Kirjoitukset avainsanalla vinkit

Poiminta

Aikuisten toisilleen ostamat lahjat ovat ajan, rahan ja aivokapasiteetin haaskaamista. Varsinkin, jos puhutaan tavaralahjoista. Aikuinen ostaa mitä tarvitsee ja mitä haluaa. Ei siihen tarvitse toisen aikuisen luuloja tai intuitiota. Liian usein aikuisten toisilleen ostamien tavaralahjojen kohtalona on odottaa päivää, jolloin lahjasta kehtaa hankkiutua eroon.

Näin pohdin isänpäivän iltana kaksi vuotta sitten. Ja niin se vain on edelleen. Alleviivataan vielä: hyvä isänpäivä rakentuu aivan muun kuin ostetun tavaralahjan ympärille. Alati kaupallistuvassa yhteiskunnassa lahjan ostamisesta toki muistutetaan yhtenään.

Sitä paitsi! Eivätkö partakone, kaulaliina tai kauluspaita ole enemmänkin lahjoja miehelle kuin juuri isälle? Niissä ei ole edes aromina mitään isyyteen viittaavaa.

Tilaa lasten aitoudelle ja yhdessäololle

Parasta isänpäivässä ovat lasten innostus, aitous ja yhdessäolo. Niihin ei tarvita eurooppalaista yhteisvaluuttaa. Itse tehty kortti ja vaikkapa Hama-helmistä lahjaksi rakennettu hymynaama välittävät aitoutta ja innostusta paremmin kuin mikään kassakoneen kilinää kaikuva paketti.

En valinnut Hama-helmilahjaa esimerkiksi sattumalta. Neljävee on näprännyt sellaista jo reilua viikkoa ennen isänpäivää suurella pieteetillä ja pienellä salamyhkäisyydellä. Hän on kysellyt isän lempivärit ja vannottanut, että keittiössä ei sovi katsoa mitä hän pöydän ääressä värkkää. Ja sitten kuitenkin pyytänyt silittämään sen yllätyksen. Mikään ostettu ei tällaisiin hetkiin siroteltuja fiiliksiä korvaa.

Sunnuntaiaamuna tuo helminaama, koulussa ja kerhossa tehdyt kortit sekä perheen yhdessä laulama paljon onnea vaan sisältävät lämpöä ja tunteita kuin mustikat antioksidantteja.

Neljä materiaalitonta lahjavinkkiä isänpäivään

Minun on tietenkin helppo amputoida isänpäivän ohjelmasta ostolahjat pois, koska olen ensi sunnuntaina ottavana osapuolena. Entäs, jos ja kun kuitenkin jotain tekisi mieli antaa? Tässä neljä (lähes) materiaalitonta vinkkiä isän hellimiseen.

Parhaalta tuntuisi jokin koko perheen yhteinen tekeminen valmiiksi speksattuna ja hierottuna: nuotiolle makkaraa paistamaan, kirjastolle nukketeatteria katsomaan, lintutornille pyöräilemällä tai vaikkapa koko perheen elokuva… Näissä ideana siis se, että isä saisi lahjaksi “vapaudu valmisteluista ja jälkihoidoista” -kortin.

Hieman samaa kaikua on ajatuksessa, että koko perhe tekee yhdessä juhlaruuan. Lahjana se, että isän ei tarvitse vaivata päätään mitä tänään syötäisiin -kysymyksillä, eikä raaka-ainehankinnoilla.  

Perhevalokuvan ottaminen itse ei maksa mitään, mutta olisi niin ikään mukavaa yhteistä hommaa. Lapsista on varmasti perheessä kuin perheessä paljon kuvia. Koko pesueesta yhteisiä otoksia ei löydykään läheskään samassa mittakaavassa, koska toinen vanhemmista on yleensä kameran takana.

Etukäteen voisi miettiä kuvauspaikan ja kuvattavien vaatteet. Ja erityisesti sen, kuinka kamera saadaan aseteltua niin, että kaikki pääsevät yhteisotokseen!

