Lahjat, ruuat, pukki, kuusi, siivoamiset, kortit, koristelut, haudoillakäynnit, valot… Joulu on varmasti hyvä verenpainelääkkeiden myynninedistäjä. Meillä suurin vääntö, kiharaisimmat keskustelut ja pahin stressikin liittyvät siihen, missä joulun viettäisimme.

En ole juurikaan jouluihminen. Kuten en juhannus-, vappu-, uusivuosi- tai ruotsalaisuudenpäivä-ihminenkään. Hengitän joulua toki lasten kautta syvemmin kuin muita juhlia, mutta henkilökohtaisesti joulu edustaa minulle hieman kärjistäen vain pidempää (toki aina tervetullutta) vapaajaksoa.

Viettäisin jouluni mieluiten mökillä Lapissa tai jossain lämpimässä. Jossain, missä ei tarvitsisi “tehdä joulua”. Jossain, jossa saisi oikeasti vain rauhoittua.

Vaimo puolestaan tulee suvusta, jossa joulua valmistellaan ja vietetään pieteetillä, jollaisesta minulla ei ollut käsitystä ennen kuin ensimmäisen kerran olin osana sitä. En voinut esimerkiksi kuvitellakaan, että jouluperinteisiin voi kuulua jopa tiettyyn aikaan päivästä vuodesta toiseen toistuvat repliikit.

Ei siis liene ihme, että joulun lomamatkaa ei toistaiseksi ole varattu.

Meillä, meille vai teille?

Vaikka joulu auringossa on poissa laskuista, jää jäljelle kolme vaihtoehtoa. Vetäistäkö suklaalla tilkityt kinkkuöverit kotona vai jomman kumman lapsuudenkodissa?

Kotijoulun puolesta on helppo argumentoida. Saa viettää juuri sen näköistä kaamoksen kaatajaista, Jeesuksen syntymäpäivää tai punanuttujuhlaa kuin perhe haluaa.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

Toisaalta jopa minun on mahdotonta väittää, etteikö jouluun kuuluisi läheisimpien sukulaisten tapaaminen. Jos viettää joulun kotona, niin nähdäänkö sukulaisia sitten ennen joulua vai joulun jälkeen? Ja venytetään juhlakausi näin puoleentoista viikkoon? Kuulostaa kevyeltä kuin aatonaaton ruokaostokset perhemarketissa.

Jos suuntaa sukulaisten nurkkiin jouluksi, ei tarvitse värkätä kotona ihan niin paljon joulua. Voi vaikkapa jättää hajulukon kiillottamatta kylppärin alakaapissa tai lattialistojen ristipääruuvien päistä pölyt pyyhkimättä.

Ei se kyläilykään suunnitelmana mikään kevyt ole. Useamman päivän jatkuva sosiaalisuus on tervetullutta ja mukavaa. Aika harva sitä silti kehtaa väittää kevyeksi. Samaa voi sanoa omien ja sukulaislasten muodostaman ikiliikkujan desibeleistä.

Olemme myös pyrkineet käymään samalla reissulla sekä vaimon että minun lapsuudenmaisemissa. Tyypillisesti olemme ajaneet paikasta toiseen joulupäivänä. Siinä on kieltämättä joulufiilis huipussaan, kun pakkaa räntäsateessa kolmen lapsen kamppeita ja joululahjoja auton takakonttiin miettien, että jotakin ihan varmasti jää väärään osoitteeseen.

Voisikohan kuitenkin vielä vähän vilkuilla äkkilähtöjä?

Isäkuukausien Facebook ja Instagram! Molemmissa mukava arvonta tällä hetkellä menossa!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

 

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017