Olet tahtova tyttö! Kahden isomman sisaruksen kanssa on pakkokin olla. Käytät ääntäsi arkailematta, kun haluat jotain tai koet jääväsi paitsioon. Sanoja ei vielä ole, mutta kimakka ja loppua kohti voimistuva ää-ä viestittää kyllä niin nälän kuin märän vaipan aiheuttaman epämukavan tunteen.

Vaikka puhetta ei olekaan, ymmärrystä tuntuu olevan senkin edestä. Olemme siinä vaiheessa, jossa vanhempana hoksaan päivittäin aliarvioivani ymmärryskykysi. Eräänä päivänä sanoin, että laitapas ovi kiinni. Laitoit. Myönnän lauseen olleen enemmän juttelua kuin aito pyyntö.

Ovet – ne ovat sinulle ikäviä. Mielestäsi liian usein sisarukset livahtavat suljetun uksen taa touhuamaan. Ymmärrän sinua. Mutta ymmärrän sisaruksiasikin. Leikkisi ovat toistaiseksi pääsääntöisesti hajottamiseen keskittyviä.

Poikkeuksiakin hajottamiseen toki on. Yksi lempileikeistäsi esimerkiksi on helmien nostelu pulloon. Olet siinä taitava ja innostut aina, kun vain vanhempi ehtii leikkiä ehdottaa. Aikuisen läsnäolo on helmileikissä ihan must, sillä kaiken muun tapaan helmetkin tahtovat eksyä vielä suuhusi.

Ihan vasta opit myös heittämään (palloa). Siitä olen erityisen ylpeä: osaat tarttua, heilauttaa kättä ja irrottaa otteesi liikkeen aikana. Varmasti pääsemme lähiaikoina sopimukseen siitä, mitä saa heittää ja mitä ei.

Kuukausi sitten ensiaskeleidesi yhteydessä tuumin, että ilman tukea kävelemiseen lienee vielä matkaa. Nykyään pysyt jo pystyssä yhdestä sormestani kiinni pitäen, eikä lantiosi heilu enää holtittomasti edestakaisin kuin veljesi irtoavat hampaat. Kohta mennään!

Lempipaikkojasi kotona ovat sohva ja siskosi sängyn alla asuva Duplo-laatikko. Niihin kumpaankin on mukava kammeta. Osaat tulla myös pylly edellä pois!

Kiipeämisen ohella pidät kukkuu-leikin variaatioista, kutittelusta, nukkeleikeistä, tomaatista, kippistelystä, loruttelusta, yhteisestä konttaamisesta, pusujen antamisesta ja siitä, kun sinut keikauttaa sylissä pää alaspäin.

Tomaatista puheenollen. Aloitit aivan hiljattain haarukalla syömisen harjoittelun. Siinäkin pääsit loksauttamaan minun ja äitisi suut auki. Jo ensimmäinen haarukallinen matkasi suoraan suuhun.

Olet toki aina ihana, mutta aivan erityisen hellyttävä olet nukkumaan mennessäsi. Silloin nimittäin hymyilet kaikilla kahdeksalla hampaallasi ja vilkutat kuin prinsessa valtiovierailulla. Aivan kuin viestittäisit: ”Kiitos tästä päivästä, nähdään huomenna!”

Yleensä kyllä näemme yölläkin, sillä flunssa palautti vierotuksen baarin aukiolorajoitusta edeltävään tilanteeseen. Yleensä siirryt vanhempiesi väliin puolenyön jälkeen ja tuhiset siinä aamuun saakka. Siinä on hyvä olla. Meidän kaikkien kolmen.

Millainen on X-vuotias? Tsekkaa näistä muista tasavuosia täyttäneelle lapsellemme kirjoittamistani teksteistä:

Sinä, kuusivuotiaamme

Sinä, kolmevuotiaamme

Sinä, viisivuotiaamme

Ellet ole lukenut, niin täällä on vertailu siitä, miten ensimmäinen ja kolmas vauvavuosi eroavat toisistaan.

Kommentit (0)

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017