Kirjoitukset avainsanalla neuvola

Saatko unenpäästä kiinni? Kuva: Jälkeläinen

Omasta mielestäni vauvan saamisen rankimpia asioita on se, ettei saa nukkua oman unirytmin mukaan. Vauvan unirytmin kehittymistä voi toki lempeästi ohjata, mutta omaa nukkumista on myös pakko sopeuttaa vauvan tahtiin.

Valoisat kesäyöt eivät ainakaan edesauta nukkumista vauvaperheessä. Unihäiriöt ovat pienten lasten vanhemmilla aika tavallisia. Ei pidä säikähtää, jos aina ei saa nukuttua silloin, kun vauva nukkuu.

Omaa unta kannattaa kuitenkin suojata mahdollisuuksien mukaan. Tässä muutamia kokemukseeni perustuvia vinkkejä, jotka edesauttavat hyvää yöunta ja nukahtamista:

Sinun ei tarvitse laskea, montako kertaa jouduit heräämään tai montako tuntia sait nukuttua putkeen.

1. Älä katso kelloa yöllä. Kun vauva herää, häntä pitää rauhoitella tai syöttää. Tee se mahdollisimman horteisena. On ihan sama, mitä kello on silloin.

Kellon katsominen vie tajuntasi päiväasioihin ja alat turhaan miettiä, paljonko olet tähän mennessä saanut nukuttua ja paljonko mahdollisesti ehdit nukkua ennen seuraavaa herätystä. Jos kellon katsominen todella antaa sinulle jotain  tärkeää informaatiota vauvasta tai itsestäsi, katso toki, mutta muussa tapauksessa syötä vauva unihorteisena ja jatka unia.

Sinun ei tarvitse laskea, montako kertaa jouduit heräämään tai montako tuntia sait nukuttua putkeen. Aamulla huomaat kyllä olostasi, oletko väsynyt vai virkeä. Jos päivällä väsyttää, ota päikkärit, jos mahdollista.

Kun et tosi asiassa tiedä, montako tuntia putkeen olet nukkunut, vältyt tämäntyyppiseltä itseruoskinnalta: "Minun pitäisi kyllä tänään jaksaa se tai tämä tai tuo asia, koska nukuin kuitenkin viisi tuntia."

2. Tee yön toimet hämärässä. Itse käyn vessassakin sytyttämättä valoja. Se pitää yllä unimoodia.

Jos muistelette kuukausia aktiivisesti joka aamu, kuka nukkui tai valvoi milloinkin, nukkuminen voi salakavalasti alkaa tuntua suorittamiselta.

3. Lopettakaa aamu-debriefing! On oikeastaan aivan sama, miten yö tarkalleen meni.

”Vauva heräsi yhdeltä ja neljältä. Ekasta syötöstä nukahdin, mutta tokan jälkeen jäin varmaan tunniksi hereille. Sitten nukahdin kuitenkin ja nukuin vielä seiskaan.” Kuulostaako tutulta?

Jos muistelette kuukausia aktiivisesti joka aamu, kuka nukkui tai valvoi milloinkin, nukkuminen voi salakavalasti alkaa tuntua suorittamiselta.

Luottakaa siihen, että joskus teillä taas nukutaan eikä yöstä ole muuta kerrottavaa kuin nähdyt unet. Tarvittaessa etsikää apua, jos yöt ovat kohtuuttoman hankalia.

4. Ota toinen ihminen lähelle. Jos puolisosikin on hereillä, kokeilkaa nukkua alasti lusikassa. Ihokontakti lisää rauhoittavan oksitosiinihormonin eritystä.

Myös imetyksessä erittyy oksitosiinia, ja itse olen joskus tehnyt niinkin, että olen ottanut vauvan nukkuvana rinnalle syömään, jotta saisin itse unta. Tämä keino tietysti toimii vain imettäville.

Jos et saa nukuttua, kun vauva nukkuu, syy voi olla myös estrogeenin puute.

5. Tiedosta estrogeenivajeen vaikutus. Naisilla synnytys ja imetys laskevat estrogeenitasoa, mikä voi tilapäisesti aiheuttaa unettomuutta (kuten vaihdevuosissa).

Jos et saa nukuttua, kun vauva nukkuu, syy voi olla myös estrogeenissa. Tämä kannattaa tiedostaa. 

