Kirjoitukset avainsanalla vinkit

Miten Yhdysvaltojen kolmanneksi suurin kaupunki ja kolmen eri sukupolven matkaseurue sopivat yhteen? Tätä pääsimme laboroimaan, kun matkustimme Jenkkeihin ja Kanadaan kuusivuotiaan poikani sekä vanhempieni kanssa.

Vastaus mahtuu pariin lauseeseen: yllättävän hyvin, sillä Chicago on miljoonakaupungiksi kompakti. Paljon on saavutettavissa tuollaisellakin orkesterilla kävellen. Isoin mutta on O’Haren kansainvälinen lentokenttä. Käsite “pitkä jono” saa siellä helposti uuden merkityksen. Kuten toki varmaan kaikilla Jenkkilän kansainvälisillä lentokentillä.

Lentokentältä löytyi kolikkopuhelin, jota ihmettelimme tovin kuusivuotiaan kanssa. Yritimme soittaa kotiin, mutta langanpäät eivät yhdistyneet.
Lentokentältä löytyi kolikkopuhelin, jota ihmettelimme tovin kuusivuotiaan kanssa. Yritimme soittaa kotiin, mutta langanpäät eivät yhdistyneet.

 

Chicago on kai "big city", mutta sateisena aamuna kadut olivat ennen kahdeksaa suorastaan autioita!
Chicago on kai "big city", mutta sateisena aamuna kadut olivat ennen kahdeksaa suorastaan autioita!

Millä matkustaa Chicagoon?

Millainen on lapsiperheen unelmalomakohde -postauksessa listasin, että suorat ja kohtuuhintaiset lennot ovat tenavien kanssa matkustaessa must. Chicago on siitä mukava Pohjois-Amerikan kohde, että sinne pääsee osan vuodesta Finnairilla Seutulasta ilman välilaskuja.

Varasimme lennot kolme kuukautta ennen h-hetkeä. Oulu-Chicago-Oulu maksoi kuusivuotiaalta 777 ja aikuisilta 928 euroa. Osimoilleen samoilla euroilla olisi voinut lentää muutamalla muullakin yhtiöllä, mutta välilaskuin.

Mitä tehdä Chicagossa lapsen ja eläkeläisten kanssa?

Vietimme kaupungissa vain muutaman päivän, mutta pari vinkkiä uskallan silti antaa.

Millennium park on Wikipedian mukaan Chicagon käydyin turistikohde. Eikä syyttä. Jos riittää Chicagon korkeassa arkkitehtuurissa ihmeteltävää sykkivillä kaduilla, niin on sitä tässä puistossakin.

"The bean" - Millennium parkin luultavasti kuuluisin veistos. Mahtava ja kysymyksiä herättävä. Tärkein kysymys kuuluu tietenkin: "Kuinka tuo on tehty?"
"The bean" - Millennium parkin luultavasti kuuluisin veistos. Mahtava ja kysymyksiä herättävä. Tärkein kysymys kuuluu tietenkin: "Kuinka tuo on tehty?"

Ihan tavallinen ei ole Millennium parkin esiintymispaikkakaan - Jay Pritzker Pavilion.
Ihan tavallinen ei ole Millennium parkin esiintymispaikkakaan - Jay Pritzker Pavilion.

Museum of science and industry (aikuiset alkaen 21.95 $, lapset 12.95 $) on suuruudessaan suorastaan suuruuden hullu. Museon sisältä löytyy tutkittavaksi niin käytöstä poistettuja lentokoneita (mm. Boeing 727), höyryjuna kuin saksalaisilta toisessa maailman sodassa kaapattu sukellusvenekin! Pienempää hilppaa on näidenkin lisäksi niin, että sekä 6v, 38v että 60+v koluaisivat varmaan vieläkin museota ellei se olisi mennyt kiinni.

Museon ainoa huono puoli on, että sinne ei jaksa kävellä keskustasta. Bussilla onneksi pääsee vaihtamatta.

Tämä kuva summaa hyvin Museum of Science and Industryn - yhteen nurkkaan mahtuu lentokoneita ja valtava kaupungin pienoismalli.
Tämä kuva summaa hyvin Museum of Science and Industryn - yhteen nurkkaan mahtuu lentokoneita ja valtava kaupungin pienoismalli.

