Kansainvälisen naistenpäivän hengessä kirjoitan tänään äitimyytistä. Se on äitiyden illuusio, rakenteellinen kuvitelma, jonka kanssa miltei jokainen nainen joutuu tekemisiin saatuaan lapsia. Näin väitän.

Ennen kuin minulla oli lapsia, en kokenut juurikaan ristiriitaa siitä, millaista käyttäytymistä minulta odotetaan sukupuoleni perusteella.

Muodostettuani perheen tuntui siltä, kuin olisin yhtäkkiä siirtynyt aikakoneella sata vuotta taaksepäin. Yhtäkkiä olisi pitänyt muuttua ihmisestä pelkäksi äidiksi.

En osaa tarkkaan sanoa, mistä tunne johtui, mutta mielestäni ei ainakaan lähiomaisteni asenteista. Mieheni on varsin tiedostava – hänelle on tärkeää esimerkiksi se, ettei häntä pidetä sukupuolensa takia kyvyttömänä kakkosvanhempana.

Arvelen, että törmäsin äitimyyttiin, koska yhteiskuntamme ylläpitää sitä rakenteissaan, ja koska olen herkkä aistimaan, mitä minulta odotetaan.

Yhä edelleen suomalainen yhteiskunta on järjestetty niin, että suurin osa miehistä ei missään vaiheessa päivätyökseen hoivaa lapsia kotona, kun taas suurin osa naisista hoivaa. Tämä on omiaan ylläpitämään käsitystä naisista hoivaajina, myyttisinä äiteinä, jotka luonnostaan haluavat hoitaa lapsia kotona.

Miten äitimyytti vaikuttaa meissä?

No, minä en ole niitä naisia, jotka haluavat pelkästään hoivata ja olla kotona. Tarkoitan sitä, että myös äitiyslomalla teen vähän omia asioitani – koska haluan ja koska muuten järki lähtee.

Rakastan lapsiani ja haluan olla heidän kanssaan, mutta en halua olla heidän kanssaan koko ajan. Äitimyytti saa minut toki tuntemaan syyllisyyttä tästä ajatuksesta.

Syyllisyys on kuitenkin melko pieni paha siihen verrattuna, että kertakaikkiaan sisäistäisi äitimyytin ja alkaisi muovata käyttäytymistään sen mukaisesti. Havaintojeni mukaan näin käy joillekuille naisille. Tämä tapahtuu lisääntymisen myllerryksessä varmaankin aika helposti, epähuomiossa.

Kun nainen sisäistää äitimyytin, hänen persoonansa ikään kuin himmenee ja hänen omat tarpeensa katoavat mystisesti. Jos naisella on joskus ollut omia kiinnostuksenkohteita tai intohimoja, ne siirtyvät syrjään.

Päällepäin näyttää vieläpä siltä, ettei omien juttujen deletointi aiheuta naiselle minkäänlaista sisäistä ristiriitaa. Ilmeisesti kyse on jostain sen tyyppisestä prosessista, että intohimot aivan tyynesti suljetaan ruskeaan pahvilaatikkoon, jonka päälle joku muu – emme tiedä kuka – on kirjoittanut: saa avata vasta 20 vuoden kuluttua. Viruuko teidänkin taloyhtiön vintillä tällaisia pahvilaatikoita? Helpostihan ne sinne sitten myös unohtuvat.

Mikä on isämyytti?

Vastaavasti on olemassa isämyytti. Lapsia saavasta miehestä tulee – tai pitäisi tulla – yhtäkkiä jämäkkä Puuha-Pete, joka korjaa kaiken ja tienaa koko perheen elannon. Epävarmuuden tyyppiset tunteet eivät tietenkään sovi tälle isähahmolle, joka vankkumattomalla voimallaan kannattelee kaikkea elämänpiiriinsä kuuluvaa.

Tyypillisesti isämyytti saa miehet ajattelemaan muun muassa, että oman työn pitää olla vakituinen ja palkan tietyn suuruinen, ennen kuin lasten saamista voi edes harkita.

Myyttinen äiti ei tarvitse omaa tilaa

Itse koen äitimyytin läsnäolon vahvana esimerkiksi silloin, kun keskustelen muiden äitien kanssa lasten hoitoratkaisuista. Naiset vaikuttavat ajattelevan, että heidän kuuluu vaivata muita ihmisiä ja yhteiskuntaa jälkikasvullaan mahdollisimman vähän.

