Kirjoitukset avainsanalla vinkit

Valinta tehty ja taaperon tuleva turvapaikka autoon valittu. Ja voi elämän kevät, että olikin yllättävä lopputulos tässä valinnassa!

Mutta ennen finaaleihin jatkamista erittäin lyhyt kertaus mistä tässä on kysymys: Meillä on kolme lasta takapenkillä, joista yksikään ei ole vauva. Taapero on juuri kasvamassa ulos kaukalosta, tarvitaan siis kolme turvaistuinta. Tarkemmin sanoen meillä on puoli kiloa aikaa hommata uusi jakkara (kts. kuva postauksen lopussa). Taustat, uuden istuimen vaatimukset ja melkoinen alkukarsinta on kuvattu tämän postauksen ensimmäisessä osassa. Nyt on aika katsoa minkä istuimen lopulta valitsimme. Lopputulos pääsi yllättämään itsenikin.

Selkä menosuuntaan vs. selkä kahteen suuntaan

Elämässä kannattaa varautua siihen, että kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että olisi hyvä, jos istuimen saisi lapsen kasvettua asennettua nenä menosuuntaankin. Jos vaikka maailman ihanin piltti ei suostukaan saapumaan selkä edellä kohteeseen enää kolmannen ikävuotensa tienoilla.

Edellisen postauksen “finalisteista” Besafe iZi Kid X2 iSize, Concord Reverso ja HTS Besafe iZi Kid X3 Isofix asuvat takapenkillä ainoastaan selkä menosuuntaan. Pudotin ne pois listasta.

Jäljelle jäivät nämä seitsemän:

     Bébé confort AxissFix (Plus)               

     Besafe iZi Modular i-Size

     Cybex Sirona

     Cybex Sirona M2 i-Size

     Maxi-Cosi AxissFix Plus

     Recaro Zero.1 (i-Size)

     Takata Midi

Valittujen turvaistuimien hinta ja saatavuus

Nopean googlailun perusteella selvisi, että a)Takatan saatavuus on olematon → ei käy, b)Bébé confort AxissFix ja Maxi-Cosi AxissFix ovat käytännössä sama penkki eri logoin, c)Hinnat Suomessa noin 450-650.

Aivan hillitön kasa rahaa! Yli neljäkymmentä pakettia vaippoja! Tai melkein koko perheen lennot Oulusta Keski-Eurooppaan ja takaisin! 

Hinnoista järkyttyneenä tarkistin myös kolmen poispudottamani vain selkä menosuuntaan -jakkaran panostusvaatimuksen. Halvempia olisivat keskimäärin. Emme kuitenkaan halunneet luopua nenä myös menosuuntaan -ajatuksesta.

Lopputulos yllätti koko perheen

Kysyin vielä vertaistuellista näkemystä penkeistä. Yhteenveto kommenteista on tämän postauksen lopussa.

Kokemuksia pyytäessäni hämmentävän moni toi keskusteluun ylisanoja 360-astetta kääntyville penkeille. Siis sellaiselle, jonka saa sekä selkä- että nenä menosuuntaan ja “lastauksen” ajaksi penkin voi kääntää suoraan ovea kohti. Tällaisen penkin ja vikuroivan taaperon yhdistelmää tuntuivat kehuvan niin sellaisen omistavat kuin moni tavallisen penkin kanssa “toimeentuleva”.

Vaimon kanssa emme ole antaneet 360-asteen kääntyvyydelle suurta painoarvoa, koska olemme pärjänneet jo kahden lapsen kanssa ilmankin. Kumpikin tosin on siirtynyt kaukalosta matkustamaan nenä menosuuntaan. Luultavasti kiemurtelevan taaperon sijoittaminen selkä menosuuntaan -turvapaikkaan on hankalampaa, koska tila on ahtaampi.

Pitäisikö kuitenkin harkita 360-kääntyvää, huomasimme miettivämme. Tällaisia ovat listatuista Cybex Sirona, Recaro Zero.1 ja Maxi-Cosi AxissFix / Bébé confort AxissFix (plus).

Näistä pudotimme AxissFixin pois, koska sitä ei saa käyttää selkä menosuuntaan kuin 87 senttimetriin saakka. Lisäksi istuimen kiinnityksessä käytetään jossain määrin harvinaista Top tether -hihnaa.

Olimme jo valmiita vingauttamaan Visaa Sironan tai Zero.1:n ollessa ostoskorissa, kun Facebookin Vanhempien vertaistuki -ryhmässä hoksautettiin, että Cybexilta on tullut uusi Sirona. Sirona Q I-Size. Se kääntyy 360-astetta ja on nimensä mukaisesti nykyaikainen I-Size -jakkara. Q on selkeästi alkuperäisen Sironan seuraaja, myös säädöiltään.

