Kirjoitukset avainsanalla vinkit

Vietimme parin viikon loman vaimon, 1-, 4- ja 6-vuotiaiden kanssa Gdańskissa ja sen ympäristössä. Kerroin jo aikaisemmin, miltä reissu Itämeren Rivieralle tuntui. Tässä postauksessa täsmävinkkejä kaupunkiin.

1)Älä missaa Oliwaa!

Kaupunginosassa on vaikka ja mitä: Korkeasaaren peittoava eläintarha ja vehreä Oliwan puisto. Varsinainen must on kuitenkin Reaganin puisto. Siellä on varmasti yksi muikeimmista leikkipuistoista (nimeltään Kraina Zabawy), joissa olet käynyt! Leikkikentältä puolestaan ei tarvitse kävellä puiston läpi kuin puolisen kilometriä, niin hiekkarantaa on enemmän  kuin Kalajoella ja Yyterissä yhteensä.

Oliwassa on myös mahtavan kauheita taloja ihmeteltäväksi: kymmenen kerrosta ja pituutta kilometri. Niissä pytingeissä asuu yksi jos toinenkin kaupunkilainen.

2)Risteile Sopotiin, mutta skippaa Gdynia

Sopot tuo mieleen tyypillisen turistien seteleitä kaipaavan hiekkarantakaupungin. Rantaa ja palveluita riittää. Kaupungin tunnelma on huomattavasti raukeamman letkeämpi kuin jossain määrin sykkivässä Gdańskissa.

Sopotiin pääsee junan ohella risteilemällä Gdańskista, jolloin näkee myös kaupungin sataman. Lisäksi risteily ankkuroituu Sopotissa kuuluisalle Euroopan pisimmälle puulaiturille, jolle päästäkseen joutuu muutoin kaivamaan kuvettaan pääsymaksun muodossa.

Gdyńia näytti päivän vierailun perusteella toimivalta peruskaupungilta. Kiinnostava kuin Riihimäki. Paitsi, että Riihimäellä näkee enemmän junia.

3)Malborkin linna on hieno, mutta kärryjen kanssa “haastava”

Päivitin lomaltamme Insta-storyyn kuvan, jossa 6v ja 4v laskeutuivat alas kapeita keskiaikaisen linnan portaita ja itse roudasin perässä matkarattaita. Malborkin linna on laaja, upea, kiinnostava ja erittäin hienosti toisen maailmansodan jäljiltä fiksattu.

Linnaan tutustuminen taaperon ja matkarattaiden kanssa ei ansaitse ideana yhtä montaa kehuvaa adjektiivia kuin itse linna. Ei varsinkaan, kun pihat ovat mukulakiveä, joka saisi perunapellonkin tuntemaan itsensä tasaiseksi.

Malborkiin on helppo sujahtaa junalla Gdańskista. Matkalla näkee pienen otteen puolalaisesta maaseudusta.

4)Joukkoliikenne haltuun – lataa Jakdojade

Joukkoliikenne kolmoiskaupungissa on toimiva vaihtoehto liikkumiselle. Varsinkin Gdańskin, Sopotin ja Gdynian välissä jojoileva paikallisjuna ansaitsee kiitosta. Mutta myös ratikka ja bussit vievät väsyneet jalat perille.

Alueen joukkoliikenteessä on helppoa olla osaaja. Tarvitsee vain kirjoittaa sovelluskaupassa yksi sana: Jakdojade. Sovellus tekee kaiken mitä joukkoliikennesovelluksen tarvitsee tehdä. Ja tekee sen hyvin.

5)Loopy’s world – päivä lapsille

Loopy’s on sisäleikkipuisto. Kuulemma Puolan isoin. En tiedä uskoisiko. Meillä täällä maallakin on valehtelematta ainakin viisi kertaa isompi. Päät märkänä lapset silti Loopy’s-käynnin jälkeenkin ulkovaatteitaan pukivat.

Puiston nettisivuilla käytetään pelkkiä konsonantteja, ovat siis puolaa. Google maps kuitenkin tuntee paikallisjunan Zaspa-aseman lähellä olevan paikan. Puisto on viikolla edullisempi kuin la-su.

