Tiedätkö missä suomalaisessa sanassa on vain yksi konsonantti, mutta seitsemän vokaalia?

Entä muistatko keskustelu kahdella kirjaimella -klassikon:

“Kokoo koko kokko, Kokko!”

“Koko kokkoko?”

“Koko kokko!”

Tällaiset kielelliset leikittelyt ovat minulle ja vaimolleni mieluisia kuin katkottomat yöunet. Rakastamme suomen kieltä.

Ei ihme, että lapsemme ovat osoittaneet kiinnostusta kirjaimia ja sanoja kohtaan jo muutaman vuoden iässä. Merkitystä lie silläkin, että luemme paljon.

Keskimmäinen piirteli loppukesästä kirjaimia. Paljon kirjaimia. Hän kirjoitti ulkomuistista perheenjäsenten ja useiden sukulaisten nimet. Samalla hän selkeästi maisteli kirjaimia ja tavujakin.

Syyslomareissullamme Tampereella se sitten tapahtui: Varroimme liikennevaloissa punaisissa. Tyttö tuijotti viereistä linja-autoa. Ennen vihreää hän totesi: “Nys – se!”

No, niinhän Tampereen bussien kyljessä lukee. Nysse. Eivät Hämeessä ymmärrä, että linja-autot ovat onnikoita.

Hetken kuluttua takapenkiltä ilmoitettiin hotellin kohdalla: “Ilves!” Myös lähes kaikissa seuraavissa valoissa lapsi ehti lukea valomainoksista ihan oikeita sanoja.

Etupenkkiläiset juhlivat ja kehuivat. Esikoinen vähän dissasi. Kuopus toisteli keskimmäisen lukemia sanoja todeten: “Minäkin osaan lukea!”

On mielenkiintoista, että lukemaan oppimisessa näyttää tapahtuvan “lopullinen kynnyksen ylitys” pienessä hetkessä. Yhtäkkiä kirjainten ja äänteiden maistelu muuttuu lukemiseksi. Esikoiselle kävi samalla tavalla.

Syysloman jälkeen lapsi on lueskellut satunnaisia tekstipätkiä ja Kirjatiikerit-sarjaa. Mutta vielä enemmän hän on kirjoittanut: vanhemmilleen, sukulaisilleen ja vanhemmille kavereilleen. Onpa hän saman pihan viidesluokkalaisen kanssa kirjeenvaihdossakin! Tämän postauksen kuvat ovat joulukuulta ja 100-prosenttisesti lapsen omaa osaamista.

En osaa kuvailla, kuinka ylpeä olen tuosta lapsesta, mitä tulee edellä mainittuihin asioihin.

Samalla vähän hermostuttaakin: ruokaostoksilla olen oppinut skannaamaan lööpit mahdollisimman aikaisin. En halua selittää kassajonossa, mikä on seksisuhde, kansanmurha tai miksi mies ampui vaimonsa. Luin hiljattain Juha Rautaheimon mielenkiintoisen Hermo - Murharyhmän mies -kirjan. Sitäkään ei viitsinyt lukemisen välissä jättää sohvalle lojumaan. Tälle syynä oli kuitenkin enemmän esikoisen kuin keskimmäisen lukuinto.

Se yhden konsonantin ja seitsemän vokaalin sana on hääyöaie. Sen hienoutta juuri lukemaan oppinut ei vielä hetkeen oivalla. Sen sijaan “Tule kattoon kattoon, kun kärpänen tapettiin tapettiin” -jutulle lienee kodissamme hyvin pian yksi ymmärtäjä lisää.

