Kirjoitukset avainsanalla vinkit

Vuosi 2014. Automatkoille tarvitaan rauhoittavia joko aikuisille tai lapselle. Ostamme esikoiselle tabletin. Syötän Android-laitteeseen oman Google-tunnukseni, lataan pari peliä ja tallennan muistikortille nipun lastenohjelmia sekä perheen valokuvia.

Automatkat rauhoittuvat. Esikoinen oppii nopeasti tabletin käytön niin hyvin, että yrittää kotona vaihtaa TV-kanavaa pyyhkäisemällä ruutua isoelkeisesti laidasta toiseen. Kaikki on hyvin.

Vuosi 2019. Esikoinen on ehtinyt seitsemän vuoden ikään. Ja saanut pari pikkusiskoa. Kaikki kolme istuvat sohvalla. Vanhin pelaa mainiota Hill Climb Racingia. Yhtäkkiä sohvalta kantautuu korviini äänimaailma, joka ei voi kuulua kuin jollekin taistelupelille.

Singahdan sohvalle ketterästi kuin virtahepo ja totean, että yhdessäkin pelaamamme Hill Climb Racingin välimainos mainostaa K12-peliä. Grafiikka ei ole julmaa, eikä mainoksen sisältö muutenkaan. Mutta minä herään – olen mokannut.

Virhe on jo tämän postauksen neljännessä lauseessa. Käytin tabletin määrittelyyn omaa Google-tunnustani. Hieman katkerasti muistan vielä, kuinka perustelin asiaa itselleni: tabletti pidetään offline-tilassa, jolloin mainoksia ei tule, ostoksia ei voi tehdä, eikä työpöydällä vaanivaa Youtubea vahingossakaan voi käyttää...

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

Kuten tiedämme, aika rientää. Jossain vaiheessa hellyin lataamaan tabiin Lasten areenan. Samalla päättyi tabletin offline-elämä.

Verkossa uidessaan tablettiin toki piippaavat minun sähköpostini ja sillä voi käyttää esimerkiksi Play-kauppaa. Nämä olivat kuitenkin varjopuolia, jotka eivät aiheuttaneet välitöntä tabletin uudelleenasennustarvetta. Asia pysyi pitkään to-dolla, mutta taistelupelin mainos nosti uudelleenasennuksen tehtävälistan piikkipaikalle.

Homma ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Tabletista katoavat sinne ostetut pelit ja pelien tallennukset.

Kun esitin asian ensimmäisen kerran esikoiselle, hän purskahti itkuun: “Olen rakentanut Mine-maailmaa eskarista saakka. Ei sitä voi poistaa!”

Ymmärrän lapseni hädän. Sovimme, että mietitään vaihtoehtoja.

Päädyimme loppujen lopuksi ostamaan kolmannen tabletin. Ja jättämään alkuperäisen “ongelmalaitteen” joksikin aikaa vielä minun tunnukselleni.

Uusi tabi on lapsen omalla tunnuksella. Hommasin siihen pari tärkeintä peliä. Muiden osalta sovimme, että katsotaan kuinka iso ikävä sisältöjä oikeasti tulee, jos niitä ei uudesta tabletista löydy. Varsinainen ongelmatapaus pääsee siis uudelleenasennukseen vasta muutaman viikon päästä.

Kolmannen tabletin hommaaminen olisi ollut muutoinkin vain ajan kysymys, sillä aikuiset ovat jälleen kaivanneet automatkoille rauhoittavia. Tai edes kuulosuojaimia.

Ps. Tuntuu, että lapsen omalla tunnuksella (ja todellisella syntymäajalla) käyttöönotettuun tablettiin tulee huomattavasti vähämmän mainoksia kuin aikuisen tunnuksella käytettävälle tabille. Ja Google Family linkillä on kätevä valvoa asennuksia ja ostoksia - aivan kuten kerroin, kun lapsi sai oman puhelimensa.

