Piipahdimme autolomamme Mosel-osuudelta päiväksi Luxemburgiin. Se oli hyvä päätös, sillä maan samannimisessä pääkaupungissa riitti mainiosti perhetekemistä päiväksi. Ja olisi varmaan riittänyt kahdeksikin.

Luxemburgin lähestyminen Saksan puolelta Trieristä oli hämmentävä kokemus. Tien varrella oli pitkälle matkalle väljästi siroteltuna iso määrä moderneja rakennuksia. Hieman kärjistäen kuin pääkonttoria pääkonttorin perään.

Automatkailijan kannattaa käydä Luxemburgissa ihan kirjaimellisesti, sillä polttoaine on edullista.
Automatkailijan kannattaa käydä Luxemburgissa ihan kirjaimellisesti, sillä polttoaine on edullista.

Puisto, jonka paviljongissa on flyygeli! Hyvin luxemburgilaista.
Puisto, jonka paviljongissa on flyygeli! Hyvin luxemburgilaista.

En ole nähnyt missään niin puhdasta parkkihallia kuin Luxemburgissa. Lattia lie vahattu edellisenä yönä.
En ole nähnyt missään niin puhdasta parkkihallia kuin Luxemburgissa. Lattia lie vahattu edellisenä yönä.

Luxemburgia halkoo syvä kanjoni. Sen pohjalta pääsee ylös yli 60 metriä nousevalla maisemahissillä. Ajoimme, öö, ehkäpä viisi kertaa.
Luxemburgia halkoo syvä kanjoni. Sen pohjalta pääsee ylös yli 60 metriä nousevalla maisemahissillä. Ajoimme, öö, ehkäpä viisi kertaa.

Itse kaupungissa Mosel-laakson rentous ja jopa hieman unelias tunnelma vaihtui pukupukeutumiseen ja kovin kiireiseltä vaikuttaneeseen elämänrytmiin. Rahan ja EU:n läsnäolon saattoi aistia, vaikkei niiden taajuudelle erityisesti virittynytkään.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

Olen kehunut Keski-Euroopan yleistä siisteyttä useaan otteeseen. Sama päti myös Luxemburgiin.

Fordin yllätys Troisdorfissa

Luxemburgista ajoimme viimeiseen Saksan majoitukseemme Troisdorfiin, Kölnin ja Bonnin puoliväliin. Ensimmäinen aamupäivä kaupungissa ei unohtune koskaan. Peruutin Fordin pois parkista ja hätkähdin: parkkiruudussa pötkötteli paksu mustanharmaa putki! Kuin kyy ilta-auringossa.

“Nytkö auto särkyi ja ylihuomenna pitäisi ajaa yli viisisataa kilometriä laivalle?” sanailimme vaimon kanssa. Posin kautta yritimme ajatella, että ehkä kohtalo määrää loman vielä jatkumaan, sillä kotiinpaluuahdistus jyskytti kieltämättä jo aika voimakkaasti takaraivossa.

Mittaristo ei muistuttanut joulukuusta, mitään lammikoita ei näkynyt parkkiruudussa ja putken lähempi tarkastelu osoitti, että se oli pölyssä myös sisältä. Päätimme ajaa suunnitelman mukaisesti AirBnB-hostin suosittelemaan leikkipuistoon nauttimaan kuumasta päivästä ja ehkä vähän pohtimaan tilannetta.

Sunnuntaina ei ollut mahdollista soittaa huoltoon Suomeen. Piti keksiä muu tapa selvittää tilanteen vakavuus. En keksinyt muuta, joten jätin leikkipuistosta liittymispyynnön fordistien Facebook-ryhmään. Muutaman tunnin kuluttua pyyntö oli hyväksytty ja näpyttelin tilannekuvauksen kuvan kera ryhmään.

Ei aikaakaan, kun joku vastasi: “Tuo letku vie veden tuulilasin edessä olevalta ritilältä moottoritilan ohi auton alle. Omasta autostani on irronnut niin monesti, etten jaksa enää edes kiinnittää!”

Viestin luettuani ymmärsin todella, mitä helpotuksen huokaus tarkoittaa.