Ps. Tulin syksyllä sivulauseessa luvanneeksi, että tyttö saa oman puhelimen lukemaan opittuaan. Jännästi lupaus oli jäänyt lapsen mieleen. Lupaus on lunastettu, ja viisivuotiaan vaaleanpunaisen nokialaisen käytetyimpiä sovelluksia ovat Pokemon Go ja WhatsApp. Jälkimmäisen käytössä kirjoitus- ja lukutaito näyttää kohentuvan huomaamatta: viestit ovat juuri sopivanmittaisia tekstipätkiä.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 | 

5 vuotta näyttää olevan mun kokemuksen mukaan se yleisin ikä, jolloin opitaan lukemaan. Mun 5 lastani on kaikki paitsi yksi itsekseen opiskellut lukemaan siinä iässä ja viides oppi vasta ekalla luokalla ja myöhemmin hänellä onkin todettu lukihäiriö. Tuttavaperheissä sama, todella moni ilmoittaa lapsen oppineen lukemaan 5-vuotiaana. Sama juttu myös meillä, että sanoin ettei puhelinta voi saada, kun ei sitä pysty käyttää, jos ei osaa lukea ja lapsi on sitten tullut ylpeänä ilmoittamaan, että nyt sais puhelinta laittaa tulemaan :)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Mielenkiintoista, todella mielenkiintoista! Omassa tuttavapiirissäni suurin osa viisivuotiaista ei vielä lue, mutta otanta on aika pieni. Olipa myös mukava lukea tuo kommentti puhelimen hankinnasta - kiitos, että jaoit tilanteenne!

Vierailija
2/6 | 

Mun lapsellani on melkoinen määrä serkkuja, osa toki häntä nuorempiakin, mutta oma lapseni ainut, joka oppinut lukemaan 5-vuotiaana. Ei se mikään suuri harvinaisuus ole, mutta ei kovin yleistäkään. Moni oppii koulussa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Tämä on samansuuntainen ajatus kuin itselläni havaintoihini perustuen. Olin syksyllä ykkös-kakkosten vanhempainillassa ja _muistaakseni_ opettaja sanoi, että noin puolet osaa lukea ykköselle tullessa.

Pikkulintunen
3/6 | 

Kyllä! Olin tosi iloinen, kun omani oppivat lukemaan, intohimoisena lukutoukkana tiesin, että siitä aukeaa kokonainen uusi maailma. Mutta, mutta kontrollifriikkinä hermoilin samalla, kun en enää voi suodattaa kaikkea informaatiota. Muutamia mielenkiintoisia keskusteluita on tullut käytyä, mutta koska olen muutenkin lasten kanssa puhunut avoimesti (toki ikätasoon sopivasti) lähes kaikesta mikä on eteen tullut ja kasvatus nojaa hyvin vahvasti tieteelliseen maailmankuvaan, ei suuria shokkeja ole tullut eteen. Ikävintä on ollut selittää mikä on pedofiili ja "stranger danger" konseptin avaaminen juuri koulunsa aloittaneelle, tämä tuli vähän liian lähelle, kun ihan omilla nurkilla oli lapsia houkuteltu auton kyytiin.
Ja whatsapp: meillä käyttää ikärajoista huolimatta molemmat, tässä vaiheessa aivan mahtava tapa lapsen pitää yhteyttä kavereihin ja sukulaisiin. Toki käyttöä valvotaan tarkasti (ryhmät ja niissä toimiminen ja taas keskustella vieraisiin suhtautumisesta), mutta tämä on ehkä sellainen sovellus, jonka 16 vuoden ikärajaa en täysin itse allekirjoita.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Oh, anteeksi vastauksen venyminen! Ja kiitos kommentista!

Kyllähän niitä suuria shokkeja varmastikin muut jutut aiheuttavat kuin lukeminen. Mutta keskusteluita saattaa tosiaan tarvita. Mutta sehän on periaatteessa vain hyvä.

WA:n ryhmät ovat välillä kuulemma hurjia, mutta muuten sovellus on kyllä mainio. Nuo ryhmien ongelmat tosin taitavat pääasiassa tulla eteen vasta vähän isommilla lapsilla. Kirjoitan näin siitä huolimatta, että esikoinen on pari kertaa liitetty "häiriöryhmään", mutta niissä häiriö on ollut pelkästään suurella sisällöttömien viestien määrällä aiheutettua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Instagram