Terveydenhuollossa unettomuus laitetaan helposti esimerkiksi synnytyksen jälkeisen masennuksen piikkiin – mikä voikin olla yksi syy. Käynnistä gynekologilla voi kuitenkin olla apua.

6. Älä syytä itseäsi. Aikakauslehtien jutuissa unettomille annetaan aina samat vinkit: tuuleta makuuhuone illalla, pidä lämpötila viileänä, syö illalla hyvin mutta älä liikaa, älä räplää kännykkää iltamyöhään, älä harrasta liikuntaa liian myöhään, opettele rentoutumaan, hanki pimennysverhot... Voi olla, että olet tehnyt nämä kaikki, mutta uni ei silti tule.

Toisaalta voi olla, että nämäkin keinot auttavat. Kokeile, mutta muista, ettei huonounisuus johdu siitä, että tekisit jotain väärin tai olisit huonompi kuin muut.

Aina ei kannata pitää kiinni ihanteista eikä pyrkiä täyden kympin suoritukseen. 

7. Tee itselle sopivat nukkumisjärjestelyt. Unikoulua tarjotaan usein ratkaisuksi vanhempien unipulmiin. Voitte tehdä unikoulun, jos vauva ei neuvolan mukaan enää tarvitse yöruokaa. Joillekuille vanhemmille vauvan unikoulutus voi kuitenkin aiheuttaa niin paljon stressiä, että se vain pahentaa unettomuutta.

Joitakuita voi auttaa nukkuminen eri huoneissa puolison kanssa tai yösyöttövuorojen jakaminen (mikäli vauva syö pullosta), mutta toisista voi olla hermostuttavaa tai ikävää nukkua eri huoneessa puolison tai vauvan kanssa. Tee siten, kuin itsellesi ja perheellesi sopii.

On tärkeää voida toimia vauvanhoidossa omien arvojen mukaan, mutta muista, ettei aina kannata pitää kiinni ihanteista eikä pyrkiä täyden kympin suoritukseen. 

Pikkulasten vanhempien pitäisi voida hakea apua uniongelmiinsa ensisijaisesti neuvolasta.

Mielestäni pikkulapsiajan unettomuutta pitäisi terveydenhuollossa käsitellä omana aiheenaan, eikä niinkään rinnastaa muissa elämänvaiheissa esiintyvään unettomuuteen. Pikkulasten vanhempien pitäisi voida hakea apua uniongelmiinsa ensisijaisesti neuvolasta. Paras vertaistuki ovat toiset pienten lasten vanhemmat. 

Osallistu keskusteluun ja jaa Jälkeläisen Facessa parhaat vinkkisi nukkumiseen pikkulapsiperheessä! Näin muut voivat hyötyä kokemuksistasi. Kommentoi tätä bloggausta koskevaan postaukseen: mikä auttoi sua/teitä ja voisiko se auttaa myös muita?

Lue myös Vauvan artikkeli siitä, ettei vanhempien pidä uhrata yöuniaan!

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

3h yhtäjaksoinen uni auttaa pysymään järjissään paljon paremmin kuin vaikkapa 5 kpl 1h unipätkiä. Yrittäkää siis järjestää äidille tuo 3h unipätkä edes pari kertaa viikossa.
Vauvan pisin unipätkä on yleensä se illan ensimmäinen, joten ehkä kannattaa uhrata se lempparisarja tai parisuhdeaika ja mennä nukkumaan klo 21-00 Tai jos vauva herää kukonlaulun aikaan niin voisiko isä/mummi/kummi viikonloppuaamuna ottaa kopin ja lähteä vauvan kanssa kolmeksi tunniksi vaikka lähimmälle 24h huoltoasemalle ja antaa äidin nukkua esim. klo 06-09? Suosittelen lämpimästi!
Ja toinen vinkki: mikään ei ole turhauttavampaa kuin virkeän vauvan nukuttaminen. Joskus on fiksumpaa seurata vauvan rytmiä kuin taistella sitä vastaan (etenkin jos ei ole muita lapsia hoidettavana). Jos vauva siis valvoo joka yö klo 02-04 niin nouse ylös, laita valot päälle, ota yöpalaa, leikkikää hetki ja menkää takaisin nukkumaan sitten kun vauva alkaa näyttää siltä, että häntä taas väsyttää. Paljon rentouttavampaa kuin kirota pimeässä, että miksi se ei jo nuku!