Joulukuun 17. päivä 1903 Wrightin veljekset pääsivät historiankirjoihin lentämällä tällaisella!
Joulukuun 17. päivä 1903 Wrightin veljekset pääsivät historiankirjoihin lentämällä tällaisella!

John Deereja (mitäs muita) lähdössä maailmalle museon pienoismallimaailmassa.
John Deereja (mitäs muita) lähdössä maailmalle museon pienoismallimaailmassa.
Museossa oli mahdollista tutustua myös lelujen valmistukseen käytettävään mekaniikkaan ja automaatioon.
Museossa oli mahdollista tutustua myös lelujen valmistukseen käytettävään mekaniikkaan ja automaatioon.

Kävimme myös Shedd Aquariumissa (aikuiset 39.95 $ ja lapset 29.95 $). Se oli hieno ja monipuolinen, muttei kalliiden lippujensa takia hinta/laatu-tasapainossa lähelläkään tieteen ja teollisuuden museota.

Hieman jäi myös mietittymään, kuinka eettistä on esimerkiksi uittaa rauskuja altaassa, jossa ihmiset saavat kosketella niitä. Tai pitää maitovalaita pienissä altaissa temppuiluvuoroaan odottamassa.

 

No, entäs ne korkeat rakennukset? Niistähän Chicago kai parhaiten tunnetaan 20-30-lukujen gangsterimeiningin ohella. Pääseekö kaupunkia ihastelemaan ylhäältä? Pääseepä tietenkin. Kohteena maailma -blogissa on kerrottu kattavasti kaupungin näköalatasanteista.

Minulla on ollut aikaisemmin mahdollisuus käydä kahden pilvenpiirtäjän “huipulla” (Willis tower ja 360 Chicago). Olimme suunnitelleet, että olisimme käyneet tälläkin reissulla ihailemassa “loputtomiin jatkuvaa” kaupunkia lintuperspektiivistä.

Alkuillasta Willis towerin jono oli kuitenkin 2,5 illan Pikku Kakkosta! Vaihdoimme näköalat Giardanoksen juustolla täytettyyn pizzaan. Sekin on kuulemma hyvin chicagolaista. Maistuvaa ainakin.

Majoitus Chicagossa, vuokra-auto ja autotehdasvierailu

Asuimme aivan ydinkeskustassa, parin sadan metrin päässä Millenium parkin “pavulta”. Kahden makuuhuoneen tilava, mutta nuhjuinen huoneisto maksoi kolmelta yöltä 650 euroa.

Kuten sanottua, vietimme Chicagossa vain kaksi kokonaista päivää. Sen jälkeen hyppäsimme vuokravankkuriin ja ajoimme hulppeita amerikkalaisia teitä Toronton liepeille. Auton vuokraamisesta ja Toronton alueesta luvassa lähiaikoina omat postauksensa lapsiperheen näkökulmasta!

Ps. Vierailu autotehtaalla tuntuu olevan monella bucket listilla. Lapsen kanssa matkustaessa ongelmana ainakin jenkeissä tuntui olevan, että monelle tehdaskierrokselle oli 12 vuoden ikäraja. Aivan Fordin synnyinpaikoilla, Dearbornissa Detroitin kupeessa, on kuitenkin mahdollisuus tutustua autotehtaaseen pienenkin lapsen kanssa. Hienosti toteutetulla kierroksella ei saanut ottaa valokuvia, joten aiheesta ei ole luvassa omaa postaustaan. Jos kuitenkin kiinnostaa, niin Googlea kannattaa kutitella sananelikolla “Ford Rouge factory tour”.

The Henry Ford -museo oli hieman saman henkinen kuin Chicahon Museum of Science and Insdustry, mutta yllätyksettömästi enemmän moottoreihin ja liikkumiseen painottunut.
The Henry Ford -museo oli hieman saman henkinen kuin Chicahon Museum of Science and Insdustry, mutta yllätyksettömästi enemmän moottoreihin ja liikkumiseen painottunut.

Jos ostaa Fordin, saa kuulemma taivaspaikan. Toisesta saa ilmaisen mielentilatutkimuksen. Mitähän siitä saa, että matkustaa 6000 km toiselle mantereelle tutustumaan Fordin tehtaaseen? Kivoja muistoja ainakin.
Jos ostaa Fordin, saa kuulemma taivaspaikan. Toisesta saa ilmaisen mielentilatutkimuksen. Mitähän siitä saa, että matkustaa 6000 km toiselle mantereelle tutustumaan Fordin tehtaaseen? Kivoja muistoja ainakin.

