Kaupallinen yhteistyö Islabikesin kanssa

Pyörässä koko on kuin sähkö viihdelaitteistossa. Puoli seinää peittävä TV ja jykevä äänentoisto ovat turhia, jos sähkölasku on jäänyt maksamatta. Jos pyörä taas on vääränkokoinen, ei muilla ominaisuuksilla juuri ole väliä.

Hyvä yleissääntö lapsen pyörän koon määrittämiseksi on kuitenkin helppo kuin sähkölaskun maksaminen: Ensimmäisessä polkupyörässä istuin pitää saada niin alas, että muksun jalat yltävät istuessa molemmilta puolilta kunnolla maahan. Seuraavaa pyörää valittaessa taitoja on jo kertynyt. Niinpä riittää, kun istuessa varpaat yltävät molemmilta puolilta maahan.

Lastenpyörien koko ilmoitetaan tuumina, jotka kertovat renkaan halkaisijan. Kuten edeltä voi päätellä, tärkeämpää olisi puhua istuimen korkeudesta. Siis toisin sanoen siitä, kuinka alas istuimen saa.

PAM! Saavuimme juuri, millainen on hyvä lastenpyörä -keskustelun kovaan ytimeen. Vaikka rengaskoko olisi sama, ensipyörässä varsin usein 16 tuumaa, voi istuinkorkeudessa olla eroa 10 cm!

Tuo ero syntyy suunnittelijan pöydällä. Hyvä lastenpyörä on suunniteltu alusta loppuun lapsen ehdoilla. Se ei ole kuin pienennetty aikuisen pyörä. Ei todellakaan.

Pääsääntöisesti voi sanoa, että lapsen pyörän pitää olla matala ja pitkä. Sellainen on rauhallinen käytökseltään, matala istuinkorkeudeltaan ja helppo hallittava lapselle. Pitkä runko tarkoittaa myös, että istuimen ja ohjaustangon väliin jää reilusti tilaa - “sarvet” eivät osu tiukassakaan käännöksessä lapsen polveen.

Hyvässä lastenpyörässä on lapselle suunnitellut osat

Eikä lapselle suunniteltu tarkoita vain pyörän muotoa eli hienommin sanottuna geometriaa. Myös osien pitää olla tenavalle tehtyjä.

Jarrukahvat ovat hyvä esimerkki (ja kyllä, lapsen pyörässä pitää olla käsijarrut). Lapsen sormien täytyy yltää kahvoille venyttämättä ja lapsenkin voimilla pitää saada tarpeeksi ytyä jarrutukseen. Laadukkaissa kahvoissa on lisäksi etäisyyssäätö.

Gripit ja ohjaustangon paksuus ovat toinen esimerkki. Lapsen pieni käsi ei ylety kunnolla aikuisille tarkoitettujen “kahvojen” ympärille. Myös esimerkiksi sillä, kuinka leveällä polkimet ovat on isosti merkitystä siihen miltä ajaminen lapsesta tuntuu. Hyvässä pyörässä polkimet ovat kapealla. Ikävän monessa poljinten sivuttainen etäisyys on kuitenkin iso, jolloin lapsi joutuu polkemaan “hajareisin”.

Laadukas lastenpyörä on kevyt

Ja sitten on se paljon puhuttu paino. Aina silloin tällöin kuulee väitteen, ettei sillä muutamalla kilolla ole niin merkitystä.

No, mietitäänpä asiaa näin: tämän blogin kuvien Islabikes Cnoc 16” on yksi markkinoiden keveimmistä kuusitoistatuumaisista. Se painaa kuutisen kiloa. Raskas kilpailija painaa 10 kg ja jopa enemmänkin. Käyttäjän neuvolakortissa rasti on parinkymmenen kilon kohdalla. Kun tyttö siis nostaa pyörää maasta ajoasentoon, hän punnertaa Cnocin tapauksessa ylös 30 prosenttia painostaan. Kymmenkiloisella pyörällä suhdeluku on puolet painostaan.

Vertailun vuoksi. Jos oma pyöräni painaisi yhtä paljon kuin Cnoc, puntari heilahtaisi kolmeenkymmeneen kiloon. Puolet painostani on jo 50 kiloa. Melkoisen painava pyörä. Ei varmaan kovin kiva käsiteltävä?

