Kaupallinen yhteistyö Trekin kanssa

“Eikö tuossa lapsen pyörässä ole ollenkaan jalkajarruja”, kauhisteli eräs vanhempi rouva taannoin poikamme pyörän nähdessään.

Poju oli hetkeä aikaisemmin lähestynyt pyörätelinettä molemmat jalat sivuilla valmiina pysähtymistä varten. Varsinaisen pysähtymisen hän hoiti kuusivuotiaalle ominaisesti lukkojarrutuksella.

“Ei onneksi ole”, vastasin. Ikävä kyllä tilannetta päivitellyt nainen ei tarttunut pieneen provooni. En päässyt keskustelemaan käsijarrujen hyvyydestä. Teen sen siis blogissa.

  1. Jarruttaminen ei vaadi jalkojen pitämistä polkimilla. Tämä on siis tilanne, joka kiinnitti rouvankin huomion. Kun jarruttaminen tapahtuu käsillä, jalat voi laskea valmiiksi polkimilta pysähtymistä varten. Ja silti käsillä voi jarruttaa ns. loppuun saakka.
  2. Jos ketju putoaa rattailta, pyörä ei muutu jarruttomaksi. Ketjun putoaminen ei ole harvinaista. Jalkajarrullinen pyörä muuttuu kuitenkin tällaisessa tilanteessa jarruttomaksi. Vauhdista ja maan kaltevuudesta riippuu kuinka kauhealta kuskista kyytiläiseksi muuttuneesta polkijasta tuntuu.
  3. Jalkajarrullinen takanapa on raskas. Erityisesti lasten pyörissä keveys on tärkeää, koska pyörä on raskas suhteessa kuljettajaan. Käsijarrut ovat jalkajarruja kevyemmät.
  4. Käsillä on helpompi jarruttaa kuin jaloilla. Jalkajarrutus on usein mallia takarengas lukkoon, koska jarrutusvoiman säätäminen on tenavalle vaikeaa. Käsien motoriikka on parempi ja siten jarruvoiman säätely on helpompaa. Asia on tärkeä varsinkin jarruttamista ja pyöräilyä opetellessa. Hieman myöhemmin lukkojarrutus saattaa toki olla kuljettajan mielestä “siistiä”.
  5. Esikoisemme oppi lähtemään pyörällä liikkeelle hyvin, vaikka kulkineessa oli jalkajarru. Keskimmäinen lapsemme ei oppinut asiaa yhdeksässä kuukaudessa. Vaikka hän pyöräili jo hyvin, varsin moni liikkeellelähtö kirjaimellisesti tökkäsi, koska hän polkaisi vahingossa kampia taakse päin. Vaihdoimme käsijarrulliseen pyörään, jossa tätä ongelmaa ei ole. Kammet voi lisäksi kääntää aina helposti oikeaan asentoon lähtöpotkua ajatellen.
  6. Jalkajarru on tehokas vain, kun kammet ovat vaakatasossa. Jalat pitää siis saada sopivaan asentoon ennen jarrutusta. Siihen kuluu myös aikaa, jonka aikana pyörä kiitää kohti jarrutuksen syytä.
  7. Renkaan vaihtaminen on helpompaa käsijarrulliseen pyörään. Voin tunnustaa, että vihaan jalkajarrullisen pyörän renkaan kiinnittämistä – se ei mene koskaan ensimmäisellä kerralla suoraan. Tai jos menee, niin ketjun kireys ei ole oikea.

Lisäys 16.8.2018: Facebookin mainiossa Perhepyöräily-ryhmässä hoksautettiin tämän postauksen linkityksen kommenteissa, että on vielä kaksi syytä. Ensinnäkin polkimet voi pyöräyttää esteen kohdalla niin, että poljin mahtuu menemään esteen yli. Toiseksi sisäkurvin puoleisen polkimen voi pyöräyttää ylös tiukassa käännöksessä, jottei poljin osu maahan ja kuski muutu geologiksi. Hyviä havaintoja, jotka allekirjoitan täysin!

Listauksen perään on toki kirjoitettava, että käsijarruja on monenlaisia. On hyviä, on huonoja.

Laadukkaat lapsen pyörän käsijarrut on suunniteltu ja tehty niin, että lapsi yltää kahvoille hyvin ja jarrut ovat tarpeeksi tehokkaat myös lapsen voimilla käytettäessä.

Tämän postauksen kuvissa esiintyy Trekin tämän kauden lastenpyöräuutuus – Trek Roscoe. Käsijarruihin liittyvät seikat pätevät kuitenkin, tietysti, kaikkiin lasten pyöriin.

Trek Roscoe - lasten plussakokoinen maastopyörä

Roscoe on mielenkiintoinen keskenkasvuisten maastopyörä. Mielenkiintoinen erityisesti siksi, että sen rengaskoko on niin sanottu puoliläski. Tai pullukka, kuten perheessämme sanotaan.

Plussakokoinen rengas ei ole yhtä leveä kuin läskipyörissä, mutta leveämpi kuin perinteisissä maastopyörissä. 2.8 tuumaa tarkasti sanoen. Leveyden ansiosta rengas kantaa hietikossa ja kosteissa paikoissa hyvin. Lisäksi iso ilmatilavuus antaa joustoa juurakoihin tai kivikoihin. Ja toki myös katukivetyksen ylityksiin.

Esikoisella on ollut Roscoe kesäkuun lopusta saakka, jolloin sellainen muutti Oulun Pyörä-Suvalalta meille. Maastossa olen hämmästellyt kerta toisensa jälkeen, kuinka vaikeista paikoista kuusivuotias pyörällä pääsee. Tästä myöhemmin juttua lisää!

Roscoesta on saatavilla 20- ja 24-tuumainen versio.

Vieläkö luetuttaa? Tässäpä muutamia Isäkuukausien muita pyöräilyaiheisia postauksia:

* Tärkeimmät säännöt pyöräilemään oppineelle

* Kokemuksia peräpyörästä - pyöräkärryäkin parempi

* Look mom - ei apurattaita! (sis. oodin potkupyörälle)

* Croozailua eli polkupyörän peräkärryn plussat ja miinukset

* Kuinka välttää toisen auton ostaminen?

ps. Isäkuukausien Facebookissa ja Instagramissa pyöräily on vahvasti läsnä, ainakin kuvissa. Tervetuloa seuraamaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vuoden Äiti
1/2 | 

Meidän lapsen pyörässä on molemmat: käsi- ja jalkajarru. Tulee myös olemaan niin pitkään kun minä asiaan voin vaikuttaa. Olen itse jyrkässä alamäessä jarruttanut käsijarruilla. Ensin katkesi vaijeri toisesta käsijarrusta, sitten toisesta. Eikä jalkajarrua ollut. Siinä vaiheessa ei hirveästi naurattanut. 

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Saatan olla väärässä, mutta kuulostaa huoltamattomalta pyörältä. Huoltamattomana mikä tahansa verme on huono. Jalkajarrullisessa ketjun tippuminen on aika yleinen ongelma. Väärän säädön tai huollon puutteen syy silti sekin. Harmillinen ja varmasti pelottava tilanne tuo kertomasi varmasti!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017