Enpä ole monenkaan kuullut painokkaasti lausuvan, että ”hankin kodin ulkopuolista apua, jotta saisin välillä tehdä mitä itse haluan”. Moni nainen kyllä järjestelee itselleen omaa aikaa, mutta kaikessa hiljaisuudessa.

Puolisojen jatkuvat työmatkat ja iltamenot naiset tuntuvat hyväksyvän varsin vähin valituksin. Monen ehkä tekisi mieli kiroilla ja hyppiä seinille – minä ainakin hyppisin – mutta äitimyytti saa jaksamaan hampaita kiristellen. Myyttinen äitihän nauttii lastensa seurasta tai vähintään sietää sitä 24/7.

Myyttinen äiti hoitaa lapsensa itse

Äitimyytti on läsnä myös silloin, kun lasten päivähoidon aloitus esitetään pelkkänä välttämättömyytenä ja töihinpaluu pakollisena pahana. En epäile sitä, etteikö päivähoito jännittäisi ja arveluttaisi monia vanhempia. Ymmärrän senkin, että monella on rennompaa kotona lapsen kanssa kuin töissä.

Silti uskon useimpien kuitenkin myös nauttivan siitä, että vihdoin saa osan päivästä tehdä jotain järkevää ja omaa. Kun itse joskus äitiyslomalta palattuani hehkutin tätä, en saanut juurikaan vastakaikua. Lapsivapaista aikuisten asioista nauttiminen on äidille ilmeisesti yhä vähän kiellettyä. Myyttisen äidin aivot eivät tarvitse Netflixiä kummempia virikkeitä.

Ja nyt joku siellä jo huutaa, että miksi sitten hankit lapsia, jos et halua olla niiden kanssa. Tämäkin repliikki toistaa äitimyyttiä.

Myyttinen äiti jaksaa mystisesti

Olen löytänyt itseni äitimyytin hetteiköstä myös tilanteessa, jossa vauvojen äidit keskenään aprikoivat, onkohan heillä joitakin supervoimia – ehkä hormonit – joiden avulla he jaksavat jatkuvaa varallaoloa ja katkonaisia öitä.

Miksi äidit sanovat näin? Ehkä kokemus uhrautumisesta oman lapsen vuoksi on vielä uusi ja ihmeellinen. Kenties on kivaa luoda itsestä mielikuvaa supersankarina, myyttisenä äitinä, joka vain mystisesti jaksaa.

Kun asiaa miettii tarkemmin, tajuaa, ettei äideillä tietenkään ole sen kummempia voimia kuin muillakaan. Äitien voimavarat riippuvat samoista asioista kuin muidenkin ihmisten, ja ne loppuvat ennen pitkää, jollei äiti huolehdi itsestään. Äitiyshormonit eivät näyttele mitään ratkaisevaa roolia – ne voivat jopa valvottaa.

Pysytään ihmisinä, jookos!

Siskot ja veljet! Mielestäni meidän kaikkien pitää olla tarkkana, jotta emme huomaamattamme vahvista äiti- ja isämyyttiä. Pysytään ihmisinä myös lisäännyttyämme, jookos.

Ja äänestetään tulevissa eduskuntavaaleissa niin, että myytit jäävät pikku hiljaa historiaan. Yhteiskunnan ei pitäisi niinkään tukea äitimyyttiä ylläpitävää lasten kotihoitoa, vaan sen pitäisi huolehtia laadukkaasta päivähoidosta ja ohjata perhevapaiden jakamiseen. Lisäksi yhteiskunnan pitäisi nykyistä aktiivisemmin tukea pienten lasten vanhempien jaksamista.

Ugh, olen puhunut. Hyvää naistenpäivää!

(Miehelle tiedoksi: minulle saa edelleen tuoda kukkia.)

Missä tilanteissa sinä olet törmännyt äiti- tai isämyyttiin?

Seuraatko jo Jälkeläistä? 

FB: www.facebook.com/jalkelainen

IG: www.instagram.com/jalkelainen

 Toinen bloggari Etä-äiti on törmännyt äitimyyttiin monella tapaa. Lue Etä-äidin mainio teksti tästä

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen freelancetoimittaja ja bloggaan vanhemmuuden kokemuksesta, sukupuolirooleista ja perhepolitiikasta. Minulla on mieheni kanssa kaksi lasta, joita kutsun blogissa nimillä Soma (4v.) ja Lutu (vauva).

Kuvat on ottanut Pasi Salonen, ellei toisin mainita.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019