Jako on selvä. Lapsemme rakastavat kylpylöitä. Vanhemmat eivät. Mutta vanhemmathan ovat trendikkäästi ilmaistuna valmiita menemään epämukavuusalueelleen lastensa takia. Ei siis ihme, että pysähdyimme syyslomalla kahdeksi yöksi Ikaalisten kylpylään.

Lieköhän Suomessa yhtään kylpylää, joka olisi rakennettu euroilla? Ikaalisten kylpylää ei ainakaan ole. Se on joko markka- tai rupla-ajan luomus.

Ikä näkyy nykyään Scandic-ketjuun kuuluvassa isossa kompleksissa yllättävän vähän. Lähinnä menneisiin vuosikymmeniin viittaavat arkkitehtuuriset ratkaisut: isoja ja hämäriä tiloja riittää.

Itse kylpylä on mukava kuin kylpylä voi olla: nykyaikaiset puku- ja pesutilat sekä suhteellisen monipuolinen lilluntaosasto ulkoaltaineen. Erityiskiitos pitää antaa yli 50-metriselle liukumäelle ja “uimahallin” saunaksi erittäin hyvät löylyt tarjoavalla saunalle. Miinusmerkkejä lastenosastolle, joka oli yleisilmeeltään pimeä ja tukkoinen.

Kylpylän viikko-ohjelmassa oli muun muassa jousiammuntaa. Kaksi tenavistamme pääsi kokeilemaan uutta lajia!
Kylpylän viikko-ohjelmassa oli muun muassa jousiammuntaa. Kaksi tenavistamme pääsi kokeilemaan uutta lajia!

Esikoinen summasi viihtymisemme hyvin reissun viimeisissä löylyissä: “Emmeköhän ala olla puhtaita. Olemme käyneet vuorokauden sisään yhdeksän kertaa suihkussa, neljästi saunassa ja kolmesti kylvyssä!”

Ihmispesulan oheisjutut olivat kunnossa: iso (ja pimeä) leikkihuone, erillinen pelihuone (jossa myös Nintendon retrokonsolit), mahdollisuus keilailuun, paljon ryhmäliikuntaa ja muita aktiviteetteja. Pihalla olisi ollut myös hyvännäköinen leikkikenttä!

Terme – toimiva, mutta nuhjuinen

Majoituskapasiteettia Ikaalisten kylpyläalueella on kuin hylätyssä olympialaisten kisakylässä. Syyslomalla olympiakylä tuli siinäkin mielessä mieleen, että varsin harvassa ikkunassa paloi valot.

Johtuneeko sitten siitä, että Ti-Ti Nalle kiihdytti muutama vuosi sitten osaltaan Ikaalisten väestökatoa ja muutti kylpylän naapurista Ideaparkiin?

Me majoituimme Terme-nimisessä Scandicin rakennuksessa muutaman sadan metrin päässä kylpylästä. Siellä se olympiakyläfiilis itse asiassa syntyi. Rakennus oli vanha ja nuhjuinen. Ja hyvin hiljainen.

Oma terassi, josta tällainen näkymä. Ei käy valittaminen.
Oma terassi, josta tällainen näkymä. Ei käy valittaminen.

Huoneemme oli huoneisto (kaksi sänkyä ja kaksi vuodenojatuolia) minikeittiöllä. Niin ikään nuhjuinen, mutta perheelle todella toimiva. Ja viimeisen päälle siisti. Oma ovi pihalle oli iso plussa, mutta kuivauskaappi vielä isompi. Keittiössä sai laitettua iltapalan, vaikka astioita ja työkaluja olikin niukasti kuin vasta vuoden täyttäneellä sanoja.

Olisi väärin jättää mainitsematta kylpylän alueesta puhuttaessa sen miljöö: alue on todella nätisti vesistön ääressä. Ja niin - Pokemon Gon pelaajille oli mukavasti pelipaikkoja.

Ps. Kauppakeskus Kompissa kylpylän lähellä oli lapsille iso ja ilmainen leikkitila.

Lue myös edellisen perhekylpyläreissumme kokemukset: Mitä tapahtuu, kun lapset vievät kylpylöitä karttavat vanhempansa kylpylään.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017