Jamesbondmaisesti nimetyn Q:n ainoa ongelma tuntui olevan, että sitä ei vielä löydy Autoliiton turvatesteistä. Eikä kovin monen kaupan katalogista.

Vähän aikaa pohdittuamme päätimme, että taaperomme tuleva turvapaikka on Sirona Q. Cybex on turvallisuudessa keskimäärin varsin vahva tekijä. Luotan saksalaiseen insinöörityöhön: jos edeltäjä sai turvallisuudesta “täydet tähdet”, niin nykyaikaistettu versio tuskin on huonompi.

Uuden mallin edustajan saa todennäköisesti myös myytyä varsin kivuttomasti jahka taaperomme mittaamiseen tarvitaan 105 senttimetriä mittanauhaa.

Kokemuksia Sirona Q:sta tulee blogiin jahka uutukainen löytää tiensä meille ja on jonkin aikaa tarjonnut turvaa yksivuotiaallemme.

Yhteenveto kommenteista, jotka sain kysellessäni käyttökokemuksia

Besafe iZi Modular i-Size

     Pieni, kevyt ja helposti autosta toiseen siirrettävissä.

     Helppo ja nopea kallistettavuus.

Cybex Sirona

     96 cm lapsi mahtuu matkustamaan vielä selkä menosuuntaan.

     Nenä menosuuntaan matkustaessa käytetään palkkia.

     Vie todella paljon tilaa autossa. Raskas siirrettävä.

     Hyvä kallistusmahdollisuus nukkuvalle lapselle.

Cybex Sirona M2 i-Size

     Kasvot menosuuntaan mentäessä ei ole palkkia.

     Vie vähemmän tilaa autosta kuin Cybex Sirona.

Maxi-Cosi AxissFix Plus / Bébé confort AxissFix (Plus)

     Pienempi sekä ulko- että sisämitoiltaan kuin Cybex Sirona tai Recaro Zero.

     Tässä ei ole erillistä tukijalkaa, vaan kiinnistys Isofixillä ja erillisellä top tether -hihnalla.

     Selkä menosuuntaan vain 87 senttimetriin saakka.

Recaro Zero.1 (i-Size)

     Recaro Zeroon mahtuu isompi lapsi kuin Sironaan. Ulkomitoiltaan Zero on vähän Sironaa pienempi.

     Voi pyöräyttää selko menosuuntaan -penkistä kasvot menosuuntaan -penkiksi ilman turvavöiden aukaisua.

     Penkki tuntuu jäävän joissakin autoissa sen verran pystyyn, että nukkuvan lapsen pää roikkuu rinnalla, vaikka penkin säätäisi niin takakenoon kuin mahdollista.

Taaperon käyttämän kaukalon suurin asiakkaalleen sallima paino on 13 kg. Meillä on siis puoli kiloa aikaa hommata uusi istuin.
Taaperon käyttämän kaukalon suurin asiakkaalleen sallima paino on 13 kg. Meillä on siis puoli kiloa aikaa hommata uusi istuin.

Kommentit (6)

SePerinteinen

Me saatiin pitkähkön vertailun tuloksena ostettua istuin autoon joulukuun alussa. Speksit tähän muistaakseni mainitsin jo postaussarjan 1.osassa, lompakkoon tuli n. 450e lovi.
Pari viikkoa sitten ostettiin perheeseen kakkosauto ja nyt tarvittais kakkosistuin. Erilainen auto ja muutenkin hieman eri speksit ja taas iso vertailu menossa-eikä taaskaan meinaa sopivaa löytyä vaikka mielestämme ei olla edes vaativia (mitä nyt se kulkusuunta pitäisi saada vaihdettua, painorajan alkaa 9kg:sta, testeissä vähintään kohtalaisesti pärjännyt ja hinnan olla alle edellisen istuimen)...

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Saat kaikki sympatiani. Turvaistuinvalinta on todellakin vaikein tarvikevalinta lapsiin liittyen! Olisi mielenkiintoista kuulla, mihin penkkiin päädyitte ykkösauton tapauksessa?

Seperinteinen

Ykkösautoon valikoitui Klippan Triofix Comfort. Ei valitettavaa. Kakkosautoon löytyi pari vuotta vanha Be-safe Ixi Combi X3. Täysin tyytyväinen en ole, esim. pehmusteet vaikuttavat olemattomilta ja kiinnityssysteemi kummallisen mutkikkaalta, mutta ajanee asiansa kunnes talous antaa myöten toisen 450e Klippanin ostamisen...