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä Isäkuukausien digi-pohdinnoista:

Kiukkuaako lapsi tablettipelin jälkeen? Kuusivuotias neuvoi välttämään tilanteen sopimalla jatkon etukäteen

Ruutuaika - miksi se on niin vaikeaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Vierailija

Huhhei, me opittiin myös kantapään kautta, mieheni sähköpostilla oltiin kirjauduttu tablettiin.
3-vuotias selaili tabletilla Google Kuvat -sovelluksella kuvia ulkomaanreissustamme. Yhtäkkiä puhelimeeni kilahti sähköposti, että mieheni on jakanut kanssani kuvan Google kuvissa. Se oli minun ja ystäväni mutakylpybikinikuva. Nappasin tabletin lapseltani ja näin kauhukseni pitkän listan yhteystietoja, joille tämä kuva oli jaettu! Miehen vanhemmille, kavereille, entisille opiskelutovereille... Ja onneksi minullekin. Poistimme kuvan äkkiä sovelluksesta mutta esikatselukuva taisi silti näkyä kaikille sähköpostissa. Olin kauhean kiusaantunut tapauksesta 🙈😬 Pitäisi olla koko ajan vieressä katsomassa, parilla hipaisulla voi saada vaikka mitä aikaan!

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Huhhei, todellakin! Voin vain kuvitella tunnekirjon ja sen äkkiä nyt -fiiliksen tuossa tilanteessa. Kiitos, kun jaoit kokemuksen!

Ja tuo on kyllä niin totta - pari hipaisua riittää vaikka ja mihin! Aikaa menee vain pari sekuntia.

Hanna / kommammaa

Meille ei vielä ole käynyt oikein mitään, mutta sitä odottelen kovasti! Nyt kun esikoinen sai vajaa vuosi sitten puhelimen, teimme hänelle oman Googletilin ja seuraamme käyttöä FamilyLinkin kautta. Youtubessa on paljon huonoa, mutta myös hyvää matskua ja kun emme valehdelleet lapsen ikää, niin hänhän ei pääse youtubeen ollenkaan (tosin selaimen kautta käytettynä, sen kai voi kiertää). Toisinaan se harmittaa, ettei Youtube ole nyt ollenkaan käytössä.

Se mikä taas aiheuttaa ongelman on, että meidän telkkarissa on Youtube ja sitä pääsee kyllä katsomaan ja me vanhemmat ei kuitenkaan olla aina vahtimassa mitä sieltä näytetään, esim. silloin kun poika on yksin kotona. 

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

"Meille ei vielä ole käynyt oikein mitään, mutta sitä odottelen kovasti!"

Sopiva asenne :) Tosin, onhan teillä aika fiksusti asia hoidossa, että voitte joutua odottamaan pitkäänkin.

Youtube on kyllä erittäin ristiriitainen juttu. Siinä on ihan älyttömästi hyvää, mutta sitten on niin pahaa skeidaa, että ikävä kyllä se painaa ainakin meillä huomattavasti enemmän vaakakupissa. Ja lisäksi Youtuben ongelma on sen arvaamattomuus - ihan kivan Pipsa possun jälkeen voi arpoutua näytettäväksi ei yhtään kiva väännös Pipsa possusta... 

Mutta Youtubesta puheenollen: huomasitko, että Youtube kids aukesi eilen tai toissapäivänä Suomessa? Sen pitäisi korjata paljon palvelun ongelmista! En ole vielä ehtinyt tutustumaan, mutta todolla on. On siellä tosin aika paljon muutakin...

pelaava äiti

pst. sen minemaailman voi viedä muistikortille, pilveen tms. ja avata toisella laitteella - sitä ei tarvitse menettää.

Meillä myös lapsilla omat tilit ja googlelta mine yms. ostetut lisätty koko perheenkirjastoon jolloin välttyy uudelta ostolta joka laitteeseen...

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Loistavaa! Lasteni puolesta iso hali sinulle. Omasta puolestani jättimäinen hali sinulle. Todella tervetullut tieto!

