Kävimme viisivuotiaan kanssa huhtikuun alussa puheterapeutin toimistolla etsimässä puheesta hukassa olevia R- ja S-kirjaimia.

Parissa kuukaudessa on tapahtunut mielestäni hämmentävän paljon! Nostan jo tässä vaiheessa terveyskeskuksen puheterapeutille hattua: hän osasi neuvoa asiat meille niin, että kotiharjoittelu on tuottanut nopeasti tulosta.

Kuten tuoreeltaan kerroin, saimme kotiläksyiksi aimo nipun harjoituksia. Logopedi saatteli harjoitukset matkaan sanoin: “Lyhyitä harjoituksia päivittäin. Jos tuntuu hankalalta harjoitella molempia, niin keskittykää ensin toiseen ja vasta myöhemmin toiseen.”

Päätimme keskittyä aluksi pääasiassa R-harjoituksiin

Ensimmäisinä päivinä viisivuotiaalla riitti nykytermillä ilmaistuna motia vaikka ja kuinka. Yhdessä harjoituksessa toistellaan mahdollisimman nopeasti D-tavuja. Kuten dä-dä-dä-dä ja di-di-di-di. Tyttö hoki tavuja pitkin päivää ilman erillistä muistutusta. Vastaantulijoilla oli ihmeteltävää, kun paljupyörästä kuului rytmikäs du-du-duuu!

Ensimmäiset selvät edistymisen merkit ilmestyivät jo neljän päivän kuluttua!

Osa harjoituksista on sellaisia, joissa opetellaan kielen liikkeitä. Tyttö ei osannut “mattorullaa” (kielen pää hammasvalliin ja kieli puristetaan rullana ulos) terapiassa. Pyörälenkillä äidin kanssa rullaa oli harjoiteltu ja kotiin tullessa jokin oli hermotuksessa napsahtanut kohdalleen. Mattorulla onnistui hienosti!

Pari päivää myöhemmin tyttö esitteli mattorullaansa. Kehuin ja kokeilimme muutaman kerran “virtahepoa”. Siinä kieli pitää pitää hammasvallilla samalla, kun suuta suljetaan ja avataan niin, ettei kieli liiku paikaltaan.

Päivän aikana huomasin jälleen, että tyttö harjoitteli liikettä. Muutaman tunnin päästä hän tuli näyttämään: nyt onnistuu!

Huh, huh! Kunpa isä oppisi asioita samalla vauhdilla. 

Viikko puheterapeutilla käynnin jälkeen oli isompien tuulestusten aika: D kääntyi viisivuotiaan suussa pärähdykseksi.

Seuraavat päivät meillä päristiin! Sanan varsinaisessa merkityksessä. On muuten jossain määrin märkää touhua, kun viisivuotias oikein innostuu.

Nyt olemme keskittyneet pärinän ohella viemään ärrää sanoihin. Se onnistuu lapsella jo mielestäni varsin hyvin ärrällä alkavissa sanoissa. Sanan keskellä konsonantti vaatii lapselta vielä ankaraa keskittymistä.

Viime aikoina R-harjoituksissa on ollut havaittavissa pientä turnausväsymystä. Viikkoihin on mahtunut päiviä, jolloin harjoituksia ei ole tullut lainkaan. Nyt ollaan tilanteessa, jossa R ei tule vielä luonnostaan sanoihin, mutta muistuttelemme asiasta vaimon kanssa ajoittain: “Ai, että pulkka pitäisi saada ruuan jälkeen?”

“PuRRRRkka!” lapsi korjaa virnistäen. On selvästi tyytyväinen, kun konsonantti onnistuu!

Ps. Kaksivuotiaan pikkusiskon mukanaoloa harjoituksissa on ollut erittäin mielenkiintoista seurata. Hän näyttää omaksuneen yllättävän paljon S:n muodostamisesta ja saa halutessaan konsonantin suhisemaan vaimeasti.

Postauksen kuvassa niin sanottu murotreeni, jossa rengasmuroa pidetään kielellä paikallaan hammasvallia vasten. Yllättäen murotreeni on ollut mieluinen harjoitus, johon myös muut lapset ovat olleet halukkaita tutustumaan.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017