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Ovathan nuo kaukalot ja penkit kyllä järkyttävän hintaisia vermeitä. Onneksi kestävät melko hyvin lapselta toiselle.

Vierailija

Hei, luin mielenkiinnolla turvaistuinpohdintojasi, koska meillä on lähes sama tilanne. Autona Ford S Max 2014 ja kesällä syntyy kolmas lapsi. Meinasin jo mennä ostamaan saman istuimen yksivuotiaallemme, mutta sitten tajusin ettei se käykään kuin keskipenkille sijoitettuna. Meillä on auton 2 ja 4 paikkojen lattiassa säilytysluukut, mitkä käsittääkseni estävät tukijalan käytön. Tämä asettaa haasteita, koska autoon pitäisi mahtua vauvan turvakaukalo (isofix turvajalalla), taaperon selkä menosuuntaan istuin ja vielä turvavyöistuin isoimmalle. Eli tod.näk. kaksi turvajallallista istuinta, koska en ole ainakaan vielä löytänyt hyvää selkä menosuuntaan istuinta, missä tätä jalkaa ei olisi.

Eikö teidän autossa ole noita säilytysluukkuja lattiassa? Vai kuinka olette sijoittaneet istuimet?

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Onnea odotukseen!

Tarkan havainnon olet tehnyt, mutta ollos huoleti :)

On meilläkin S-Maxissa säilytyslokerot lattiassa, mutta ne eivät estä istuimen käyttämistä. Cybex sanoo asiasta näin: "Huom! Autossasi saattaa olla tavaralokero lattiassa, mikä voi estää tukijalallisen turvaistuimen käytön. Katso autosi käyttöohjekirjasta, voiko autossa käyttää tukijalallista turvaistuinta."

S-Maxin käyttöohjekirja puolestaan sanoo näin: "Jos toisella istuinrivillä käytetään tukijalalla varustettua ryhmän 0 tai 0+ lasten turvaistuinta, tukijalan täytyy nojata tukevasti lattian alla olevan säilytystilan kantta vasten. Varmistakaa, että säilytystilassa oleva vaahtomuovivälike on asennettu oiken, mukana toimitettujen ruuvien  tai kiinnikkeiden avulla, ja että säilytystilan kansi on kunnolla paikallaan. Jos lattian alla olevan säilytystilan vaahtomuovivälike on vaurioitunut tai puuttuu, poistakaa säilytystilan kansi ja pidentäkää jalka tilan lattiaan. Jos jalkaa ei voi kiinnittää tukevasti säilytystilan lattiaan, esimerkiksi jalan muodon tai pituuden vuoksi, vaihtakaa säilytystilan vaahtomuovivälike ja kansi tai valitkaa autosta jokin muu istuinpaikka."

Tuon perusteella uskalsin asentaa penkin laitapaikalle, koska kansi on jämerä, kunnolla kiinni ja vaahtomuovivälike (hirveä sana) on kunnossa. Keskellähän penkki olisi aivan hirveä vekotin, koska lapsen saaminen penkkiin olisi erittäin vaikeaa.

ps. Cybex on nyt ollut käytössä muutaman päivän. Postaan parin viikon päästä kokemuksista, mutta ainakin tässä vaiheessa olemme kyllä tyytyväisiä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Voi kala! Miksi sinua tulee syötyä niin harvoin! Harvoin huolimatta siitä, että ravitsemussuositukset huutavat: “Syökää kalaa, syökää kalaa!” Ja siitäkin huolimatta, että kala on hyvää ja helppoa.

Kyllä, meillä pyritään noudattamaan ravitsemussuosituksia. Näen asian niin, että asiantuntijat popularisoivat ison määrän tutkimuksia helposti ymmärrettävään muotoon.

Suurin ruoto pyrkimyksissämme on kala, jota Evira ohjeistaa syömään kahdesti viikossa kalalajeja vaihdellen. Kaksi kertaa kuussa on ollut meillä lähempänä totuutta, kuin kaksi kertaa viikossa. Loppuvuodesta päätimme, että on ryhtiliikkeen aika.

Mietimme, että miksi kalaa tulee laitettua niin harvoin, vaikka se on maukasta ja helppoa sapuskaa. Keksimme kaksi syytä: kalan ostaminen aiheuttaa pyörteen kukkaroon ja muun kuin lohen ostaminen aiheuttaa tornadon kukkaroon. Eli oikeammin syitä taitaa olla vain yksi: kala tuntuu kalliilta raaka-aineelta kaksi kertaa viikossa ostettavaksi.

Pohdiskelimme siis, että miten “kalaa saisi halvemmalla”.  