The Henry Ford -museossa oli muutamia toiminnallisia "rasteja". Tässä pääsi kokeilemaan millä teholla jaksaa pyörittää veiviä. Teho oli havainnollistettu hehkulampuilla.
The Henry Ford -museossa oli muutamia toiminnallisia "rasteja". Tässä pääsi kokeilemaan millä teholla jaksaa pyörittää veiviä. Teho oli havainnollistettu hehkulampuilla.

The Henry Ford -museon parhaaseen antiin kuuluivat myös lukuisat vanhat miljööt ja mainokset.
The Henry Ford -museon parhaaseen antiin kuuluivat myös lukuisat vanhat miljööt ja mainokset.


Isäkuukausien aiempia matkailuaiheisia postauksia

* Gdansk-trilogia (Pienten lasten kanssa Gdanskissa, Kaksitoista vinkkiä Gdanskiin lapsiperheelle ja Paljonko maksoi kahden viikon perhelomamme Gdanskissa).

* Mitkä huoneet lapsiperheen kannattaa pakata lomalle mukaan?

* Pitäisi siinä vähän kaulaa näkyä eli passi kolmen kuukauden ikäiselle

* Mitä tapahtuu, kun lapset vievät kylpylöitä karttavat vanhempansa kylpylään?

* Rento Helsingin loma isän kanssa

* Vauvan kanssa keväisessä Amsterdamissa - onko se niin lapsiystävällinen kuin sanotaan?

 

Kommentit (0)

Kaupallinen yhteistyö Islabikesin kanssa

Pyörässä koko on kuin sähkö viihdelaitteistossa. Puoli seinää peittävä TV ja jykevä äänentoisto ovat turhia, jos sähkölasku on jäänyt maksamatta. Jos pyörä taas on vääränkokoinen, ei muilla ominaisuuksilla juuri ole väliä.

Hyvä yleissääntö lapsen pyörän koon määrittämiseksi on kuitenkin helppo kuin sähkölaskun maksaminen: Ensimmäisessä polkupyörässä istuin pitää saada niin alas, että muksun jalat yltävät istuessa molemmilta puolilta kunnolla maahan. Seuraavaa pyörää valittaessa taitoja on jo kertynyt. Niinpä riittää, kun istuessa varpaat yltävät molemmilta puolilta maahan.

Lastenpyörien koko ilmoitetaan tuumina, jotka kertovat renkaan halkaisijan. Kuten edeltä voi päätellä, tärkeämpää olisi puhua istuimen korkeudesta. Siis toisin sanoen siitä, kuinka alas istuimen saa.

PAM! Saavuimme juuri, millainen on hyvä lastenpyörä -keskustelun kovaan ytimeen. Vaikka rengaskoko olisi sama, ensipyörässä varsin usein 16 tuumaa, voi istuinkorkeudessa olla eroa 10 cm!

Tuo ero syntyy suunnittelijan pöydällä. Hyvä lastenpyörä on suunniteltu alusta loppuun lapsen ehdoilla. Se ei ole kuin pienennetty aikuisen pyörä. Ei todellakaan.

Pääsääntöisesti voi sanoa, että lapsen pyörän pitää olla matala ja pitkä. Sellainen on rauhallinen käytökseltään, matala istuinkorkeudeltaan ja helppo hallittava lapselle. Pitkä runko tarkoittaa myös, että istuimen ja ohjaustangon väliin jää reilusti tilaa - “sarvet” eivät osu tiukassakaan käännöksessä lapsen polveen.

Hyvässä lastenpyörässä on lapselle suunnitellut osat

Eikä lapselle suunniteltu tarkoita vain pyörän muotoa eli hienommin sanottuna geometriaa. Myös osien pitää olla tenavalle tehtyjä.

Jarrukahvat ovat hyvä esimerkki (ja kyllä, lapsen pyörässä pitää olla käsijarrut). Lapsen sormien täytyy yltää kahvoille venyttämättä ja lapsenkin voimilla pitää saada tarpeeksi ytyä jarrutukseen. Laadukkaissa kahvoissa on lisäksi etäisyyssäätö.