Väsynyt ja vihainen äiti
2/2 | 

"Kun vauva tulee 4–6 kuukauden ikään ja alkaa syödä kiinteitä eli oikeaa ruokaa"
Olipa harvinaisen typerästi kirjoitettu... Äidinmaitohan juuri on vauvalle sitä OIKEAA RUOKAA!🙄

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni, 4v., otti kuvia kiinnostavista kohteista huoneistossamme. Aikuisten TV-ohjelma (ilmeisesti Selviytyjät) oli nähtävästi päällä.

Kun vauva alkaa olla muutakin kuin nukkuva ja huutava käärö, herää kysymys: Mitä voin tehdä vauvan kanssa kotona? 

Neuvola vastaa:

Vauvan kanssa voit tehdä kaikkea, mitä muutenkin tekisit kotona...

(Ahaa, voin sittenkin katsoa pornoa!)

...vaikka toki vauva vähän rajoittaa...

(Että on kumminkin joku raja siinä, millaista pornoa? Jotain pehmompaa..?)

...mutta siis teet ihan tavallisia kotihommia, kuten käsitöitä...

(Voin siis myös masturboida?)

...laitat tiskejä, pyykkejä, siivoilet...

(Kuulostaa kyllä aika epätavalliselta.)

...imuroit...

(Sehän pelkää imuria!)

...ja sitten olette vaan ihan rauhassa...

(Siis meditaatiokin onnistuu?)

...Ja yläkropan jumeihin suosittelen liikuntaa kuten vaunulenkkejä...

(Kuka työntää vaunuja, jos minä liikutan yläkroppaa?)

...Joten ei se vauva loppujen lopuksi rajoita elämää niin kovin paljon...

(Menenkin tästä heti ostamaan pullon punkkua ja makaan loppuillan sängyssä kuulokkeet korvissa.)

-----

Yllä oleva keskustelu on fiktiivinen.

Seuraa Jälkeläistä!

FB: www.facebook.com/jalkelainen

IB: www.instagram.com/jalkelainen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pariterapiaan ja äitiysfysioterapiaan pääsy sekä kotipalvelun saaminen pitää tehdä mahdollisimman helpoksi lapsiperheille.

Väestöliiton lastenpsykiatri Raisa Cacciatore sanoi Vauvassa, että vanhemmuus on paremmin hanskassa kuin koskaan. Hän huomautti myös, että jos jokin on hukassa, niin perheiden tuki. Olen näistä asioista melko lailla samaa mieltä.

Perheet – tai lähinnä äidit ja vauvat – saavat hyvää tukea neuvolasta. Neuvolatoimintaan kuuluu kuitenkin paljon myös turhaa jaarittelua. Kuka tahansa fiksu vanhempi tajuaa, että ihmisen kannattaa syödä mieluummin vihanneksia kuin keksejä ja ettei raskauden aikana saa tupakoida tai juoda viinaa. Lisäksi monet asiat voi selvittää itsekin googlaamalla. Neuvolassa asioiden läpikäymiseen kulutetaan kuitenkin aikaa jokaisen perheen kanssa. Samaan aikaan vanhemman voi olla työlästä saada esimerkiksi lääkäriaikaa tai laboratoriolähetettä itselleen todelliseen tarpeeseen.

Mielestäni palvelujärjestelmä toimii järjettömästi silloin, kun se tyrkyttää sellaisia palveluita, joita perheet eivät välttämättä tarvitse, ja samaan aikaan pihtaa niitä, joille tarvetta olisi.

Omalla paikkakunnallani rutiininomaisia neuvolakäyntejä on onneksi hiljattain harvennettu. Samalla neuvolasta on korostettu, että soittaa saa milloin vain. Onkin tullut soiteltua, esimerkiksi siitä, miksi pikkuvauvan kakka on yhtäkkiä vihreää. Tuntuu tärkeältä, että neuvolassa puheluuni vastaa tuttu, asiansa osaava terveydenhoitaja, joka jo tuntee tilanteemme eikä koskaan väheksy huolenaiheitani.