Ensimmäinen hoksaus: syöntitottumuksia pitää muuttaa. Viiden hengen perheemme tuhoaa tuorepainoltaan kiloisen fileen lähes yhdeltä istumalta. Johtuneeko juurikin siitä, että eväkästä on tarjolla niin harvoin. Yritämme pienentää annoskokoa niin, että kilosta riittäisi aidosti kahdelle ruokakerralle.

Toisekseen päätimme laskea sein ja purkkitonnikalan kalaruuaksi.

Silakkafileitä olemme ostaneet silloin tällöin. Evira ei kuitenkaan suosittele niitä syötäväksi kovin usein. Sen sijaan pitää kytätä kalatiskistä kotimaista muikkua, joka on terveellistä, hyvää ja edullista! Sitä vain on valitettavan harvoin lasin takana tarjolla.

Yksi on vielä tekemättä. Pitäisi kokeilla kokonaisen kalan ostamista ja fileoinnista jäävien jämien keittämistä keitoksi tai kalaliemeksi. File on vain niin helppoa laitettavaa, että tämän toteuttaminen on samalla listalla ukon kuntoonlaittamisen ja kuopuksen yösyöttöjen karsimisen kanssa. Pitäisi. Pitäisi.

Ja kesällä pitänee yrittää jälleen kalaan junioreiden kanssa. Tällä ei tietenkään kalansyöntikysymyksiä ratkaista, mutta menee se mausteena kokonaisuudessa. Vai pitäisikö sanoa, että ahvenena kalavalikoimassa? Kuten myös papan kalastamat hauet, joista silloin tällöin pääsemme kiittämään.

Loppujen lopuksi omimme aikuisten käyttöön lapsille suunnatun tempun: rastitaulukon! Ainakin parin kuukauden ajan se on toiminut ihan hyvin, kuten pääkuvasta näkyy.

Ps. Askartelimme taulukon keskimmäisen kanssa. Hän nimesi sen taksikalaksi. Hyvä oivallus!

Kommentit (2)

Eeva

Hyviä ideoita olette kehitelleet. Ja niin, kyllä säilyke- ja pakastekalakin kalaa on :) Niistä pitäisi vain jaksaa valita ne, jotka ovat vastuullisesti pyydettyjä (täällä on lista https://wwf.fi/kalaopas/).

Mutta. On se vaan terveellisen, ekologisen, eläinystävällisen, vastuullisen ja edullisen ruoan kasaaminen lautaselle aikamoinen urakka nykyään. 

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Jätin eettisyyden ja vastuullisuuden pois pohdinnoista, koska ne tosiaan mutkistavat asiaa entisestään. Mutta samaa mieltä olen kanssasi! Sekä siitä, että kalan valinnassa pitäisi jaksaa keskittyä vastuullisuuteen kuin siitäkin, että ruokien kasaaminen ei ole mitenkään suoraviivainen homma.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuopus muuttaa pottuja ja maitoa sellaisella tahdilla neuvolan käyrillä seurattaviksi suureiksi, että turvakaukalo on jäämässä pieneksi. Takapenkillemme tarvitaan siis kolmas turvaistuin.

Millainen turvaistuin kaukalon jälkeen?

Insinöörinä aloitin turvaistuimen hankkimisen speksin laatimisella. Itse asiassa minkä tahansa tuttia pidempi-ikäisen tavaran hankinta alkaa perheessämme tällä samalla vaiheella.

Käytännössä kaukalon jälkeen voi hankkia penkin, jossa lapsi jokeltelee noin 18-kiloiseksi tai sitten koko lapsuusikänsä noin 36-kiloiseksi saakka. Nykyaikaisempi I-Size-luokitus tosin puhuu ikävuosista ja lapsen pituudesta painon sijaan.

135 cm pituus on lain määrittelemä vapaudu vankilasta -kortti turvaistuimiin liittyen. Pienen arvioinnin ja neuvolakorttien selailun perusteella esikoisemme lienee 135 cm samoihin aikoihin kuin kuopus 18 kiloa.

Speksiksi muotoutui siis turvaistuin, jossa junioreistamme juniorein matkustaisi noin 18 kiloon saakka. Sen jälkeen hän näiltä näkymin perii veljeltään jakkaran, jossa matkustaa koululaiseksi.

Speksiin vaikutti sekin, että maksimissaan noin 18-kiloiselle käyvät penkit saa usein asennettua selkä menosuuntaan. “Selkä menosuuntaan mahdollisimman pitkään” on Liikenneturvan linjaus.

Autossamme on tilaa kuin keskikokoisessa Itämeren risteilijässä. Siellä on myös kolmet Isofix-koukut. Meidän ei siis tarvinnut pohtia painoluokan lisäksi juurikaan muita vaatimuksia. Itsestäänselvänä pidämme sitä, että turvaistuimen pitää olla mahdollisimman turvallinen. Tästä lisää myöhemmin.