Mestan ravintola (ja ilmeisesti osa lisämaksullisista härveleistä) toimii ovelasti: ranneketta vilautetaan lukijalle ja safka/juoma menee laskulle, joka maksetaan puistosta lähtiessä eli ranneketta palautettaessa. Rannekkeeseen ei siis tarvitse ladata arvoa etukäteen. Tämän tajuaminen pelkkiä konsonantteja käyttävän henkilökunnan selvityksestä vaati hieman tavallista enemmän viittomakieltä.

Kaupungin jalkapallostadionin vieressä on Fun arena. Siellä on monenlaista lapsiperheen aktiviteettia kartingista pakohuoneisiin ja trampoliinimaailmaan. Fun arena jäi meillä kuitenkin katsastamatta.

6)Älä matkusta pummilla, älä kävele päin punaisia

Itsestäänselvyys, mutta kirjoitetaan nyt kuitenkin esiin. Näimme reissumme aikana useita lipuntarkastuksia. Tarkastajat vaikuttivat venäläisiltä painijoilta.

Punaisia liikennevaloissa uhmaavien käytökseen puututaan kaupungissa kuulemma hanakasti. Havaintomme tukevat väitettä.

7)Varaa maijoitus niin läheltä Kultaista porttia kuin mahdollista

Kultainen portti on Gdańskin Kolmen sepän patsas. Ydin. Siitä on lyhyt matka joukkoliikenteeseen, mutta kaupungin sydämen jokainen lyönti tuntuu. Eikä tarvitse haahuilla ruokapaikkaa etsien. Myös pikkukauppoja on ympäristössä useita, jos ei kerta kaikkiaan jaksa mennä ulos syömään. Portin vieressä on myös yksi kaupungin turisti-infoista.

8)Kaupungin parhaat jäätelöt

Otoksemme oli liiankin kattava, mutta ei täydellinen. Useammassa matkaoppaassa hehkutettiin kaupungin vanhinta jäätelökioskia, Sukiennicza-kadulla olevaa Lody Miśiä. Mutta ei – parhaat maut palloihin löytyivät Piwna ja Kozia katujen kulmauksen jäätelökahvilasta.

9)Jos tahdot shoppailla, aja junalla Wrzeszcz-asemalle

Aseman nurkalla on kaksi isoa ja ihan pätevää ostoskeskusta: Baltycka ja Metropolia.

10)Älä suunnittele ostavasi Legoja

Etsimme seitsemänkymmentä euroaan tienanneelle esikoiselle kuumeisesti Lego-settiä Gdańskin reissulta. Turhaan. Sarjat olivat koosta riippumatta selkeästi, todella selkeästi, kalliimpia kuin kotimaassa.

11)Lapset tarvitsevat kaurapuuroa – onnistuu

Tällaisia pusseja myytiin monessakin kaupassa. Ihan sitä itseään. Vain vaaleahiuksinen tyttö puuttui kuvista.

12)Enemmän tekemistä lapsille

Hyviä vinkkejä lapsiperheelle sopivista museoista ja muista löytyy täältä (englanniksi): Children are not bored in Gdansk.

Lisää aiheesta Isäkuukausissa:

Pienten lasten kanssa Gdanskissa

Mitkä huoneet lapsiperheen kannattaa pakata mukaan lomalle

Lapsiperheen unelmakohde on kuin pakettimatka, mutta ei todellakaan pakettimatka

 

Isäkuukausien Facebook ja Instagram. Tervetuloa!

Kommentit (0)

Kaupallinen yhteistyö Feelmaxin kanssa

Viime vuonna kesä oli torstaina. Saattoi se olla keskiviikkokin, mutta joka tapauksessa lämmintä ei kovin montaa päivää kestänyt. Sen sijaan kylmää ja märkää riitti.

