Siemenistä ja pähkinöistä saa hyviä rasvoja ja taatelit sopivat esimerkiksi jugurtin tai puuron makeuttajiksi. Lehtikaali, no, se vaan on kuulemma tosi terveellistä.

En ole niin sanotusti ruokavalioihmisiä, eli olen suurimman osan elämästäni ollut kaikkiruokainen ja syönyt vähän mitä sattuu. Herkkuja, erityisesti suklaata, on ajoittain kulunut aika paljon. Minun on ollut vaikea kiinnostua erilaisista muodikkaista ruokavaliovouhotuksista: karppaus, gluteenittomuus, vegaanius... Karkkilakkoja olen jopa vastustanut. Miksi leikata elämästä nautinnot, kun yhtä hyvin voi herkutella kohtuudella?

Pelko terveyden menettämisestä saa kuitenkin ihmisen tekemään melkein mitä vaan. Kun alkukesästä sairastuin imetysajan estrogeenivajeeseen määrätystä hormonikorvaushoidosta, päätin, että tekisin ihan kaiken mitä tehtävissä oli hormonitasapainoni palauttamiseksi. 

Hormonit toimivat kehossa kokonaisuutena, toisiinsa vaikuttaen, ja pelkästään estrogeeni vaikuttaa moniin kehon elimiin: lihaksiin, aivoihin sydämeen... En tiedä, mitä kehossani tapahtui hormonikorvaushoidon seurauksena, mutta joka tapauksessa oloni muuttui todella huonoksi. Koin hirveää väsymystä, päänsärkyä, huimausta. Ja estrogeenitasoni tietysti romahti, kun jouduin lopettamaan lääkityksen. 

Lääkärien mielestä minun piti vain odotella – muutamia kuukausia tai ehkä vuoden (!) verran – että hormonini löytäisivät taas tasapainonsa. Ihmiselle on kuitenkin psyykkisesti äärimmäisen tärkeää, että voi odotellessa tehdä edes jotain. Niin päätin muuttaa ruokavalioni ”hormoniystävälliseksi”. 

Virallisesti mitään hormoniystävällistä ruokavaliota ei toki ole olemassa, eikä ruokavalion parantavasta vaikutuksesta estrogeenivajeeseen ole riittävää tieteellistä näyttöä. Löysin kuitenkin paljon semiluotettavia nettilähteitä. Niiden ja Varpu Tavin Hormoniharmoniaa-kirjan perusteella ryhdyin koostamaan uutta ruokavaliota. 

Ensimmäiseksi karsin pois nopeat hiilihydraatit kuten sokeriset herkut, hillot ja vaaleat leivät.

Joissakin lähteissä kehotettiin esimerkiksi suosimaan joitakin hedelmiä ja välttämään toisia. Tällaiseen hifistelyyn en lähtenyt mukaan. Sen sijaan korjasin ruokavaliotani kokonaisvaltaisesti terveelliseksi ja aloin noudattaa niitä ohjeita, jotka eri lähteissä toistuivat samanlaisina ja vaikuttivat muutenkin järkeviltä.

Ensimmäiseksi karsin pois nopeat hiilihydraatit kuten sokeriset herkut, hillot ja vaaleat leivät. Luin, että tasainen verensokeri edistää hormonitasapainoa; että herkut aiheuttavat verensokerin voimakkaita nousuja ja laskuja, joten niitä kannattaa välttää. Tämä kävi jotenkuten järkeen.

Ateriat tuli myös koostaa niin, ettei niiden välillä tulisi nälkä.

Opin, että ateriat tuli myös koostaa niin, ettei niiden välillä tulisi nälkä. Tämä olikin minulle hyvä neuvo, koska (kenties juuri hormoniongelmieni ja väärän ruokavalion takia) minulle tuli nälkä parin tunnin välein. Asiaan auttoi lukemani mukaan sokerin karsimisen lisäksi se, että söi joka aterialla riittävästi kuituja, proteiinia sekä hyviä rasvoja. Neuvo proteiinin ja rasvan lisäämisestä kuulosti minusta järkevältä, koska tutkimusten mukaan vaihdevuosi-ikäiset (eli estrogeenivajetta potevat) naiset kärsivät lihasvoiman heikkenemisestä ja estrogeeni vaikuttaa myös kehon rasvakudokseen. Etenkin niin sanotusta hyvästä kolesterolista on estrogeenivajeisilla puutetta, ja omissakin labratuloksissani näkyi hyvän kolesterolin aleneminen. Aloin siis syödä avokadopäällysteisiä siemennäkkileipiä ja lorautella oliiviöljyä lounaalla ja päivällisellä kasvisten päälle. Aloimme myös laittaa usein uunilohta ja ostin purkkisardiineja, joita aloin syödä ruisleivällä tai lounaaksi kasvisten ja perunamuusin kanssa.