Gripit ja ohjaustangon paksuus ovat toinen esimerkki. Lapsen pieni käsi ei ylety kunnolla aikuisille tarkoitettujen “kahvojen” ympärille. Myös esimerkiksi sillä, kuinka leveällä polkimet ovat on isosti merkitystä siihen miltä ajaminen lapsesta tuntuu. Hyvässä pyörässä polkimet ovat kapealla. Ikävän monessa poljinten sivuttainen etäisyys on kuitenkin iso, jolloin lapsi joutuu polkemaan “hajareisin”.

Laadukas lastenpyörä on kevyt

Ja sitten on se paljon puhuttu paino. Aina silloin tällöin kuulee väitteen, ettei sillä muutamalla kilolla ole niin merkitystä.

No, mietitäänpä asiaa näin: tämän blogin kuvien Islabikes Cnoc 16” on yksi markkinoiden keveimmistä kuusitoistatuumaisista. Se painaa kuutisen kiloa. Raskas kilpailija painaa 10 kg ja jopa enemmänkin. Käyttäjän neuvolakortissa rasti on parinkymmenen kilon kohdalla. Kun tyttö siis nostaa pyörää maasta ajoasentoon, hän punnertaa Cnocin tapauksessa ylös 30 prosenttia painostaan. Kymmenkiloisella pyörällä suhdeluku on puolet painostaan.

Vertailun vuoksi. Jos oma pyöräni painaisi yhtä paljon kuin Cnoc, puntari heilahtaisi kolmeenkymmeneen kiloon. Puolet painostani on jo 50 kiloa. Melkoisen painava pyörä. Ei varmaan kovin kiva käsiteltävä?

Oikeasti pyöräni painavat alle 15 prosenttia painostani. Kevytkin lastenpyörä on siis raskas suhteessa polkijaansa!

Pelkän painon tuijottaminen on kuitenkin hieman kuin bodarin toteaminen ylipainoiseksi painoindeksin perusteella. Jos pyörän runko on hyvin lyhyt, saattaa paino olla maltillinen. Lyhyt runko on kuitenkin huonompi kuin pitkä.

Hyvä lastenpyörä on lisäksi minimalistinen. Ei joustohaarukkaa, ei suuria vaihdemääriä, ei välttämättä edes lokasuojia. Ne kaikki tuovat mukanaan turhaa painoa.

Mutta kun hyvä maksaa?

Missäpä ei. Tähän minulla on kuitenkin lohdutuksen sana kirjoitettavanani. Se sana on jälleenmyyntiarvo. Hyvät lastenpyörät käyvät kaupaksi kuin ilmaiset ämpärit. Ja kauppahinnat näyttävät olevan varsin kovia.

Cnoc 16” maksaa 330 euroa. Ellei sitä aivan katapultin panoksena käytetä, käytetyn hintapyynniksi voi lätkäistä 200-250 euroa, eikä pyörä säily alkuperäisessä kodissaan päivääkään myynti-ilmoituksen jälkeen.

Edellisten kappaleiden hinnat ja sanat perustuvat siihen, että olen kyttäillyt hyviä lastenpyöriä eri myyntifoorumeilla melko tarkkaavaisesti. Silti olen ehtinyt apajille vain kerran.

Lisää pyöräilyaiheista luettavaa Isäkuukausissa

Kolmas pyörä silloin tällöin tekee hyvää

Tärkeimmät säännöt pyöräilemään oppineelle

Kokemuksia peräpyörästä - pyöräkärryäkin parempi

Croozailua eli polkupyörän peräkärryn plussat ja miinukset

Pyöräkärry ja uusi pyörä ne yhteen sopii - vai sopiiko sittenkään?

Mitä mukana pyöräkärryssä eli kurkistus isän hoitolaukkuun

Ps. Isäkuukausien Facebookissa ja Instagramissa pyöräillään usein. Tässä yksi makupala Instan puolelta:

 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

 

Kommentit (4)

Vierailija

Peukku tälle! Oma mukula vasta epäluuloisesti pälyilee potkupyörää ja mieluummin kantaa sitä kuin ajelee mutta ajan kuluessa aion palata näihin pohdintoihin.

Itse paljon kilometrejä pyörän penkissä kuluttavalle on helppo ymmärtää, että sillä todella on väliä minkälainen mankeli on alla. Toivoisin että tyttärenikin pääsisi hajulle pyöräilyn sietämättömästä keveydestä 😊

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Keveitä, lapselle alusta lähtien suunniteltuja pyöriä on kyllä helppo suositella. Oikeastaan ainoa huono puoli on hankintahinta, mutta sen kanssa voi elää, kun tietää jälleenmyyntiarvon olevan hyvä. Mukavia hetkiä teille ensin potkupyörän parissa ja sitten myöhemmin polkien - olen aivan varma, että tyttäresi pääsee kanssasi enemmänkin kuin hajulle pyöräilyn sietämättömästä keveydestä.