Olimme ostaneet muksuille kesäkengiksi muoviset ja pehmeät pistokkaat. Ajattelimme, että lasten olisi nopea pukata ne jalkaansa pihalla piipahtaessaan. Siitä nimittäin oli kokemusta, että lenkkarit tai tarrasandaalit eivät osu jalkaan ilman aikuisen patistelua kuin ehkä joka kymmenellä ulkona käymisellä.

Jostain syystä ne muoviset kengät eivät poistaneet sukkasillaan pihalla koheltamista. Yhdessä kylmän ja märän sään kanssa lopputulos oli se, että jos pitäisi nimetä yksittäinen eniten rivarinaapureita pihaltamme häirinnyt huuto, se olisi lyhyt ja ytimekäs lause: “Kengät jalkaan!”

Tänä kesänä lapset ovat käyttäneet suomalaisen Feelmaxin Luosma-kenkiä. Minulla on niistä lähes pelkästään hyvää sanottavaa.

Feelmaxit ovat todella pehmeät, kevyet ja niissä on paljon tilaa jalalle. Kaikki tämä on erittäin tervetullutta jalkojen kannalta! Lisäksi popot kuivuvat nopeasti, ovat ilmavat ja helpot pukea.

Silti positiivisista havainnoista yksi on ylitse muiden: lapsille ei ole koko kesänä tarvinnut juurikaan sanoa, että kengät jalkaan ulos mennessä.

Feelmaxit ovat sujahtaneet jalkoihin aivan käskemättä.

Huomio on siinä mielessä jännä, että vaikka Feelmaxit ovat helposti puettavia, niin eiväthän ne nyt yhtä helposti pujahda jalkaan kuin pistokkaat.

Kun kenkiä oli käytetty muutama päivä, hoksasin kysyä sekä neli- että kuusivuotiaalta, että miltä se ohutpohjaisilla kengillä käveleminen tuntuu? Nelivuotias muotoili asian jotenkin niin, että on vähän kuin ei olisi kenkiä ollenkaan. Kuusivuotias puolestaan totesi, että tuntuu samalta kuin kävelisi avojaloin.

Heureka – eipä siis ihme, että kengät menevät jalkaan kuin itsestään. Tuskin siitä vanhempien motkottamisesta kukaan nauttii. Noista kommenteista lähtien perhekielessämme on ollut uusi sana: sukkakengät.

Puolitoistavuotiaammekin tunteet kenkiään kohtaan taitavat olla melko siirappisävyiset, sillä hän marssii omien sukkakenkiensä luokse, kun tajuaa, että on uloslähdön hetki.

Feelmax on suomalainen yritys

Kirjoittelin jo marraskuussa blogiin siitä, millainen on hyvä ensikenkä. Silloin minulle syntyi vahva mielikuva, että lapsen kengän vaatimukset ovat jota kuinkin samat kuin aikuisen paljasjalkakengässä.

Keskustelin aiheesta parissakin vanhemmuuden Facebook-ryhmässä ja kävi ilmi, että mainioita vaihtoehtoja on useita. Feelmaxeihin kallistuimme, koska niiden takana oleva firma on suomalainen.

Kengät ovat olleet käytössä puolitoista kuukautta. Yhtään liioittelematta voi sanoa, että niitä on pidetty joka ikinen päivä. Ja kuten lapsilla aina, käyttö ei ole sitä kenkien kannalta ystävällisintä mahdollista. Vain yhden kiellon olemme asettaneet: pyörää ei saa jarruttaa kengän kärkiä maassa laahaamalla.

Kengät eivät missään nimessä ole enää uutta vastaavassa kuosissa. Vaimo tiivisti kuitenkin plussat ja miinukset napakasti yhteen lauseeseen: “Ovathan nämä kuluneet, mutta käytössä ovat olleet aivan älyttömän hyvät!”

Kommentit (0)

Itämeren etelärannalla pötköttelevällä Gdańskilla on synkkä paikkansa historiassa. Toisen maailmansodan ensilaukauksia paremmin kaupunki tunnetaan kuitenkin nykyään turistikohteena. Turkulaisille Gdańsk on Tallinna. Halvimmillaan Swissairilla piipahtaa meren toisella puolella muutamalla kympillä. Eikä matka-aikakaan ole kuin pari tuntia.