Lisäksi vatsantäytteeksi tarvittiin paljon kuituja kuten vihanneksia, hedelmiä, marjoja ja täysjyväviljaa. 

Olin tottunut syömään leipää tai mysliä, joten etenkin aamupala, välipala ja iltapala oli mietittävä uudelleen. Aloin keitellä kananmunia, syödä raejuustoa marjojen ja kuivattujen hedelmien kanssa ja maustamatonta jugurttia hedelmänlohkojen ja siementen kanssa. Myös kaurapuuroa söin, sekä jonkin verran ruisleipää, ja itse tehtyä marjarahkaa. Melkein kaikille pähkinöille olen allerginen, mutta maapähkinöitä pystyn syömään ja lisäsin myös niitä välipaloihin.

 

Perheenäitinä en todellakaan ehdi enkä jaksa valmistaa itselleni mitään ruokavalioni mukaisia gourmetruokia.

Olen noudattanut myös ohjetta kasvisten lisäämisestä kaikille aterioille. Höyrytän usein parsakaalia, kukkakaalia tai lehtikaalia. Kahta ensin mainittua syövät myös lapsemme, mikä on kätevää. Perheenäitinä en todellakaan ehdi enkä jaksa valmistaa pelkästään itselleni mitään ruokavalioni mukaisia gourmetruokia. Salaatin valmistaminen päivittäin on haastavaa, mutta pyrin leikkelemään itselleni vihanneksia melkein joka aterialle.

Koko perhe on enemmän tai vähemmän sopeutunut ruokavaliooni. Itse asiassa tämä on lapsiperheelle aika kätevä ruokavalio, koska lapsetkin tykkäävät höyrytetyistä, keitetyistä tai muussatuista kasviksista yksinkertaisesti valmistetun lihan, kalan tai muun proteiinin kera. Makkaroita en muuten juurikaan syö, ja myös valmisruuat olen jättänyt pois.

Nälän tunne pysyy kurissa ja välillä meinaan jopa unohtaa jonkin päivän viidestä ateriasta.

En todellakaan tiedä, lähteekö estrogeenitaso nousuun näillä eväillä, mutta on se labratulosten mukaan kolmessa kuukaudessa jo hieman hilautunut ylöspäin. Ainakin tämä ruokavalio on vaikuttanut minuun niin, että nälän tunne pysyy kurissa ja välillä meinaan jopa unohtaa jonkin päivän viidestä ateriasta. Huom! Laihtunut olen vain kilon tai pari, mutta laihduttaminen ei nyt ollutkaan ensisijaisena tavoitteenani. Positiivista tässä kaikessa on se, että olen löytänyt itselleni sopivan tavan syödä terveellisesti. Ehkä näistä opeista on minulle hyötyä lopun elämääni. Herkuista luopuminenkin on ollut yllättävän helppoa, kun siihen on hyvä syy. (Sokerittomat kurkkupastillit ja ksylitolpastillit auttavat makeannälkään.)

Monesti sanotaan, että soijavalmisteet auttaisivat nostamaan estrogeenitasoa. Kuitenkin luin jostain, että toisia soija voi auttaa mutta toisten hormonitoimintaa se vain sotkee. Siksi olen mättänyt soijaa aika maltillisesti, lähinnä tofun muodossa. 

Tykkäätkö jo Jälkeläisestä Facebookissa? Käy tykkäämässä, niin näet uudet postaukset ja saat lisää tietoa mm. hormoniasioista.

Skrollaa alas, niin näet muut postaukseni estrogeenivajeesta. 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen freelancetoimittaja ja bloggaan vanhemmuuden kokemuksesta, sukupuolirooleista ja perhepolitiikasta. Minulla on mieheni kanssa kaksi lasta, joita kutsun blogissa nimillä Soma (4v.) ja Lutu (vauva).

Kuvat on ottanut Pasi Salonen, ellei toisin mainita.

Käythän tykkäämässä blogistani Facebookissa!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019