Ei spessua ikinä

Täyttä asiaa! Poikani ei juuri innostunut pyöräilystä (pyöränä Specialized Hotrock 16), kunnes sai alleen Islabike cnoc 16:n. Muutokseen oli syynä, että Spessu oli paperilla kohtalaisen hyvä, mutta käytännössä markettipyörä alumiinikääreessä eli markettipyörän osat kevyessä alumiinirungossa, jossa markettipyörän heikko geometria. Islabikessa sen sijaan hyvin valitut osat kevyessä ja oikein mitoitetussa rungossa -> pyöräilystä tuli kivaa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Meillä oli (tai no, on edelleen) kaksi 20-tuumaista: Juurikin mainittu Spessu ja sitten paljon elämää nähnyt Islan Beinn small. Spessu on nyt kesäpaikan pyöränä, mutta useampia kuukausia olivat molemmat tässä kotona. Jännästi poju valitsi 95-prosenttisesti Islan alleen, kun pääsi ottamaan kumman halusi. Ja syyt ovat juuri nuo, mitkä mainitsit.

Vietimme parin viikon loman vaimon, 1-, 4- ja 6-vuotiaiden kanssa Gdańskissa ja sen ympäristössä. Kerroin jo aikaisemmin, miltä reissu Itämeren Rivieralle tuntui. Tässä postauksessa täsmävinkkejä kaupunkiin.

1)Älä missaa Oliwaa!

Kaupunginosassa on vaikka ja mitä: Korkeasaaren peittoava eläintarha ja vehreä Oliwan puisto. Varsinainen must on kuitenkin Reaganin puisto. Siellä on varmasti yksi muikeimmista leikkipuistoista (nimeltään Kraina Zabawy), joissa olet käynyt! Leikkikentältä puolestaan ei tarvitse kävellä puiston läpi kuin puolisen kilometriä, niin hiekkarantaa on enemmän  kuin Kalajoella ja Yyterissä yhteensä.

Oliwassa on myös mahtavan kauheita taloja ihmeteltäväksi: kymmenen kerrosta ja pituutta kilometri. Niissä pytingeissä asuu yksi jos toinenkin kaupunkilainen.

2)Risteile Sopotiin, mutta skippaa Gdynia

Sopot tuo mieleen tyypillisen turistien seteleitä kaipaavan hiekkarantakaupungin. Rantaa ja palveluita riittää. Kaupungin tunnelma on huomattavasti raukeamman letkeämpi kuin jossain määrin sykkivässä Gdańskissa.

Sopotiin pääsee junan ohella risteilemällä Gdańskista, jolloin näkee myös kaupungin sataman. Lisäksi risteily ankkuroituu Sopotissa kuuluisalle Euroopan pisimmälle puulaiturille, jolle päästäkseen joutuu muutoin kaivamaan kuvettaan pääsymaksun muodossa.

Gdyńia näytti päivän vierailun perusteella toimivalta peruskaupungilta. Kiinnostava kuin Riihimäki. Paitsi, että Riihimäellä näkee enemmän junia.

3)Malborkin linna on hieno, mutta kärryjen kanssa “haastava”

Päivitin lomaltamme Insta-storyyn kuvan, jossa 6v ja 4v laskeutuivat alas kapeita keskiaikaisen linnan portaita ja itse roudasin perässä matkarattaita. Malborkin linna on laaja, upea, kiinnostava ja erittäin hienosti toisen maailmansodan jäljiltä fiksattu.

Linnaan tutustuminen taaperon ja matkarattaiden kanssa ei ansaitse ideana yhtä montaa kehuvaa adjektiivia kuin itse linna. Ei varsinkaan, kun pihat ovat mukulakiveä, joka saisi perunapellonkin tuntemaan itsensä tasaiseksi.

Malborkiin on helppo sujahtaa junalla Gdańskista. Matkalla näkee pienen otteen puolalaisesta maaseudusta.