Jos oikein haluaa revitellä, voi yrittää replikoida jotain vanhaa kivaa kuvaa. Miltä kuulostaisi kenties vuosia sitten otettu ensimmäinen perhekuva uudelleen isänpäivänä 2018 otettuna? Siis samassa paikassa, mahdollisuuksien mukaan samoissa vaatteissa ja samoja ilmeitä yrittäen!

Päivät pääksytysten kotona lasten kanssa olevana en voi myöskään kieltää, etteikö siivu omaa aikaa olisi mieluinen lahja. Lenkki tai muu harrastustuokio ilman kotoa poissaolemisen aiheuttamaa syyllisyyden tunnetta kuulostaa lapsiperheen lahjakuvaston hittituotteelta.

Meidän perheessämme isänpäivä oli lahjojen osalta kahta viikkoa etuajassa, kun pääsin koko viikonlopuksi vanhojen kavereiden kanssa “polttareihin” Etelä-Suomeen ja Tallinnaan. Ruuhkavuosien olemusta kuvaa hyvin se, että “polttarit” saatiin järjestettyä vasta muutama kuukausi häiden jälkeen. Viron merimuseo teki vaikutuksen. Siellä pitää käydä joskus tenavienkin kanssa.
Meidän perheessämme isänpäivä oli lahjojen osalta kahta viikkoa etuajassa, kun pääsin koko viikonlopuksi vanhojen kavereiden kanssa “polttareihin” Etelä-Suomeen ja Tallinnaan. Ruuhkavuosien olemusta kuvaa hyvin se, että “polttarit” saatiin järjestettyä vasta muutama kuukausi häiden jälkeen. Viron merimuseo teki vaikutuksen. Siellä pitää käydä joskus tenavienkin kanssa.

Isäkuukaudet Facebookissa ja Instagramissa!

Kommentit (0)

1)Nollaomavastuu on USA:ssa lakisääteinen

Olen tottunut siihen, että Euroopassa autoa vuokratessa omavastuun poistaminen vuokraamon vakuutuksesta pitää tehdä joko vuokraamon lisäpalvelun tai kolmannelta osapuolelta ostettavan lisävakuutuksen avulla. Ei ole pakko. Tosin, jos on yhtä kova murehtimaan kuin meikäläinen, niin käytännössä on pakko. Omavastuun poisto on siinäkin mielessä kiva, että kokemusteni mukaan vuokraamon häiskät syynäävät auton palautuksessa huomattavasti nopeammin, mikäli “super cover” on rastittuna vuokrasopimuksessa.

Loppukesän Pohjois-Amerikan road tripille (matkaturinoinnin osa 1 ja osa 2) autoa varatessani ihmettelin Jenkkilän vakuutustermistöä ja sitä, ettei omavastuun poistoa juurikaan löytynyt lisäpalveluhinnastoista. Loppujen lopuksi pääsin käsitykseen, että nollaomavastuu on tähtilipun maassa lakisääteinen juttu ja aina hinnoissa sisässä. Sen verran olin skeptinen, että kysyin asiaa vuokraamosta etukäteen ja vielä autoa noudettaessa tiskillä. Molemmissa vakuuteltiin, että Sir on hyvä vain ja ymmärtää, että omavastuu on nolla dollaria.

2)Turvaistuinten vuokrahinnoissa isoja eroja

Auton vuokrahinnan vertailun lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota turvaistuimien ja -kaukaloiden hintoihin. Osa vuokraamoista käyttää kiinteää hintaa per vuokraus, osalla taksa on taas vuorokausikohtainen. Tämä toki pätee myös vanhalla mantereella.

Näin kivaa rekisterikilpeä ei vuokraamon autosta sentään löytynyt.
Näin kivaa rekisterikilpeä ei vuokraamon autosta sentään löytynyt.

3)Kansainvälinen ajokortti mukaan

Dollarimaassa on syytä olla taskussa maailman valtakielilille tehty käännös eurooppalaisesta ajokortista. Autoliitolta löytyy lisätietoa. Vuokrasimme auton Chicagosta (Illinois). Näytin Budgetin tiskillä autoa noudettaessa suomalaista korttiani passin ja luottokortin seurassa. Rouva tiskin toisella puolella kysyi, onko minulla kansainvälinen ajokortti. Hänelle riitti kuitenkin jeessittely, eikä minun tarvinnut kaivaa korttia repusta esille.

