Sen pukeminen on hankalaa. Kuin yrittäisi solmia karvalakin naruja yhdellä kädellä. Sitä käyttäessä selkä väsyy ja kipeytyy. Siinä on vain muutama remmi, mutta silti se on yksi lämpimimmistä varusteista. Suomeksi sanottuna sitä käyttäessä tulee aina hiki.

Hankaluudestaan ja hiostavuudestaan huolimatta pienelle lapselle tarkoitettu rintareppu on mahtava kampe! Tässäpä täysi kourallinen perusteluita

1)Kantaminen on kuin sylittelyä, mutta samalla pystyy kohtuullisesti tekemään jotain. Hommaa ja läheisyyttä. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, mikä on todellakin plussa lyhyiden iltatuntien aikana. Imurointi, ruuanlaitto, kevyt ulkoilu, jopa laskujen maksaminen aateekoolla - kaikki onnistuu lapsen tarkastellessa toimintaa tyytyväisenä repustaan.

2)Kolmen lapsen otoksella yleistän ja väitän, että alle metriset tykkäävät rintareppuilusta. En muista kertaakaan, että napero ei olisi ollut innostunut, kun olen kaivanut rintarepun esiin kaapista. Kädet vispaavat ja hymy yltää korviin.

3)Rintarepussa arkitouhuissa mukana olevalle lapselle tulee juteltua tekemisistään. ”Käydäänpä katsomassa onko posti tullut.” ”Viedäänpä nämä kirjat takaisin hyllyyn.” ”Nyt leikataa tästä kurkusta kuutioita tuohon salaattiin.” Käytännössä siis tulee huomaamattaan nimenneeksi asioita lapselle. Nimeäminen on kuulemma hyvää treeniä ajatellen lapsen matkaa kirjallisuuden Nobel-palkintoa kohti.

4)Rintarepussa vauva tai pieni taapero pääsee mukaan isompien lasten leikkeihin. Olen kyyhöttänyt pöydän alla piilossa pienin repussa. Pihalla on pelattu sählyä. Pallon heittelykin onnistuu. Se saa kuopuksen suorastaan kiljumaan riemusta.

5)Kuten sanottua, läheisyys ja kantaminen nostavat isän kehon lämpötilaa. Kantamisen jälkeen onkin suorastaan välttämätöntä kaataa itselleen lasillinen colajuomaa.

Edit 20. helmikuuta: Postauksessa käytettiin alun perin sanaa kantoreppu. Heti kirjoituksen julkaisemisen jälkeen sain hellävaraista, mutta varsin vahvaa palautetta, että kuvassa on rintareppu. Ja että rintareppu sekä kantoreppu ovat yhtä paljon sama asia kuin vyölaukku ja jääkiekkokassi. Suurin ero on siinä, että rintareppu ei ole ergonominen kantajalle eikä kannettavalle. Kantoreppu on.

Myönnän, ei käynyt mielessäkään, että sanat eivät tarkoittaisi samaa. En osannut terminologiaa. Päivitin siis kirjoituksen käyttämään oikeaa sanaa. Postauksen ajatukset luonnollisesti allekirjotan edelleen, vaikka olemmekin käyttäneet rintareppua, emme kantoreppua.

Selän kipeytyminen olisi saattanut olla kantorepulla vähäisempää. Tekisi mieli kokeilla!

Kommentit (4)

Joopu

Tiedäthän, että rintareppu ja kantoreppu ovat kaksi täysin eri asiaa. Näistä jälkimmäinen on ergonominen sekä kantajalle että lapselle, ja niitä voi yleensä käyttää ainakin 20 kg saakka. Rintareppu taas.. valmistajat suosittelevat, että sellaista käytetään max 20 min kerrallaan. Kertonee jotain niiden käyttömukavuudesta.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Tiedän toki! Opin sen jo muutama kymmennen minuuttia postauksen julkaisemisen jälkeen, kun useampikin äiti asiasta kertoi. Sitä ennen ei asiasta ollut mitään käsitystä.

Eilen asiaa vähän opiskelin ja ymmärsin, että rintarepussa lapsi jää kauemmaksi kantajan vartalosta. Ei ihme, että selkä meinaa kipeytyä. Pääasia varmaan kuitenkin, että sekä kantaja että lapsi on nauttinut reppuilusta? Toivottavasti lapsetkaan eivät ole ihan lopullisesti menneet pilalle, sillä kantaminen on kuitenkin ollut satunnaista.

Opin eilen myös, että kantovermeasia saattaa nostattaa tunteita pintaan. Kiitän sinua siis paitsi kommentista, myös sen asiallisesta sävystä! Mukavaa viikonloppua!

Joopu

Hienoa, että otit asiasta selvää ja opiksesi :) mielestäni oma mielipide pitää pystyä kertomaan asiallisesti ja perustellen, vaikka kuinka olisi eri mieltä toisen kanssa.

Koska te nautitte kantamisesta, suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan taaperoille tarkoitettua kantoreppua. Merkkejä on esim. Tula, Ergo ja Manduca. Uusien hintoja ei kannata säikähtää, käytettyinä löytyy hyvin ja lainaaminen onnistuu myös Oulussa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kieltämättä olen alkanut harkita tuollaiseen tutustumista. Mainitsin asiasta jo vaimollekin! Lainaaminen ei käynyt mielessänikään, mutta aivan loistava juttu, jos sellainen onnistuu. Lainaamisen/vuokraamisen kauttahan sen pääsisi tuonkin asian kokeilemaan.

Ps. Olen aivan samaa mieltä mielipiteen esittämisestä. Ja myös sitä mieltä, että jos kaikki muistaisivat tämän, niin netti olisi kaikille mukavampi hiekkalaatikko.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017