Vietimme 6-, 4- ja 1-vuotiaidemme kanssa Gdańskissa ja sen tuntumassa pari viikkoa. Ajanjakson perusteella Tallinna-vertaukselle löytyy katetta myös kaupunkien yleisestä tunnelmasta.

Laajaa vanhaa kaupunkia kolutessa ei voi kuin nostaa hattua puolalaisille. Kaupunki murennettiin toisessa maailmansodassa pahoin, mutta uudelleenrakentaminen on tehty varovaisestikin ilmaisten vanhaa kunnioittaen.

Lähes unelmakohde lapsiperheelle

Vaikka kirjoittelinkin reissun päältä, että mukaan olisi pitänyt ottaa käytännössä koko koti, niin reissu ansaitsee todistukseensa kiitettävän useimmista oppisisällöistä.

Kaikinpuolinen sujuvuus on yksi kaupungin parhaista puolista. Kuten mainittua, lentävässä putkessa ei tarvitse keksiä lapsille tekemistä paria tuntia enempää (täältä löydät Isäkuukausien vinkkejä lentomatkustamiseen lasten kanssa). Suuri osa nähtävyyksistä on jopa taaperoperheen näkökulmasta kävelymatkan päässä. Ja jos rattaiden puskeminen alkaa maistua paniikkipadalta, joukkoliikenne on toimivaa.

Ja rattaista puheenollen: jopa vanhan kaupungin mukulakivet ovat sen verran hillittyjä, ettei työntäjältä pääse tökkäämisen aiheuttamia ärräpäitä. Lapsiperheellinen(kin) arvostaa sitä, että kaupungilta löytyvät saniteetit olivat järjestäen siistejä.

Sujuvuuden kannalta oikeastaan ainoa ongelma tuntui olevan se, etteivät läheskään kaikki asiakaspalveluammateissa leipäänsä ansaitsevat osaa englantia.

Gdańskista ja ympäristöstä löytyy myös monipuolisesti tekemistä. Ehkä hämmentävintä on se, että hiekkarantaa on kilometritolkulla.

Joku tituleerasi aluetta joskus Itämeren Rivieraksi, eikä lainkaan syyttä!

Lapsiperheelle Puolan hintataso on paitsi plussaa myös miinusta. Pakkasimme kahdeksi viikoksi mukaan neljä pata-ainespussia sillä ajatuksella, että niillä päästään alkuun kämpillä kokatussa ruuassa. Yksi pussi tuotiin takaisin kotiin. Kyllä, kahden viikon aikana safkasimme sisällä kolmesti. Mutta mitä muuta voi tehdä, jos koko perhe syö ihan hyvin alle kahdellakymmenellä eurolla?

Mitäkö huonoa siinä halvassa hintatasossa sitten on? Sanotaanko nyt vaikka niin, että kahdessa viikossa elimistöömme upposi ihania kovia rasvoja varmasti enemmän kuin kotona kuudessa viikossa. Myös matkalaukku koki pienimuotoista lihomista matkan aikana. Kiitos, vaimo!

Kaiken kaikkiaan Gdańsk tuntui vastaavan siis hyvin lapsiperheen unelmalomakohteelle listaamiani kriteereitä.

Huonot puolet lapsiperheen kannalta

Emme löytäneet kävelymatkan etäisyydeltä pääkadusta kuin yhden kunnollisen leikkipuiston. Se jäi harmittamaan.

Gdańskin ydinkeskustaa ei voi edes hyvällä tahdolla sanoa vehreäksi. Lyhyt istahdus junaan tai ratikkaan toki muuttaa tilannetta.

Kolmas taaperoperheelle vähinsä harmaita hiuksia aiheuttanut asia olivat lasinsirut. Niitä tuntui olevan katukivien välissä poikkeuksellisen paljon. Puolitoistavuotias olisi halunnut kävellä paljon vapaasti, mutta aika monessa paikassa hänestä piti napata tiukka ote, ettei hän päässyt vahingossa kaatumaan lasinsirujen marinoimiin katukiviin.

