virtsankarkailun ehkäisemisestä, vaikka virtsankarkailu on vain yksi laskeumien oireista. Vatsalihasten kuntouttamiseen en ainakaan itse saanut mitään jumppaohjeita.

Outoa on, että edes sektion jälkeen en saanut pyytämälläkään minkäänlaista ohjeistusta siihen, millainen vatsalihasjumppa on nimenomaan sektion jälkeen turvallista ja järkevää. Sain kunnon jumppaohjeet vasta fysioterapeutilta, ja vain sen ansiosta, että ymmärsin pyytää neuvolalääkäriltä lähetetteen fysioterapiaan.

Tosiasia on, että erittäin monien naisten on vauvanhoidon keskellä vaikeaa jos ei mahdotonta saada lantionpohjan jumppaa tehtyä. Neuvolasta tai sairaalasta saatu monistenivaska on todennäköisesti kateissa tai rutussa jossakin vauvan hoitolaukun pohjalla.

Toisaalta vastasynnyttäneelle voi kertyä päivän mittaan paljonkin lantionpohjaa kuormittavaa liikkumista, kuten hytkyttelyä reisien varassa ja rytkyttelyä jumppapallon päällä – etenkin, jos vauva on haastava ja itkee paljon.

Mallia pitäisi ottaa Ranskasta. The Guardian -lehden mukaan ranskalaisilla naisilla on hyvin vähän virtsankarkailua, koska he saavat synnytyksen jälkeen 20 kertaa lantionpohjan kuntoutusta, johon sisältyy jopa sähkökäyttöisellä laitteella emättimen kautta annettavaa, lihaksia vahvistavaa hoitoa. Se, että Suomessa tällaisesta hoidosta on hädin tuskin edes kuultu, kertoo paljon yhteiskuntamme asenteesta synnyttäneitä naisia kohtaan.

Suomessa ajatellaan, ettei naisten kuulu valittaa synnytysten aiheuttamista vaurioista, koska lapset ovat niin ihania, että se kyllä hyvittää kaikki kärsimykset. Nuoret ikäluokat eivät kuitenkaan enää osta tätä asennetta. Tiedämme, että meidän kehollamme on väliä vielä synnytysten jälkeenkin.

Mielestäni neuvolat voisivat järjestää viikottain maksuttomia jumppa- ja joogatuokioita synnyttäneille. Ihmettelen suuresti, miksei tällaista palvelua ole yleisesti tarjolla.

Jumpan lisäksi kaikki nykyaikaiset menetelmät pitäisi ottaa meilläkin käyttöön. Äitiysfysioterapian pitäisi olla kaikkien saatavilla, sen käyttöön pitäisi kannustaa ja ajanvaraus pitäisi tehdä erittäin helpoksi.

Mitä mieltä sinä olet? 

Tervetuloa keskustelemaan aiheesta ja tykkäämään Jälkeläisestä Facebookiin ja Instagramiin

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen freelancetoimittaja ja bloggaan vanhemmuuden kokemuksesta, sukupuolirooleista ja perhepolitiikasta. Minulla on mieheni kanssa kaksi lasta, joita kutsun blogissa nimillä Soma (4v.) ja Lutu (vauva).

Kuvat on ottanut Pasi Salonen, ellei toisin mainita.

Käythän tykkäämässä blogistani Facebookissa!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019