Pohdiskelin hiljattain, että irtisanoutuisinko hoitovapaan päätteeksi, jotta voisin olla lasten kanssa kotona vielä nuorimman täytettyä kolme. Yhtenä perusteluna tavoitteelle mainitsin sen, että alle kouluikäisten ei tarvitsisi mennä päiväkotiin.

No, tästähän nousi keskustelua. Odotetusti. Muutama kyseli Instagramin viestillä ihailtavan suoraan, että miksi näemme päivähoidon mörkönä. Lupasin perustella, joten täältä kajahtaa.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

Ihan alkuun tuotan pettymyksen. Perheemme ei näe päiväkotia mörkönä. Sen sijaan perheemme tietää, että on olemassa hyvää päiväkotihoitoa ja huonompaa päiväkotihoitoa. Sama pätee lasten kasvattamiseen kotona.

Minulla ei ole minkäänlaista osaamista arvioida, missä päiväkodissa lapsi saa hyvää hoitoa. Ainoa, jota osaan, uskallan ja haluan arvioida on lapsiemme kotihoito. Sen laadun puolesta uskallan liputtaa. Vahvistusta näkemykselleni antaa se, että esikoinen on pärjännyt vähintäänkin keskiarvoisesti eskarissa ja ekaluokalla.

Mielestäni osa kotihoidon laadusta tulee kiirettömyydestä ja aikatauluttomuudesta. Lapsemme saavat nukkua aamulla juuri niin pitkään kuin haluavat. Jos heillä on känkkäränkkäpäivä, päiväohjelmamme joustaa juuri heidän tarpeidensa mukaan. Syliä on tarjolla aina ja heti.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

Laveammin ja aavistuksen raflaten ilmaistuna voisi sanoa, että haluaisimme, että lapsemme saavat olla hieman tavallista pidempään lapsia. Harrastukset, aikataulut ja ulkoiset paineet leimaavat lapsen elämää joka tapauksessa viimeistään eskarivuodesta lähtien.

Eskarivuosi tarkoittaa ohuen kokemukseni perusteella myös sitä, että lapsi alkaa siirtyä kiihtyvää vauhtia perhepiiristä kohti kaveripiiriä. Jos siihen mennessä ei ole luonut toimivaa suhdetta lapseensa, ei sitä oppivelvollisuuden alkamisen jälkeenkään helposti rakenneta. Ja ihmissuhteen luomisessa yhdessä vietetty aika on nähdäkseni ensiarvoinen tekijä.

Keskimmäisen kannalta käytännönläheinen syy on toki sekin, että hänen päiväkotitaipaleensa ennen eskaria jäisi puolen vuoden mittaiseksi. En usko, että tuo puoli vuotta olisi hänelle varsinaisesti kevyt, vaikka luulenkin hänen viihtyvän päiväkodissa.

Ja sitten on se sairastelukierre. Kyllähän se varmaan on edessä ennemmin tai myöhemmin. Jotenkin silti tuntuu, että kolmevuotiaan riski sairasturbulenssiin ajautumiseen on merkittävästi isompi kuin viisivuotiaan.

Koti-isyyden porttiteoria on viimeinen syy päivähoidon välttämiseen. Teoria on toteutunut kohdallani täydellisesti: esikoisen kanssa vietin kotona vanhempainvapaan, keskimmäisen kanssa 17 kuukautta ja nyt kuopuksen kohdalla vielä vähän enemmän. Ja nyt, kun koti-isyys alkaa olla lopussa, käytän melkein kaiken tarmoni keksiäkseni miten voisin olla vielä enemmän lasten kanssa kotosalla.

Paitsi, että lasten kanssa kotona on mukavaa, siinä myös totta vie tuntee tekevänsä työtä jolla on merkitystä.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

Koivikon Katveessa Jenspa
1/5 | 

Peukutan sinulle isosti! Ihan samat aatteet itsellänikin. Ne taidot mitä 6 oppii oppii kyllä kotonakin. Joidenkin lasten parasta ajatellen päiväkoti voi olla se parempi vaihtoehto, mutta jos vain suinkin kokee halua olla lapsensa kanssa ja siihen on mahdollisuus, niin ehdottomasti silloin kyllä vanhemmat ovat ne parhaat kasvattajat omalle lapselleen. <3 Esikoista juuri odottelen ja kolmeksi vuodeksi todellakin aion kotiin jäädä, vaik taloudellisesti tiukkaa tekisi. Yleisesti päivähoidossa tehdään hyvää työtä, enkä sen puoleen pelkäisi lapseni laittamista päiväkotiin, mutta olen itse saanut olla lapsena kotona ja todella nauttia lapsena olemisesta ja tästä olen hyvin kiitollinen vanhemmilleni. Terveisin: lastenhoitaja pienten ryhmästä.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos peukuista! Olen ihan samaa mieltä tuosta oppimisesta. Tämä ei tietenkään ole yllätys tekstini jälkeen :) Mielestäni ainoa, missä kotona pitää olla tarkkana, ovat sosiaaliset suhteet. Ne voivat jäädä liian ohuiksi. Varsinkin, jos ei ole sisaruksia. Mutta kerhot ja kaverit riittävät mielestäni ihan hyvin sosiaalisuuden "nälkään". Ja tässäkin asiassa lapset ovat hyvinkin erilaisia. Meillä esikoinen ei juuri kaivannut kaveria ennen eskarivuotta (vaikka kulki kerhossa kolme kertaa viikossa), mutta keskimmäinen kyseli jo nelivuotiaana, että saako alkaa kaveria (niin ikään kerhossakäymisen lisäksi).

Onnea odotukseen ja mukavaa kevään jatkoa!

Koivikon Katveessa Jenspa
2/5 | 

Hups, tuo numero 6 tuli vahingossa tekstin joukkoon. Mukavaa alkanutta viikkoa!

Koivikon Katveessa Jenspa
3/5 | 

Nythän mä sössin oikein kunnolla. 6 tilalla pitäisi lukea päiväkodissa. Mitenhän tuo sana kutoseksi muuttui. :,D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017