4)Mieti miten maksat tietullit

Käteinen, jälkikäteen maksaminen vai kieltämättä helpoin eli etäluettava tuulilasiin sijoitettava “maksuverme”? Ainakin Budgetin autossa oli valmiina etäluettava tunniste. Lasku tietulleista veloitettiin luottokortilta pari viikkoa auton palautuksen jälkeen. Ajoimme laitteesta huolimatta useita kertoja käteiselle merkittyjen tietulliporttien kautta. Jokaisella pysähdyksellä virkailija kysyi erikseen, että haluammeko maksaa tosiaan käteisellä vai käyttää etäluettavaa tunnistetta.

Ja vielä tietulleihin liittyen: amerikkalaisten kanssa käymieni keskusteluiden perusteella tietullivirkailijoille ei tarvitse tipata!

5)Yhdysvalloista Kanadaan autoillessa ei tarvitse eTAa

Tämä ei varsinaisesti liity vuokraamiseen, vaan ylipäänsä autoiluun Pohjois-Amerikassa: Kanadaan vaaditaan etukäteen hyväksytty elektroninen matkustusilmoitus (electronic Travel Authorization), mikäli maahan saapuu lentäen. Minulle oli yllätys, että ilmoitusta ei vaadita, jos maahan hurauttaa autolla!

Olimme Amerikan kiertueella orkesterilla, johon kuului lisäkseni kuusivuotias poikamme ja minun vanhempani. Jenkeissä asuvat serkkuni huomauttivat minulle, että Kanadan ja Yhdysvaltojen välisellä rajallakin kannattaa olla mukana dokumentit, joista käy ilmi, että lapsen kotiin jäänyt vanhempi on hyväksynyt lapsen kanssa ulkomaille matkustamisen.

Sarnia Kanadan ja USAn rajalla.
Sarnia Kanadan ja USAn rajalla.

6. Google maps toimii uskomattoman hyvin

Autoilimme osan road tripistämme Pohjois-USA:n maaseudulla. Kesäaikaan sielläkin oli kuitenkin tietöitä. Oli suorastaan hämmentävää huomata, että Google maps oli ajantasalla tieremonttien takia muutamia tunteja aikaisemmin suljetuista tieosuuksista. Näin hyvin Maps ei Suomessa todellakaan toimi.

Isäkuukausien Facebook ja Instagram, tervetuloa seuraamaan!

 

Lisää Isäkuukausien matkailuaiheista luettavaa:

Gdansk-trilogia

Vauvan kanssa keväisessä Amsterdamissa - onko se niin lapsiystävällinen kuin sanotaan?

Vauvan kanssa matkustaminen - se se on ihanaa!

Mitä tapahtuu, kun lapset vievät kylpylöitä karttavat vanhempansa kylpylään?

Kommentit (0)

Paljonko lapsi näplää kännykkäänsä? Mitä hän sillä tekee? Miten varmistaa, ettei lapsi asenna sopimatonta tai kalliiksi tulevaa puhelimeensa? Voisiko puhelimen avulla seurata, missä lapsi kulkee?

Tuollaiset kysymykset velloivat mielessäni, kun esikoinen sai kännykän. Helpotuksekseni huomasin, että samat mietteet ovat edistäneet muidenkin vanhempien harmaantumista niin paljon, että Google on kehittänyt ilmaisen Google Family link -sovelluksen.

Family link asennetaan lapsen Android-laitteeseen ja vanhemman Android- tai iOS-kapulaan. Sen jälkeen vanhemman laitteesta voi rajoittaa varsin monipuolisesti lapsen laitteen käyttöä. Aikuisen sovellus näyttää myös tietoja lapsen puhelimen käytöstä. Lisäksi vanhemman laitteesta voi seurata lapsen (laitteen) sijaintia. Hukkaan joutuneeseen puhelimeen voi pakottaa “sireeniäänen” päälle ja hätätilanteessa tyhjentää koko lapsen kapistuksen.