Jos Gdańsk kiinnostaa, niin pysy Isäkuukausien taajuudella (vaikkapa Facebookin tai Instagramin avulla). Tulossa on nimittäin vielä erillinen vinkkipostaus. Ajattelin avata myös sitä, paljonko viisihenkisen perheemme kahden viikon loma Itämeren Rivieralla maksoi.

Kommentit (6)

Paula - Viinilaakson viemää

Jään mielenkiinnolla odottamaan vinkkipostausta. Gdansk oli nimittäin harkinnassa meille tälle kesälle. Näyttää oivalta kohteelta näin lastenkin kanssa, mutta millainen oli tuo lento kun sehän on halpalentoyhtiö? Meillä on mukana 10kk vauva niin siinä mielessä olisi hyvä, jos homma menisi sutjakkaasti. Vaikka pääsimmehän Kaliforniastakin tänne, niin miksei nyt Puolaan asti päästäisi... :)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Ja mukava kuulla, että postausta odotellaan.

Itse asiassa emme käyttäneet Swissiä. Lisäsin maininnan postaukseen siksi, että sen Turusta tarjoamat halpalennot lienevät ehdottomasti suurin syy sille, että Gdańskia kutsutaan turkulaisten Tallinnaksi :) En siis voi tuota lentoyhtiöasiaa kommentoida, pahoittelen.

Tanja

Gdansk ja Puola viehättää. Olisi mukava mennä autolla, kaipaan laivareittiä Hki-Gdansk, mutta koska sitä ei ole niin Viro-Latvia-Liettu-reitti on varmaankin se paras. Ja edullisin, kiitos Tallinnan laivojen.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Mukava, että kommentoit! Hki-Gdańsk olisi tosiaan mycket bra, mutta entäs Pohjois-Saksan kautta? Sinnehän laivoja kyllä kulkee? Via Balticaa olemme jo pyöritelleet vaimon kanssa puheissamme, sillä Puola jätti vaikutelman, että sinne pitää palata ehkä jo vuoden päästä.

TuuliM

Hei, olemme matkustamassa 1,5v lapsemme kanssa Gdanskiin viikon päästä, joten kiitos tästä kattavasta postauksesta! :) Osaisitko suositella joitain ravintoloita, mitkä olivat lapsiperheille sopivia?

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Mukavaa matkaa! Ja mukava kuulla, että postausta on luettu :) Ravintoloita en osaa suositella, mutta sen osaan sanoa, että tarjontaa on monipuolisesti ja tarpeeksi.

Onkohan meidän viisihenkinen pataljoonamme ainoa, jossa nuorempien taistelijoiden ruutuaikaa seuraa taajaan kärttyisyys? Sanan säilä heiluu ja räjähdyksiäkin tapahtuu, vaikka pelaaminen olisi lopetettu rauhanomaisesti.

Eräällä kirjastoreissulla sain kuusivuotiaalta vinkin, kuinka välttää taisteluita.

Kirjastossa tapanamme on, että lapset saavat piipata kirjat. Siis vilauttaa viivakoodit lainausautomaatille. Varsinkin nelivuotias pitää sitä luultavasti kirjastoreissun toiseksi parhaana asiana. Heti hissin käyttämisen jälkeen. Tuolla kyseisellä kirjastokäynnillä poimin itselleni Kuinka kasvattaa diginatiivi -kirjan.

Piippausvaiheessa poju kysyi: "Mikä kirja tämä on?"

“Kuinka kasvattaa diginatiivi”, vastasin.

"Mikä se on?" kuului luonteva jatkokysymys.

Yritin selittää, että opas jossa mietitään, kuinka kasvattaa lapsia käyttämään tablettia, telkkaria, internetiä ja puhelinta.

“Mitä siinä esimerkiksi kerrotaan”, kuusivuotias tenttasi.

“No, esimerkiksi sellaista kasvatusta, että ymmärtäisitte itse, paljonko on hyvä määrä tablettia ja miksi tablettia ei voi käyttää koko aikaa. Osaisitko muuten sanoa, miksi tablettia ei voi käyttää koko aikaa?”