Miten valita sopiva turvaistuin – askel 1

Kun vaatimusmäärittely oli tehty, suhasin selaimella Autoliiton testien pariin. Täältä on alkanut kaikkien turvaistuimiemme hankinta.

Vuonna 2011 syntynyt esikoinen tuntuu jo melko vanhalta. Niinpä ravistin hihasta hakukriteereihin testivuodeksi 2011-2017 ja testitulokseksi erinomainen tai hyvä. Sen jälkeen lajittelin istuimet painoluokan mukaan järjestykseen ja valitsin tarkempaan syynäykseen kaikki noin pariinkymmeneen kiloon saakka toimivat turvaistuimet.

Tarkasteluun päätyi 55 penkkiä, joiden kokonaisarvio oli siis hyvä tai erinomainen. Paino sanalla kokonaisarvio. Siihen vaikuttavat turvallisuus, käyttömukavuus, istuinmukavuus, puhdistus/viimeistely ja haitalliset kemikaalit.

Miten valita hyvä turvaistuin – askel 2

Rankkasin listasta pois kaikki, joiden turvallisuusosiossa oli jokin negatiivinen maininta. Penkin paino tai huonohko näkyvyys ulos ei ole turvaistuinvalinnassamme painoarvoa saava tekijä. Mutta pienikin miinus turvallisuudessa on. Turvaistuin on turvalaite.

Parhaaseen A-ryhmään kuului turvallisuudella mitattuna 55 penkistä 31.

Miten valita paras turvaistuin – askel 3

Seuraavaksi karsin näistä 31 mallista pois ne, joita ei voi asentaa kasvot takakontin suuntaan. Jäljelle jäi vain 13 mallia.

Kun joukosta rasti pois saman penkin eri vuosimallit, jäljelle jäi jatkon kannalta varsin siedettävät kymmenen istuinta.

Mielestämme Isofix on ehdoton kiinnitystapa. Käy järkeen, että istuin on turvallisempi, jos se on lähes yhtä auton korin kanssa. Lisäksi Isofix-jakkaran siirtäminen autosta toiseen on helppoa verrattuna turvavyöllä kiinnitettäviin.

Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa toki miettiä, missä autoissa istuinta tulee käyttämään. On istuimia, joita ei saa kiinnittää muutoin kuin Isofixillä. Itse asiassa I-Size-luokituksen saadakseen penkin täytyy olla vain Isofixillä-kiinnitettävissä (lisää I-Sizestä Liikenneturvan sivulla).

Isofix-kriteeri ei enää karsinut joukkoa, vaan mukana olivat edelleen:

  • Bébé confort AxissFix (Plus)
  • Besafe iZi Kid X2 iSize
  • Besafe iZi Modular i-Size
  • Concord Reverso (plus)
  • Cybex Sirona
  • Cybex Sirona M2 i-Size
  • HTS Besafe iZi Kid X3 Isofix
  • Maxi-Cosi AxissFix Plus
  • Recaro Zero.1 (i-Size)
  • Takata Midi

Jossakin näistä lapsemme matkustaa tulevat pari – kolme vuotta. Missä ja miksi, sen kerron Insinööri turvaistuinta ostamassa – osa 2 -postauksessa.

Kommentit (12)

Eeva

Kyllä insinöörin lasten (ja huolesta vapautetun vaimonkin) nyt kelpaa ajella, kun on noin tarkkaan harkittua turvallista matkaa luvassa. Aika iso työ on tuollainen vertailu, mutta insinööri sen taitaa :) .

Mukavia autokyytejä koko porukalle!

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Täytyy myöntää, että nuokuin tietokoneen edessä varmaan lähemmäs kymmenen tuntia noita vertaillen. Turvaistuinasia on siitä hankala, että jos valinnassa oikoo ja ostaa vaikkapa värin tai tarjouksen perusteella ja sattuu jotain tapahtumaan... Niin sitten saattaa hiipiä mieleen kysymys, että olisiko kuitenkin pitänyt paneutua enemmän tai etsiä parasta mahdollista turvallisuutta. Sitä tunnetta en halua kokea.

Se_perinteinen

Meillä kriteerit olivat selkä menosuuntaan, mahdollisuus kiinnittää muutenkin kuin isofixillä (omassa autossa on mutta joskus lasta kuljettavan mummon autossa ei) sekä painoraja 36 kiloon asti. Näillä spekseillä vaihtoehdot rajautui kahteen (!) istuimeen joista valittiin Klippan Triofix Comfort. Toinen vaihtoehto (jonka nimeä en nyt äkkiseltääm muista) olisi takapenkin vöiden sijaan kiinnitetty jotenkin lisävöillä etupenkki in kiinni. Kuulosti kummalta ja olisi vaatinut 1-2 lisävyösarhan ostamista...