Koen neuvolapalvelun toimivaksi erityisesti yhdestä syystä: saan yhdellä puhelinsoitolla tai jopa tekstiviestillä kiinni sen ihmisen, jonka kanssa haluan puhua. Saadakseni apua minun ei tarvitse jonottaa neuvontanumeroon, varata puhelinaikaa, ottaa vuoronumeroa tai selittää tilannettamme yhä uusille ihmisille. On tarkoituksenmukaista saada täsmäapua niihin asioihin, jotka juuri minua mietityttävät.

 

Pelkkä neuvola ei riitä

 

Kuitenkin perheet tarvitsevat neuvolan lisäksi muita palveluita. Raisa Cacciatoren mukaan esimerkiksi kotiapua sai menneinä vuosikymmeninä synnytyksen jälkeen ilman erityistä syytä. Kuulostaa hienolta!

Listaan tähän kolme kunnallista palvelua, joita lapsiperheiden minun mielestäni pitäisi saada suoraan tilaamalla – yhdellä puhelinsoitolla tai nettiajanvarauksella.

 

1) Kotipalvelu

 

Nykyisin kotipalvelu on harkinnanvaraista. Sitä saa vain tietyillä ehdoilla – ei pelkästään sen perusteella, että kokee tarvitsevansa kotiapua. Tämä harkinnanvaraisuus saa ajattelemaan, että ”hyvät perheet” selviytyvät ilman apua ja ”huonot perheet” joutuvat turvautumaan apuun.

Tosi asiassa melkein kaikissa lapsiperheissä on joskus tiukkoja tilanteita esimerkiksi sairastelun tai huonojen yöunien takia. Perheiden voimavaroja säästäisi se, jos takaraivossa olisi tieto siitä, että apua saa aina tarvitessaan – helposti ja leimautumatta.

Ainakin omalla paikkakunnallani kotipalvelun saamiseksi on otettava yhteys sosiaalityöntekijään, joka kyselee perheen tilanteesta. Tuntuu aika nöyryyttävältä selittää sosiaalityöntekijälle, miksi minä ja puolisoni emme juuri nyt jaksa tai pysty sataprosenttisesti hoitamaan omaa kotiamme ja lapsiamme. ”Huonon perheen” leiman takia palvelun tilaamista lykkää mahdollisimman pitkään, vaikka jaksamisen kannalta olisi järkevintä saada apua ajoissa, eikä vasta sitten, kun omat voimavarat on tiristetty viimeiseen pisaraan.

Kyllä, apu kotitöihin ja lastenhoitoon on yksi niistä palveluista, joita perheiden pitäisi saada ihan vain tilaamalla. Piikki olisi auki johonkin rajaan asti, minkä jälkeen palvelua voisi saada lisää harkinnanvaraisesti.

 

2) Pariterapia

 

Miltei kaikilla pienten lasten vanhemmilla menee joskus huonosti. Lapsiperhe-elämä on hyvin intensiivistä, ja stressi on omiaan lietsomaan riitoja. Kaiken kukkuraksi lasten saaminen nostaa herkästi pintaan vanhempien omat lapsuuden traumat, joten lastenhoidon lisäksi vanhempia kuormittavat myös ne kaikista kipeimmät, omasta taustasta kumpuavat asiat. Tyypillisesti ne purskahtavat silmille juuri pahimman kaaoksen keskellä, eikä niiden käsittelyä välttämättä voi lykätä hamaan tulevaisuuteen.

Neuvolapsykologista on apua joissakin tilanteissa, mutta usein ongelmat ilmenevät juuri parisuhteessa, vanhempien keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Erot vauvaperheissä ovat hyvin – liian – yleisiä. Siksi olisi järkevää, että nimenomaan pariterapiaa saisi vielä nykyistä helpommin.

Omalla paikkakunnallani pariterapiaa saa perheneuvolan kautta. Vauvaperheen vanhemmat voivat siis hakeutua perheneuvolan asiakkaiksi ja saada esimerkiksi palvelusetelin, jolla terapiaa voi saada 10 kertaa. Pariskunta voi itse valita listalta terapeutin, ja käynnit ovat ilmaisia. Palvelu on erittäin hyvä, mutta sen saatavuutta olisi syytä helpottaa entisestään.

Parisuhdeongelmat ovat monen mielestä niin henkilökohtainen asia, että kynnys hakea apua on korkea. Miksei pariterapia-aikaa voisi varata suoraan vaikka netistä, ilman perheneuvolan asiakkuutta?