Tuo yhdellä ostoksella useampaan laitteeseen saaminen on meilläkin käytössä. Oli aikanaan positiivinen havainto, että asia toimii noin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä uskotaan joulupukkiin. Lujasti.

Lahjahommiin liittyen pukki on tilini joulunjälkeisen saldon perusteella satuolento. Tutista vieroittaminen sen sijaan yhteistyössä pukin kanssa on toimivaa kuin lakkahillo leipäjuuston päällä.

Esikoinen työnsi aikanaan reilun kahden vuoden iässä tuttinsa pukille. Vastineeksi hän sai paketin, josta löytyi pehmojänis ja pikkumiehen elämän ensimmäinen oma Herra Hakkaraisen xylitol-pastillirasia.

Keskimmäinen diilasi pukin kanssa 2v 7kk -iässä. Silloin ei ollut joulu, vaan vierailimme Joulupukin kammarissa napapiirillä. Paketista riivitty Legon asuntovaunusetti muistuttaa tyttöä edelleen rohkeudesta Rovaniemellä.

Nuorimmainen oli aikalailla kaksi, kun punanuttu kolisutteli tupaan muutama viikko sitten. Tytölle oli puhuttu pari kuukautta, että joulupukilla olisi spesiaalilahja hänelle tuttia vastaan. Syksyn ja alkutalven aikana käyttö oli myös supistettu pelkkiin nukahtamishetkiin.

Pari minuuttia ennen h-hetkeä juniori työnsi kummatkin tuttinsa suuhunsa. Pukin painettua puuta tyttö meni totisena vieraan puheille ja tumppasi tutit pukin kinttaaseen!

Kuopus protestoi tutin puuttumista tasan yhtä paljon kuin isommat sisarukset aikanaan: yhden illan.

Tutista luopuminen aiheuttanee aina jonkinlaista kaipuuitkua. Jouluaattoilta ei ehkä ole sille ideaalein ajankohta, mutta meideän mielestämme hinta onnistuneesta vieroituksesta on ollut pieni.

“Kaksi tuttia – kaksi lahjaa”

Kuopuksen kanssa joulupukkidiili oli jossain määrin surkuhupaisa. Hän oli jo hyväksynyt tutti pukille, lahja minulle -ajatuksen. Mutta sitten koko lapsikatraamme lähti joulun alla isovanhempien mukaan mummilaan. Ja minä pannahinen unohdin pakata tutin mukaan! Joutuivat ostamaan matkalta uuden.

Kotiin tullessa tytöllä olikin sitten kaksi tuttia. Jossain vaiheessa lapsi oivalsi viestittää, että hän antaa yhden tutin ja saa lahjan. Ja toinen tutti jää hänelle! Jotenkin ei yllätä tämän lapsen kohdalla. Ei auttanut kuin upgradeta sopimus pukin puolesta – kaksi tuttia, kaksi lahjaa.

Siitä eteenpäin tyttö kertoikin monelle tulevasta: “Kaksi tuttia – kaksi lahjaa!”

Aattona tytsy sai sitten Legon Disney-sarjan “Huurteinen leikkikenttä” ja lisäksi oman mukin.

Tarkkaavainen lukija saattaa tässä kohtaa hykerrellä: esikoiselle xylitol-pastilleja, kuopukselle kaksi kovaa pakettia. No, tämän huomasivat tenavatkin nostaa keskusteluun jossain vaiheessa. Vanhimman lapsen lahja on silti ollut äärimmäisen riittoista – taloudessamme ei sen jälkeen ole montaa Hakkaraisetonta päivää nähty.

Kommentit (0)

Numeropalapelimatto

Parhaat ideat ovat yksinkertaisia, sanotaan. Lasten numeromatossa (näitä löytyy kaupoista myös kirjainversioina) väite totta vie pitää paikkansa! Miten paljon iloa noin kymmenestä hyppelyn kestävästä ja pehmeästä palapelin palasta voikaan olla. Perinteisen ruutuhyppelymeiningin lisäksi tälläisella on opeteltu meillä esimerkiksi numeroita, laskutoimituksia (hyppää yksi plus viiteen) ja värejä.