Helppo asennus

Asensin Family linkin samalla, kun värkkäsin lapsen puhelimen käyttövalmiiksi. Sovellus neuvoi, kuinka lapselle tehdään Google-tunnus ja kuinka laitteet yhdistetään toisiinsa. Aikaa kului puolisen tuntia, sormi ei ajautunut suuhun kertaakaan.

Isoimmat ongelmat Family linkin asennuksessa olivat henkisiä. Piti hyväksyä, että Google alkaa kerätä paljon tietoa lapsestakin. Ja sitten piti keksiä lapselle sähköpostiosoite. Koska emailia käytetään joissain palveluissa muille käyttäjille näkyvänä käyttäjätunnuksena, en halunnut lapselle etunimi.sukunimi-muotoista osoitetta.

Digirakkautta eli rajoja lapsen puhelimen käyttöön

Google Family linkissä pidän eniten monipuolisista sisältörajoituksista. Vanhempi voi päättää sovellus sovellukselta, onko se lapsen käytettävissä vai ei. Kuulun esimerkiksi siihen porukkaan, jonka mielestä Youtube ei kuulu koulutietään aloittavan sovelluspalettiin. Yksi pyyhkäisy puhelimessani piilottaa koko Tuubin lapseltani. Arvostan.

Myös sen voi rajoittaa, minkä PEGI-luokituksen mukaista sisältöä muksulle näytetään Play-kaupassa . Toisin sanottuna lapseni puhelimella Play-kauppaa selattaessa Grannyä tai Grand Theft Autoa ei ole olemassakaan.

Lisäksi Play-kaupan saa toimimaan niin, että aina kun lapsi yrittää asentaa jotain, aikuisen pitää antaa hommalle hyväksyntänsä. Joko etänä tai lapsen puhelimesta.

Myös esimerkiksi Google-hakuihin ja selaimen käyttöön voi asettaa nihilismiä.

Lapsen kännykän käyttämiselle voisi asettaa päivittäisen aikarajoituksen. Samoin voisi estää laitteen käyttämisen “nukkumisaikana”. Rajoitusten henkselit venyvät toki sen verran, että lapsi saa aina yhteyden vanhempiinsa.

Lapsen sijainnin seuraaminen toimii

Esikoisemme käveli hiljattain ensimmäistä kertaa koulusta yksin kotiin. Valehtelisin, jos väittäisin seuranneeni suoritusta huolettomana. Mutta siinä en valehtele, kun sanon seuranneeni suoritusta. Family linkistä näkee lapsen laitteen sijainnin.

Ensimmäisenä päivänä päivitin näkymän keskimäärin kahden minuutin välein. Pari viikkoa myöhemmin vilkaisin kartalla hitaasti kotia kohti siirtyvää täppää enää suunnilleen kymmenen minuutin välein.

Etukäteen pelkäsin, että sijaintia päivittävä sovellus haukkoisi lapsen laitteen akkua kuin nälkäinen labradorinnoutaja raksuja. Pelkoni näyttää olleen turha.

Tilastoja keskusteluiden tueksi

Johtamisoppien kuluneen viisauden mukaan sellaista asiaa ei voi johtaa, mitä ei voi mitata. Lapsenkin kanssa lienee helpompi puhua ruudun käyttötottumuksista, jos vanhemman ja natiaisen toisistaan eroavien näkemysten sijaan käytössä on dataa.

Ja sitä dataa Family link tarjoaa. Yhdellä vilkaisulla selviää kauanko lapsi on käyttänyt mitäkin sovellusta tänään, eilen, viikossa ja kuukaudessa.

Family link ei ole vanhempi

Kokemustemme mukaan Family linkin avulla yhteisten pelisääntöjen luominen ja niistä kiinni pitäminen on varsin helppoa. Ainakin ekaluokkalaisen kanssa.

Family link ei kuitenkaan korvaa keskusteluita puhelimen käyttämisen etiketistä tai netin vaaroista. Se ei korvaa yhdessä saman ruudun ääressä vietettyä aikaa. Edelleenkin ilmaisen PEGI3-pelin “hinta” saattaa olla kenttien välissä näytettävä K18-pelin mainos.