Oikeasti pyöräni painavat alle 15 prosenttia painostani. Kevytkin lastenpyörä on siis raskas suhteessa polkijaansa!

Pelkän painon tuijottaminen on kuitenkin hieman kuin bodarin toteaminen ylipainoiseksi painoindeksin perusteella. Jos pyörän runko on hyvin lyhyt, saattaa paino olla maltillinen. Lyhyt runko on kuitenkin huonompi kuin pitkä.

Hyvä lastenpyörä on lisäksi minimalistinen. Ei joustohaarukkaa, ei suuria vaihdemääriä, ei välttämättä edes lokasuojia. Ne kaikki tuovat mukanaan turhaa painoa.

Mutta kun hyvä maksaa?

Missäpä ei. Tähän minulla on kuitenkin lohdutuksen sana kirjoitettavanani. Se sana on jälleenmyyntiarvo. Hyvät lastenpyörät käyvät kaupaksi kuin ilmaiset ämpärit. Ja kauppahinnat näyttävät olevan varsin kovia.

Cnoc 16” maksaa 330 euroa. Ellei sitä aivan katapultin panoksena käytetä, käytetyn hintapyynniksi voi lätkäistä 200-250 euroa, eikä pyörä säily alkuperäisessä kodissaan päivääkään myynti-ilmoituksen jälkeen.

Edellisten kappaleiden hinnat ja sanat perustuvat siihen, että olen kyttäillyt hyviä lastenpyöriä eri myyntifoorumeilla melko tarkkaavaisesti. Silti olen ehtinyt apajille vain kerran.

Lisää pyöräilyaiheista luettavaa Isäkuukausissa

Kolmas pyörä silloin tällöin tekee hyvää

Tärkeimmät säännöt pyöräilemään oppineelle

Kokemuksia peräpyörästä - pyöräkärryäkin parempi

Croozailua eli polkupyörän peräkärryn plussat ja miinukset

Pyöräkärry ja uusi pyörä ne yhteen sopii - vai sopiiko sittenkään?

Mitä mukana pyöräkärryssä eli kurkistus isän hoitolaukkuun

Ps. Isäkuukausien Facebookissa ja Instagramissa pyöräillään usein. Tässä yksi makupala Instan puolelta:

 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

 

Kommentit (4)

Vierailija

Peukku tälle! Oma mukula vasta epäluuloisesti pälyilee potkupyörää ja mieluummin kantaa sitä kuin ajelee mutta ajan kuluessa aion palata näihin pohdintoihin.

Itse paljon kilometrejä pyörän penkissä kuluttavalle on helppo ymmärtää, että sillä todella on väliä minkälainen mankeli on alla. Toivoisin että tyttärenikin pääsisi hajulle pyöräilyn sietämättömästä keveydestä 😊

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Keveitä, lapselle alusta lähtien suunniteltuja pyöriä on kyllä helppo suositella. Oikeastaan ainoa huono puoli on hankintahinta, mutta sen kanssa voi elää, kun tietää jälleenmyyntiarvon olevan hyvä. Mukavia hetkiä teille ensin potkupyörän parissa ja sitten myöhemmin polkien - olen aivan varma, että tyttäresi pääsee kanssasi enemmänkin kuin hajulle pyöräilyn sietämättömästä keveydestä.

Ei spessua ikinä

Täyttä asiaa! Poikani ei juuri innostunut pyöräilystä (pyöränä Specialized Hotrock 16), kunnes sai alleen Islabike cnoc 16:n. Muutokseen oli syynä, että Spessu oli paperilla kohtalaisen hyvä, mutta käytännössä markettipyörä alumiinikääreessä eli markettipyörän osat kevyessä alumiinirungossa, jossa markettipyörän heikko geometria. Islabikessa sen sijaan hyvin valitut osat kevyessä ja oikein mitoitetussa rungossa -> pyöräilystä tuli kivaa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Meillä oli (tai no, on edelleen) kaksi 20-tuumaista: Juurikin mainittu Spessu ja sitten paljon elämää nähnyt Islan Beinn small. Spessu on nyt kesäpaikan pyöränä, mutta useampia kuukausia olivat molemmat tässä kotona. Jännästi poju valitsi 95-prosenttisesti Islan alleen, kun pääsi ottamaan kumman halusi. Ja syyt ovat juuri nuo, mitkä mainitsit.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017