 

3) Äitiysfysioterapia

 

Synnytyksen jälkeisistä vaivoista ja kehon muutoksista puhuminen on Suomessa tabu. Kenties pelkona on, että avoin puhe vähentäisi synnytysintoa entisestään.

Naisten kokemista ongelmista ei ainakaan minulle puhuttu odotusaikana neuvolassa mitään. Esimerkiksi sanaa ”laskeuma” ei mainittu kertaakaan, edes synnytyssairaalassa.

Synnytyksen jälkeinen kuntoutus jää Suomessa täysin naisten omalle vastuulle, mikä on väärin. Synnytyssairaalasta ja neuvolasta saa vain lantionpohjan lihasten jumppaohjeet, mutta kukaan ei kerro, miten jumppa oikeastaan vaikuttaa. Puhetta on vain virtsankarkailun ehkäisemisestä, vaikka virtsankarkailu on vain yksi laskeumien oireista. Vatsalihasten kuntouttamiseen en ainakaan itse saanut mitään jumppaohjeita.

Outoa on, että edes sektion jälkeen en saanut pyytämälläkään minkäänlaista ohjeistusta siihen, millainen vatsalihasjumppa on nimenomaan sektion jälkeen turvallista ja järkevää. Sain kunnon jumppaohjeet vasta fysioterapeutilta, ja vain sen ansiosta, että ymmärsin pyytää neuvolalääkäriltä lähetetteen fysioterapiaan.

Tosiasia on, että erittäin monien naisten on vauvanhoidon keskellä vaikeaa jos ei mahdotonta saada lantionpohjan jumppaa tehtyä. Neuvolasta tai sairaalasta saatu monistenivaska on todennäköisesti kateissa tai rutussa jossakin vauvan hoitolaukun pohjalla.

Toisaalta vastasynnyttäneelle voi kertyä päivän mittaan paljonkin lantionpohjaa kuormittavaa liikkumista, kuten hytkyttelyä reisien varassa ja rytkyttelyä jumppapallon päällä – etenkin, jos vauva on haastava ja itkee paljon.

Mallia pitäisi ottaa Ranskasta. The Guardian -lehden mukaan ranskalaisilla naisilla on hyvin vähän virtsankarkailua, koska he saavat synnytyksen jälkeen 20 kertaa lantionpohjan kuntoutusta, johon sisältyy jopa sähkökäyttöisellä laitteella emättimen kautta annettavaa, lihaksia vahvistavaa hoitoa. Se, että Suomessa tällaisesta hoidosta on hädin tuskin edes kuultu, kertoo paljon yhteiskuntamme asenteesta synnyttäneitä naisia kohtaan.

Suomessa ajatellaan, ettei naisten kuulu valittaa synnytysten aiheuttamista vaurioista, koska lapset ovat niin ihania, että se kyllä hyvittää kaikki kärsimykset. Nuoret ikäluokat eivät kuitenkaan enää osta tätä asennetta. Tiedämme, että meidän kehollamme on väliä vielä synnytysten jälkeenkin.

Mielestäni neuvolat voisivat järjestää viikottain maksuttomia jumppa- ja joogatuokioita synnyttäneille. Ihmettelen suuresti, miksei tällaista palvelua ole yleisesti tarjolla.

Jumpan lisäksi kaikki nykyaikaiset menetelmät pitäisi ottaa meilläkin käyttöön. Äitiysfysioterapian pitäisi olla kaikkien saatavilla, sen käyttöön pitäisi kannustaa ja ajanvaraus pitäisi tehdä erittäin helpoksi.

Mitä mieltä sinä olet? 

Tervetuloa keskustelemaan aiheesta ja tykkäämään Jälkeläisestä Facebookiin ja Instagramiin

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen freelancetoimittaja ja bloggaan vanhemmuuden kokemuksesta, sukupuolirooleista ja perhepolitiikasta. Minulla on mieheni kanssa kaksi lasta, joita kutsun blogissa nimillä Soma (4v.) ja Lutu (vauva).

Kuvat on ottanut Pasi Salonen, ellei toisin mainita.

Käythän tykkäämässä blogistani Facebookissa!

Blogiarkisto

2019

Instagram