Mielestäni on myös oikein ja kohtuullista kertoa sovelluksen suomista mahdollisuuksista myös lapselle.

 

Isäkuukausien Facebook ja Instagram, ehdottomasti PEGI3. Tervetuloa!

Kommentit (4)

RaitisAna

Toi mainoshomma on muuten syvältä! En oo itse jaksanut vielä selvittää, mutta eikö tosiaan ole tapaa säätää pelien mainosten ikärajaa?

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Onhan se. Ja sama pätee myös Youtubeen. Siinä palvelussa on tosin monta muutakin ongelmaa. Käsittääkseni Google yrittää näyttää jollakin tapaa käyttäjälle soveltuvia mainoksia, mutta homma toimii vähän miten sattuu. Siinä on ihan hyvä syy maksaa muutama euro pelistä/sovelluksesta.

Faija2017
Liittynyt24.7.2018

Kiitos tästä vinkistä, varmasti otetaan käyttöön sitten kun tulee aiheelliseksi :) Varmaan tulee sama tapahtumaan itelläkin nappula lähtee ensimmäistä kertaa omille kävelymatkoille :)

Joskus kaupunkilomakohde on kuin Suomen edustus Euroviisuissa: etukäteen suitsutetaan, mutta h-hetkellä flopataan. Kyse ei luultavasti ole kohteen huonoudesta. Reilumpaa lie sanoa, että matkailija ja kaupunki eivät resonoi. Näin on omalla kohdallani käynyt esimerkiksi Marseillen kohdalla. Loppukesän Pohjois-Amerikan tourneella Toronto jätti samanlaisen fiiliksen.

Piipahdimme Torontossa vain päivän. En siis ala haukkumaan kaupunkia enempää. Toronton ympäristöstä sen sijaan löytyi kohteita, jotka saivat matkaseurueessamme aikaan positiivista värinää: Niagaran putoukset, Lego discovery centre ja African lion safari.

Parasta Torontossa  - skyline. Sen sijaan kaupungin edustalla olevat saaret olivat miniristeilyltä katsoen suorastaan hämmentävän ränsistyneitä.
Parasta Torontossa - skyline. Sen sijaan kaupungin edustalla olevat saaret olivat miniristeilyltä katsoen suorastaan hämmentävän ränsistyneitä.

Niagaran putoukset – varhainen turisti parkin nappaa

Tärkein syy Toronton alueelle autoilullemme löytyi Kanadan ja Usan rajalta. Niagaran putouksien karisma on jotain, mitä meikäläisen verbaalinen taito ei riitä kuvaamaan. Kun kolmisen miljoonaa litraa vettä sekunnissa putoaa yli viidenkymmenen metrin vapaaseen pudotukseen, tuntee ihminen olonsa pieneksi. Hyvin pieneksi.

Juttelin monen paikalla käyneen kanssa etukäteen. Kaikki tuumivat, että putouksiin kannattaa tutustua nimenomaan Kanadan puolelta. Niin teimme ja kieltämättä Kanadan puoli vaikutti suositummalta sekä ainakin siltä puolen katsoen mielenkiintoisemmalta: putouksista sai hyvän kokonaiskuvan ja lähimmillään putouksen reunasta pääsi muutaman metrin etäisyydelle.

Olimme liikkeellä aamulla, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Kaukoparkit olivat vielä tyhjiä ja saimme ajaa parkkiin aivan isoimman putouksen viereen. Hieman alle 30 dollarin parkkimaksu kattoi koko päivän.

Niagara on tuotteistettu niin kuin kaikki Amerikassa. Alueella olisi ollut kaikkea mahdollista köysiradasta kasinoon ja aivan putouksen juurelle seilaaviin laivoihin. Meille riitti pelkkä veden voiman ihailu putouksen läheltä. Vietimme alueella kolmisen tuntia, joka riitti hyvin.

African lion safari – eläintarha Pohjois-Amerikan tyyliin

Jenkeissä kaikki on mahdollista omassa autossa istuen. Drive-in apteekki, drive-in alko ja drive-in elokuvat. Mikseipä siis drive-in eläintarhakin.

