Perhevapaajärjestelmä pitäisi suunnitella niin, että se tukee puolisoiden tunnetta yhteenkuuluvuudesta ja yhdessä tekemisestä. Kuva: Jälkeläinen

Ensimmäiset viikkomme kuopuksemme Lutun kanssa olivat kuin kiiltokuvista. Vauva nukkui hyvin ja ihmetteli maailmaa tyynen rauhallisesti, ja me ihmettelimme häntä. Ajattelin, että muun muassa juuri tästä haaveilin, kun haaveilin perhe-elämästä. Noihin viikkoihin palaan välillä mielessäni, kun tulee kuormitusta, riitaa ja raskaampia vaiheita. 

Parasta noissa viikoissa oli se, että olimme miehen kanssa molemmat kotona. Esikoisen vauva-ajasta olimme oppineet, että isyyslomaa kannattaa pitää mahdollisimman paljon juuri syntymän jälkeisinä viikkoina, jotta minä saan toipua synnytyksestä rauhassa. Tunsin oloni turvalliseksi, koska tiesin, ettei minun tarvitsisi pystyä väkisin mihinkään, mikä tuntuisi ylivoimaiselta.

Kun perhevapaita uudistetaan, yhtä aikaa pidettävistä viikoista ei pidä ainakaan luopua.

Isyyslomaa saa kuitenkin pitää vain kolme viikkoa yhtä aikaa äidin kanssa, joten auvo loppui aikanaan. Tuolloin pystyin kyllä jo hoitamaan vauvaa yksin. Mutta kun nyt mietin, miten ihanaa tuo meidän kolmen yhdessäoloaika oli parisuhteellemme, tulee mieleen: kunpa noita yhteisiä viikkoja saisi lisää vielä tässä vaiheessa, kun repaleisia vauvaöitä on takana yli kahdeksan kuukautta, ja turnauskestävyyttä koetellaan. Kun perhevapaita uudistetaan, yhtä aikaa pidettävistä viikoista ei pidä ainakaan luopua. Niitä saisi mieluusti olla vaikka pari lisääkin.

Jos malli olisi nyt käytössä, meillä molempien tahtotila olisi jakaa vapaat tasan 9+9.

Ihanteeni olisi se, että vanhemmat hoitaisivat vauvaa yhdessä kotona vuoden, mutta sellainen taitaa olla aivan utopiaa. Jos olisimme miljardöörejä, valitsisimme niin! Realistina kannatan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ehdottamaa 6+6+6-mallia. Jos malli olisi nyt käytössä, meillä molempien tahtotila olisi jakaa vapaat tasan 9+9. Tasajako ei kuitenkaan ole kaikissa perheissä helppo toteuttaa esimerkiksi pitkään jatkuvan päiväimetyksen tai vauvan temperamentin takia, joten mielestäni joustoa on hyvä olla.

Raha puolestaan ei yleensä ole pätevä syy kasata perhevapaita naiselle. Puolisojen tuloeroilla perustellaan usein sitä, että naisen kannattaa olla enemmän kotona lasten kanssa, mutta suomalaisen insinööripariskunnan vastikään luoma laskuri paljastaa, että paremmin tienaavan kotiin jääminen rokottaa perheen taloutta luultua vähemmän. Puolisojen välisen palkkaeron täytyy olla suuri, jotta asialla olisi todellista taloudellista merkitystä. Kannustan käymään puolison kanssa perusteellisia neuvotteluja siitä, miten perhevapaat jaetaan.

Nykyisessä mallissa nainen jää usein liian yksin kodin seinien sisään ja mies taas etäälle perheen ytimestä.

Tärkeää olisi, että perhevapaita voisi käyttää limittäin. Tästä on viime aikoina onneksi jo keskusteltu julkisuudessa. Monille yrittäjäpariskunnille ja epätyypillisissä työsuhteissa oleville varmasti sopisi parhaiten työviikon jakaminen puolisoiden kesken. Näin molemmilla säilyisi tatsi työelämään ja asiakkaisiin, ja toisaalta molemmat pääsisivät täysivaltaisesti osallisiksi myös vauvanhoidosta.