4)Joukkoliikenne haltuun – lataa Jakdojade

Joukkoliikenne kolmoiskaupungissa on toimiva vaihtoehto liikkumiselle. Varsinkin Gdańskin, Sopotin ja Gdynian välissä jojoileva paikallisjuna ansaitsee kiitosta. Mutta myös ratikka ja bussit vievät väsyneet jalat perille.

Alueen joukkoliikenteessä on helppoa olla osaaja. Tarvitsee vain kirjoittaa sovelluskaupassa yksi sana: Jakdojade. Sovellus tekee kaiken mitä joukkoliikennesovelluksen tarvitsee tehdä. Ja tekee sen hyvin.

5)Loopy’s world – päivä lapsille

Loopy’s on sisäleikkipuisto. Kuulemma Puolan isoin. En tiedä uskoisiko. Meillä täällä maallakin on valehtelematta ainakin viisi kertaa isompi. Päät märkänä lapset silti Loopy’s-käynnin jälkeenkin ulkovaatteitaan pukivat.

Puiston nettisivuilla käytetään pelkkiä konsonantteja, ovat siis puolaa. Google maps kuitenkin tuntee paikallisjunan Zaspa-aseman lähellä olevan paikan. Puisto on viikolla edullisempi kuin la-su.

Mestan ravintola (ja ilmeisesti osa lisämaksullisista härveleistä) toimii ovelasti: ranneketta vilautetaan lukijalle ja safka/juoma menee laskulle, joka maksetaan puistosta lähtiessä eli ranneketta palautettaessa. Rannekkeeseen ei siis tarvitse ladata arvoa etukäteen. Tämän tajuaminen pelkkiä konsonantteja käyttävän henkilökunnan selvityksestä vaati hieman tavallista enemmän viittomakieltä.

Kaupungin jalkapallostadionin vieressä on Fun arena. Siellä on monenlaista lapsiperheen aktiviteettia kartingista pakohuoneisiin ja trampoliinimaailmaan. Fun arena jäi meillä kuitenkin katsastamatta.

6)Älä matkusta pummilla, älä kävele päin punaisia

Itsestäänselvyys, mutta kirjoitetaan nyt kuitenkin esiin. Näimme reissumme aikana useita lipuntarkastuksia. Tarkastajat vaikuttivat venäläisiltä painijoilta.

Punaisia liikennevaloissa uhmaavien käytökseen puututaan kaupungissa kuulemma hanakasti. Havaintomme tukevat väitettä.

7)Varaa maijoitus niin läheltä Kultaista porttia kuin mahdollista

Kultainen portti on Gdańskin Kolmen sepän patsas. Ydin. Siitä on lyhyt matka joukkoliikenteeseen, mutta kaupungin sydämen jokainen lyönti tuntuu. Eikä tarvitse haahuilla ruokapaikkaa etsien. Myös pikkukauppoja on ympäristössä useita, jos ei kerta kaikkiaan jaksa mennä ulos syömään. Portin vieressä on myös yksi kaupungin turisti-infoista.

8)Kaupungin parhaat jäätelöt

Otoksemme oli liiankin kattava, mutta ei täydellinen. Useammassa matkaoppaassa hehkutettiin kaupungin vanhinta jäätelökioskia, Sukiennicza-kadulla olevaa Lody Miśiä. Mutta ei – parhaat maut palloihin löytyivät Piwna ja Kozia katujen kulmauksen jäätelökahvilasta.

9)Jos tahdot shoppailla, aja junalla Wrzeszcz-asemalle

Aseman nurkalla on kaksi isoa ja ihan pätevää ostoskeskusta: Baltycka ja Metropolia.

10)Älä suunnittele ostavasi Legoja

Etsimme seitsemänkymmentä euroaan tienanneelle esikoiselle kuumeisesti Lego-settiä Gdańskin reissulta. Turhaan. Sarjat olivat koosta riippumatta selkeästi, todella selkeästi, kalliimpia kuin kotimaassa.

11)Lapset tarvitsevat kaurapuuroa – onnistuu

Tällaisia pusseja myytiin monessakin kaupassa. Ihan sitä itseään. Vain vaaleahiuksinen tyttö puuttui kuvista.

12)Enemmän tekemistä lapsille

Hyviä vinkkejä lapsiperheelle sopivista museoista ja muista löytyy täältä (englanniksi): Children are not bored in Gdansk.

