Keväällä 2016 kolmas lapsemme potki vielä siellä, missä päivänvalosta ei ole tietoa, kun mittailimme vaimoni kanssa farmariautojen takapenkkien leveyksiä. Uskoimme, että mahtuisimme viisihenkisenäkin perheenä farmariin, mielikuviemme täydelliseen perheautoon.

Kerroin tuosta hikisestä rupeamasta varsin seikkaperäisesti Kolme turvaistuinta takapenkille -trilogiassa (osa 1, osa 2 ja osa 3). Kyseisistä postauksista löytyvät myös mittailemiemme takapenkkien leveydet.

Kierroksellamme löytyi vain yksi farmari, jossa ovet sai kiinni, kun olimme asentaneet kolme Isofix-jakkaraa takapenkille. Siinäkin autossa fiilis oli kuin olisi vahingossa pukenut vaimon kengät jalkaan. Puristi, ahdisti ja ainoa miete oli että, milloin tilanteesta pääsee pois.

Päädyimme siis tila-autoon. Vuoden 2011 Ford S-Max onkin mainittu tässä blogissa moneen kertaan. Sen kanssa vietettyä aikaa voi edelleen luonnehtia sanoilla tilaa tilattiin – tilaa saatiin. Yllätykseksemme esikoisemme ikäinen auto kesti myös rasitukset Alppien vuoristoteillä (ei tosin ilman paniikin aiheuttamista).

Yli 200 000 kilometriä asvalttia nähnyt kiesi alkaisi Keski-Euroopassa olla paalikamaa, mutta Perä-Pohjolassa joku toki tuplannee vielä sen kilometrit ennen viimeistä matkaa. Se joku ei kuitenkaan ole meidän perheemme, jossa autoiluun liitetään kaksi adjektiivia paljon ennen muita: helppous ja luotettavuus. S-Max on siis osaltamme hautapaikkansa ansainnut.

Viimeinen turvaistuimemme on Britaxin Max-Way Plus. Hankintapäätöksessä yksi peruste oli jakkaran kapeus. Ehkä seuraava automme voisi kuin voisikin olla jälleen farmari.

Asiahan selviää tutulla konstilla: mittanauha käteen ja autokauppaan. Nyt tyydyimme mittaamaan mielikuvissamme isoina pitämiämme farkkuja. Kiersin esikoisen kanssa tammikuisen lauantain kaupasta toiseen. Dokumentoimme seuraavat lukemat sisempien Isofix-koukkujen välistä:

  • Ford Mondeo, V, 39,5 cm
  • Opel Insignia, B, 38 cm
  • Skoda Octavia, 5E, 38,5 cm
  • Skoda Superb, B8, 40,5 cm
  • Volvo V70, P3, 43 cm
  • VW Passat, B8, 41 cm

Eräässä liikkeessä oli kiva 2017 Skoda Superb, joka hieman kuiskaili minulle. Koska erot leveyksissä olivat (jälleen) lähes olemattomia, haimme kierroksen lopuksi tsekkiläisen koeajoon. Kuljettajan paikalla kuiskailu muuttui suorastaan flirtiksi: tuntui hyvältä ajaa selkeästi matalampaa ja henkilöautomaisempaa autoa.

Kotona sovittelimme turvaistuimia takapenkille. Ensin kahta Kidfixiä ja Max-Wayta, sitten korvasimme toisen Kidfixin istuinkorokkeella. Ilmeeni muuttui sitä happamammaksi, mitä pidemmälle sessio eteni.

Saimme kyllä Kidfixin, Max-Wayn ja istuinkorokkeen mahtumaan takatuhdolle. Mutta ne olivat niin tiukasti toisiaan vasten, ettemme vaimon kanssa mitenkään voineet kuvitella, että turvavöiden kiinnittäminen pakkasaamuna sujuisi ilman ärräpäitä. Ja koska toinen autoiluun ensisijaisesti liittämistämme adjektiiveista on helppous, ei auttanut muuta kuin todeta flirtin vaihtuneen mykkäkouluun.

Aika kaukana helposta ja käytettävästä. Tässä Max-Way Superbin laitapaikalla ja KidFix keskellä.
Aika kaukana helposta ja käytettävästä. Tässä Max-Way Superbin laitapaikalla ja KidFix keskellä.