Merirosvovuoristorata by Lego

Jep. Minun lie yhtä helppo kirjoittaa tällainen vinkkilista ilman Lego-sarjaa kuin Petri Nygårdin esiintyä ilman voimasanoja. Vaikeus tulee tietenkin siitä, että miten mansikkalaatikosta valitaan makein marja mukaan. Legot ovat (liiankin) usein ajoneuvoja tai rakennuksia. Tähän kuvastoon syyskesällä ilmestynyt merirosvovuoristorata tuo kivaa vaihtelua. Ja kuten kaikista Creator-sarjan Legoista, tämäkin sarja sisältää ohjeet kolmeen eri rakennelmaan.

Kuva: Lego
Kuva: Lego

Otsa- tai taskulamppu

Lahja, jolla on hittitakuu ellei lapsen laatikosta löydy ennestään seitsemää! Ja kummakos tuo maassa, jossa talvi on pitkä ja sisältää kesän. Lapsemme ovat ihan juuri 2, tukevasti 4 ja nippa nappa 7 -vuotiaat. Heistä jokainen on ylpeä omasta otsalampustaan. Ja heistä jokainen innostuu mistä tahansa tutusta leikistä, jos leikkiä ennen väännetään sälekaihtimet kiinni ja otetaan taskulamput valaisemaan.

“Syötävä” muovailuvaha

Pienet(kin) lapset diggaavat havaintojeni mukaan muovailuvahoilla värkkäämisestä. Isän huomiokyvystä puolet kuluu pitämään värit erillään ja puolet siihen, ettei vahaa syötäisi. Ailefo on keksinyt oivallisen markkinaraon kehittämällä muovailuvahan, joka sisältää vain elintarvikkeiksi luokiteltuja aineita. Vahaa voi siis periaatteessa vaikka syödä. Ei kuitenkaan kuulemma ole kovinkaan gurmee.

Muovailuvahan voi toki tehdä myös itse. Olisiko mukava antaa elämyksen ja tavaran yhdistävä Tehdään yhdessä muovailuvahaa -lahjakortti?

Kuva: Ailefo
Kuva: Ailefo

Potku- tai polkupyörä

Suomen talvi soveltuu pyöräilyyn kuin kaneli pottumuusin päälle. Vanhempi sanoo herkästi, että “ei niin voi tehdä”, mutta lapsi vastaa “annapa niin näytän, kyllä voi!” Niin tai näin, potkupyörä on nerokas tapa opetella pyöräilyyn vaadittava tasapaino. Hyvä lastenpyörä kannustaa puolestaan jo suunnittelullaan naperoa mukavan liikkumisen pariin ja laajentamaan omin voimin saavutettavaa maailmaansa. Talvellakin. Potkuttelu luonnistuu myös sisällä.

Leikkiruokailuvälineet

Muovi on nostettu viime vuosina ihmiskunnan vihollisten TOP10-listalle, eikä varmasti syyttä. Itsekin karsastan muovisia leluja melkoisesti. Silti on myönnettävä, että Plaston muovisella ruokailuvälinesetillä on leikitty kodissamme enemmän kuin ikinä olisin osannut kuvitella. Yksivee on lisäksi opetellut sillä viime aikoina värejä. Leikki saa uusia kierroksia myös sillä, kun mukaan haetaan luvalla tai luvatta pari oikeaa kapustaa tai kauhaa.

Värityskuvarulla ja kunnolliset värit

Värityskirja on so last season. Värityskuvarullat ovat 2010-lukua. Hyvän tuotteen näistä tekee se, että rullasta voi leikata sopivan kokoisen “tehtävän” lapsen taidot huomioiden. Osaava ja sinnikäs värittää tietenkin laajan ja näyttävän kokonaisuuden. Parhaissa on lisäksi takana tarra – kuva pysyy pöydällä taaperonkin vauhdissa ja lopuksi taiteen voi liimata helposti seinään ihailtavaksi.

