Amsterdam tunnetaan kanaaleistaan sekä liberaalista suhtautumisesta maailman vanhimpaan ammattiin ja kannabikseen. Kukkajutut olivat meilläkin mielessämme, kun kävimme vaimon ja viisikuisen kanssa hiljattain Hollannin pääkaupungissa.

Dami valikoitui reissun kohteeksi kahdesta syystä: jo mainitut kukat ja useassa paikassa hehkutettu lapsiystävällisyys. Tuurilla siellä olisi myös ollut sään puolesta kevät. Meillä ei ollut tuuria.

Mutta miten se lapsiystävällisyys? Rehellisesti sanottuna Amsterdam ei minusta sen suhteen eronnut muista eurooppalaisista pääkaupungeista. Kahviloihin ja ravintoiloihin raivattiin kyllä pyytämättä pöydän ääreen paikka vaunuille. Toisaalta kanaalien varsien jalkakäytävillä oli vähänlaisesti tilaa rullailla hyökkäysvaunuilla.

...pukli! Tällä patsalla on helppo bongata suomalaiset. Ne hihittävät. Oikeasti Multatuli oli kirjailija.
...pukli! Tällä patsalla on helppo bongata suomalaiset. Ne hihittävät. Oikeasti Multatuli oli kirjailija.

Mukulakiviä ei kaupungissa ainakaan meidän reitillemme sattunut paljon. Iso plussa vaunujen kanssa liikkuvan näkökulmasta on, että kaupunki on pitkälti rakennettu mereltä vallatulle maalle. Amsterdam on niin alavaa, että Kauhava ja Härmä ovat kateellisia. Ja kun mäkiä ei ole, on vaunujen työntäminen leppoisaa. Mutta kanaalien varsissa ei ole kaiteita! Toisaalta jalkakäytävät eivät kulje kanaalien vieressä vaan kadun toisella puolella. Siis tien ja talojen välissä.

Pienet ja kapeat talot ovat Damille tyypillisiä. Samoin laiva-asunnot, joista kaikki eivät todellakaan olleet noin moderneita kuin kuvan etualalla näkyvä.
Pienet ja kapeat talot ovat Damille tyypillisiä. Samoin laiva-asunnot, joista kaikki eivät todellakaan olleet noin moderneita kuin kuvan etualalla näkyvä.

Tutut varoittelivat ennakkoon, että älkäähän jääkö pyörän alle. Vähän nauratti. Ei totta vie naurattanut perillä. Pyöriä on joka paikassa. Ja paljon. Tässä päärautatieaseman kolmikerroksinen pyöräparkki. Vaunujen kanssa sai olla tarkkana, ettei työntänyt vaunuja pyöräilijän eteen.
Tutut varoittelivat ennakkoon, että älkäähän jääkö pyörän alle. Vähän nauratti. Ei totta vie naurattanut perillä. Pyöriä on joka paikassa. Ja paljon. Tässä päärautatieaseman kolmikerroksinen pyöräparkki. Vaunujen kanssa sai olla tarkkana, ettei työntänyt vaunuja pyöräilijän eteen.

Kukkaöverit Keugenhofissa

Varsinainen syy matkalle löytyi siis kukista. Ei kuitenkaan hampusta, vaan tunnin bussimatkan päässä pääkaupungista sijaitsevasta Keugenhofin tulppaanipuistosta. Vitsailin kotona, että olen huono ostamaan vaimolle kukkia. On siis helpompi viedä vaimo paikkaan, jossa kukista saa yliannostuksen. No, parempi överit kuin vajarit. Kuvat puhukoon puolestaan: puistossa oli nättiä.

Yli seitsemän miljoonaa tulppaania on paljon. Aivan käsittämättömän paljon. Odotan mielenkiinnolla, milloin vaimo seuraavan kerran pyytää tuomaan tulppaaneita.