Köln – autolla tuomiokirkon alle

Viimeinen oikea lomapäivä Saksassa kului Kölnissä. Reilusti yli kolmeenkymmeneen noussut helle hieman haittasi menoa. Vaikka näimme Ulmissa komean ja kristillisen maailman korkeimman kirkon, oli Kölnissä tuomiokirkko ykköskohteemme.

Autoilijan kannalta harva yli kuusi miljoonaa turistia vuodessa houkutteleva nähtävyys on niin kätevästi saavutettavissa kuin Kölnin tuomiokirkko. Pyhätön alla on nimittäin julkinen parkkihalli.

Sinne mekin sompailimme ja nousimme hissillä ihastelemaan yli kuusisataa vuotta rakennetun kirkon hienoutta. Yksityiskohtia oli kieltämättä tuijottaa asti.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Lomamatkan aikana poikaani kädestä pitäessäni olen havahtunut useaan otteeseen. Havahtunut siihen, kuinka iso hänen kätensä jo on! Ja havahtunut myös siihen, että kotona en ole kovin paljon häntä enää kädestä pitänyt, koska käden suuruus on päässyt selkeästi yllättämään. Isoja pieniä havaintoja. Aika juoksee. Pitää pitää kädestä kun voi. #köln #cologne #visitcologne #diippii #colognecathedral #dom #munrakas #poikanimun #poika #isälapsiaikaa #isäjapoika #iskähommia #isänelämää #dadslife #lifeofdad #lifewithkids #isäkuukaudeteuroopassa #isäkuukaudet #visitgermany #deutschland #visiteurope #loma #lomalla #lomaonihmisenparastaaikaa #tuomiokirkko #thisisme #meandmyboy @meidanperhelehti

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

Kirkon lisäksi emme rastineet muita turistinähtävyyksiä Kölnistä, vaan keskityimme enemmän yleisen ilmapiirin aistimiseen. Yhden päivän perusteella oli helppo yhtyä Eau De Cologne -blogistin väitteeseen, että Köln on Saksan rennoin kaupunki.

Viimeinen päivä Saksassa – yli viidensadan kilometrin moottorimarssi

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli vain ja ainoastaan siirtyiminen Troisdorfista Lyypekkiin. Viisisataa kilometriä ja hilut päälle.

Pitkän autoilumatkan tauko voi näyttää vaikkapa tältä.
Pitkän autoilumatkan tauko voi näyttää vaikkapa tältä.

Ei voi kuin ihailla Saksan liikennettä. Sen toimiessa. Edellisessä postauksessa oli fiiliksiä päivältä, jolloin ei toiminut. Jonkun matkaoppaan mukaan tiistait ovat viikon ruuhkattomimpia päiviä Saksan teillä. Niin tai näin, mutta tuona tiistaina puoli tonnia sujui hämmentävän hyvin. Vaikka pidimme kaksi kunnon taukoa, olimme Lyypekissä jo iltapäivällä!

Ehdimme siis hyvin rentoilla Lyypekissä ennen laivan check-iniä. Varsinainen merimatka Finnlinesin kyydissä sujui siinä missä toiseenkin suuntaan. Oikeastaan meillä oli laivalla jopa “kiire”, sillä menomatkalla rempassa olleet saunat olivat nyt käytettävissä. Ihan oli rentouttavaa poreammeesta katsella Itämerta ja sen yllättävän vilkasta laivaliikennettä.

Laivalla oli myös taikuri, joka opetti lapsille ilmapallojen vääntelyä ja muutaman taikatempun. En voi kieltää, ettenkö olisi viihtynyt itsekin ja yksi temppu on tullut jo tässä heinäkuun aikana esitettyä varsin monelle.

Muut Keski-Euroopan roadtripiin liittyvät postaukset löytyvät täältä

Kotona! Trippi nollautuu kahden tuhannen välein, joten kilometrejä kertyi 5566. Keskinopeus ja -kulutus ovat koko reissun lukemat.
Kotona! Trippi nollautuu kahden tuhannen välein, joten kilometrejä kertyi 5566. Keskinopeus ja -kulutus ovat koko reissun lukemat.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017