Puuväreissä parin euron lisäsijoitus lienee järkevimmillään. Laadukkaat värit eivät maksa paljon enempää kuin halvatkaan, mutta pesevät huonot joka suhteessa. Hyvistä kynistä irtoaa hyvin väriä, väri ei katkea vaikka kynä putoaa lattialle, kynän muoto on kynäotetta tukeva ja materiaali tikkuuntumatonta ja myrkytöntä jos/kun kynä kuitenkin eksyy suuhun.

Lukemista

Jotenkin haluaisin uskoa, ettei lukemiseen kannustavien lahjojen hyvyyttä tarvitse erikseen perustella. Siksipä tässä vain muutama vinkki.

Lukemaan opettelevalle tai vasta sivistyksen suurimman nurkkakiven oppineelle hyviä lahjoja ovat Kirjatiikeri-sarjan edustajat. Ne on kirjoitettu tavuviivoin ja kapitaalein. Reuhurinne-sarjan Lue itse -merkityissä kirjoissa vaikeimmat sanat on tavutettu. Tästä pienen pykälän haastavampaa luettavaa löytyy Lukupalat-sarjasta. Aku Ankka juniori tarjoaa varsin matalan rampin sarjakuvan maailmaan. Lehdissä on myös tehtäviä.

Aika valokuvaamoon

Elämys on aina hyvä lahja. Jo yllättävän pienelle. Varsinkin, jos lahjan mukana saa lupauksen tärkeän aikuisen ajasta. HopLop, Leo’s leikkimaa, leffa tai vaikkapa lasten teatteri... Melkeinpä uskallan takuun antaa, että muksu viihtyy.

Ajassaelävä aikuinen antaa lapselle lahjakortin valokuvaamoon. Hän tietää, että kuvia on perheissä enemmän kuin koskaan, mutta hyviä ja ennen kaikkea vedostettuja kuvia vähemmän kuin koskaan.

 

Vuosi sitten laatimani kymmenen vinkin listan löydät täältä. Jos jokin lahja tuntuu kalliilta, suosittelen ehdottomasti kimppalahjan antamista!

 

Mitä lisäisit? Mitä poistaisit? Anna hyvien ideoiden kiertää ja kommentoi alle, Facebookissa tai Instagramissa!

Kommentit (0)

Aikuisten toisilleen ostamat lahjat ovat ajan, rahan ja aivokapasiteetin haaskaamista. Varsinkin, jos puhutaan tavaralahjoista. Aikuinen ostaa mitä tarvitsee ja mitä haluaa. Ei siihen tarvitse toisen aikuisen luuloja tai intuitiota. Liian usein aikuisten toisilleen ostamien tavaralahjojen kohtalona on odottaa päivää, jolloin lahjasta kehtaa hankkiutua eroon.

Näin pohdin isänpäivän iltana kaksi vuotta sitten. Ja niin se vain on edelleen. Alleviivataan vielä: hyvä isänpäivä rakentuu aivan muun kuin ostetun tavaralahjan ympärille. Alati kaupallistuvassa yhteiskunnassa lahjan ostamisesta toki muistutetaan yhtenään.

Sitä paitsi! Eivätkö partakone, kaulaliina tai kauluspaita ole enemmänkin lahjoja miehelle kuin juuri isälle? Niissä ei ole edes aromina mitään isyyteen viittaavaa.

Tilaa lasten aitoudelle ja yhdessäololle

Parasta isänpäivässä ovat lasten innostus, aitous ja yhdessäolo. Niihin ei tarvita eurooppalaista yhteisvaluuttaa. Itse tehty kortti ja vaikkapa Hama-helmistä lahjaksi rakennettu hymynaama välittävät aitoutta ja innostusta paremmin kuin mikään kassakoneen kilinää kaikuva paketti.

En valinnut Hama-helmilahjaa esimerkiksi sattumalta. Neljävee on näprännyt sellaista jo reilua viikkoa ennen isänpäivää suurella pieteetillä ja pienellä salamyhkäisyydellä. Hän on kysellyt isän lempivärit ja vannottanut, että keittiössä ei sovi katsoa mitä hän pöydän ääressä värkkää. Ja sitten kuitenkin pyytänyt silittämään sen yllätyksen. Mikään ostettu ei tällaisiin hetkiin siroteltuja fiiliksiä korvaa.