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Meillä on tuskailtu aikanaan myös tuon kombinaation kanssa. Siis että menisi 36 kiloon, mutta aluksi selkä menosuuntaan. Vaihtoehdot tosiaan ovat vähissä. Päädyimme lopulta palkkipenkkiin.

Nuo lisävyösarjat kuulostavat kyllä jossain määrin asialta, jota yrittäisin minäkin välttää. Ei tosin ole kokemusta.

Joopu

Meillä vaihtoehdot oli vielä vähemmässä, koska istuimen vaihto tuli ajankohtaiseksi jo pojan ollessa puolivuotias. Ei kymmenkiloista enää jaksanut kaukalossa kantaa :D valinta tehtiin lopulta Britaxin 360 kääntyvän istuimen ja Cybex Sirona M2:n välillä, ne molemmat käyvät vastasyntyneestä 3-4-vuotiaaksi. Valitsimme Cybexin, sillä se on jonkin verran tilavampi istuin. Moitittavaa ei löydy vajaan puolen vuoden käytön jälkeen.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Tuo Sirona M2 on kyllä saanut paljon kehuja! Hintakaan ei ole paha noihin 360-kääntyviin verrattuna. Ainoastaan mietityttää, että se ei sitten käänny. Emme kyllä ole kahden aikaisemman taaperon kohdalla kääntyvyyttä osanneet toisaalta kaivatakaan.

Sinänsä "hauskaa", että penkkejä on vaikka kuinka paljon, mutta omiin tarpeisiin vaihtoehtoja ei sitten olekaan kuin kymmenen tai kaksi.

Taru (turvaistuinblogi)

Täällä toinen insinööri, joka pohti samaa asiaa vuosi sitten. Itse päädyin melko erilaiseen tapaan valita turvallinen turvaistuin.

Ihan hyvä setti sinulle on toki 10 parhaan joukkoon valikoitunut. Vaikkakin näiden jälkeen suosittelen vielä 25kg asti menevää turvaistuinta, jotta selkä menosuuntaan matkustaminen tosiaan onnistuisi mahdollisimman pitkään. Huomauttaisin kuitenkin ettei Axissfix mene kovin pitkään selkä menosuuntaan. Vain 87cm asti. Sen siis jättäisin ehdottomasti pois laskuista! Takata Midiä ei taida saada Suomesta.

Täällä vielä oma lähestymistapani: http://turvaistuimet.blogspot.fi/2017/11/turvaistuimen-valinta.html?m=1

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Oletpe tehnyt melkoisesti duunia kootessasi blogiin tietoa turvaistuimista. AxissFix putosi pois potentiaalisten listalta juuri mainitsemasi seikan takia ja Takatalle en löytänyt kunnollista jälleenmyyjää koko Euroopasta. Päädyimme itse asiassa Cybexin uutuuteen eli Sirona Q:hon. Olisipa kiinnostava kuulla, mihin itse lopulta päädyit vastaavassa tilanteessa. Sitä tietoa en blogista löytänyt :)

Taru (turvaistuinblogi)

Cybex Sironasta Sirona Q:hun hyppääminen oli kyllä todella hyvä valinta. Runko on muuttunut sen verran, että uusi i-Size malli menee hiukan pidempään (n. 100cm->105cm) ja lapselle jää vähän paremmin jalkatilaa. Lisäksi vanha Sirona on ilmeisesti useammallekin lapselle aiheuttanut pahoinvointia pyöreän muotonsa takia (ja vaihto toiseen selkä menosuuntaan istuimeen on auttanut). Uusissa Sironoissa ei ole tiedettävästi samaa ongelmaa. 

Meille tuli Axkid Minikid. Minikid mahdollistaa selkä menosuuntaan matkustamisen pisimpään kaikista. Aina 125cm/25kg asti. Istuin on läpäissyt ruotsalaisen Plus-testin, jossa mitataan nimenomaan niskaan kohdistuvia voimia (jotka ovat ratkaisevassa osassa kun tarkastellaan selviytyykö lapsi pahasta kolarista vai ei). Vaihtoehto olisi sinänsä voinut olla myöskin jokin pienempi istuin ensin ja Minikid vasta sen jälkeen loppuajaksi. Meillä ei kuitenkaan ole omaa autoa, joten turvavyökiinnitys on melko ehdoton. Minikidissä kiinnitys on vieläpä muita helpompi. Samoin se, että Minikid sopii yleensä muutenkin hyvin autoon kuin autoon koosta riippumatta. Samoin tietysti plussaa siitä, että istuin menee pitkään kun käyttökertoja ei kuitenkaan ole edes viikottain. Meille ei siis ole suuresti iloa ovelle käännettävyydestäkään. 

