Perheemme on ratsastanut nyt vuoden paikasta toiseen Ford S-Maxilla. Matkaa on taittunut noin 25 tuhatta kilometriä. Summasin tähän kirjoitukseen kokemukset tila-autoilusta.

Autoa etsiessämme meillä oli vaimon kanssa yksi kriteeri ylitse muiden: kolmet Isofix-koukut vierekkäin. Vuosi sitten pähkäilimme ja sanan varsinaisessa merkityksessä hikoilimme. Pohdinnat ja hikisten mittausten tulokset löytyvät täältä, täältä ja täältä.

Lopulta päädyimme kirpparilta löytyneeseen Ford S-Maxiin. Vuosimallin 2011 auto on S-Maxin ensimmäisen sukupolven faceliftattu edustaja.

Tilaa tilattiin - tilaa saatiin

Auto on iso. Ulkoa niin iso, että eräissä liikennevaloissa viereisen auton vänkäri laski lasin alas ja viittelöi minua tekemään samoin. Mies katsoi autoa ja ojensi käyntikorttinsa. Kaveri osoittautui freelancer-luotsiksi. Aivan aiheellinen itsensä esittely, sillä varsinkin menneillä vuosikymmenillä maalattuihin parkkiruutuihin S-Maxia saa tällätä tarkasti. Ei ole mitenkään harvinaista, että keskelle ruutua parkkeeratun auton molemmin puolin jää vain kymmenisen senttimetriä asvalttia näkyviin ennen valkoista viivaa.

Auton koosta johtuen kuulumme marketin pihalla nykyään heihin (joille vielä pari vuotta sitten hyväntahtoisesti hymyilin), jotka parkkeeraavat sinne missä molemmilla puolin on tyhjä ruutu. Varsinkin lasten kanssa, sillä takaovet ovat pitkät ja vaativat avautuessaan tilaa. Paljon tilaa. Voi kunpa S-Maxissa olisi pikkuveljestään C-Maxista tutut liukuovet!

Entinen farkkumallin Pirkka-Volkkarimmekaan (toisen sukupolven Skoda Octavia) ei ollut lyhyt auto, mutta silti S-Max yllättää vielä vuodenkin jälkeen taskuparkkeerauksessa. Auto on pitkä. Saksalaisinsinöörien kunniaksi täytyy tässä yhteydessä lausua, että keula on saatu yllättävän helpoksi hahmottaa, vaikka siitä ei kuljettajan jakkaralle mitään näykään.

S-Max on myös korkea. Hieman vajaan 180 senttimetrin varrellani saan nippa nappa nostettua polkupyörän katolle sijoitettuun telineeseen. Toisaalta auto on korkea myös sisältä. Parikymmenkiloinen tenava on helppo nostaa keskipaikalle laitimmaisen turvaistuimen yli. Myös turvavöiden kiinnittäminen on suorastaan juhlaa. Saattaa tuntua uskomattomalta, mutta turvaistuinten väliin jää reilusti tilaa turvavyökidan kopeloimiseksi.

Lapset ovat viihtyneet takana hyvin: siellä on tilaa, ikkunoissa on tummennusverhot ja etupenkkien selkänojissa kivat kääntyvät pöydät. Kaksi viimeksi mainittua ovat ilmeisesti ensiostajan ruksiman traveller-paketin ansiota. Myös lähes tasainen lattia on lasten kannalta hyvä - omalle paikalle on helppo kulkea.

Tila-autoille tyypillisesti takaistuin on jaettu kolmeen osaan, joita voi siirtää pituussuunnassa. Ominaisuudesta on hyötyä kahdessa tilanteessa. Ensinnäkin takakonttiin saa lisälitroja, kun siirtää penkkejä eteenpäin. Tämä tapahtuu tietenkin takapenkkiläisten polvitilan kustannuksella. Suomeksi sanottuna siis etumatkustajien selkämukavuuden kustannuksella. Kun laitimmaiset penkit nykäisee etuasentoon ja jättää keskimmäisen ääriasentoon taakse, antaa penkkien limitys huomattavasti tilaa turvaistuimille sivusuunnassa. Tällöin turvajakkaroiden leveimmät kohdat (noin lapsen hartialinjan korkeudella) asettuvat limittäin.

Luotsin lisäksi S-Max herättää intohimoja muissakin meriliikenteeseen liittyvissä ammattiryhmissä. Tavaratila on niin iso, että sen järkevä hyödyntäminen vaatisi ahtaajan tutkinnon. Onneksi konttia ei tarvitse hyödyntää järkevästi. Vauvanvaunut, pari pikkupyörää ja viiden hengen pitkän viikonlopun kamat kun mahtuvat sisään kirjaimellisesti miten vain.

