Ensimmäistä kertaa alan ymmärtää, mitä tarkoittaa, että lapsi on yhtä aikaa iso ja pieni.

Osaat lukea pitkiäkin sanoja. Kirjoittaakin. Osaat laskea kymmenylityksiä. Värityksesi pysyvät tarkasti viivojen sisässä ja osaat piirtää jonkin päivän tapahtuman yllättävänkin yksityiskohtaisesti.

Käyt eskarissa, jossa keksit yhdessä kaverisi A:n ja opettajan kanssa juonen itsenäisyyspäivänjuhlan näytelmään. Eskarista olet pyöräillyt joka päivä kotiin pari kilometriä. Se näkyy taidoissasi – olet hyvä pyöräilijä ja olet oppinut ajamaan suoraankin omassa laidassa pysyen.

Osaat kantaa pientä vastuuta. Sinut uskaltaa jättää muutamaksi minuutiksi kotimieheksi.

Silloin tällöin osaat jo asettua toisen asemaan. Tai tehdä kompromissin. Taitosi käsitellä pettymystä on parantunut huimasti! Varsinkaan väsyneenä se ei kuitenkaan aina onnistu, vaan saatat purskahtaa pienestäkin vastoinkäymisestä hervottomaan itkuun. Syli riittää onneksi vielä lohdutukseksi.

Olet edelleenkin kiinnostunut - kaikesta. Tosin eskarin myötä jotkin ”tyttöjen jutut” eivät kiinnosta, jos sinulta kysytään. Erityisen kiinnostunut olet tällä hetkellä peleistä, laskemisesta, Hama-helmihommista, Ninjagoista, Legoista ja askartelemisesta.

Puhut sujuvasti esimerkiksi Minecraftista, vaikka et ole sitä vielä koskaan pelannut. Kavereilta ja kirjoista olet niistä omaksunut.

Niin – kavereilta. Eskarista on selvästi alkanut löytyä mieleistäsi seuraa. Muutaman kanssa on käyty leikkipuistotreffeillä ja kerran olet ollut jo yksin kylässäkin. Oli mielenkiintoista seurata vieraassa eteisessä, kuinka jännitys ja kiinnostus kamppailivat sisälläsi. Kiinnostus voitti ja säntäsit kaverisi kodin uumeniin. Minä käänsin selän ja lähdin kauppaan. Se oli yllättävän iso hetki minullekin.

Esikoulu on mainittu jo monesti. Olet viihtynyt hyvin. Toki joka-aamuinen lähteminen on tehnyt syksystä raskaan, mutta opettavaisen. Ennen kaikkea olet saanut rohkeutta. Kaupassa saatat tervehtiä sinulle entuudestaan vierasta vanhempasi tuttua kätellen ja itsesi samalla esitellen. Samalla pahin viisivuotisuhmasi on haalentunut.

Välillä ajattelen, että eskari on muuttanut sinua paljon. Oikeampaa lienee kuitenkin sanoa, että kiinnostuksen kohteisiisi on tullut paljon uutta. Puhut pyssyistä, taisteluista, tappelemisesta ja sotimisesta. Välillä on hankala muistaa, että ne tarkoittavat kuusivuotiaalle eri asioita kuin aikuiselle.

Fyysisesti olet kasvanut vuodessa paljon. Hammasrasian kansikin on avattu jo kahdesti. Paitsi mittojen valossa, kasvua on tapahtunut myös fyysisissä taidoissasi. Liikkeesi ovat niin pehmeitä ja sulavia, että rautakankena en voi kuin ihailla.

Kuten viisivuotiaanakin, olet edelleen kaikkiruokainen. Esimerkiksi graavilohi ja marinoidut valkosipulit ovat suolaisia herkkujasi. Silloin tällöin vedät överit. Muistanet melko pitkään, mikä oli olosi syötyäsi eskarissa kaksi satsia pottumuusia sekä kaksi ja puoli uunimakkaraa.

Myöskään yöelämässäsi ei ole tapahtunut suuria muutoksia vuodessa. Tapaamme edelleen keskimäärin kerran yössä.

Pohdiskelija. Innostuja. Keksijä. Isoveli. Äärettömän tärkeä. Niitä sinä olet!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017