Sunnuntaiaamuna tuo helminaama, koulussa ja kerhossa tehdyt kortit sekä perheen yhdessä laulama paljon onnea vaan sisältävät lämpöä ja tunteita kuin mustikat antioksidantteja.

Neljä materiaalitonta lahjavinkkiä isänpäivään

Minun on tietenkin helppo amputoida isänpäivän ohjelmasta ostolahjat pois, koska olen ensi sunnuntaina ottavana osapuolena. Entäs, jos ja kun kuitenkin jotain tekisi mieli antaa? Tässä neljä (lähes) materiaalitonta vinkkiä isän hellimiseen.

Parhaalta tuntuisi jokin koko perheen yhteinen tekeminen valmiiksi speksattuna ja hierottuna: nuotiolle makkaraa paistamaan, kirjastolle nukketeatteria katsomaan, lintutornille pyöräilemällä tai vaikkapa koko perheen elokuva… Näissä ideana siis se, että isä saisi lahjaksi “vapaudu valmisteluista ja jälkihoidoista” -kortin.

Hieman samaa kaikua on ajatuksessa, että koko perhe tekee yhdessä juhlaruuan. Lahjana se, että isän ei tarvitse vaivata päätään mitä tänään syötäisiin -kysymyksillä, eikä raaka-ainehankinnoilla.  

Perhevalokuvan ottaminen itse ei maksa mitään, mutta olisi niin ikään mukavaa yhteistä hommaa. Lapsista on varmasti perheessä kuin perheessä paljon kuvia. Koko pesueesta yhteisiä otoksia ei löydykään läheskään samassa mittakaavassa, koska toinen vanhemmista on yleensä kameran takana.

Etukäteen voisi miettiä kuvauspaikan ja kuvattavien vaatteet. Ja erityisesti sen, kuinka kamera saadaan aseteltua niin, että kaikki pääsevät yhteisotokseen!

Jos oikein haluaa revitellä, voi yrittää replikoida jotain vanhaa kivaa kuvaa. Miltä kuulostaisi kenties vuosia sitten otettu ensimmäinen perhekuva uudelleen isänpäivänä 2018 otettuna? Siis samassa paikassa, mahdollisuuksien mukaan samoissa vaatteissa ja samoja ilmeitä yrittäen!

Päivät pääksytysten kotona lasten kanssa olevana en voi myöskään kieltää, etteikö siivu omaa aikaa olisi mieluinen lahja. Lenkki tai muu harrastustuokio ilman kotoa poissaolemisen aiheuttamaa syyllisyyden tunnetta kuulostaa lapsiperheen lahjakuvaston hittituotteelta.

Meidän perheessämme isänpäivä oli lahjojen osalta kahta viikkoa etuajassa, kun pääsin koko viikonlopuksi vanhojen kavereiden kanssa “polttareihin” Etelä-Suomeen ja Tallinnaan. Ruuhkavuosien olemusta kuvaa hyvin se, että “polttarit” saatiin järjestettyä vasta muutama kuukausi häiden jälkeen. Viron merimuseo teki vaikutuksen. Siellä pitää käydä joskus tenavienkin kanssa.
Meidän perheessämme isänpäivä oli lahjojen osalta kahta viikkoa etuajassa, kun pääsin koko viikonlopuksi vanhojen kavereiden kanssa “polttareihin” Etelä-Suomeen ja Tallinnaan. Ruuhkavuosien olemusta kuvaa hyvin se, että “polttarit” saatiin järjestettyä vasta muutama kuukausi häiden jälkeen. Viron merimuseo teki vaikutuksen. Siellä pitää käydä joskus tenavienkin kanssa.

Isäkuukaudet Facebookissa ja Instagramissa!

Kommentit (0)

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017

Instagram