Olin ajatellut olla mainitsematta omaa istuinvalintaamme blogissa koska jokaisen pitäisi valita toki paras istuin omalle lapselleen ja omaan autoonsa ja omaan elämäntapaansa sopien. Vaikka Minikid oikeastaan voisi olla erinomainen ratkaisu lähes kaikkiin tilanteisiin, en sitä sinänsä ole blogissa halunnut niin selkeästi mainostaa. Lisäksi Minikidin ongelmana on, ettei sitä saa mistään liikkeestä Suomesta (ainoastaan nettikaupoista) ja istuinta olisi kuitenkin hyvä aina sovittaa. Axkid on nyt kuitenkin lupaillut, että tämän vuoden aikana tulisi viimein. :) Blogistatistiikkaa lukien olen kuitenkin huomannut, että moni kaipaisi kokemuksia Minikidistä, joten suunnitteilla on kyllä vielä postaus itse istuimesta ja siinä yhteydessä varmastikin mainitsen sen meiltä löytyvän. :)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos perusteellisesta kommentista ja oman valinnan julkistamisesta. Arvostan!

Uuden Sirona Q:n etu on monen autoilijan kannalta mainitsemiesi asioiden lisäksi se, että mahtuu pituussuunnassa kuulemani mukaan vähän pienempään tilaan kuin vanha.

Olipa kerta kaikkiaan mielenkiintoista lukea tuosta valinnastasi/valinnastanne. Varsinkin, kun paljastit, että teillä ei ole autoa! Väkisellä tuli mieleen, että kyllä näitä niin eri lähtökohdista hommataan. Yksistään jo lasten koossa samassa iässä on isoja eroja. Puhumattakaan siitä, että toisessa tapauksessa autossa istutaan suunnilleen 14 kertaa viikossa, toisessa kaksi kertaa kuukaudessa. Jollekin 300 km mummulasiivu saattaa olla viikottaista ja toiselle pisin matka on vaikkapa 10 km.

Tsemppiä blogin kirjoittamiseen. Sinulla on mielenkiintoinen aihe!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Beatles-Legot

Maailmassa on muutamia totuuksia, joita ei pidä ehdollistaa. Kuten se, että vesi koostuu hapesta ja vedystä. Tai se, että sateenkaari muodostuu valon taittuessa vesipisaroista. Tai se, että Legot ovat aina hyvä lahja.

Legoja on nykyään (liian) monenlaisia. Jos haluaa yllättää sekä leikki-ikäisen että tämän vanhemmat, kannatta lahjapaperiin kiepauttaa Legon Beatles-sarja Yellow submarine. Nimensä mukaisesti noin viidestä ja puolesta sadasta osasta muodostuu keltainen sukellusvene. On päheä! Mukana on myös minifiguurit Beatlesin jäsenistä. Nämä saattavat vielä joskus olla keräilyharvinaisuuksia.

Puinen parkkitalo

Oletko nähnyt kuvan, jossa lapsi istuu ison muovileikkikalukasan päällä? Kasa on melkoinen Mt. Everest. Se kuvaa paljonko lapsuudessa keskimäärin saadaan muovisia leikkikaluja. Kuva on pysäyttävä, varsinkin jos on kuullut joskus mikromuovista. Ylenpalttisen muovin käytön välttäminen lie perusteltua.

Saksalainen Hape tekee leikkikaluja puusta. Laatu on kohdallaan. Merkin parkkihallinkin materiaali on siis joskus humissut metsässä. Ja kaiken hyvän lisäksi nelikerroksinen halli on todella tyylikäs muovisiin tutiseviin viritelmiin verrattuna.

Elämys

Hapea ostamalla voi välttää muovia. Elämyksiä ostamalla voi välttää kaikkea materiaa. Aika nuorikin ymmärtää aineettoman lahjan päälle. Ainakin, jos lahja on vaikkapa pääsylippu sisäleikkipuistoon (Isäkuukausien arvio HopLopista ja myös Leo's leikkimaasta). Kävin alkusyksystä viisivuotiaan kanssa jääkiekkopelissä. Kokemuksen perusteella uskallan suositella leikki-ikäisen lahjaksi myös urheilu- tai kulttuuritapahtuman pilettiä. Väitän myös, että antaja saa tällaisesta lahjasta paljon itsekin, jos menee mukaan lahjan "lunastukseen". Leikki-ikäinen on mukavaa seuraa!