Näin se periaatteessa olisi voinutkin toimia: Max-Way laidassa, istuinkoroke keskellä ja toinen aikuinen laitapaikalla. Kuski ja keskimmäisen KidFix etupenkeillä. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että lähtökohtaisesti lapset matkustavat takana ja aikuiset edessä - ei jatkoon siis tämäkään malli.
Näin se periaatteessa olisi voinutkin toimia: Max-Way laidassa, istuinkoroke keskellä ja toinen aikuinen laitapaikalla. Kuski ja keskimmäisen KidFix etupenkeillä. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että lähtökohtaisesti lapset matkustavat takana ja aikuiset edessä - ei jatkoon siis tämäkään malli.

Hiljaisena ajelin Superbin takaisin autokauppaan. Vaitonaisena myönsin itselleni, että seuraavakin vankkurimme on tila-auto.

Seuraavat illat ajelin autoja internetin kirpputoreilla. Muutaman illan autotalli.comia selailtuani näkemys oli aika selvä: pelimerkkimme eivät riitä uuden mallin S-Maxiin ja patonkia emme halua. Seuraava automme on Volkswagen Touran.

Viime viikonloppuna sovitimme lastenistuimet Touraniin. Vaikka se on selvästi S-Maxia pienempi auto, on turvavöiden kiinnittäminen takapenkille helppoa, vaikka keskipaikallakin on turvaistuin. Tavaratilaakin näytti olevan tarpeeksi, ellei mukana aio ystäväni lohkaisua lainaten pitää matkasänkyä, rattaita, polkupyöriä ja kuivausrumpua.

Touran ja turvaistuimemme. Käytettävyys on tarpeeksi hyvä.
Touran ja turvaistuimemme. Käytettävyys on tarpeeksi hyvä.

Edellisen kuvan asetelma "turvavöitä kiinnittävän käden näkökulmasta". Toimii.
Edellisen kuvan asetelma "turvavöitä kiinnittävän käden näkökulmasta". Toimii.

Ellei suunnitelmien polulle ilmaannu ihmettä (lue: lauantai-iltana Veikkauksen kanssa nopeasti solmittua sponsorisopimusta), on seuraava automme kirpattu diesel-Touran.

Ps. Pääkuva ei valehtele. Ennen lapsia autoon tutustuminen alkoi etupenkiltä. Sitten ehkä kurkasin konepellin alle ja lopuksi tsekkasin takakontin. Takapenkillä en edes käynyt. Nykyään autosta pitää ensimmäisenä tarkastaa takakontti ja -penkki. Jos ne eivät vakuuta, ei kannata istua etupenkillekään.

Kommentit (5)

Joopu
1/5 | 

Harkitsitteko missään vaiheessa kidfixien vaihtamista kapeampiin istuimiin, esimerkiksi maxi-cosi koreen? Saattais mennä kore+maxway+kore ainakin v70 ja ehkä myös superbiin.

Joopu
2/5 | 

Piti vielä tarkistaa, kidfixien leveys on 54cm ja koren 44cm. Aika iso ero. Toki kidfixissä leveys on pääasiassa ylhäällä, en tiedä onko alaosan leveydessä lopulta juuri eroa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Oikein hyvä kysymys! Itse asiassa ei mietitty, koska mielikuvissani leveysero on nimenomaan siellä hartialinjassa, ei alhaalla. Ja sieltä alhaalta se tila tässä tosiaan ensisijaisesti loppui. Hartialinjaanhan tilaa jäi hyvinkin, koska Max-Way on toisinpäin kuin reunoilla olevat Kidfixit.

Joopu
3/5 | 

Näinpä se taitaa olla! Toki vois käydä mittanauhan kanssa siellä istuinkaupassakin ihan mielenkiinnosta.

Mimosa
4/5 | 

Kuulostaapa niin surkean tutulta! S-Maxia on välillä ikävä sen hulppeiden tilojen vuoksi. Se oli ainoa johon saimme hyvällä tahdollakaan kolme lasta istuimien kanssa takapenkille. Koitettiin löytää ne markkinoiden kapeimmat istuimet mutta hölmöä että niissä ilmoitetaan vain istuinosan leveys, ei hartialinjan, joten vaikka paperilla piti mahtua useampikin istuin, käytäntö oli ihan toinen. Onneksi löytyi ymmärtäväisiä myyjiä sekä autokaupasta että istuinliikkeestä. Meillä lapset ovat pienikokoisia ikäisikseen, joten vasta nyt kun esikoinen on kaksitoista, voidaan isoimmalla luopua korokkeesta. Ehkä me jokusen vuoden päästä voidaan siirtyä ihan tavallisen kokoiseen autoon. Tai luopua autosta kokonaan. Tsemppiä teille auton etsintään!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Instagram