Toissayönä tuli lunta tupaan. Ei ihan, mutta melkein, kun pihalle satoi lähes parikymmentä senttiä puuteritouhua. Eilen ja tänään onkin ulkoiltu siinä määrin, että poju totesi lunta pöllyttäessään ykskantaan: “Tästä tulee kaikkien aikojen paras talvi!”

On aurattu Plaston rekalla. On läjätty lunta, johon voi kaatua pihapenkiltä. On laskettu mäkeä kiinteistöhuollon tekemistä lumikeoista. On vahvistettu lumilinnan seiniä ja tehty kokonaan uusia huoneita. On kaivettu tunneleita ja ansakuoppia. On rattikelkkailtu. On manguttu isää paiskomaan lapsia lumikasoihin. On kastettu kasvoja lumeen ja naurettu sen aiheuttamaa kihelmöintiä. On tehty lumienkeleitä. On tehty lumipikkuhousuja (eli istuttu hankeen ja haalittu käsillä lunta pikkuhousuiksi haalarin päälle). On oltu piilosilla lumivallien takana.

On nautittu talvesta ja lumesta!

Itse en ole lumen suuri ystävä, mutta olen yrittänyt mennä lasten ilon takia jossain määrin epämukavuusalueelle. Muutamilla jutuilla talviangstia saa olennaisesti pienennettyä.

Pitkävartiset ja lämpimät kengät housujen hyviin lumilukkoihin yhdistettynä ovat must. Mikään ei viluta yhtä paljon kuin kenkä, joka päästää lumen nilkkaan heti kun astuu auratulta sivuun.

Toinen talvivilutusta pienentävä seikka ovat juurikin ne housut. Vedenpitävyys myös pakkasella must. Lasten kanssa pitää olla kontallaan ja makuullaan, tetsata ja hyppiä. Housuilta vaaditaan ymmärrettävästi myös kulutuskestävyyttä.

Kolmas huomionarvoinen vaatekappale ovat käsineet: pitää olla yhtä aikaa lämmin ja notkea. Ja tietysti helpot pukea & riisua. Talvityöhanskat ovat about parhaat, mutta luonnollisesti ulkonäöltään hieman raffit.

Oivallukseni lasten kanssa talvella ulkoiluun on se, että itsellekin pitää olla edes melkein mielekästä lämpimänä pitävää tekemistä. Minulle se tarkoittaa tenaville lumilinnan ja polkujen rakentamista lapiolla. Niiden muodostamassa sokkelossa on myös hyvä leikkiä hevosta rattikelkan edessä. Seiniä ei tarvitse lapioida kovin korkeiksi, niin muksut ovat innoissaan, kun eivät näe koko aikaa seinien yli. “Ollaan Alppisolassa!”

Rattikelkkailu ja pulkkailu ovat parasta ulkoilua lasten kanssa. Olemme havainneet hyväksi systeemin, jossa tenavat istuvat pääasiassa vuorotellen kyydissä ja toinen kävelee/höntsäilee kanssani. Pari lyhtypylvään väliä ja vaihto. Kaikki välttävät hypotermian ensioireet ja mitä enemmän tehdään mutkia sekä kiihdytyksiä, sitä hauskempaa kaikilla on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017