“Voi tulla pää tai silmät kipeiksi. Ei ehdi tehdä muuta mukavaa.”

Se onkin hyvä perustelu. Jos tabletti vie liikaa aikaa liikunnalta tai vaikkapa lukemiselta, niin ei hyvä. Mikään homma ei ole hyvä, jos sitä on liikaa.

Olemme yrittäneet opettaa lapsia löytämään itse sopivan lopetuskohdan peleistä tai ohjelmista. Usein sanomme: “kohta lopetetaan, katsopa sopiva kohta”.

Nelivuotias on oppinut taidon aika hyvin. Kuusivuotiaalla on vaikeampaa. Otin asian puheeksi, kun olimme hänen kanssaan teemaan päässeet: “Olemme äitin kanssa huomanneet, että olet aika usein kärttyisä, kun pelaaminen pitää lopettaa. Mistähän se johtuu?”

Hetken mietittyään poika loihi lausumahan: “Äkäisyys johtuu siitä, että me ei tiedetä, mille tabletin jälkeen aletaan. Silloin ei oikein keksi tekemistä.”

“Mutta kun ehdotamme äitin kanssa, että piirretään, lähdetään ulos tai tehdään palapeliä, niin vastaus on aina huudonsekainen eeeei”, kummastelin.

“Mutta se pitäisi sopia etukäteen. Sillä tavalla, että tietäisi jo ennen tabletin ottamista, että mitä tehdään sen jälkeen!” kuusivuotias perusteli.
 
Fiksua!

Lisää digikasvatuksesta:

Isäkuukaudet: Ruutuaika, miksi se on niin vaikeaa?

Jyllannin suomineito: Nuoret tykkäävät tulla meille, sillä täällä ei nalkuteta pelaamisesta – miksi meillä saa pelata?

 

Isäkuukausien Facebook ja Instagram - tervetuloa!

Kommentit (6)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Mukava kuulla! Ja kuuluuhan tämä toki sarjaan "ei siinä ainakaan mitään menetä", koska jos jatkotekemistä ei mieti etukäteen, sen joutuu miettimään jälkikäteen... Olisipa mukava kuulla myöhemmin, auttoiko poitsin idea perheessänne!

Vierailija

Jotkut nopeatempoiset pelit aktivoivat sympaattista hermostoa ja sekin voi olla syynä ärtyneisyyteen peliä lopeteltaessa. Toki lapsi voi olla ärtynyt monessa muussakin tilanteessa kun mukava tekeminen pitää lopettaa. Omaa poikaa ärsytti eilen kun jalkapallon pelaaminen piti lopettaa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista ja pohdinnasta! Hyviä huomioita molemmat. Kyllä meilläkin lapsia kiukuttaa muidenkin mukavien hommien lopettaminen, mutta rehellisyyden nimissä ilmiö on yleisempi tablettipelien kanssa kuin muulloin. Liekö syy sitten sympaattisessa hermostossa vai missä.

Isivuosi

Hieno idea! Kyllä lapset vaan on fiksuja. Itse huomasin aikanaan ollessani iltapäiväkerhossa töissä, että pelit lisäsivät levottomuutta.

Tuo ruutuaika on ido ja vaikea aihe nykymaailmassa, onneksi ei vielä tuon taaperon kanssa ajankohtainen. Paljon kuitenkin jo nyt mietityttää, miten tulevaisuudessa asian kanssa toimitaan.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentistasi!

Kyllä lapset ainakin meillä ovat useimmiten fiksumpia kuin isänsä... Digin käyttö on meikäläisen vajaan seitsemän vuoden kasvatusuran hankalin aihe. Siinä on niin paljon positiivista ja sen käyttö on kiinteä osa nykypäivää, mutta samaan aikaan negatiiviset asiat näkyvät myös erittäin selkeästi. Ei auta kuin toivoa, että vanhemman parhaansa tekeminen riittää tässä(kin) asiassa.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017