Keugenhofin ja vauvan yhteensopivuus oli mainio: puisto on käytännössä esteetön vaunujen näkökulmasta ja tilat määräaikaishuollon tekemiseksi asiallisia. Jos mukana olisi ollut missä leikkipuisto, missä leikkipuisto -ikäisiä tenavia, niin heidänkin huutoonsa alueella olisi ollut vastaus.

Markettitulppaanit saattavat tuntua näiden jälkeen jonkin aikaa jotenkin, ehkä vaatimattomilta.
Markettitulppaanit saattavat tuntua näiden jälkeen jonkin aikaa jotenkin, ehkä vaatimattomilta.

Rento loma

Otimme Damissa rennosti. Keugenhof oli ainoa must see -rasti. Oli mukava kulkea pitkin katuja ilman kiirettä ja ihmetellä jopa 1400-luvulta säilyneitä taloja.

Taloissa on monta erikoisuutta. Ensinnäkin ne ovat hyvin kapeita. Kaupunki on aikanaan verottanut pytinkejä niiden kanavalta viemän leveyden mukaan. Se on saanut ihmiset rakentamaan kapeasti, mutta sen ajan mittapuun mukaan korkeasti. Koska talot ovat kapeita, huonekalujen ja muun isomman tavaran saaminen yläkerroksiin on ollut ongelmallista. Pulma on ratkaistu rakentamalla talot hieman kallelleen ja asentamalla katonharjan tuntumaan väkipyörä. Niiden avulla tavarat liikkuvat kuulemma edelleen muutoissa. Siis ulkoseinän viertä ylös ja ikkunasta sisään.

Vauva pötkötteli neljän päivän reissulla pääasiassa tyytyväisenä vaunuissaan sekä sylissä. Imetysrytmi tarjosi oivallisia syitä poiketa kahviloihin ja ravintoloihin. Hotellilla pieni sai sitten kääntyillä sängyllä ja hakea konttausasentoa.

Vinkkejä Amsterdamiin?

Damissa on silmiinpistävän paljon ravintoloita, kahviloita ja kauppoja. Myös museotarjonta on suorastaan ylitsepursuavaa. Kiinnostaisiko esimerkiksi silmälasi-, seksi-, kidutus- tai huumausainemuseo? Me skippasimme nämä, kuten myös paremmin tunnetut Anne Frankin talon ja Van Gogh -museon. Kuten sanottua, aikatauluton kuljeskelu, ilmapiirin haistelu ja yleinen arkkitehtuurin sekä elämänmenon tarkkailu vain yhden tenavan kanssa oli rentouttavaa.

Jokainen osaa kysyä hakukoneelta, mitä Damissa voi tehdä. Tiivistän vinkit siis kahteen:

Tasan kaksi suomalaista on voittanut Mestareiden liigan: Jari Litmanen Ajaxissa kaudella 94-95 ja Sami Hyypiä Liverpoolissa kymmenen vuotta myöhemmin. Litmasen työmaalle järjestetään Amsterdam Arenalla kiertokäyntejä, kuten suurilla stadioneilla usein on tapana. Ja varsinainen vinkki tulee tässä: areenan ympäristössä on koko joukko isoja kauppoja. Samalta metropysäkilstä siis futiksesta kiinnostunut areenalle ja shoppailusta kiinnostunut pohtimaan parhaita sijoituksia yhteisvaluutalle?

Toisena vinkkinä voi mainita Amsterdamin timanttiteollisuuden. Joihinkin yrityksiin pääsee ilmaiselle kiertokäynnille. Timantit ovat ikuisia. Tutustumiskierroksen perusteella myös timanttien hionta on ikuista. Sen verran hitaalta käsityö vaikutti. Aika harvoin tulee äimisteltyä lähes neljänkymmenentuhannen euron korvakoruja kosketusetäisyydeltä.

Amsterdam Arenan vierestä löytyi myös laaja vauva-, mamma- ja lastentarvikeliike.
Amsterdam Arenan vierestä löytyi myös laaja vauva-, mamma- ja lastentarvikeliike.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Amsterdamissa asuneena korjaisin, että kaupungin lyhenne on suomeksi "Dami" ei "Ami" :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017