Lisää aiheesta Isäkuukausissa:

Pienten lasten kanssa Gdanskissa

Mitkä huoneet lapsiperheen kannattaa pakata mukaan lomalle

Lapsiperheen unelmakohde on kuin pakettimatka, mutta ei todellakaan pakettimatka

 

Isäkuukausien Facebook ja Instagram. Tervetuloa!

Kommentit (0)

Kaupallinen yhteistyö Feelmaxin kanssa

Viime vuonna kesä oli torstaina. Saattoi se olla keskiviikkokin, mutta joka tapauksessa lämmintä ei kovin montaa päivää kestänyt. Sen sijaan kylmää ja märkää riitti.

Olimme ostaneet muksuille kesäkengiksi muoviset ja pehmeät pistokkaat. Ajattelimme, että lasten olisi nopea pukata ne jalkaansa pihalla piipahtaessaan. Siitä nimittäin oli kokemusta, että lenkkarit tai tarrasandaalit eivät osu jalkaan ilman aikuisen patistelua kuin ehkä joka kymmenellä ulkona käymisellä.

Jostain syystä ne muoviset kengät eivät poistaneet sukkasillaan pihalla koheltamista. Yhdessä kylmän ja märän sään kanssa lopputulos oli se, että jos pitäisi nimetä yksittäinen eniten rivarinaapureita pihaltamme häirinnyt huuto, se olisi lyhyt ja ytimekäs lause: “Kengät jalkaan!”

Tänä kesänä lapset ovat käyttäneet suomalaisen Feelmaxin Luosma-kenkiä. Minulla on niistä lähes pelkästään hyvää sanottavaa.

Feelmaxit ovat todella pehmeät, kevyet ja niissä on paljon tilaa jalalle. Kaikki tämä on erittäin tervetullutta jalkojen kannalta! Lisäksi popot kuivuvat nopeasti, ovat ilmavat ja helpot pukea.

Silti positiivisista havainnoista yksi on ylitse muiden: lapsille ei ole koko kesänä tarvinnut juurikaan sanoa, että kengät jalkaan ulos mennessä.

Feelmaxit ovat sujahtaneet jalkoihin aivan käskemättä.

Huomio on siinä mielessä jännä, että vaikka Feelmaxit ovat helposti puettavia, niin eiväthän ne nyt yhtä helposti pujahda jalkaan kuin pistokkaat.

Kun kenkiä oli käytetty muutama päivä, hoksasin kysyä sekä neli- että kuusivuotiaalta, että miltä se ohutpohjaisilla kengillä käveleminen tuntuu? Nelivuotias muotoili asian jotenkin niin, että on vähän kuin ei olisi kenkiä ollenkaan. Kuusivuotias puolestaan totesi, että tuntuu samalta kuin kävelisi avojaloin.

Heureka – eipä siis ihme, että kengät menevät jalkaan kuin itsestään. Tuskin siitä vanhempien motkottamisesta kukaan nauttii. Noista kommenteista lähtien perhekielessämme on ollut uusi sana: sukkakengät.

Puolitoistavuotiaammekin tunteet kenkiään kohtaan taitavat olla melko siirappisävyiset, sillä hän marssii omien sukkakenkiensä luokse, kun tajuaa, että on uloslähdön hetki.

Feelmax on suomalainen yritys

Kirjoittelin jo marraskuussa blogiin siitä, millainen on hyvä ensikenkä. Silloin minulle syntyi vahva mielikuva, että lapsen kengän vaatimukset ovat jota kuinkin samat kuin aikuisen paljasjalkakengässä.

Keskustelin aiheesta parissakin vanhemmuuden Facebook-ryhmässä ja kävi ilmi, että mainioita vaihtoehtoja on useita. Feelmaxeihin kallistuimme, koska niiden takana oleva firma on suomalainen.

Kengät ovat olleet käytössä puolitoista kuukautta. Yhtään liioittelematta voi sanoa, että niitä on pidetty joka ikinen päivä. Ja kuten lapsilla aina, käyttö ei ole sitä kenkien kannalta ystävällisintä mahdollista. Vain yhden kiellon olemme asettaneet: pyörää ei saa jarruttaa kengän kärkiä maassa laahaamalla.

Kengät eivät missään nimessä ole enää uutta vastaavassa kuosissa. Vaimo tiivisti kuitenkin plussat ja miinukset napakasti yhteen lauseeseen: “Ovathan nämä kuluneet, mutta käytössä ovat olleet aivan älyttömän hyvät!”

Kommentit (0)

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017