African lion safarilla pääosin flekmaattisia eläimiä pääsi parhaimmillaan ihailemaan muutaman metrin etäisyydeltä. Leijonia, elefantteja, puhveleita, kirahveja... Vaikuttavaa, kieltämättä. Mutta samalla eläinten puolesta jonkinmoista sääliä herättävää.

Lippukojulla (37.95 $ aikuiset, 27.95 $ lapset) myyjä kertoi avoimesti, että apinat saattavat naarmuttaa autoa katolle kiivetessään. Apinaosaston ohittamiseksi oli kuitenkin “oikotie” ja käytimme sitä vuokrapirssillä mielihyvin. Toinen mahdollisuus olisi ollut hypätä firman bussiin ja ihailla eläimiä sieltä.

Miten seepra päivitetään? Vaihdetaan viivakoodit QR-koodiin...
Miten seepra päivitetään? Vaihdetaan viivakoodit QR-koodiin...

Yllättävin juttu African lion safarilla oli kuitenkin se, että alueelta löytyi eräänlainen vesipuisto. Mummu ja pappa joutuivatkin lekottelemaan päivänvarjon alla melkoisen tovin, kun juniori viiletti suihkuissa, putouksissa ja härveleissä t-paita ja alushousut ihoa nuollen. Jep, alushousut. Emme tienneet safarielämyksen kanadalaisittain tarkoittavan myös lotraamista.

Legoland discovery centre Toronto - tekemistä melkein päiväksi

Parikymmentä kilometriä Toronton luoteispuolella sijaitseva Lego discovery centre oli toinen rasti, jossa isovanhemmat saivat lepuuttaa muissa turistikohteissa patinoituneita koipiaan. Kuusivuotias sen sijaan ei juuri paikallaan pysynyt.

Toronton liepeillä olevasta Lego centrestä pitää tietenkin löytyä Niagaran pienoismalli. Huomaa turistilaiva, jollaisen esikuva näkyy postauksen alkupuolella olevassa kuvassa.
Toronton liepeillä olevasta Lego centrestä pitää tietenkin löytyä Niagaran pienoismalli. Huomaa turistilaiva, jollaisen esikuva näkyy postauksen alkupuolella olevassa kuvassa.

Paikka oli mielenkiintoinen, mutta ei todellakaan Legolandin huvipuisto. Ostoskeskuksen yhteyteen pykätyssä keskuksessa sai rakennella sekä testailla, ihailla Legoista rakennettuja pienoismalleja, ajella parilla sisätivolilaitteella ja seikkailla sisäleikkipuistotyyppisessä sokkelossa. Lisäksi 4D-leffateatterissa pyöri muutamia lyhytelokuvia. Neljäs ulottuvuus tarkoitti tuulikonetta ja muutamia pisaroita vettä.

Sisäänpääsy keskukseen olisi ollut ovelta 24 dollaria, mutta edellisenä päivänä netistä ostaen hinta putosi 15.60:een. Sille rahalla sai hyvin vastinetta!

Moi Yoda, terveisiä Suomesta!
Moi Yoda, terveisiä Suomesta!

Lego-keskuksen mielenkiintoisin yksityiskohta oli huomautus, että aikuiset eivät voi vierailla paikassa ilman lapsia.

Ps. Toronto-pettymyksestä huolimatta Kanadasta jäi hyvä kuva. Ihmiset olivat leppoisia ja avuliaita. Liikenne sujuvaa. Kanadan dollarin kurssi euroon nähden teki myös paikkoihin tutustumisesta ja elämisestä suhteellisen edullista. Vaikka Toronton kanssa en enää treffeille haluakaan, Kanadan kanssa tekisi mieli tavata toistekin.

Tämä on varmaan sitä laatuaikaa lapsen kanssa?
Tämä on varmaan sitä laatuaikaa lapsen kanssa?

Isäkuukausien Facebook ja Instagram - tervetuloa!

Kommentit (2)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Tähän varmaan sopii se jostain TV-jutusta elämään jäänyt lause: "Aina ei voi voittaa!" Hyvä reissu oli Kanadankin puolelle, vaikka tosiaan Toronto ei onnistunutkaan näyttämään parastaan. Mukava kuulla, että vinkit menevät talteen.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017