Alla oleva timelapse-video todistakoon edellisen väitteen. Tuossakin tapauksessa tavarat on pakattu enempiä miettimättä tai sovittelematta.

Takakontissa on myös auton istuimet numero kuusi ja seitsemän. Niiden esiinottaminen ja piiloon kääntäminen on helppoa. Hento aikuinen istuu penkillä nippa nappa 30 km. Pidempään ei ole edes kokeiltu. Itseni kaltaisen jäykän, mutta paksun aikuisen ilme synkkenee jo pelkästä kolmannen rivin penkkien katsomisesta. Lisäistuinten huono puoli on, että tavaratilan lattiassa olevan säilytyskolon käyttäminen ei onnistu istuinten ollessa alhaalla. Kun lisäistuimet ovat käytössä, mahtuu penkkien taakse vielä ruokakassit, mutta ei juurikaan muuta.

Kun takimmaiset istuimet nostaa käyttöön, jää tavaratilaa vielä reiluille viikonloppuostoksille (kuvan tuotteet eivät kuulu viikonloppuostoksiin). Pohjassa olevan säilytystilan käyttäminen vaatii penkkien nostamisen käyttöasentoon.
Kun takimmaiset istuimet nostaa käyttöön, jää tavaratilaa vielä reiluille viikonloppuostoksille (kuvan tuotteet eivät kuulu viikonloppuostoksiin). Pohjassa olevan säilytystilan käyttäminen vaatii penkkien nostamisen käyttöasentoon.

Surkea elektroniikka, hyvä ajettavuus

Ensimmäisen sukupolven S-Maxin elektroniikan haukuin jo ensikokemuksissa. En siis jaksa nyt avautua esimerkiksi siitä, että sadetunnistin toimii kuin mummun kuulolaite piironginlaatikossa. Tai siitä, että autoon on asennettu ajovaloiksi pelkät huomiovalot.

Ajettavuudeltaan auto on ihan ok. Ainakaan hyvillä renkailla suuntaa ei tarvitse korjailla tai hakea. Alusta on pintapehmeä, mutta kantaa kuorman aivan kohtuullisesti. 103kW tehoa tuottava moottori yhdistettynä hieman kuminauhamaiseen PowerShift-automaattiin aiheuttaa ohituksissa ajoittain ärtymystä.

Positiivisen yllätyksen on tarjoillut sisäosien viimeistely. Säilytyslokeroita on tarpeeksi, eikä hermoja raastavaa nitinää tai natinaa juurikaan ilmene. Muuta kuin takapenkiltä ajoittain, mutta sieltä kantautuva kitinä ei ole auton vika.

No, entäs se Fix Or Repair Daily -lause, josta Fordin nimi kuulemma on kirjainlyhenne. Toistaiseksi pitää koputella puuta. Normaalin huollon ulkopuolella autoon on tarvinnut vaihtaa vain yhdet puslat taka-akselille.

Plussat ja miinukset yhteenkoottuna

+ Tilaa on paljon niin matkustamossa kuin tavaratilassakin.

+ Sisätilojen laatu.

+ Ajettavuus.

+ Takaistuin jaettu kolmeen erikseen pituussuunnassa säädettävään osaan.

+ Kaksi extrapenkkiä takakontissa (varauksin).

+ Isot takaovet. Helppo kulkea ja lappaa jälkikasvua penkkeihin.

- Puutteet elektroniikassa.

- Koko ajoittain parkkeeratessa.

- Potkun puute kiihdytyksissä.

- Isot takaovet. Vaativat paljon tilaa avautuakseen täysin auki.

Kommentit (2)

Vierailija

Näitä turvaistuin asoita pohditaan täälläkin, kun haluaisimme keskimmäisen kulkevan selkä menosuuntaan vähintään sinne kolmivuotiaaksi (kuten suositukset ovat ja isompi sisaruskin kulki), mutta pian takapenkille pitäisi mahtua lisäksi vauvan kaukalo unohtamatta viisivuotiaan esikoisen istuinta... Siispä vertailua, vertailua ja vertailua luvassa useammaksi toviksi...

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Jos haluaa penkit kiinni Isofixeillä, niin vaihtoehtoja on tosiaan niukasti. Jos vöillä kiinnitettävä istuin on vaihtoehto, niin huomasithan tuolla vanhemmassa postauksessa mittaamiamme leveyksiä? Niistä voi olla apua, jos siis auton vaihto on edessä. Pelkkien istuinten valintaan tuosta ei valitettavasti ole apua.

Tsemppiä vertailuun, mittailuun ja netin koluamiseen! Ei todellakaan ole helppo rasti!

Ps. Arvostaisin kovin, jos palaat aikanaan kertomaan, millaiseen kokonaisuuteen päädyitte!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi. Tämä isäblogi kuulostelee viisihenkisen perheen riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2017

Instagram