Nykyään on kyllä mahdollista olla osittaisella vanhempainrahalla, mikä tarkoittaa sitä, että vanhempainpäiväraha jaetaan puoliksi vanhempien kesken. Voisin kuvitella, että tämä on monille yrittäjäpariskunnille hyvä ratkaisu, mutta harvalla ehkä on tästä tietoa. Yrittäjävanhempien työaika ja vauvanhoito eivät useinkaan jakaudu ihan puoliksi, joten reiluin voisi kuitenkin olla sellainen järjestelmä, jossa päivärahaa maksettaisiin todellisten vauvanhoitopäivien mukaan. 

Kaikkiaan perhevapaajärjestelmä pitäisi mielestäni suunnitella niin, että se tukisi puolisoiden yhteenkuuluvuuden tunnetta. Siis tunnetta siitä, että me teemme tätä yhdessä. Nykyisessä mallissa nainen jää usein liian yksin kodin seinien sisään ja mies taas etäälle perheen ytimestä. Perhevapaajärjestelmä uudistettaessa pitäisi pitää mielessä, mistä ihmiset yleensä haaveilevat, kun he haaveilevat perhe-elämästä. Suurimman osan toiveena varmasti on, että lapset yhdistäisivät eivätkä erottaisi.

THL:n 6+6+6-mallissa uraauurtavaa on myös se, että ansiosidonnaiset perhevapaat pitenisivät kaikkiaan noin puolella vuodella. Juuri tällainen kädenojennus yhteiskunnalta tarvittaisiin nyt. Huoli rahasta ja epävarmuus tulevaisuudesta ovat varmasti suurimmat syyt siihen, miksi suomalaisiin perheisiin syntyy nyt legendaarisen vähän vauvoja. Jos vauvoja halutaan lisää, yhteiskunnan on pakko tulla nuoria aikuisia vastaan siten, että perheen perustamisesta tehdään taloudellisesti mahdollisimman turvallista. Huoli rahasta on vauvaperheissä enemmän sääntö kuin poikkeus.

Meidän perheemme putoaa juhannuksena kotihoidon tuelle, ja stressaan jo kovasti siitä, miten pärjäämme. Toivon, että meillä on varaa pitää Lutu kotihoidossa vielä hetken.

EDIT 2.6. KLO 19.12 Lisätty tieto osittaisesta vanhempainrahasta ja muokattu yrittäjien perhevapaiden pitämistä käsittelevää osuutta

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Mielestäni perhevapaissa pitäisi muistaa että perheet ovat erilaisia. Ja perheillä pitäisi mielestäni olla mahdollista päättää, miten vapaat pitävät ja kuka hoitaa lapsia kotona. Miten se on kussakin perheessä fiksuinta.
Imetin lapsiani vuoden. Miehelläni olisi ollut mahdotonta olla meidän puolvuotioiden kanssa kotona kun ne olisivat vaan huutaneet. Lisäksi miehelläni on tuplasti parempi palkka kun minulla. Joten on siinä mielestäni pieni ero että saako sen 300€ lisäksi perheelle käyttöön 2000€ vai 4000€. Omaa työtäni pystyin tekemään keikkatyönä ja näin saimme lisäansioita ja pystymme tahdittamaan sen lapsen imetyksen kanssa yhteen. Eli palasin työelämään osittain takaisin kun vauva oli 9kk vaikka olin vakityöstäni 3vuotta poissa. Minulla oli sijainen joten....
En ymmärrä mistä mieheni on jäänyt paitsi. Hän oli läsnä aina kun oli kotona. Hän oli lapsen kanssa kun olin tekemässä keikkaa. Mitenkäs se isä imettää? Mitä naisen työnteosta tulee jos hän on valvonut koko yön vauvan kanssa? Ketä tämmöistä päätöksistä hyötyy oikeesti?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen freelancetoimittaja ja bloggaan vanhemmuuden kokemuksesta, sukupuolirooleista ja perhepolitiikasta. Minulla on mieheni kanssa kaksi lasta, joita kutsun blogissa nimillä Soma (4v.) ja Lutu (vauva).

Kuvat on ottanut Pasi Salonen, ellei toisin mainita.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019