Ääliö. Tyhmä. Paska.

Siinä jälkikasvumme viimeaikojen TOP-3 sanat, joista en ole ylpeä. Ääliö on viimeisin tulokas. Se tarttui mukaan Muumeista, kun Pikku Myy huusi: “Ota se lintu kiinni, senkin ääliö!” Kiitos vain mozzarellapötköt!

Olen yrittänyt selittää ääliön semantiikkaa, mutta Muumeista opittu hauska sana ei ole painunut unholaan. Olen myös lukenut ja kuullut sen tuhat kertaa, että tuollaisiin pitäisi vain olla puuttumatta. Ei se kuitenkaan toimi niin, kun viisvee huutelee hiekkalaatikolla ääliötä naapurin muksuille.

Eilen noiden sanojen hokeminen ryöpsäytti mielenrauhani yli laidan. En tyytynyt toteamaan ties kuinka monetta kertaa, että noin ei saa sanoa, vaan keksin mielestäni mahtavan keinon kitkeä verbaliikan rikkaruohoja. Sen enempiä miettimättä pistin ideani myös tuotantokäyttöön. Kuinkas muuten.

“Katsokaapa! Tässä on kummallekin viisi makeista. Jos käytätte sanaa paska, ääliö tai tyhmä, otan yhden karkin pois. Illalla puuron yhteydessä saa syödä karkit, jotka ovat vielä jäljellä. Ymmärsittekö?”

Nyökyttelyä.

Muutaman sekunnin ehätin odotella, että pian Jari Sinkkonen soittaa ja pyytää vinkkejä. Sitten satuin vilkaisemaan vaimoani, kasvatusalan ammattilaista. Hän puisteli päätään toisessa huonessa kuin mielenvikainen. Ei, ei, ei!

Lapset kirmasivat leikkeihinsä, ja vaimo lopetti niskan kramppaamaan saaneen pään pyörittelyn: “Ei noin oikein voi tehdä, että ensin annetaan ja sitten otetaan pois. Se on henkisesti aika rankkaa, kun lapsi menettää jo näkemänsä palkinnon.”

“Eihän tuo ole rankaisemista, vaan motivointia”, iskin vastapalloon.

“Rangaistus se on, kun otat epäonnistumisen hetkellä jo tavallaan saavutettua pois. Ei hyvä! Pitäisi sopia palkinnosta etukäteen ja palkita onnistunut suoritus. Vaikka niin, että jokaisesta onnistuneesta tunnista tulee karkki”, vaimo jatkoi.

No joo, on vaimon mietteessä kieltämättä logiikkaa. Pitäisi keskittyä onnistumisiin. Mutta kuinka “#¤%/&#¤ helppo onkaan kasvattaa väärin. Ei käynyt mielessäkään, että hupenevissa karkkikupeissa olisi jotakin trauman aineksia. Väärin kasvatettu.

ps. Kolmevuotias menetti yhden karkin, viisivuotias ei yhtään. Väärinkasvatuskin näyttää olevan joskus toimivaa. Sitä en tietenkään tiedä, kuinka syvät haavat menetelmäni ihmistaimiin jätti.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi. Tämä isäblogi kuulostelee viisihenkisen perheen riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2017

Instagram