Potkupyörä

Potkupyörä on yksi parhaista jutuista, mitä lapsille on keksitty äitiyspakkauksen ja vaippojen jälkeen. Hehkutin sitä muun muassa kesällä, kun keskimmäinen oppi noin vain pyöräilemään. Jo alle 90-senttinen pätkä pääsee kokemaan pyöräilyn vapautta ja samalla oppii fillaritaidot kuin huomaamatta. Potkupyöräily onnistuu talvellakin ja suvaitsevat vanhemmat antavat vähänkään isommassa kodissa ajoluvan myös sisällä.

Vesiliukoiset värikynät

Vahaliidut tai puuvärit, jotka ovatkin ikään kuin vesivärit. Ensin piirretään kynillä ja sitten tasoitetaan taikka sekoitetaan värejä märällä siveltimellä. Näissä on pientä magiikkaa! Sotkua Paperin ulkoista taidetta ei synny samaa määrää kuin varsinaisilla vesiväreillä.

Ps. Huonojen värikynien ostaminen pitäisi kriminalisoida. Lapsen käytössä kynä putoaa ihan varmasti jossakin vaiheessa. Huonossa kynässä väri pirstoutuu tässä vaiheessa kuoren sisässä tuusan nuuskaksi. Harmittaa lasta ja harmittaa aikuista. Huonoista väreistä jää myös paperiin niin vähän väriä, että on turha syyttää lasta, jos Picasso-hommat eivät kiinnosta.

Reuhurinne tai Kirjatiikeri

"Lukeminen kannattaa aina", toisteli Jörn Donner telkkarissa minun lapsuudessani. Ei ollut väärässä. Juuri lukemaan oppineelle suosittelin jo aiemmin Kirjatiikeri-sarjaa. Se on yksi harvoista kapitaalein kirjoitetuista ja tavutetuista juonellisista kirjasarjoista. Lukutaidossa hieman kynnysmattoa pidemmälle päässeelle hyviä vaihtoehtoja löytyy Reuhurinteen Lue itse -merkityistä kirjoista. Niissä pisimmät sanat on tavutettu.

Omat sakset

Ainakin kahden lapsen otannalla omat sakset ovat 2-4 -vuotiaalle melkoinen ylpeyden aihe. Leikkaaminenkin alkaa sujua, kun lapsen ei tarvitse yrittää venyttää sormiaan aikuisten saksille. Plussana se, että pienillä saksilla lapsen on paitsi helpompi leikata, myös jossain määrin vaikeampi tehdä isoja vahinkoja.

Paperisia valokuvia tai kuvakirja

Valokuvia on kaikkialla. Kiitos digikameroiden ja älylaitteiden. Paradoksaalista sinänsä, mutta paperisia valokuvia näkee yhä harvemmin. Valokuva on kuitenkin printattuna aivan erilainen kokemus kuin digitaalisena. Kokoa leikki-ikäiselle nippu vuoden parhaista hetkistä paperilla tai valokuvakirjana. Mielestäni mahti-idea on myös sukulaisten ja muiden tärkeiden ihmisten kuvien tulostaminen. Varsinkin pienten kanssa tällaisten kuvien plärääminen on mukavaa. Isommille voi tehdä kysymyksiä: "Etsipä näistä henkilöistä iskän sisko?"

Tähti-yövalo

Mörköjä sängyn alla ja mustia hahmoja oven pielessä? Yövalo auttaa! Kehuin aikaisemmin tähden muotoista yövaloa, joka valaisee parilla pikkuparistolla kauan. Ei siis sähköjohtoja, eikä sähköiskun vaaraa. Valossa on myös viidentoista minuutin ajastin. Käy täten myös esimerkiksi peliajan rajoittamiseen: "Peli kiinni, kun lamppu sammuu!"

Suksipaketti, luistimet, liukuri, lumipotkulauta tai iso Plaston aura-auto

Mikään ulkoiluun ja liikuntaan kannustava lahja tuskin tarvitsee erityisesti perusteluita. Suksissa ja luistimissa tarvitaan tietysti tarkkuutta koon valinnassa. Kasvuvara ei näissäkään lisää lapsen kiinnostusta kamojen käyttämiseen. Mitä Plaston aura-auto tekee listalla, mietit ehkä? Ainakin meillä sen perässä on juostu pihalla käytäviä auraten yllättävän paljon. Kun keulaan sitoo narun, kerholainen vetää reppunsa itse kerhoon, eikä kävelykään tunnu ikävältä.

Mitä sinä ostaisit lahjaksi lapselle? Jätä vinkkisi kommenttiosioon tai jatka keskustelua Isäkuukausien Facebookissa, Twitterissä tai Instassa.

Kommentit (3)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017